Surullisia ja iloisia marsu-uutisia

Ensinnäkin kiitokset kaikille sunnuntain ruokablogipiknikkiin osallistuneille. Tuomani juustokakun resepti löytyy siis täältä. Oli kyllä mahtavan paljon porukkaa koossa!

Sitten marsu-uutisiin. Kiira ei jaksanut puolta vuotta pitempään Pontson mekastusta, vaan päätti siirtyä Kikin kanssa rauhallisemmille heinästysmaille. (Yllä Kiiran ainutkertainen urheilusuoritus: kiipesi puusillan päälle salaatin perässä.)

Nyt Pontson seurana on kermanvärinen/valkoinen non-selftyttö Piko, joka sai nimensä, koska on älyttömän pieni. Kotiin saapuessaan painoa oli huikeat 159 grammaa. Pontso painoi saman ikäisenä lähemmäs 300 grammaa.

Ja Pontsohan on edelleen yhtä vauhdikas sekopää kuin aiemminkin. Nyttemmin vain iso sekopää.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Peruslauantai

“Peruslauantai”, totesivat ruokabloggaajat ympärilläni, kun laseihin kaadettiin puolen päivän maissa kaksin käsin samppanjaa. Tällä kertaa meitä oli saapunut ennätysrunsaslukuinen joukko, kolmisenkymmentä, Helkan keittiöön maistelemaan samppanjaa, ruokaa laittamaan ja tuotoksiamme (muiden keittiön antimien ohella) maistelemaan.

Lauantaista voi lukea ainakin Kulinaarimurulasta, Sillä sipulista ja Pumpkin Jamista, joten tässä vain pintaraapaisu.

Muiden ruokabloggaajien tapaamisen lisäksi minut houkutteli paikalle erityisesti Essi Avellanin pitämä samppanjatasting, meillä kun ei samppanja varsinaisesti kuulu ihan perusjuomavalikoimaan. Lisäksi itse luento oli mielenkiintoinen johdatus aiheeseen. Essin ote asiaan oli mukavan rento, eikä siinä ollut lainkaan “minä olen suuri viiniasiantuntija”-henkeä, vaikka asiatietämys luonnollisesti olikin kohdallaan.

Ruokien kokkaaminen toisten ruokabloggaajien kanssa oli myös hillittömän hauskaa, joskin 30 samassa tilassa toimivan kokkaajan johdosta myös varsin sekavaa puuhaa kun kaikki halusivat päästä samaan aikaan sen saman sokeripussin kimppuun. Kokkailimme noin viiden hengen porukoissa ja kun liesiä oli vain kaksi ja leikkuulautoja yksi ryhmää kohden, tietynlaista priorisointia piti harjoittaa. Ja muistaa, että Merituulin levyä ei sovi säätää, se on juuri oikeilla säädöillä.

Ilmeisesti osoittauduimme kuitenkin kelvollisiksi keittäjiksi, koska ruuanvalmistukseen käytetystä ajasta kului vain reilut puolet ennen kuin kaikki oli jo valmiina, ja illalla nautitut ruuat olivat kovasti samanlaisia kuin meidän tekemämme. Meille jäikin hyvin aikaa mm. leikkuulaudalle jääneen harvinaisen kuvauksellisen punasipulinpuolikkaan dokumentoimiseen.

Illan syömingit aloittivat sapakset, eli suomalaiset vastikkeet tapaksille. Lautaselle oli kasattuna savumuikkua ja perunasalaattia, leipäjuustoa ja kirsikkatomaattihilloketta, savuporotartar ja marinoitua punasipulia, siikacheviche ja ruisleipää sekä paahdettua saaristolaisleipää, aura gold moussea ja marinoitua omenaa. Oma suosikkini näistä oli ceviche (kuvassa terävänä), jota pitää joskus kokeilla kotioloissakin.

Pääruokana tarjottiin grillattua poron paahtopaistia, tummaa herukkakastiketta ja omena-perunapaistosta. Poroa en ole kovin usein päässyt maistamaan, joten sitä olikin mielenkiintoista mutustella. Valmistusmetodiin kuului tiettävästi kypsennys erittäin miedossa lämmössä erittäin pitkään ja sen jälkeen nopea grillaus. Liha oli mukavan punaista ja mehevää. Eräskin ruokablogimaailman pinot noir söi tätä kaksi lautasellista..

