Sorsanpaistaja

Olen aina dissannut perunasalaatteja, koska niistä tulee mieleen kaupan einessalaatit, joita aina syödään nakkien (joista tulee maha kipeäksi) kanssa uutena vuotena. Mutta viikko sitten pikkuveljeni ylioppilasjuhlissa oli tarjolla vähän erilaista perunasalaattia. Siitä jäi mieleen kolme ainesosaa: uudet perunat, savulohi ja punasipuli. Siispä päätin riskeerata koko blogimaineeni, arpoa loput komponentit ja painella miittiin kokeilemaan, josko jotain syömäkelpoista syntyisi.

Eikä se aivan pieleen kommenttien perusteella mennytkään. Tarkoitus oli laittaa joukkoon myös herneitä, mutta ne unohtuivat pakastimeen, eikä niitä nyt kovasti jäänyt kaipaamaankaan. Lisäksi tein kermaviilikastiketta, joka ei kyllä sekään ole mitenkään välttämätöntä.

Ohjeet ovat valitettavasti aika summittaisia, koska keskityin salaattia tehdessäni niin kovasti työkalunani toimineeseen sipuliperheen japanilaiseen kokkiveitseen. Veistä ei kuulemma ole teroitettu hankkimisen jälkeen, mutta se tuntui silti terävämmältä kuin muutaman kuukauden välein teroittamani Zwillingit. Taitaapa siis tuollainen mennä ostoslistalle, vaikka epäilemättä se onkin minun käsissäni ruosteessa kahden viikon käytön jälkeen.

Savulohi-perunasalaatti

500 g savulohta
750 g uusia perunoita (valitse pienehköjä)
1 punasipuli
1 rkl kapriksia
oliiviöljyä
puolikas sitruuna
vastarouhittua mustapippuria
tilliä

1. Pese ja halkaise perunat puoliksi ja keitä juuri ja juuri kypsäksi. Kaada vesi pois ja anna jäähtyä.

2. Perkaa sillävälin lohi reilun kokoisiksi ruodottomiksi paloiksi ja leikkaa sipuli suikaleiksi.

3. Kun perunat ovat jäähtyneet, yhdistä ne lohien ja sipulin kanssa kulhossa.

3. Mausta oliiviöljyllä, sitruunamehulla, tillillä ja pippurilla maun mukaan.

Kermaviilikastike

purkki kermaviiliä
puolikas sitruuna
tilliä
vastarouhittua mustapippuria
suolaa

1. Mausta kermaviili muilla aineilla makusi mukaan.

Sen piti olla mainio päivällinen: menu oli huolella suunniteltu ja raaka-aineiden perusteella kaikki vaikutti hyvältä. Pääosassa luottometsästäjäni kalatiskiltä ampuma siika. Sen kanssa fenkoli-kukkakaalisalaattia ja granaattiomenavinagretteä. Jälkiruuaksi uuniraparperia vaniljakastikkeella. Eli kaikkea hyvää ja herkullista. Mikä voisikaan mennä pieleen?

Kahden kokin voimin valmistimme simultaanisti salaattia ja vaniljakastiketta. Vaniljakastikkeen ohjeessa käskettiin käyttää suurten luomukananmunien keltuaisia, mutta minkä kokoisia ne nyt sitten ovat verrattuna normaalikokoisiin lähikaupan vapaan kanan keltuaisiin. Pitäisikö laittaa enemmän vai saman verran? Ja käskettiinhän siinä ohjeessa käyttää keltuaiset, ei esimerkiksi koko munaa (ensimmäinen yritys) tai valkuaisia (toinen yritys). Onneksi munia oli reilusti. Kaikista yrityksistä huolimatta kastike ei ottanut suurustuakseen sitten millään, ja jossain vaiheessa keittäminen oli pakko lopettaa, jottei soosista tulisi klöntikästä. Myöhemmin vielä sakeutimme kastiketta lisää loiskuttelemalla sekaan hieman vettä, kun kastike oli jäähtymässä vesihauteessa.

Epäonnistunut ruoka, epäonnistunut kuva

Sillä välin kala loiski uuniin ja fenkoli ja kukkakaali ryöpsähtyivät kiehuvassa vedessä. Granaattiomenan siementen irroittaminen vinagretteenkin onnistui yllättävän nopeasti ja niinpä lisäkkeet olivatkin valmiina.

Kalan valmistuessa piti tehdä vielä uuniraparperit valmiiksi. Appelsiininmehua, sokeria ja peukalon verran inkivääriä vain sekaan. Mutta tarkoitettiinko ohjeessa sorsanpaistajan siroa peukaloa, vai raavaan mieskokin jättipeukaloa? Noh, parempi liikaa kuin liian vähän. Ainakin maistuu.

Kala olikin sillä välin valmistunut ja raparperit voitiin työntää uuniin ja aloittaa ruokailu.

