Kiki 9.4.2008 – 18.11.2010

Nyt kun pakollinen jokavuotinen joulutauko on pidetty, yritetään taas palata säännöllisempään bloggaukseen. Linnunrinnat odotuttavat vielä itseään, mutta sitä ennen täytyy kertoa suru-uutinen. Blogimme ahkera kuvauskohde Kiki lopetti nimittäin syömisen marraskuun alussa ja parin viikon paaston jälkeen se jouduttiin lopettamaan. Syyksi syömättömyyteen paljastui ruumiinavauksessa maksassa ollut kasvain. Jatkossa pitää siis pakottaa Kiira kaikkiin ruokakuviin…

Tässä vielä kokoelma Kikin vanhempia kuvia. Aiemmat blogatut kuvat löytyvät Kiki-tagin takaa.


Kiki oli aina olevinaan isompana häkin kuningas, mutta oikeasti Kiiran suoja kelpasi kyllä mainiosti jo pienenä.


Kikin suosikkipeli oli luonnollisesti Brood War.


Kiki oppi myös nopeasti hyppäämään heinähäkkiin, onhan niitä heiniä kovin vaikea syödä rautojen välistä. Heinähäkistä pois pääseminen tuotti tosin välillä ongelmia…


Kiki oli yleensä ottavana osapuolena hampaiden heiluessa (Kikillä kun ei ollut minkäänlaista käsitystä Kiiran vaatimasta yksityisyydestä), mutta ainoalla kerralla kun kinastelu saatiin kuvattua, hampaita heiluttikin Kiki.


Kiki oli myös kova haukottelemaan.


Marsujen pitäisi olla päiväaktiivisia, mutta meillä päivät kuluvat kyllä suureksi osaksi tässä asennossa.


Kiki oli aina valmiina syömään ja tapasikin hamuilla toiveikkaasti kohti korkeuksia.


Näin Kiki ja Kiira poseerasivat yksivuotiskuvassa.


Ja näin noin vuotta myöhemmin.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Pyttipannu

Jamien ruotsalaiset herkut -kokeilumme on päässyt jo toiseen osaan. Tällä kertaa kokeilimme pyttipannua. Jotenkin pyttipannu kuulostaa kovin ei-jamiemaiselta ruualta, mutta kyllähän siihenkin voi roiskaista yrttejä (itse en tajuaisi yhdistää tilliä ja lihaa, mutta en olekaan tillilihasukupolvea) ja oliiviöljyä… Itselleni ei olisi myöskään tullut mieleen, että pyttipannun voi paistaa suoraan raaoista perunoista. Se onkin kätevää, koska perunat eivät mene sellaiseksi muussiksi kuin keitetyistä perunoista paistellessa.

Muuntelimme reseptiä jääkaapin sisällön perusteella ja kananmunatkin käytimme kokonaan pelkän keltuaisen sijaan, koska ravitsemusnatsi sisälläni ei raaski jättää valkuaisia syömättä. Alla resepti meidän versiona, alunperin siis Jamie does.. -opuksesta.

Pyttipannu

(2-3 annosta)

puoli pakettia pekonia, ohuiksi siivuiksi leikattuna
150 g makkaraa, kuutioina
50 g salamia, kuutioina
1 sipuli, silputtuna
1 suuri porkkana, kuutioituna
400 g perunoita, kuutioituna
rosmariinia
timjamia
2 kananmunaa

kastike
1/2 tl sinappia
1/2 rkl valkoviinietikkaa
1 1/2 rkl oliiviöljyä
tuoretta tilliä ja persiljaa

1. Lämmitä pannu. Paista ensin pekonia pari minuuttia, kunnes rasvaa on irronnut reilusti. Lisää makkarat ja salamit ja paista pari minuuttia. Lisää tämän jälkeen sipuli, porkkana, perunat ja tilli ja rosmariini. Paista kunnes perunat ovat pehmenneet (noin 30min). Sekoittele välillä, etteivät vihannekset tartu pannuun.