Ennen jälkiruokia saimme vielä aiemmin tekemäämme rosmariini-limesorbettia. Rosmariini toi sorbettiin aika mielenkiintoisen säväyksen, joskin se maistui tässä vähän turhankin vahvasti. Kiitokset Marille annoksensa lainaamisesta kuvattavaksi. 🙂

Ja ihan kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi syömistä, eteemme kannettiin vielä lajitelma jälkiruokia, joihin sisältyi suklaakakkua, punaherukkajäädykettä ja mustikkajuustokakkua. Erityisesti suklaakakku jäi mieleeni. Ensi kerralla kaksinkertaistan vakiosuklaakakkuni voimäärän, niin ehkä lopputulos on lähempänä tällaista.

Kaikenkaikkiaan päivä oli erittäin mukava ja oli hienoa nähdä näin paljon ruokabloggaajia kerralla koossa. Valitettavasti kovin monen kanssa ei ehtinyt paljon sanoja vaihtaa, mutta onhan niitä tulevia miittejä. Erityiskiitos tapahtuman järjestäneelle taholle vaivannäöstä ja panostuksesta.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Blogitapaaminen Nummelassa 2.0

Tämänkertaisen ruokabloggaajien kokoontumisen vetonaulana oli kaksi kuukautta merilevässä säilötty raaka kuha. Muihin jännitystekijöihin kuului pullon viiniä nauttinut autokuski, mystinen piiskattu lammas sekä kaikkien huulilla ollut kysymys aamiaisen laadusta.

Kiitokset kaikille paikallaolleille, erityisesti isäntäväelle. Palaan omiin tuomisiini myöhemmissä postauksissa. Tässä ensialkuun hieman kuvakavalkadia.

ss1

ss2

ss3

ss4

ss5

ss6

ss7

ss8

ss9

ss10

ss11

ss12

ss13

ss14

ss15

ss16

ss17

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Kun ruokabloggaajat kokoontuvat..

..ei mätöstä ole puutetta. Tämä päti viime elokuiseen tapaan (yritin etsiä arkistoista raporttia, mutta löysin vain päiväksi ruuan) tälläkin kertaa. Kun Ylimuulikin teki kuin viekkaat varkaat ja väärät valtiaat ja otti varaslähdön kotiin kirjoittamaan yleisraporttia, niin voin kätevästi tälläkin kerralla skipata sen osuuden.

Itsehän tein juustokakkua, jonka resepti on bongattu taikinapojalta. Kakku sinänsä on helppo ja nopea valmistaa, kun mitään vaahtoja ei tarvitse vatkata. Vain vesihauteen kanssa pitää näperrellä hieman.

Koskas piknikkaillaan seuraavan kerran?

Varsovalainen juustokakku

150 g digestivekeksimuruja
75 g sulatettua voita

3 kananmunaa
3 keltuaista
750 g maitorahkaa
150 g sokeria
2 tl vanilliinisokeria
1 1/2 rkl sitruunamehua
1 dl kullanruskeita rusinoita

Vuoraa 20-senttinen irtopohjavuoka foliolla, mielellään tuplasti ja mahdollisimman vesitiiviisti. Painele pohjalle lämpimään voisulaan sekoitetut digestivekeksinmurut.

Sekoita keskenään juustokakkutäyte eli loput ainekset keskenään kulhossa, kaada digestivemurupohjan päälle, pidä huolta että juustoseos ei nouse foliovuorauksen yli.

Aseta uunin yläosaan reilusti irtopohjavuokaa isompi astia, kaada siihen jonkin verran kiehuvaa vettä, ja aseta juustokakkuvuoka kypsymään tähän vesihauteeseen (vesihaude tekee ihmeitä kakun rakenteelle – kunhan vuoka on vesitiivis). Paista 180-200 asteessa ainakin tunnin verran, kunnes pinta on kullankeltainen. Anna jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista ja tarjoamista.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone