ponyo

Tämän jälkeen lupaan jättää Ponyon rauhaan (kunnes saamme opetettua sen hyppimään portaita ylös), mutta laitetaan vielä yksi postaus aiheesta.

Eläinten kuvaamisessa yleinen nyrkkisääntö on, että pyrkii välttämään ylhäältä päin kuvaamista aina kun se on mahdollista. Silloin tulos on yleensä lattea, kun eläimet näkyvät samasta näkökulmasta kuin niitä yleensäkin katsotaan. Samalta tasolta kuvatessa näkee maailman ikään kuin eläinten näkökulmasta ja kuvatkin tapaavat olla mielenkiintoisempia. Marsujen kohdalla (erityisesti häkissä kuvatessa) on tosin yleensä todella hankala kuvata muualta kuin yläviistosta. Ylläoleva kuva on meidän harvoja edes jotenkin onnistuneita kuvia häkissä marsun tasolta.

Toinen nyrkkisääntö on se, että pyrkii kuvaamaan eläinten käyttäytymistä, ei paikallaan pönöttäviä eläimiä. Pontso onkin tarjonnut tähän runsaasti mahdollisuuksia. Meillä on häkissä puusilta, jonka läpi muunmuassa Kiiran kuva oli kuvattu. Yritimme pari vuotta saada Kikiä tai Kiiraa kiipeämään sen päälle ruualla houkuttelemalla ja muilla keinoilla. Ikinä ne eivät sitä kuitenkaan oppineet. Mutta kun laitoimme sillan ensimmäistä kertaa häkkiin Ponyon tultua, kului noin 15 sekuntia ennen kuin Ponyo oli jo hypännyt sillan päälle.. Eikä tarvinnut edes houkutella mitenkään. Pontso onkin huomannut, että sillan päällä on kivaa ja Kiirakaan ei sinne pääse, joten nyt se tuppaa pomppimaan sen yli minkä ehtii ja harrastamaan muutenkin sen päällä oleilua. Voihan siellä myös maistella, miltä häkki maistuu…

Taloutemme David Attenborough taas on innostunut Pontson vinkunavideoiden suosion myötä kuvaamaan lisääkin marsujen yhteiseloa. Aina ei ole helppoa kun toinen puolustaa yksityisyyttään yhtä hanakasti kuin Kiira.

Mutta kyllä sen kestää, onhan Kiirasta kuitenkin turvaa, kun joutuu häkin ulkopuolelle pelottavaan maailmaan…

(Niille, jotka ovat jo kuunnelleet Pontson vinkunaa facebookissa, tiedoksi, että tässä on parempi äänenlaatu..)

Unohdetaanpa taas hetkeksi ruoka-aiheet, kun marsuistahan te kuitenkin haluatte lukea.

Ponyo eli Pontso on nyt ollut nelisen viikkoa häkissä Kiiran seurana, joten tässä vaiheessa voi tehdä jo ensimmäisiä havainnointeja. Ensinnäkin Pontso on aivan sekopää. Hyvä esimerkki kuuluu tuosta videosta. Kun Pontso joutuu eroon Kiirasta, seurauksena on hillitöntä kiljumista, riippumatta siitä, ottaako Ponyon itsensä pois häkistä vai Kiiran. Lattialla saa yleensä parhaat äänet aikaan, kuten videosta kuuleekin.

Pontso onkin kehittänyt melkoisen äiti-tytär-suhteen Kiiran kanssa. Suhde on tosin varsin yksipuolinen. Alkuaikoina Ponyo seurasi häkissä suunnilleen Kiiran varjona ympäriinsä nenä kiinni Kiiran takapuolessa (mistä Kiira ei muuten tykkää) ja etenkin häkin ulkopuolella Pontso haluaisi jatkuvasti tunkea Kiiran alle tai ainakin aivan viereen (eikä Kiira tykkää siitäkään). Kiira on lähinnä välinpitämätön, mutta antaa Ponyolle turpiin aina kun tuntee yksityisen tilansa loukatuksi (eli aika usein). Se ei luonnollisestikaan tunnu haittaavan Pontsoa lainkaan.

Muutenkin Ponyo on osoittautunut melkoisen eloisaksi tapaukseksi: pelästyessään (esimerkiksi silmän räpäytystä muutaman metrin säteellä häkistä) se tapaa juoksennella päin seiniä, heinähäkkiin se hyppäsi ensimmäisen kerran jo viikon jälkeen (Kikilläkin kului useampi kuukausi) ja muutenkin häkistä kuuluu varsinkin iltaisin melkoista rallia. Kiira lähinnä katselee (makuultaan) ihmeissään, että onpa tuossa tapaus.

Kiiran uusi kaveri saapui talouteemme eilen. Saanko esitellä, tulevien ruokakuvien valloittava rekvisiitta, americancrest Ponyo.

Se on aika pieni vielä.

Tai vaihtoehtoisesti Kiira aika iso…