Sorsanpaistaja

Meille on viimeisten kuukausien aikana kehittynyt varsinainen puuro+kiisseli -addiktio. Suunnilleen kerran viikossa on laitettava puuro liedelle tai uuniin ja kiisseliä tulemaan. Hommahan on hyvin yksinkertaista. Ohjeet löytyvät suoraan niin riisi-, ohra- kuin mannasuurimopussinkin kyljestä, eikä se kiisselinkään tekeminen sen monimutkaisempaa ole.

Puuromaidon pitää olla täysmaitoa, rasvattomammat vaihtoehdot eivät yksinkertaisesti maistu yhtä hyviltä. Toisaalta emme ole myöskään onnistuneet kerma- tai voilisäyksillä saamaan lopputuloksesta hyvää, vaikka olen kyllä syönyt herkullista riisipuuroa, jonka hyvyyden takana on kokin mukaan ollut runsas kerman käyttö. Helpointa puuro on tehdä uunissa ja lopputuloskin on jotenkin maukkaampi näin, vaikka valmistusaika piteneekin (sehän on minun kirjoissa vain hyvä juttu).

Kiisseli kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennen puuron valmistumista, jotta se ehtii jäähtyä kunnolla (puuronhan tulee olla kuumaa ja kiisselin kylmää). Kiisselistä tulee parasta kun sen tekee hyvään mehuun. Me käytetään Brunnebyn mehuja, useimmiten vadelmamehua. Marjana on näin syksystä useimmiten mansikka, kun niitä on pakastin täynnä, keväämmällä sitten vadelmaa ja mustikkaa sekoitettuna. Ja roiskaistaan me silloin tällöin mustikkaa mansikankin sekaan. Marjasekoitukset tekevät mausta aina hieman moniulotteisemman. Ja jäähdytys on nopeinta kun kattilan upottaa kylmään vesihauteeseen ja laittaa marjat lopuksi sekaan jäisinä.

Joskus muutama vuosi sitten selailin jossain kahvilassa Viini-lehteä. Mieleeni jäi siitä jonkin italialaisen ravintolan negatiivissävytteinen arvostelu. Siinä muunmuassa naureskeltiin tarjoilijan ilmeisen pahalle ääntämysvirheelle: hän kun meni suosittelemaan ruuan kanssa “tsianttia”. Sen sijaan chiantin oikeaa ääntämystä ei vaivauduttu jutussa mainitsemaan, mistä päättelin, että en varmaankaan ole lehden oikeaa kohdeyleisöä, koska pohjasivistykseni ei selvästikään riittänyt juttujen ymmärtämiseen. Sittemmin olen oppinut, että tarjoilijan olisi pitänyt suositella “kiantia”. Samoin kuin bruschetta lausutaan “brusketta”.

Ja sitten kun ääntämyspuoli on hallussa, niin bruschettan valmistaminen sujuukin helposti. Tomaatti-mozzarellaversio on ehdoton suosikkimme ja tähän aikaan vuodesta sen raaka-aineetkin, lähinnä siis tomaatti, ovat parhaimmillaan.

Tomaatti-mozzarellabruschetta

maalaisleipää (tms. vaaleaa leipää)
tomaattia
basilikaa
parasta neitsytoliiviöljyä
balsamicoa
suolaa ja pippuria
mozzarellaa
valkosipulia

1. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Poista tomaateista siemenet ja lohko ne pienehköiksi palasiksi. Siirrä kulhoon. Pilko runsaasti basilikaa ja sekoita tomaattien kanssa. Lurauta sekaan öljyä ja balsamicoa ja mausta suolalla ja pippurilla.

2. Paahda leipäviipaleita uunissa hetki, että ne kuivuvat pinnalta. Halkaise valkosipulinkynsi puoliksi ja hiero sillä leivän pintaa. Kasaa leivälle tomaatti-basilikasekoitusta ja laita päälle pari viipaletta mozzarellaa.