2. Tee sillävälin kastike sekoittamalla kaikki aineet yhteen. Kun perunat ovat pehmenneet, lisää kastike ja sekoita hyvin. Ota pannu liedeltä, lisää vielä kananmunat ja sekoita ne mössöön. Tarjoa heti.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Lecsó eli unkarilainen vihanneshöystö


Kiki <3 porkkana

Nyt kun lukijat on hämätty marsulla, ei liene niin väliä, mitä roskaa tähän kirjoitan. Lähikaupassa oli taannoin paprikaa törkeässä tarjouksessa (luokkaa alle euron kilo), joten sitähän oli ostettava lukuisissa väreissä. Söin viime vuonna Wienissä jotain unkarilaishenkistä paprikaruokaa, joten tämän kokemuksen perässä nappasin maustehyllystä paprikajauhetta ja lihatiskiltä unkarilaista salamia (tiedättehän: sitä, jossa on Italian lippu). Sitten kotona google soimaan ja reseptiä etsimään.

Ja löytyihän niitä reseptejä. Mainiosti ostamiini raaka-aineisiin istui jonkinlainen unkarilainen klassikko (tai enhän minä unkarilaisista klassikoista tiedä kuin pörköltin) lecsó: vihanneshöystö, jota voi tuunata esimerkiksi juurikin ostamallani unkarilaisella salamilla. Siispä tuunaamaan ja lopputuloshan oli varsin hyvää, joskin ei lainkaan sellaista kuin Wienissä syömäni ruoka. Lisäkkeeksi kelpaavat esimerkiksi perunat.

Lecsó

öljyä (tai laardia) paistamiseen
2 sipulia pilkottuna
4 paprikaa suikaloituna
2-3 tomaattia pieneksi pilkottuna (tai tomaattimurskaa)
1/2 rkl sokeria
1 rkl paprikajauhetta
100g unkarilaista salamia pieneksi pilkottuna tai ohuina siivuina.

1. Kuullota sipulit öljyssä ja kypsennä hyvin miedolla lämmöllä 5 minuuttia. Lisää paprikasuikaleet ja kypsennä 10 minuuttia.

2. Lisää tomaatit, sokeri, suola ja paprikajauhe. Kypsennä vielä 10-15 minuuttia, ei kuitenkaan liikaa, paprikoissa pitäisi olla purutuntumaa jäljellä.

3. Mausta sokerilla ja lisää salami.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Dominionia ja raparperipiirakkaa


Kikille on kertynyt läänejä.

Viime viikkoina olen ehtinyt Dominionin pelaamisen ohella tehdä erilaisia raparperijuttuja. Aloitetaan Kädenväännön Pitkän kesäkuun blogimiitissä tarjoamasta mainiosta raparperipiirakasta. Tämä piirakka pyörähtää kädenkäänteessä ja lopputulos on varsin maukas. Meidän piirakkaan olisi tosin voinut laittaa vähän rohkeamminkin raparperia.

Raparperipiirakka

Murotaikina
100g voita
1dl sokeria
2,5dl vehnäjauhoja
1tl vaniljasokeria
1tl leivinjauhetta
1 kananmuna

Täyte
10dl raparperiä (pilkottuna)
(+ 2rkl maissitärkkelystä, jos käytät pakasteraparperiä)
2dl ranskankermaa 28% rasvaa, eli semmoinen yksi purkki
1 kananmuna
1dl sokeria
2tl vaniljasokeria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Tee murotaikina. Mittaa kulhoon huoneenlämpöinen voi ja kuivat aineet. Nypi seos muruiksi, eli puristele seosta sormillasi, kunnes se on tasaista murua. Lisää muna ja sekoita taikina tasaiseksi. Voitele ja jauhota piirakkavuoka. Taputtele taikina jauhotetuin sormin vuoan pohjalle ja reunoille.
Jos käytät pakastettuja raparperipaloja, sekoita niiden joukkoon maissitärkkelys. Sekoita keskenään ranskankerma tai kermaviili, muna ja sokerit. Paista pohjaa ensin noin 5 minuuttia ilman täytettä. Levitä raparperit pohjalle ja kaada päälle ranskankermaseos. Paista piirakkaa noin 30 minuuttia, kunnes pinta on saanut hieman väriä ja raparperit ovat pehmeitä.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Kuvista

heinakiki

Muutamissa ruokablogeissa on keskusteltu viime päivinä kuvien muokkaamisesta ja erityisesti ruokakuvien lavastamisesta sellaisin keinoin, jotka tekevät ruuasta syömäkelvotonta. Ja sitten eräässä kommenttiketjussa nostettiin esiin tämä blogi esimerkkinä ruokaa feikkaavasta blogista tämän postauksen huonon sanavalinnan takia.

Myönnetään, tekstistä puuttui 😉 (<-hymiö), mutta hei haloo?! Minun lavastustaitoni ovat siinä pisteessä, että olen juuri oppinut, että timjaminoksa kuvassa saattaa tehdä ruuasta houkuttelevamman näköisen. Ihan polttopullo+hiuslakkavaiheeseen en ole vielä päässyt. Sen sijaan yritin tuoda postauksessa esiin sitä, että olisin ruokafeikkauksen sijaan kaivannut neuvoja ruuan normaaliin esillepanoon, siis sellaiseen, jonka jälkeen ruoka on vielä syötävässä kunnossa. Eli kertauksen vuoksi. Kaikki tässä blogissa olevat kuvat ovat a) minun (tai vaimoni) ottamia, b) otettu oikeasta reseptinmukaisesti valmistetusta ruuasta ja c) niiden muokkaamiseen on käytetty vain sellaisia säätöjä (kirkkaus, valkotasapaino, saturaatio, terävöinti, rajaus), jotka jokaisen valokuvaajan on joka tapauksessa itse päätettävä tai sitten kamera tekee nämä päätökset kuvaajan puolesta.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Lohella täytetyt uunitomaatit

kikimacpieni

Jos joku on ihmetellyt hidastunutta päivitystahtiani, se johtuu ihan vain siitä, että uusi kirjurini ei ole vielä oikein sisäistänyt kymmensormijärjestelmää.

Täytetyt vihannekset eivät ole kovin yleinen näky sorsakeittiössä. Joskus hamassa menneisyydessä kokeilimme täyttää paprikoita, mutta seuraus oli lähes katastrofaalinen, tai ainakin mauton. Siispä uuteen yritykseen ei ole ollut kovin suurta intoa.

Kun selailin viikonloppuruokaa etsiessäni pitkästä aikaa Trattoria-kirjaa, sieltä löytyi kuitenkin mielenkiintoinen täytettyjen tomaattien resepti. Alkuperäisessä versiossa tomaatti stuffattiin mm. katkaravuilla ja oliiveilla, mutta koska ne eivät uppoa ihan jokaiseen sorsakeittiön jäseneen, niin korvasin katkaravut lohella ja jätin oliivit välistä.

Lopputulos oli varsin maukas ja tomaattikin maistui kypsältä uunissa kypsennyksen jälkeen. Lisäkkeenä meillä oli riisiä, mutta tämän kanssa käy varmaan melkein mikä vaan.

lohitomaatti

Lohella täytetyt uunitomaatit

4 isoa, kypsää ja kiinteää tomaattia
400 g lohta
hieman chiliä
(pilkottuja kivettömiä vihreitä oliiveja)
oliiviöljyä
sitruunamehua
suolaa ja pippuria
tuoretta persiljaa

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen

2. Leikkaa tomaattien päältä kansi ja ota talteen. Koverra tomaateista sisus pienellä lusikalla ja heitä pois.

3. Heitä muut aineet blenderiin ja ajele soossiksi.

4. Lusikoi seos koverrettuihin tomaatteihin ja laita kannet paikalleen.

5. Laita tomaatit uunivuokaan ja paista niitä uunissa noin 20 minuuttia. Koristele persiljanoksalla ja tarjoa lämpiminä.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Tavarataivas

En ole aikoihin tarjoillut kuvia sorsakeittiöstä, joten tässäpä pari otosta viime kuukausien aikana sorsakeittiöön ilmaantuneista keittiövempaimista.

kitchenaid
Kiira tekee porkkanasmoothieta aamupalaksi.