Siika olikin hyvää. Eipä siihen laitettukaan kuin suolaa, pippuria ja voita, ei sitä noilla aineilla pilalle saa. Lisäkesalaatti sen sijaan oli aikamoisen hailakka: ryöpätyt kasvikset kylmänä ei oikein ollut sytyttävä yhdistelmä lämpimän kalan kanssa. Vinagrettekään ei pelastanut tilannetta.

Pääruokaa syödessämme raparperit ehtivätkin kypsyä, tosin tuntuivat aluksi niin kovilta, että laitoimme vielä hetkeksi uuniin. Ja hetkihän muuttui toiseksi, ja raparperit mössöksi. Syötävä ne kuitenkin oli. Tässä vaiheessa selvisi, että inkivääriä olisi voinut laittaa ehkä puolet vähemmän. Nyt nimittäin raparperin maku jäi täysin inkiväärin peittoon, eikä lautasella löllyvä vetisen löysä vaniljakastike, joka sinänsä maistui ihan oikealle, pelastanut tilannetta.

Onneksi ruuan seuraksi valittu viini oli kuitenkin hyvää ja sitä oli riittävästi.

Toinenkin testi Glorian ruoka & viinistä sujui vallan mainiosti. Reseptikin toki oli varsin lupaavan oloinen. Rasvaista lohta ja ilmakuivattua kinkkua ja väliin vielä mielenkiintoisesti chiliä. Tottahan sitä oli kokeiltava. Tuloskin oli varsin mainio. Chili sopivasti lämmitti, muttei polttanut. Suolan kanssa kannattaa olla tarkkana, kun kinkku on niin suolaista. Ja ylijäämäkinkuista voi tehdä vaikka pitsaa..

Reseptin suositeltu lisäke oli myös hyvää ja uudenlaista. Fenkoli ei niin kovin useasti ole sorsakeittiössä vieraillut, mutta ne harvat vierailut ovat kyllä olleet lähes poikkeuksetta herkullisia.

Chilillä ja ilmakuivatulla kinkulla peitelty lohi

600-800 g lohifileetä
4 viipaletta ilmakuivattua kinkkua
vajaa 1 tl suolaa
2-3 tl sambal oelekia
8 timjaminoksaa

1. Poista fileestä nahka ja tarvittaessa rasvaista vatsalievettä. Leikkaa filee 4 annospalaksi. Paloittele kinkkuviipaleet muutamaan osaan.

2. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

3. Sirottele kevyesti suolaa ja sivele sambal oelek kalapalojen pintaan. Aseta timjaminoksat ja kinkut päälle. Aseta kalat uunivuokaan tai leivinpaperilla peitellylle uunipellille.

4. Kypsennä noin 20 minuuttia.

Fenkolihöystö

500 g fenkolia
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
4 kypsää tomaattia
3 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja
2 rkl oliiviöljyä
1 dl kuivaa valkoviiniä
ripaus suolaa
pippuria

1. Suikaloi fenkoli. Kuori ja viipaloi sipuli. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet. Kuutioi tomaatit ja aurinkokuivatut tomaatit.

2. Kuullota fenkolia ja sipulia paistokasarissa noin 20 minuuttia eli kunnes fenkoli on lähes kypsää. Lisää valkosipuli, tomaattikuutiot ja kuivatut tomaatit kasariin. Lisää myös valkoviini. Hauduta vielä viitisen minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan.

Jos joku on ihmetellyt hidastunutta päivitystahtiani, se johtuu ihan vain siitä, että uusi kirjurini ei ole vielä oikein sisäistänyt kymmensormijärjestelmää.

Täytetyt vihannekset eivät ole kovin yleinen näky sorsakeittiössä. Joskus hamassa menneisyydessä kokeilimme täyttää paprikoita, mutta seuraus oli lähes katastrofaalinen, tai ainakin mauton. Siispä uuteen yritykseen ei ole ollut kovin suurta intoa.

Kun selailin viikonloppuruokaa etsiessäni pitkästä aikaa Trattoria-kirjaa, sieltä löytyi kuitenkin mielenkiintoinen täytettyjen tomaattien resepti. Alkuperäisessä versiossa tomaatti stuffattiin mm. katkaravuilla ja oliiveilla, mutta koska ne eivät uppoa ihan jokaiseen sorsakeittiön jäseneen, niin korvasin katkaravut lohella ja jätin oliivit välistä.

Lopputulos oli varsin maukas ja tomaattikin maistui kypsältä uunissa kypsennyksen jälkeen. Lisäkkeenä meillä oli riisiä, mutta tämän kanssa käy varmaan melkein mikä vaan.

Lohella täytetyt uunitomaatit

4 isoa, kypsää ja kiinteää tomaattia
400 g lohta
hieman chiliä
(pilkottuja kivettömiä vihreitä oliiveja)
oliiviöljyä
sitruunamehua
suolaa ja pippuria
tuoretta persiljaa

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen

2. Leikkaa tomaattien päältä kansi ja ota talteen. Koverra tomaateista sisus pienellä lusikalla ja heitä pois.

3. Heitä muut aineet blenderiin ja ajele soossiksi.

4. Lusikoi seos koverrettuihin tomaatteihin ja laita kannet paikalleen.

5. Laita tomaatit uunivuokaan ja paista niitä uunissa noin 20 minuuttia. Koristele persiljanoksalla ja tarjoa lämpiminä.

Kun saan käsiini uuden pastakirjan, ei liene yllätys, että kaivan sieltä mitä pikimmiten kylmäsavulohipastan reseptin. Olin oikeastaan hieman pettynyt, kun en lyhyellä selauksella onnistunut löytämään kuin yhden sellaisen.

Kylmäsavulohipastaahan tein joskus muinoin aina tällä reseptillä, mutta sittemmin sen on lähes korvannut polkkapossun simppelimpi resepti, mutta nyt sekin on löytänyt vertaisensa. Ja tämä on vieläkin helpompi tehdä. Ehkä se on vaan niin, että kylmäsavulohipasta on itsessään niin hyvää, että mitä siitä tekeekin, on maku loistava. Timjami tuo vielä päälle kivan säväyksen.

Tagliatelle con panna e salmone

kylmäsavulohta
voita
kermaa
tuoretta timjamia

1. Pilko kylmäsavulohi. Sulata voi pannussa. Lisää kerma, pilkottu lohi ja timjami. Anna kiehua alhaisella lämmöllä 3-4 minuuttia. Sekoita kastike pastaan ja tarjoile. Voit myös säästää osan lohesta ja lisätä sen vasta lopuksi suoraan annosten päälle.

Piti vähän miettiä, voiko tämän ruuan laittaa kalakategoriaan, kun ohjeessa on huimaavat kolme anjovisfilettä. Laitoin sitten kompromissina sekä kalaan että kasviksiin. Mietin tätä tehdessä, miten ruokapreferenssit ovat muuttuneet viimeisten vuosien aikana. Muutama vuosi sitten olisin skipannut tämän ohjeen tyysti, mutta nyt kyseessä on juuri sellainen nopeasti valmistettava ja maukas pastaruoka, joita mieluusti suosin. Simpukkapasta ei liene mitenkään pakollinen, mutta se sitoo kerman kyllä melkoisen tehokkaasti.

Conchiglieta parsakaalin ja anjoviksen kera

500 g conchiglieta (simpukankuoripastaa)
450 g parsakaalia
1 rkl öljyä
1 pilkottu sipuli
1 murskattu valkosipulinkynsi
3 pilkottua anjovisfilettä
3 dl kermaa
1 1/4 dl vastaraastettua parmesaania

1. Keitä pasta runsaassa suolatussa vedessä al dente. Valuta ja kaada takaisin kattilaan.

2. Leikkaa pastan kiehuessa parsakaali pieniksi kukinnoiksi ja keitä kiehuvassa vedessä 1 minuutti. Valuta, laita kylmään veteen ja valuta uudestaan. Pane syrjään.

3. Kuumenna öljy paksupohjaisessa paistinpannussa. Lisää sipuli, valkosipuli ja anjovikset ja kypsenn miedolla lämmöllä hämmentäen 3 minuuttia.

4. Lisää kerma pannuun ja kuumenna kiehuvaksi koko ajan hämmentäen. Pienennä lämpöä ja anna kiehua hiljaa 2 minuuttia. Lisää parsakaalin kukinnot ja keitä 1 minuutti. Annostele suolaa ja vastajauhettua mustapippuria maun mukaan. Lisää kastike pastan joukkoon ja sekoita hyvin keskenään. Ripottele pinnalle parmesaania ja tarjoa heti.

Erittäin tasainen bloggaustahtini jatkuu lyhyellä postauksella. Tuossa viime jokunen viikonloppu sitten kokeiltiin Jamien mainostamia kalapuikkohampurilaisia.

Kalapuikohtan kuuluvat jokaisen ruokabloggaajan suosikkiraaka-aineisiin. Huomasin prismassa, että Rainbow-kalapuikot ovat vielä siitä käteviä, että niistä voi altaassa onkia haluamansa kalalajin, kun tajuaa katsoa lähemmin pakkausmerkintöjä. Seitipuikoistamme tulikin hyvä täyte näihin hampurilaisiin. Sämpylät tehtiin vanhalla reseptillä. Sämpylän päälle heitettiin paksusti ketsuppia, sitten pari rucolan lehteä (jotka Jamien mukaan ovat lähinnä esteettisessä roolissa), rucolapedin päälle kalapuikot ja kansi päälle.