3. Laita leivät takaisin uuniin muutamaksi minuutiksi kunnes mozzarella on sulanut. Tarjoa heti.

Kiki <3 porkkana

Nyt kun lukijat on hämätty marsulla, ei liene niin väliä, mitä roskaa tähän kirjoitan. Lähikaupassa oli taannoin paprikaa törkeässä tarjouksessa (luokkaa alle euron kilo), joten sitähän oli ostettava lukuisissa väreissä. Söin viime vuonna Wienissä jotain unkarilaishenkistä paprikaruokaa, joten tämän kokemuksen perässä nappasin maustehyllystä paprikajauhetta ja lihatiskiltä unkarilaista salamia (tiedättehän: sitä, jossa on Italian lippu). Sitten kotona google soimaan ja reseptiä etsimään.

Ja löytyihän niitä reseptejä. Mainiosti ostamiini raaka-aineisiin istui jonkinlainen unkarilainen klassikko (tai enhän minä unkarilaisista klassikoista tiedä kuin pörköltin) lecsó: vihanneshöystö, jota voi tuunata esimerkiksi juurikin ostamallani unkarilaisella salamilla. Siispä tuunaamaan ja lopputuloshan oli varsin hyvää, joskin ei lainkaan sellaista kuin Wienissä syömäni ruoka. Lisäkkeeksi kelpaavat esimerkiksi perunat.

Lecsó

öljyä (tai laardia) paistamiseen
2 sipulia pilkottuna
4 paprikaa suikaloituna
2-3 tomaattia pieneksi pilkottuna (tai tomaattimurskaa)
1/2 rkl sokeria
1 rkl paprikajauhetta
100g unkarilaista salamia pieneksi pilkottuna tai ohuina siivuina.

1. Kuullota sipulit öljyssä ja kypsennä hyvin miedolla lämmöllä 5 minuuttia. Lisää paprikasuikaleet ja kypsennä 10 minuuttia.

2. Lisää tomaatit, sokeri, suola ja paprikajauhe. Kypsennä vielä 10-15 minuuttia, ei kuitenkaan liikaa, paprikoissa pitäisi olla purutuntumaa jäljellä.

3. Mausta sokerilla ja lisää salami.

Yritimme saada ruokalistalle metsäisiä ruokia metsästyskauden alkamisen kunniaksi. Kovin uskollisesti emme tätä teemaa loppupeleissä seuranneet, mutta alkuruuassa hyvinkin. Sienikausi ei ole ihan vielä kunnolla alkanut, mutta virolaista kanttarellia on hyvin tarjolla toreilla, joten teimme siitä Jamien sienibruschettaa (Jamien kotona -kirjasta), joka on houkuttanut minua jo pitemmän aikaa.

Kovin hyvin emme valikoiman suppeuden takia voineet toteuttaa alkuperäisen reseptin toivetta sienisekoituksesta, mutta laitoimme kanttarellien lisäksi sekaan hieman siitakkeita. Ne olivat kyllä sekoituksessa aika turhia. Jos monenlaisia metsäsieniä löytää, niin niitä varmastikin kannattaa sekoittaa. Chilin me jätimme välistä, kun niitä ei kaapista sattunut löytymään ja hieman myös epäilyttää roima chilin käyttö herkänmakuisten sienten kanssa.

Ja muutenkin tätä kannattaa kokeilla. En ole mikään sieniruoka-asiantuntija, mutta tässä sienet kerrankin maistuvat (kun niitä on tarpeeksi paljon leivällä) ja yrtit ja mausteet tekevät kokonaisuudesta aivan mainion.

