Sorsanpaistaja

Kevät tuo mukanaan uutuusjäätelöt eli meidän tapauksessa erityisesti Ben & Jerry -uutuusjäätelöt. Viime vuonna arvostimme suuresti chocolate macadamiaa, kun baked alaska taas jäi vähän enemmän paitsioon. Eikä chocolate macadamian vaikutus ole vuoden aikana lainkaan vähentynyt, vaan se on yhä suosikkimakumme chocolate fudge brownien rinnalla.

Tänä vuonna uutuuksia onkin sitten tullut tavallista enemmän. Jo aiemmin pakastealtaisiin ilmestyi half baked, joka oli vähän tylsästi vain yhdistelmä cookie doughia ja chocolate fudge brownieta. Tuomio on tyly: nautimme nämä mielummin erikseen kuin yhdessä.

Kaksi muuta purkkiuutuutta sen sijaan maistuivat huomattavasti paremmin. Phish food on suklaajätskiä (joka b&j:n tapauksessa riittää sellaisenaan saamaan kuolan valumaan suupielissä), johon on laitettu suklaakarkkeja, kinuskikastiketta ja vaahtokarkkimössöä. Toimii erinomaisen hyvin. Etenkin vaahtokarkit pääsevät tässä huomattavasti paremmin esiin kuin baked alaskassa. Parin testipurkin perusteella en osaa sanoa, pidänkö tästä enemmän kuin chocolate fudge browniesta.

Fairly nuts on kuitenkin ehkä mielenkiintoisempi uutuuksista. Ei niinkään siksi, että pitäisin sen mausta enemmän kuin phish foodista, mutta tämä on melko lailla erilaista, kuin aiemmat Suomessa myydyt Ben & Jerry -maut. Suklaan ystävillehän hyviä vaihtoehtoja on ollut jo ennenkin. Fairly nuts sisältää siis kinuskijäätelöä, praliiniklönttejä ja kinuskikastiketta. Praliinithan ovat vanhoja herkkujamme, eikä tuo kinuskijäätelö pahaa ole. Aika makeaahan tämä on, mutta ei liiaksi.

Lisäksi Ben & Jerry on tuonut pieniruokaisemmille pari jäätelöpuikkoihin kategorisoituvaa uutuutta. ‘Wich on kivasti kahden cookien väliin laitettua vaniljajätskiä, jossa on suklaahippuja. Jäätelöä tässä on melkein vähemmän kuin keksiä. Minun makuuni aivan liian makeaa, mutta jos tämä olisi puolet pienempi, se menisi vielä kivasti. Taloutemme sokerihumalaisempi puolisko syö näitä kuin riisipuuroa.

Peanut Butter Cookie Dough taas on hieman omaperäisempi tapaus. Perinteisen suklaakuorrutuksen sisään on laitettu jäätelön sekaan maapähkinävoita, joka suolaisuudellaan on aisteja viettelevä vastakohta jäätelön ja suklaan makeudelle. Tai ehkä tällainen pitää vain syödä tuon makeapommiwichin jälkeen.

Kaiken kaikkiaan siis mukavan monipuoliset uutuudet tälle vuodelle. Toivottavasti ensi vuonna jatketaan useamman uutuuden linjalla. Mikä näistä on sinun suosikkisi?

Sunnuntaina vietettiin mahtavaa ruokabloggaajien pikkujoulubrunssia Veeran emännömänä. Pöytä notkui erilaisia herkkuja, joista on raportoitu ainakin Uneliaan Annan, Sillä sipulin ja Herkun ja Koukun Jytiksen toimesta. Keskityn siis täällä hehkuttamaan ruokien herkullisuutta ja selostamaan omasta osuudestani.

Meillä oli suuria vaikeuksia keksiä sopivaa brunssisyötävää, mutta ongelman ratkaisi uusin Etiketin numero, josta löytyi vaahterasiirappi-pähkinäfudgejen resepti, joka sai välittömästi veden kielelle. Siispä marssimme välittömästi lähikauppaan ostamaan mm. vaahterasiirappia, vaahtokarkkia ja valkosuklaata.

Aineita keitellessä alkoi kuitenkin hieman epäilyttää. Nopeasti laskien näissä on nimittäin kuusi ainesosaa, josta yli puolet on sokeria. Lopputuloksesta tulikin suorastaan ylimaallisen makea. Siispä keksimme näille lempinimeksi överit, eikä ollut minkäänlaisia ongelmia säästää tarpeeksi suurta määrää brunssia varten. Kovin montaa näitä ei nimittäin pysty yhdessä päivässä syömään. Suosittelen siis leikkaamaan pieniin palasiin..

Kiitokset vielä kaikille osallistujille. Mukavaa oli, joten seuraavaa tapaamista odotellaan jälleen innolla. (<- hymiö)

Vaahterasiirappi-pähkinäfudget)

2 dl macadamia- tai pekaanipähkinöitä eli molempia
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 dl makeutettua tiivistemaitoa
1 dl vaahterasiirappia
50 g voita
1/4 tl suolaa
4 dl valkoisia vaahtokarkkeja
300 g valkosuklaata paloina

voiteluun
1 rkl sulatettua voita

1. Pane uuni lämpiämään 160 asteeseen. Muotoile kaksinkertaisesta foliosta 20 x 25 cm:n vuoka, jossa on noin 3 cm:n reunat. Nosta vuoka leikkuulaudalle ja voitele se voisulalla.

2. Paahda pähkinöitä uunin keskitasolla leivinpaperin päällä noin 6 minuuttia. Nosta pähkinät pois kuumalta pelliltä.

3. Mittaa sokerit, tiivistemaito, vaahterasiirappi, voi ja suola pinnoitettuun kattilaan. Kiehauta sokeri-maitoseos ja anna sen poreilla matalalla lämmöllä 5 minuuttia koko ajan sekoittaen. Nosta kattila levyltä.

4. Mittaa vaahtokarkit tiiviinä mittoina toiseen kattilaan ja sulata ne pehmeäksi massaksi koko ajan sekoittaen.

5. Lisää kuuma vaahtokarkkimassa sokeri-maitomassaan. Lisää suklaa paloiteltuna. Nosta kattila lämpimälle levylle ja sekoita massa tasaiseksi. Kääntele pähkinät joukkoon.

6. Kaada massa foliovuokaan ja levitä. Tasoita pinta veitsellä. Anna fudgen jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Muotoile vuokaa tarvittaessa massan jähmettyessä.

7. Nosta tuorekelmulla peitetty vuoka jääkaappiin vähintään pariksi tunniksi. Siisti jähmettyneen fudgen reunat terävällä veitsellä ja paloittele 35 palaan. Makeiset säilyvät jääkaapissa reilun viikon.

Ah.

Tervetuloa Sorsanpaistajan syyskauden avajaisiin. On muutamia ikäviä asioita, joita blogille ei kannata tehdä. Yksi niistä näyttää olevan urlin vaihtuminen wordpressissä. Nyt kuitenkin kaikki toimii taas ja palvelinrikon vahinkona oli vain muutama kadonnut postaus.

Niille, jotka missasivat väliaikaisen blogini, päivitetään tiedot laihdutuskuurista: se on loppu ny. Seuraavassa vaiheessa olisi tarkoitus alkaa hieman kasvattamaan erityisesti yläruumiin lihaksia ja seurailla, miten paino tästä alkaa kehittymään. Ongelmat varmaankin alkavat vasta pyöräilykauden loputtua.

Syksyn suurimpana projektina aloitan pienen metabloggausprojektin. Olen viimeiset kolme kuukautta aikonut valittaa, miksi kukaan ei ole perustanut metaruokablogia. Sellaista ruokablogimaailman blogisanomia. Nyt tartun osittain itse tuohon haasteeseen esittelemällä kaikki blogilistalta löytyvät ruokablogit syksyn aikana. Tarkoitus olisi hieman sivistää itseä ja muita siitä, millaisia ruokablogeja täältä löytyy. Ainakin itselle on hieman jumittunut nämä samat ympyrät eikä uusiin blogeihin jaksa tutustua kovin suurella innolla. Sen varsinaisen metablogin saa sitten perustaa joku muu.

Muita lähiaikojen projekteja ovat kaikkien laihisaikoina bongattujen kakkureseptien kokeileminen, keittiöveitsien päivittäminen ja ainakin yksi yllätys.