Nam.

Sorsakeittiön perusongelma on jo vuosia ollut se, että kalaa ei tule syötyä tarpeeksi usein. Haluja kyllä olisi, mutta jotenkin kala tuppaa aina jäämään kaupan hyllyille. Hieman myös kyllästyttää aina syödä lohta, seitä tai tonnikalaa, mutta muiden kalojen tarjonta on lähi-Prismassamme melko heikkoa tai järjettömän kallista. Eräs ongelma on ehkä myös siinä, että suurin osa taloudestamme löytyvistä keittokirjoista ovat käännöksiä, ja niissä kalalajit ovat usein sellaisia, joita ei kaupoista muutenkaan löydä. Mielestäni hyvään ruokakirjan käännökseen kuuluisi myös saatavilla olevien vaihtoehtojen tuominen ilmi, kuten esimerkiksi ainakin joissain Jamien kirjojen käännöksissä on tehty. Muuten jää helposti keltajuovamulloa sisältävät ruuat kokkaamatta, vaikka sen tilalla voisikin käyttää jotain helpommin saatavaa kalalajia.

Mutta sitten ruokaan. Selailin pastanjauhajien reseptiarkistoa ja yritin löytää sieltä nimenomaan kalaa sisältävää pastakastiketta. Ja löytyihän sieltä varsin makoisa tonnikalapasta. Vaikka opiskeluajat ovat vielä melko läheisiä, täytyy kuitenkin myöntää, että en kyllä koko opiskelun aikana tainnut tehdä tonnikalapastaa kertaakaan, vaikka se lienee jonkinlainen opiskelijasuosikki.

Tonnikala-pastakastike

1 sipuli
pari valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
1 tölkki tomaattimurskaa
2 tölkkiä veteen säilöttyä tonnikalaa
kalaliemikuutio (tai vastaava määrä kalafondia)
rouhaus mustapippuria
runsaasti basilikaa
2 dl ruokakermaa
parmesaania

Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetken aikaa öljyssä pannulla. Lisää tomaattimurska. Valuta tonnikala ja lisää se pannulle yhdessä kalaliemikuution ja mausteiden kanssa. Hauduta noin kymmenen minuuttia. Lisää lopuksi kerma. Sekoita kastike keitetyn pastan joukkoon ja raasta päälle parmesaania.

Pannaanpa vielä toinen blogilainaruoka perään. Pastanjauhajat tekivät hiljakkoin tällaisia varsin herkullisen näköisiä lohikääryleitä ja niitähän piti päästä itsekin kokeilemaan. Kalaa kun ei tule edelleenkään ihan liian usein tehtyä. Lähikauppakin tuli sopivasti vastaan tarjoamalla norjalaista lohta edukkaasti.

Lohifileeni oli sen verran paksua kamaa, että siitä pystyi leikkaamaan ihan suoraan poikittain noita rullia ja silti paksuus oli aivan riittävä. Hintelämmällä kalalla on varmaankin tarpeen leikellä viistoon paksuuden maksimoimiseksi. Muuten nämä maistuivatkin juuri niin hyvältä kuin ainesosien perusteella voisi kuvitella. Uunin kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei lohi pääse kuivumaan liikaa. Minulla menettivät hieman liikaa mehukkuuttaan. Siitä ainoa miinus, muuten varsin herkullista.

Parmesaanilla täytetyt lohikääryleet

1 kg lohta (leveä osa kalan etupäästä)
½ sitruunan mehu
1-2 rkl juoksevaa hunajaa
1½ dl parmesaaniraastetta tai -lastuja
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
1-2 dl tuoretta basilikasilppua

Leikkaa lohesta viistosti ohuita, leveitä siivuja. Valuta siivuille sitruunanmehua ja hunajaa. Ripottele parmesaanilastut, suola, pippuri ja hienonnettu basilika. Rullaa siivut ja nostele uunivuokaan “bostonpullan” tapaan. Kypsennä 200 asteessa n. 20 min.

Onkos kenellekään ikinä käynyt niin, että kun on toisesta ruokablogista lainattua reseptiä tehdessään pohtinut jo valmiiksi minkälaisia ylisanoja sen hehkuttamiseen käyttäisi, osoittautuukin ruoka aivan hirveäksi? Sellaista mietin tänään Polkkapossun toiveuusittua kylmäsavulohipastaa tehdessäni. Tosin tällä kertaa resepti osoittautui juuri niin hyväksi kuin polkkikselta voikin odottaa. Tyyli oli melko paljon pelkistetympi kuin minulla on yleensä ollut tapana, mutta se sopikin tähän hyvin, sillä savulohi pääsee paremmin esille. Reseptiä en nyt jaksa tähän kopioida, kun se tuolta ylläolevasta linkistä löytyy.