Sienibruschetta

oliiviöljyä
300 g erilaisia sieniä
2 valkosipulinkynttä, toinen pilkottuna, toinen keskeltä halkaistuna
pari oksaa timjamia
pari oksaa persiljaa
suolaa ja pippuria
(kuivattu chili, murskattuna)
pieni kimpale voita
1 sitruuna
maalaisleipää viipaleina

1. Lämmitä iso pannu kuumaksi. Lisää oliiviöljy ja sen lämmettyä sienet. Paista pari minuuttia. Lisää yrtit, murskattu valkosipuli ja mausteet ja chili pannulle ja paista pari minuuttia. Lisää voi ja paista vielä pari minuuttia, mutta älä paista sieniä muusiksi.

2. Ota sienet pannulta, lisää pannulle hieman vettä ja sekoita sieninesteiden kanssa kastikkeeksi.

3. Paahda leipäviipaleet, hieraise niitä halkaistulla valkosipulilla ja laita päälle sieniä ja kastiketta. Tarjoa heti.

Paljon ei jäänyt.

Otimme metsästyskauden alkamisen kunniaksi revanssia viimeksi hieman epäonnistuneen kokkailukokemuksen jäljiltä. Tällä kertaa tulos olikin aika lailla parempi, kuten kuvastakin näkee. Tällaista oli tarjolla:

Sienibruschetta
Sitrushaudutettu karitsanpotka ja rosmariiniperunoita
Raparperipiirakkaa

Reseptejä seuraa taas perästä.

Pestopasta on klassikko ja sitä harrastamme mekin silloin tällöin. Normaalisti tyydymme purkkipestoon, mutta tällä kertaa haimme vaihtelua tekemällä peston itse ja basilikan sijaan salviasta. Pestoreseptikin löytyi samasta lähteestä kuin kesäkurpitsakeitto, eli Toscanan herkut -kirjasta. Salvia maistui mukavan voimakkaasti pestossa ja muutenkin tässä oli sopivan vahvat maut. Tämä oli selvästi onnistunein päivän ruuista. Ehkä pastankeittämisestä on vain eniten rutiinia.

Testissä oli myös ensimmäistä kertaa pronssisuuttimilla tehty pasta. Stockan herkusta ei löytynyt ohjeen pyytämää nauhapastaa, mutta spaghettikin toimi tässä loistavasti. Kuivassa pastassa suutinten aiheuttaman pinnan rakeisuuden huomaa aivan selvästi, ilmeisesti tämän pitäisi auttaa kastikkeen sitomisessa. Käytännössä en osaa erosta sanoa. Muilta ominaisuuksiltaan tämä oli kyllä laadukasta pastaa: keittyi hienosti al denteksi ja voittaa selvästi tavallisesti käyttämäni barillan. Eikä hintakaan ollut mahdoton.

Pahoittelen että kaikki kuvani ovat nykyään vinossa. Opin hiljakkoin, että kameraa voi pitää myös muissa kuin vaaka- tai pystyasennossa, joten nyt tulee kokeiltua kaikenlaista.

Salviapestoa ja spaghettia

1 dl pinjansiemeniä
nippu salviaa (noin 20-25 lehteä)
2 valkosipulinkynttä
5 rkl parmesaani- tai pecorinojuustoraastetta
½ tl suolaa
1 dl hyvää oliiviöljyä
1 tl omenaviini- tai valkoviinietikkaa
3 rkl tuoreita rosmariinin lehtiä
1 dl kuumaa pastan keitinlientä
500 g pastaa

1. Pane pinjansiemenet, kannattomat salvian lehdet, valkosipuli, parmesaaniraaste ja suola tehosekoittimeen. Sekoita tasaiseksi ja lisää oliiviöljyä sekä viinietikkaa tilkka kerrallaan käynnistäen koneen jokaisen lisäyskerran jälkeen.

2. Survo rosmariinin lehdet morttelissa yhdessä oliiviöljyn (1½ rkl) kanssa. Purista seos siivilän läpi niin, että saat vahvanmakuisen rosmariiniöljyn. Sekoita öljy muiden aineiden joukkoon.

3. Keitä pasta. Kun se on kypsää, ota 1 dl keitinlientä sivuun. Valuta pasta siivilässä ja pane pesto pastakattilaan. Sekoita 1 dl keitinlientä tilkka kerrallaan pestoon. (Itse jätin tämän vaiheen välistä, kun pesto oli tarpeeksi mehukasta ilmankin.)

4. Kaada pasta siivilästä takaisin kattilaan ja sekoita niin että pesto maustaa pastan kauttaaltaan. Tarjoa heti mustapippurilla ja parmesaaniraasteella höystettynä.

Me ei ihan joka päivä harrasteta kylmiä kasviskeittoja, kuten blogia lukeneet saattavat olla huomanneet. Nyt siihen oli kuitenkin hyvä tilaisuus, kun alkuruokana ei oikein voinut prosciuttoakaan syödä, kun kinkut oli jo varattu saltimboccaan. Luottamus oli myös suuri, että jos siinä on kermaa, se ei voi olla pahaa.

Tällaisia yksinkertaisia ruokia tehdessä pitää muistaa, että raaka-aineiden laatu näkyy suoraan lopputuloksen maussa. Eli esimerkiksi kasvisliemen laatuun kannattaa panostaa. Ja juhlan kunniaksi kermammekin oli ihan oikeaa kermaa. Resepti on peräisin Toscanan herkut -kirjasta, joka on mainio tiivis kokoelma toscanalaisia ruokia. Näitä on tullut laitettu paljon, eivätkä ne petä juuri koskaan. Reseptit on myös hyvin ja yksityiskohtia säästelemättä kirjoitettu.

Ohjeessa kehotettiin tarjoamaan keitto kylmänä, mutta minusta tämä oli kyllä melkein parempaakin lämpimänä, kun sitä keitellessä maistelin.

Kylmä kesäkurpitsakeitto

neljälle

800 g kesäkurpitsaa
7 dl kasvislientä
3 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
3 pientä salvian lehteä
1 dl kuivaa valkoviiniä
2 dl kermaa
1 dl vichyvettä (tai muuta hiilihapollista vettä)

1. Kiehauta kasvisliemi ja jätä odottamaan. Kuori kesäkurpitsat perunankuorimisveitsellä tai juustohöylällä. Näin saat ohuita, kapeita ja pitkiä suikaleita. Säästä suikaleet uppopaistoa varten. Leikkaa kuoritut kurpitsat noin 5mm viipaleiksi. Kuori ja halkaise valkosipulinkynnet.

2. Pane valkosipulit, puhtaat salvianlehdet ja oliiviöljy laakeaan kattilaan. Kuumenna hitaasti ja varovaisesti kunnes valkosipuli on läpikuultavaa. Nosta sipulit ja salvianlehdet pois kattilasta. Valkosipuli ei saa palaa. Lisää lämpöä ja kesäkurpitsapalat. Kuullota, kunnes ne ovat pehmeitä, noin 8-10 minuuttia. Sekoita koko ajan ja varo etteivät ne pala. Lisää oliiviöljyä jos se on tarpeen. Lisää valkoviini ja anna sen imeytyä. Soseuta kesäkurpitsa sauvavatkaimella tai tehosekoittimessa. Kaada soseutettu seos takaisin kattilaan.

3. Lisää kurpitsasoseeseen ensin kasvisliemi sitten kerma, tilkka kerrallaan samalla sekoittaen. Anna kiehua hiljalleen 8-10 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla. Maista! Keiton tulisi olla valmiina kermaisen pehmeää. Anna keiton jäähtyä (tai tarjoa kuumana). Kaada sopivaan kulhoon ja säilytä jääkaapissa tarjoiluhetkeen saakka.

4. Lisää vichy juuri ennen tarjoilua ja vatkaa keitto pallovatkaimella tai sauvasekoittimella kuohkeaksi. Koristele keitto uppopaistetuilla kesäkurpitsankuorilla. Ole tarkkana etteivät kuoret pala!

Viikonloppuna oli taas aihetta syödä hyvin ja tällä kertaa päädyimme italialaiseen pitemmän kaavan mukaan. Ideana oli tehdä saltimboccaa vasikasta, koska sitä ei ollut ennen päässyt kokeilemaan ja nyt vasikkaa tuntuu olevan kaupoissa. Koska ulkofilettä ei ollut tarjolla, varioin vähän ja tein paksummat pihvit entrecôtesta. Muut ruuat valittiin sitten sillä perusteella, että saatiin salviaa vähän joka ruokaan. Tällaista oli listalla:

Kylmä kesäkurpitsakeitto
Salviapestoa ja spaghettia
Saltimbocca vasikan entrecôtesta
Pannacotta ja tämän kesän marjoja

Reseptejä seuraa perästä.

Gordon Ramsay on suosikkini kiroilevien tv-kokkien joukossa. Kirjahyllyssäni onkin majaillut Ramsayn Sunnuntairuokaa-kirja jo vuoden verran, mutta en ole kokannut kyseisestä kirjasta mitään. Kun kerran oli sunnuntai ja ruokavieraitakin tulossa, mikäs sen luontevampaa kuin laittaa Sunnuntairuoka testiin.

Kirja koostuu ateriakokonaisuuksista, mutta valitsin tällä kertaa vain pääruuan lisäkkeineen. Kirja avautui peukkumetodilla sopivasti lampaankareen kohdalta, ja kun lisäkkeetkin näyttivät syömäkelpoisilta, niin ruoka oli valittu. Kare on vieraillut keittiössämme ennenkin ja se on kyllä niin erinomaista (ja rasvaista) lihaa, että oksat pois. Siispä sitä kelpasikin vieraille kokata.

Kyljys olikin hyvää, mutta taisin laittaa yrttikuorrutteeseen vähän liikaa leipää, koska se ei kovin voimakkaasti maistunut, ja sitä jäi parin kareen jälkeen vielä runsaasti yli. Olisi siis ollut parempi tehdä vähän pienempi määrä suuremmalla yrttikonsentraatiolla. Myös jos käytät karitsankaretta, niin paistoaikaa sopii lyhentää hiukkasen, täydellä ajalla noista tulee lähes läpikypsiä, mikä ei tosin rasvaisuuden takia kovasti haittaa.

Lisäkkeistä olin erityisen mielissäni boulangèrperunoista. Yleensä kaikenlaiset uuni+peruna-viritelmäni (kiusaukset, kermaperunat, …) ovat kuivia ja mauttomia, mutta tässä oli oikein mukavasti makua. Todennäköisesti syynä oli yrteillä terästetty kanaliemi ja runsas sipulinkäyttö. Sopii siis tehdä myöhemminkin perunalisäkkeeksi.

Jälkiruuaksi teimme liekitettyjä lettuja, mutta niistä sitten seuraavassa postauksessa.

Yrttikuorrutettu lampaankaree

4 annosta

2 isoa lampaankareeta kahtia leikattuna
oliiviöljyä kypsentämiseen
merisuolaa ja mustapippuria
2 rkl englantilaista sinappia

yrttikuorrutus:
4 viipaletta päivän vanhaa leipää ilman kuorta
iso kourallinen persiljaa
pieni kourallinen korianteria
pieni nippu timjamia
muutama rosmariininoksa
50 g vastaraastettua parmesaania

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Tee lampaanrasvaan ristikkäisiä viiltoja ja mausta reilusti. Paista kumpikin lampaankaree oliiviöljyssä uuninkestävässä padassa kullanruskeaksi; noin 4 minuuttia kummaltakin puolelta. Pane pata uuniin ja anna lihan kypsyä 10-15 minuuttia, kunnes se tuntuu kimmoisalta. Anna lihan maustua sillä välin, kun teet yrttikuorrutuksen.