Tuon veitsiprojektin aloitinkin jo viime viikolla lainaamalla kirjastosta keittiöveitsistä kertovan mainion opuksen. Kirjan mainioiudesta huolimatta se ei oikeastaan auttanut minua valinnassa. Lähinnä vain vahvisti ennakkokäsitystä siitä, että valinta tapahtuu Wüsthofin classic-sarjan ja Zwilling J.A. Henckelsin four star, five star ja professional s -sarjojen väliltä. En ole vielä paikallista hintatasoa tarkistanut, mutta ilmeisesti kaikki vaihtoehdot ovat suunnilleen samassa hintaluokassa, four star ehkä hieman muita halvempi. En myöskään usko itse veitsien, siis terän, laadussa olevan juuri eroja. Kun vielä joka sarjasta löytyy kaikki ne veitset, joita olen hakemassa, jää valintaperusteiksi vain kahva ja ulkonäkö.

Tässä suhteessa professional s ja classic ovat melko identtisiä ja varmoja valintoja. Molemmissa on perinteinen muotoilu, joka lienee ergonomisesti turvallinen ratkaisu. Four starin kahvaa ehkä hieman oudoksun ja five starin kahva taas on ristiriitainen. Tuossa Keittiöveitset-kirjassa sitä kehuttiin, mutta esimerkiksi Consumer Reportsin läpikotaisessa veitsitestissä se sai vain hyvän arvosanan, kun four starin kahva arvosteltiin erittäin hyväksi ja classicin ja professional s:n erinomaiseksi. Kaikkien mainittujen sarjojen terät arvosteltiin kyseisessä testissä erinomaiseksi ja kaikki nuo sarjat five staria lukuunottamatta olivat kokonaisarviossa lähellä toisiaan ja listan yläpäässä (2.,4., ja 5.) kun ensimmäisenä ja kolmantena olivat zwillingin ja wüsthofin kertaluokkaa kalliimmat veitset. Valintaa ei yhtään helpota sekään, että ilmeisesti veitsien ergonomiasta ei kokeilemalla voi oikein sanoa mitään (ellei nyt kaikki ole aivan pielessä), vaan se selviää vasta pitempiaikaisen käytönä perusteella.

Onkos kenelläkään kokemusta yllämainituista veitsisarjoista? Kuulisin mielelläni kokemuksista.

Ostoslistalla on muuten siis 20cm tai 23cm kokkiveitsi, 9-10cm vihannes/paloittelu/tiesmikäliekään veitsi sekä noin 20cm fileointiveitsi.

Päivän indeksi: 33.

Olen pääsemässä vähitellen lomailun makuun. Se tarkoittanee harvempaa päivitystahtia tämän ja ensi viikon aikana. Yritän nyt kuitenkin aina välillä elää vähän nettielämääkin.

Mutta siitä pyörälenkistä. Matka oli siis Helsingistä Hämeenlinnaan. Ihmettelin pari viikkoa sitten, kun joku oli tullut tänne googlesta hakusanoilla pyöräily+helsinki-hämeenlinna, kun eihän täällä ollut silloin vielä mitään juttua aiheesta. Ehkä google alkaa kehittyä paremmaksi kuin uskoisikaan.

Matkalle kertyi lopulta mittaa 119 kilometriä (toiseksi pisin päivän pyörälenkkini siis, pisimmästä onkin aikaa viitisen vuotta). Helsingin keskustasta matkaa olisi hieman vähemmän kuin tukikohdastani sorsafarmilta. Alun perin tarkoitus oli lähteä kahden maissa niin, että perillä olisi futispelin alussa (kymmeneltä). Pyöräilyyn olin ajatellut käyttää kuutisen tuntia ja pari tuntia lepäilyyn. Pääsin sitten kuitenkin lähtemään vasta puoli neljältä, joten tauot piti puristaa puoleentoista tuntiin ja pyöräily viiteen. Keskinopeudeksi tulikin yllättävän hulppea 23,8 km/h. Asiaan myötävaikutti melko pirteä myötätuuli, joka olikin syy, miksi lähdin lenkille juuri viime viikonloppuna. Vertailukohtana koko alkuvuoden pyöräilyjen keskinopeus (johon sisältyy lähinnä työmatkapyöräilyä) on noin 21,5 km/h ja kyseessä on kuitenkin ollut melkoisesti lyhyemmät lenkit.

En ole aiemmin kierrellyt Helsingin pyöräteitä, mutta Pasilasta saakka pyörätie kulki melko mukavaa metsäreittiä, jonka tosin olisi voinut merkitä hieman paremminkin. Ensimmäiseltä kehältä saakka menin kuitenkin kolmostien vieressä kulkevaa pyörätietä, koska se vaikutti hieman lyhyemmältä kuin maisemareitti eikä minulla ollut mukana mitään Autoilijan tiekarttaa tarkempaa karttaa. Kun Vantaalla alkoi kolmostien rinnalla kulkeva 130-tie, loppumatka olikin lähinnä suoraa baanaa. Pyörätietäkin riitti Klaukkalaan saakka.

Pitemmälle pyörälenkille pitää tietenkin tankata etukäteen. Tätä tarkoitusta varten etsiskelin jotain energiapitoista pastareseptiä, mutta päädyin sitten tällaiseen todelliseen klassikkoruokaan, jonka kehitimme perunankuorintaorjani kanssa joitakin vuosia sitten. En ollutkaan tehnyt tätä tosi pitkään aikaan ja menikin hieman keitoksi. Ruoan olisi tarkoitus olla huomattavasti alla olevaa kuvaa kiinteämpää, joten veden määrä kannattaa yrittää minimoida jokaisessa vaiheessa.

Nuudelimössö

2 pakettia won ton -pikanuudeleita (Blue Dragon)
purkki kermaa
1 rkl vehnäjauhoja
400g marinoituja porsaansuikaleita
vettä

1. Ruskista porsaansuikaleet parissa erässä. Pane ne kattilaan ja lisää vettä sen verran että lihat peittyvät juuri ja juuri (mitä vähemmän vettä, sen parempi). Keitä 15 minuuttia.

2. Keitä sillä välin nuudelit maustepusseilla maustetussa mahdollisimman vähässä vedessä pehmeiksi.

3. Sekoita jauhot kermaan. Lisää kerma lihojen joukkoon ja keitä kunnes saostuu.

4. Kaada nuudelit kastikkeen sekaan ja sekoita hyvin. Tarjoa kuumana.

Mutta yksityiskohtia vasta ehkä huomenissa. (Missasin futismatsin alusta vain 8 minuuttia.)

Päivän indeksi 41. Juomatasapaino pysyi yllättävän hyvin, sillä laskua eilisestä tuli vain 300 grammaa. Katsotaan nyt millaisia lukemia tällä kertaa näyttää palautumispäivän jälkeen.

Eilisen indeksi: 46.

Siili tuli takaisin. Tällä kertaa sain kuvia hieman lähempää ja valoisampaan aikaan. Taisi olla melko ujo kaveri, sillä kun kiersin puun toiselle puolelle ottamaan kuvia edestä päin, ei siilistä näkynyt kuin piikkejä.

Tänään ohjelmassa lienee pieni pyörälenkki. Palataan asiaan, jos olen hengissä vielä illalla.

…että puoliväli on ohitettu! Päivän indeksi siis 47.

Tämänpäiväisen alhaisen punnituksen salaisuus oli lounas Hesburgerissa sekä kaksi tölkkiä jolttia töissä. Tiedä, miten nopeasti se paino tippuisi, jos harrastaisi terveellisiä elämäntapoja.

2010-08-03 Hei sinä googlesta tullut. Karitsan kare kannattaa tehdä esimerkiksi yrttikuorruttamalla tai leivitettynä. Tällä sivulla ei ole mitään nähtävää.

Eilisen indeksi: 51.

Sekoitin unirytmini tehokkaasti tiistaina, kun futispeli venyi taas reippaasti toisen päivän puolelle, ja lisäksi oli ihan pakko tehdä yhden kappaleen raakamiksaus valmiiksi. Ei pitäisi ikinä aloittaa miksausta yhdeksän jälkeen illalla, varsinkaan jos samaan aikaan tulee muita virikkeitä, jotka vaativat korvien käyttöä. Miksaus on nimittäin sellainen homma, että se pitää melkein tehdä yhdessä sessiossa alusta lauluun saakka tai muuten siinä menee kaksi kuukautta, eikä se siltikään kuulosta hyvältä.

Onneksi sain näin kesähelteiden korvalla roudatuksi töihin levyllisen ainutta oikeaa nörttijuomaa, joka piristää mukavasti aamulla. Ja tyttöystävä protestoi laihdutuskuuriani, kun muka on varaa vetää jolttia. Äh.

Innostuin valtavasti Pastanjauhajien hiljakkoin kokkaamasta kokiskanasta siinä määrin, että kokeilin sitä eilen työruokana, kun jääkaapissa oli sopivasti yksi ylimääräinen rintafile ja valmistusprosessihan nyt oli melkoisen yksinkertainen. Kokiksen korvasin joltilla, ja hyvin toimi. Bataattitornien väsäämiseen en töissä alkanut, vaan söin lisäkkeenä riisiä.

Taisin jossain postauksessa jo mainitakin tuosta karitsan kareesta, jonka ostin viime viikolla, kun sattui olemaan tarjouksessa smarketissa käydessäni. Tuotakaan tullut aiemmin kokeiltua, mutta muistelin, että yhdessä sun toisessakin kokkikirjassa oli tuohon liittyen reseptejä. Lopulta lähdin valmistamaan tuota tällaisen ohjeen mukaan, mutta bearnaise-kastike tietenkin meni täysin mönkään ja mitään maksaa en alkanut paistella. Se itse kare sen sijaan maistui vallan mainiolta sellaisenaan. Liha oli valmiiksi marinoitu jonkinlaisella yrttimarinadilla ja haisi sen verran hyvältä, etten alkanut sitä pesemään. Paistoin tosikuumalla pannulla ensin lihan joka puolen kunnolla ruskeaksi ja laitoin sitten 180-asteiseen uuniin hieman pitemmäksi ajaksi kuin ohjeessa mainittu 8 minuuttia. Liha jäi kuitenkin keskeltä hieman punaiseksi, joten ajoitus oli melko hyvä. Liian raa’aksi tätä ei mielestäni kannata jättää, koska lihassa on sen verran paljon rasvaa, että se pehmenee vasta hieman kypsempänä.

Takapihan eläinsarja täydentyi eilen illalla siilillä. Kuva ei ole ihan täydellinen, kun oli jo vähän hämärä ja siili lähti syystä tai toisesta karkuun melko pian sen jälkeen kun aloitin kuvaussessiot.

Eilisen indeksi: 54.

Puoliväli lähestyy kovaa vauhtia. Taitaa tosin vielä muutama päivä mennä, sillä en ole varsinaisesti ollut kuin yhdessä punnituksessa alle puolivälin. Toisaalta paino tuntuu ottavan muutaman päivän välein aina hieman isompia askeleita alaspäin, joten ehkä se tästä.

Jos minä saisin päättää, olisi tämä Johannan pastasalaatti korkealla Pastanjauhajien kesäruokakisassa. Johanna on nimittäin onnistunut luomaan melkoisen ihmeen: herkullisen salaatin, jossa ei ole rucolaa tai pinjansiemeniä. Kuva ei ehkä näytä kovin erikoiselta, mutta tämä oli oikeasti melkoisen herkkua. Tekovaiheessa yllättävän ongelman tuotti jostain syystä noin puoleksi tunniksi katkennut vedentulo. Olin nimittäin juuri käsitellyt savulohen ja yhtäkkiä hanasta ei tullutkaan vettä. Siinä sitten kituuteltiin kalalta haisevin käsin puolisen tuntia. Ohjeessa ei ollut lainkaan mittasuhteita, mutta laitoin omaan versiooni kolmisensataa grammaa lohta, puoli pakettia penneä, puolikkaan kurkun ja puoli purkillista kirsikkatomaatteja. Kirsikkatomaatit on muuten myös hyviä. Keväällä olin niistä niin innostunut, että ostin aina paketillisen niitä, kun teki mieli karkkia.