Sauvasekoittimeni päästi savut pihalle noin puolen vuoden päivittäisen käytön jälkeen, joten päätin panostaa korvaajaksi hankitussa blenderissä laatuun. Tästä saa mukavasti esimakua Kitchen Aidin yleiskoneeseen, jota ainakaan vielä en ole tohtinut hankkia.

parila
Pariloitua Kikiä porkkanapedillä..

Parilapannu taas on ollut ostoslistalla pitempäänkin ja päädyin lopulta Le Creusetin valurautaiseen parilapannuun. Ei tainnut jäädä viimeiseksi Le Creuset -hankinnaksi; valurautapannuissakin on selvästi eroja.

tohotin
Kiira poseeraa liekinheittimen vieressä.

Ja liekinheitin (aka tohotin) on tietenkin jokaisen (mies)kokin unelma. Paahtovanukas ei mennyt nappiin ihan ekalla yrityksellä, mutta siitä joskus myöhemmin…

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Pizzerian pekonipasta

kikijakiira

Kun saan käsiini uuden pastakirjan, ei liene yllätys, että kaivan sieltä mitä pikimmiten pekonipastan reseptin. En ollut oikeastaan lainkaan pettynyt, kun lyhyellä selauksella onnistuin löytämään lukuisia sellaisia. Ja mikä hienointa, italialaiset eivät kuulemma ole turhantarkkoja pastan luokittelun kanssa. Muutama pekonisiivu ei tee pastasta lihapastaa, vaan sen voi hyvillä mielin luokitella kasvisruuaksi.

Ruokabloggaajana olen myös oppinut arvioimaan reseptien hyvyyttä. Sorsanpaistajan tärkein sääntö onkin, että jos reseptin ohjeistus alkaa “paista pekoni voissa”, voit olla varma, että ruuasta tulee hyvää. Etenkin, jos muina raaka-aineina on kermaa ja tomaattia.

pekonivoi

Maccheroncini al fumé

valkosipulia
voita
pekonia
tomaatteja
kermaa
chiliä

1. Paista pekoni voissa, lisää pilkottu valkosipuli. Lisää pilkotut tomaatit (voit käyttää myös tölkkitomaatteja) ja tilkka chiliä. Anna hautua 15 minuuttia, lisää kerma. Anna makujen sekoittua hetki.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Rucola-pekoni-tomaattipasta

omena

Jos elämä joskus tuntuu liian korkealla olevan omenan tavoittelulta, ei kannata huolestua, toisilla se on sitä kirjaimellisesti.

Haaveilin eräänä iltana pastasta, jossa olisi rucolaa. Ajatuksena oli tehdä siitä lihatonta, eli laittaa rucolaa, tomaattia, oliiviöljyä ja parmesaania. Kaupassa en kuitenkaan pystynyt hillitsemään itseäni pekoniosaston läpi kulkiessani, joten pakkohan sinne oli pekoniakin vähän sekaan laittaa. Niinpä tästä tulikin kasvispastaa pekonilla höystettynä. Eikä se tätä ainakaan huonontanut. Mausta tuli melko lailla italialaishenkinen.

rucolapasta

Rucola-pekoni-tomaattipasta

spagettia
suolaa keitinveteen

pari siivua pekonia syöjää kohti
kirsikkatomaatteja puolitettuna
rucolaa
raastettua parmesaania
oliiviöljyä
pippuria

1. Keitä spagetti suolatussa vedessä.

2. Pastan keittyessä leikkaa pekoni paloiksi ja ruskista ne nopeasti.

3. Valuta spagetti ja sekoita kattilassa tai tarjoiluastiassa kasvikset (myös pekoni) sekaan. Mausta parmesaanilla, öljyllä ja pippurilla. Tarjoa heti.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Marsunruokakeitto (provencelainen kasviskeitto)

Tämän kuun ruokahaasteen salainen aseeni näkyy kuvassa. Siinä näkyvät puolisen vuotta keittiössämme asustaneet terroristit lempipuuhassaan. Nimesin tämän keiton marsunruokakeitoksi, koska siinä on melkoisen paljon sellaisia raaka-aineita, jotka kelpaavat marsun tuoreruuaksi. Normaalisti meillä on hieman ongelmia keksiä aina uutta ruokaa marsuille vaihteluksi porkkanalle ja lantulle, mutta tämän jälkeen ei ole moneen päivään ollut mitään ongelmia keksiä vaihtelevaa ruokaa.