2. Revi leipä paloiksi ja pane ne monitoimikoneeseen. Tee yrttien lehdistä karkeaa silppua ja pane monitoimikoneeseen parmesaanin ja mausteiden kanssa. Kun käynnistät koneen, leivänpalat hajoavat pieniksi muruiksi ja saavat kirkkaanvihreän värin. Sivele liha sinapilla, levitä yrttikuorrutus ja painele se lujasti lihan pintaan. Pane liha takaisin uuniin 5 minuutiksi.

3. Leikkaa liha viipaleiksi. Tarjoa kullekin ruokailijalle kolme viipaletta ja lisäksi perunoita ja kesäkurpitsaa.

Boulangèrperunat

4 annosta

4 dl kanalientä
1 timjaminoksa
2 rosmariininoksaa
5 valkosipulinkynttä kuorittuina
2 isoa sipulia kuorittuina ja viipaloituna
hieman oliiviöljyä kypsentämiseen
4 isoa kiinteää perunaa
merisuolaa ja mustapippuria

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Lisää kanaliemeen timjami, rosmariini ja kolme murskattua valkosipulinkynttä ja kiehauta. Käännä lämpö pois, anna liemen maustua 20 minuuttia ja siivilöi. Hienonna loput valkosipulinkynnet. Kypsennä sipuleita ja valkosipuleita oliiviöljyssä 6-8 minuuttia, kunnes ne pehmenevät. Kuori sillä välin perunat ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi.

2. Asettele perunat ja sipulit kerroksittain isoon, laakeaan uunivuokaan. Mausta kukin kerros kunnolla ja lopeta perunaviipalekerrokseen. Lisää niin paljon kanalientä, että se peittää kaksi kolmasosaa astian reunoita. Painele perunakerros tasaiseksi ja pirskota päälle vähän oliiviöljyä. Kypsennä 35-40 minuuttia, kunnes perunat ovat päältä kullanruskeita ja tuntuvat pehmeiltä.

Provencelaiset kesäkurpitsat

4 annosta

4 isoa kesäkurpitsaa
oliiviöljyä paistamiseen
1 rosmariininoksa, lehdet hienoksi silputtuina
merisuolaa ja mustapippuria
2 rkl balsamiviinietikkaa
175 g kirsikkatomaatteja puolikkaina
muutama basilikanoksa, lehdet revittyinä

1. Leikkaa kesäkurpitsat vinosti senttimetrin paksuisiksi viipaleiksi. Kuumenna hieman oliiviöljyä korkealaitaisessa paistinpannussa. Lisää kesäkurpitsat ja silputtu rosmariini ja kypsennä minuutin verran. Mausta reilusti ja lisää loraus balsamiviinietikkaa. Kaada kirsikkatomaatit kattilaan ja kypsennä 2-3 minuuttia. Lisää vähän oliiviöljyä, mausteita ja etikkaa. Anna kypsyä, kunnes kesäkurpitsat ja tomaatit alkavat pehmetä. Sekoita basilikanlehdet mukaan, tarkista maku ja tarjoile heti.

Nyt pysäytän uhkaavan uneliaisuuskierteen bloggaamalla nopeasti varsin mainion ja helpon sitruuna(voi)pastan. Kriittisemmän osapuolen mielipide oli, että on hän parempaakin pastaa syönyt, mutta minusta tämä oli varsin mainiota ja raikasta. Reseptin lähde luonnollisesti Aglio & Olio.

Tagliatelle con limone e burro

kermaa
voita
sitruunamehua
raastettua sitruunankuorta
persiljaa

1. Lämmitä kerma pannussa. Sekoita siihen voita, sitruunamehua ja raastettua sitruunankuorta. Kun voi on sulanut, poista pannu liedeltä. Tarkista suolan määrä. Sekoita pastan kanssa ja lisää persilja.