Pasta-lohisalaatti

pennepastaa
lämminsavulohta
kurkkua
purjoa / kevätsipulia
kermaviiliä
tilliä
sitruuna
mustapippuria
suolaa
sokeria
Turun sinappia
kirsikkatomaatteja
(kylmäsavulohta)
kananmunaa

Keitä pasta. Voit tietysti käyttää mielipastaasi, mutta itse olen tykästynyt pennepastaan. Laita jäähtynyt pasta kulhoon ja lisää päälle ruodittua lämminsavulohta, purista päälle puolen sitruunan mehu. Lisää reiluiksi paloiksi leikattua kurkkua sekä hieman purjoa / kevätsipulia renkaina. Mittasuhteet on vähän mututuntumalla eli mistä sattuu tykkäämään.

Sekoita kermaviiliin sitruunamehua, sinappia, mustapippuria ja ripaus suolaa ja sokeria. Myös tillin voi lisätä kastikkeeseen tai vasta valmiin salaatin päälle. (Kermaviilin asemasta alkuperäisessä ohjeessa oli muistaakseni puolet majoneesia ja puolet ranskankermaa. Itse käytän tällä hetkellä puolet labnehia ja puolet maustamatonta jugurttia, joka on bulgarian jugurtin paksuista.)

Jos teet salaatin etukäteen, sekoita kastike joukkoon vasta viime metreillä sillä pasta imee kastikkeen nopeasti. Koristele vaikka kirsikkatomaateilla ja kylmäsavulohella. Päälle kannattaa laittaa myös keitettyä kananmunaa lohkoina, sopii kivasti kalan kanssa! Salaatti maistuu kyllä seuraavanakin päivänä vaikka ei ole enää kovin esteettisen näköistä kun kastike on imeytynyt.

Pitäisi joskus kokeilla sitä Johannan toistakin herkkua, eli juustokakkua. Jos joku vaan kertoisi, mitä sille lopulle baileysille tekisi..

Eilisen indeksi: 58.

Ihan vaan lyhyesti laihdutuskuurin etenemisestä: alkaa näkyä.

Tein tuossa viime viikolla työruuaksi Polkkapossun kesäkeittoa. Keitto oli kyllä maukasta, mutta ei toiminut lämmitettynä enää aivan niin hyvin. Chili sen sijaan näyttää ryydittävän sopivasti lähes mitä tahansa keittoa. Omassa versiossani oli yhteensä 4700kJ, joka jakautui suhteissa 56-18-25. Alkuperäisen ohjeen rasvamäärä oli huomattavasti pienempi, mutta täydensin sitä (laihduttajalle tosi loogisesti) pienellä voikimpaleella. Tämä siksi, että kun roudaan tuota ruokaa töihin sellaisissa puolen litran rasioissa, olisi annoksen energiamäärä jäänyt ihan toivottoman alhaiseksi. Nytkin se oli vain hieman yli 1000kJ, mikä on aika naurettava lounaaksi. Tässä nyt kuitenkin ohje alkuperäisessä muodossaan.

Salvialta salskahtava kesäkeitto

1,2 l liha-/kasvislientä kattilaan kaadettuna
6 varhaisperunaa raaputettuina ja pilkottuina
3 porkkanaa pilkottuina
1 kukkakaali kukinnot irrotettuna
1 sipuli isoksi silputtuna
1 pss sokeriherneitä kattilaan tumpattuna
1 chili pieneksi pilkottuna
½ kesäkurpitsa pilkottuna
½ litraa maitoa kattilaan kaadettuna
1 rkl salviaa kuivattuna
1 laakerinlehti kattilaan viskattuna
suolaa ja pippuria maun mukaan lisättynä
ruohosipulia hellästi hakattuna

Liemi kattilaan kiehumaan. Voit tehdä sen myös vedestä ja parista liemikuutiosta. Mukaan perunat, porkkanat, kukkakaali, sipuli, sokeriherneet, chili, laakerinlehti ja salvia. Lisää 10 minuutin keittämisen jälkeen kesäkurpitsat. Keitä vielä n. 7 min , tai niin kauan kuin kaikki ovat kypsiä, lisää maito ja kiehauta. Tarkista suola. Poista laakerinlehti ja huispauta kattilaan ruohoiset sipulit.