Minäkin/mekin tosiaan olin/olimme paikalla. Näiden raporttien jälkeen ei jää paljoa lisättävää, kiitokset vain kaikille paikallaolleille. Se jätetään raportoimatta, mitä tapahtui suklaakakulleni. Seuraaviin pippaloihinkin täältä varmasti on lähtijöitä.
Ja sitten uutisia ulkomailta. Roomassa ehdittiin käydä tosiaan piipahtamassa ja raportoinnit ovat jälleen mukavasti myöhässä. Josko saisin kuvia hieman seulottua lähipäivinä. Sen voin kuitenkin jo mainita, että Colosseumista tuli otettua ainakin kolmisenkymmentä kuvaa, joten paikallaolo lienee hyvin dokumentoitu.
Roomassa huonointa oli se, että pasta-annokset olivat niin maukkaita, että omat tekeleet tuntuvat jäävän kovin kalpeiksi niiden rinnalla. Erityisesti itse pastan keittämisessä näyttää edelleen olevan hieman opittavaa, sen verran rapsakkaa muttei kuitenkaan raakaa pastaa tuli Roomassa maisteltua. Ja omia kykyjähän ei mikään paranna ellei harjoittelu, joten pastaa on viime aikoina keitelty sorsakeittiössä senkin edestä.
Tätä Jamie’s Italy -kirjasta löytyvää pestokastiketta spagetille voi suositella erityisen lämpimästi. Kastikkeessa on sen verran runsaasti rasvaa manteleiden, oliiviöljyn ja juuston muodossa, että mahakin täyttyy kuin liharuuasta konsanaan. Tomaateiksi sopivat kirsikkatomaatit parhaiten, mutta tavallisilla tomaateillakin tulos on varsin maittava. Tärkeintä lienee, että tomaatit ovat kypsiä.
Spaghetti alla trapanese
neljälle
spagettia tarvittava määrä
suolaa ja pippuria
150 g kokonaisia manteleita
1 valkosipulinkynsi
4 suurta kourallista tuoretta basilikaa
150 g vastaraastettua parmesaania tai pecorinoa
oliiviöljyä
600 g tomaatteja puolitettuna1. Keitä spagetti.
2. Spagetin keittyessä lämmitä mantelit kuivalla pannulla ja murskaa ne karkeaksi murskaksi morttelissa (tai sauvasekoittimella). Laita murska kulhoon. Murskaa myös valkosipuli ja basilika (erikseen) ja sekoita ne mantelien sekaan. Lisää raastettu juusto, hujaus oliiviöljyä sekä suolaa ja pippuria. Lisää tomaatit ja murskaa ne käsilläsi murskaksi mönjän sekaan. Lisää vielä tarvittaessa hieman oliiviöljyä ja sekoita valutetun pastan kanssa. Tarjoa välittömästi.
August 13th, 2007 at 4:17 pm
Läähkyti
Vanha pähkylöiden rakastaja täällä kuolaa. Aika ovelasti muutoin menit kuin koira veräjästä piknikin raportoinnissa 
Mutta hauska että täälläkin on syömäelämää, lisää tällaista toivoo Muulos
August 13th, 2007 at 5:31 pm
Olenkin veräjästäpujahtamisen mestari. Syömäelämäraportointia pitää yrittää parantaa kyllä.
August 13th, 2007 at 9:28 pm
Oujee, kannatti vähän painostaa teikäläistä postaamaan, kun nyt sai samalla klikkauskerralla sekä miitti- että reissurapoa ja kaupan päälle vielä mainion reseptinkin (josta tulin arvatenkin hyvin nälkäiseksi.)
Hienoa oli tavata sorsakeittiön väki! Jospa en itsekään jänskättäisi seuraavaa miittiä ihan yhtä paljon, kun kaikki paikalle uskaltautuneet olivat kuitenkin niin mahdottoman mukavaa porukkaa.
August 13th, 2007 at 9:41 pm
Heh. Tarpeeksi kovan painostuksen alla paatuneinkin sorsanpopsija taipuu. Reissuraportointia on luvassa toivon mukaan huomenna (tai viimeistään ylihuomenna) lisää.
August 14th, 2007 at 2:19 pm
Jättekiva että täälläkin on taas elämää
September 18th, 2007 at 9:41 pm
Hei senkin sammaleinen, karisteles tomut yltäsi ja ala kokata! Vielä ehdit muhennella rakkausruoat kasaan
(–> ks. syyskuun ruokahaaste) Olis hauska nähdä teikäläistäkin.
September 19th, 2007 at 8:47 pm
ETA: 3 päivää.
June 15th, 2008 at 12:17 pm
[...] Tämä päti viime elokuiseen tapaan (yritin etsiä arkistoista raporttia, mutta löysin vain päiväksi ruuan) tälläkin kertaa. Kun Ylimuulikin teki kuin viekkaat varkaat ja väärät valtiaat ja otti [...]