Keitto oli kasviskeitoksi yllättävän ravitsevaa ja maukasta. Etenkin pistou-tahna (joku voisi sanoa pestoksikin) oli hyvä lisä keittoon. Minä käytin punnitse ja säästä -kaupasta haettuja valkoisia papuja (en enää muista mitä nuo olivat nimeltään). Tarhapapuja en sieltä (saati prismasta) löytänyt, mutta nuokin maistuivat hyvin. Tätä kannattaa tehdä nyt, kun suunnilleen kaikkia aineksia löytyy kaupasta tuoreena. Reseptin lähde on Ranskalainen keittiö.

Provencelainen kasviskeitto

280 g tuoreita silvittyjä härkäpapuja tai 180 g kuivattuja tarhapapuja yön yli liotettuina
1/2 tl provencen yrttiseosta
2 valkosipulinkynttä hienona silppuna
1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli hienoksi silputtuna
2 pientä tai 1 suuri purjo ohuina viipaleina
1 sellerinvarsi ohuina viipaleina
2 porkkanaa pieninä kuutioina
2 pientä perunaa pieninä kuutioina
120 g vihreitä papuja
1 1/4 litraa vettä
120 g silvittyjä herneitä tuoreina tai pakastettuina
2 pientä kesäkurpitsaa hienona silppuna
3 keskikokoista tomaattia pieneksi silputtuna
kourallinen pinaatinlehtiä ohuina suikaleina
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
tuoreita basilikanoksia koristeluun

pistou:
1-2 valkosipulinkynttä hienona silppuna
1 1/4 dl tiukkaan pakattuja basilikanlehtiä
4 rkl parmesaaniraastetta
4 rkl ekstra-neitsytoliiviöljyä

1. Valmista ensin pistou. Pane valkosipuli, basilika ja parmesaani monitoimikoneeseen ja jauha ne tasaiseksi soseeksi; kaavi kerran mukaan roiskeet laidoilta. Lisää oliiviöljy hitaasti syöttöaukon kautta koneen käydessä. Voit myös murskata valkosipulin, basilikan ja parmesaanin huhmaressa ja sekoittaa joukkoon öljyn.

2. Valmista sitten keitto. Jos käytät kuivattuja leikkopapuja, pane ne kasariin ja peitä vedellä. Keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia ja valuta. Pane kiehautetut (tai tuoreet, jos käytät niitä) pavut kasariin yrttisekoituksen ja toisen valkosipulinkynnen kanssa. Lisää vettä niin että sitä on 2,5 cm ainesten päällä. Kuumenna kiehuvaksi, vähennä lämpöä ja keitä hiljaa miedohkolla lämmöllä, kunnes pavut ovat pehmeitä (noin 10 minuuttia, jos pavut ovat tuoreita, ja 1 tunti, jos kuivattuja). Siirrä pavut syrjään keittoliemessään.

3. Kuumenna öljy suuressa kasarissa tai tulenkestävässä padassa. Lisää sipuli ja purjo ja kypsennä 5 minuuttia silloin tällöin sekoittaen, kunnes sipuli vähän pehmenee.

4. Lisää selleri, porkkanat ja toinen valkosipulinkynsi ja kypsennä kannen alla 10 minuuttia välillä sekoittaen.

5. Lisää perunat, pavut ja vesi ja mausta varovasti suolalla ja pippurilla. Kuumenna kiehuvaksi ja kuori pois pinnalle mahdollisesti nouseva vaahto. Vähennä sitten lämpöä, peitä kannella ja keitä hiljaa 10 minuuttia.

6. Lisää kesäkurpitsat, tomaatit ja herneet papujen ja niiden keitinliemen kanssa ja keitä hiljaa 25-30 minuuttia tai kunnes kaikki kasvikset ovat pehmeitä. Lisää pinaatti ja keitä 5 minuuttia. Mausta keitto ja pyöräytä lusikallinen pistouta jokaiseen kulhoon. Koristele basilikalla ja tarjoa.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone