Yrtti-marsalabroileri ja zabaglione eli marsalavaahto

Välillä ruuan valinta sujuu helposti. Meille oli viikonloppuna tulossa ruokavieraita ja perjantaina pohdittiin että mitä heille kokattaisiin. Kun mitään ei heti tullut mieleen, päädyttiin vain ostamaan päivällä broiskufileitä Reinin lihasta ja mietittäisiin sitten ruokalajia illemmalla. Sittenhän Pastanjauhajat sattuivat polkkaamaan herkullisen näköisen yrttibroilerireseptin. Reseptissä yhdistyivät niin jo ostetut broiskufileet, viinihyllyltä vuoden takaiselta Rooman-matkalta säästynyt marsala-pullo, kuin torilla kuolaamani suppilovahverot.

Marsalaa kokeilimme kerran joskus vuosia sitten kun muistaakseni Etiketissä siitä kirjoitettiin. Suomessahan tilanne on hieman heikko, kun Alkon valikoimissa on vain yhdenlaista marsalaa, ja se on äärettömän makeaa. Ainakin omaan makuuni. Halusin kuitenkin antaa marsalalle toisen mahdollisuuden, joten hieman vähemmän makean marsalan metsästys oli vuoden takaisen reissun yksi tavoitteista.

Marsalaa piti kokeilla kanan lisäksi tietenkin myös siinä toisessa klassisessa marsala-ruuassa, eli zabaglionessa. Sitäkin kokeilimme viime kerralla, silloin muistaakseni surkeasti epäonnistuen. Yrttikanan resepti on siis peräisin Hot of the Garlic pressistä. Zabaglionen teimme suunnilleen Maku-lehden reseptin mukaan, joskin ilman appelsiininkuorta, ja söimme sen mansikoiden kera. Lisänä meillä oli äärettömän yksinkertaista rucola-fenkoli-salaattia (fenkolia, rucolaa, hieman sinappia, sitruunanmehua ja oliiviöljyä) sekä tagliatellea. Kuvat ovat tällä kertaa hieman hätäisesti räpsäistyjä kun vieraitakin oli paikalla.

Yrtti-marsalabroileria

4 broilerinfilettä
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl maitoa
1 dl tuoreita yrttejä hienonnettuna (itse käytin persiljaa ja timjamia, toimivat hyvin sienien kanssa)
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
suolaa

1 dl suppilovahveroita (tai muita sieniä) hienonnettuna
1 dl marsalaa
2 dl kanalientä
2 valkosipulinkynttä
Beurre Manierrea (voita ja jauhoja about 1/1 sekoitettuna, itse heitin erikseen voita sekaan ja suurustin jauholla)
kermaa

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Siivoa rasva broilerinfileistä (tai vaadi siistejä fileitä). Sekoita jauhot, yrtit ja puserrettu valkosipulinkynsi lautasella. Dippaa fileet ensin maitoon, mausta suolalla ja pyörittele niitä sitten jauhoissa. Ruskista fileet pikaisesti kultaisiksi pannulla ja siirrä ne uuniin.

2. Tee sillävälin kastike. Anna pannun lämmetä uudelleen ja lisää oliiviöljyä. Ruskista sienet pannulla ja kaada sekaan viini. Lisää noin minuutin kuluttua kanaliemi ja kaksi murskattua valkosipulinkynttä. Keitä kokoon muutama minuutti ja ota kiinni beurre manierrella. Lisää lopuksi kerma ja ota pois liedeltä.

3. Ota kanat uunista ja tarjoa vaikka tagliatellen ja rucola-fenkoli-salaatin kera.

Zabaglionen tekeminen vaatii hieman kärsivällisyyttä. Meillä ei teräskulhoa valitettavasti ole, mutta teimme tämän lasikulhossa ja lämmitimme höyryttämällä kulhoa kattilan päällä ja toimi hyvin.

Zabaglione eli marsalavaahto

6 keltuaista
1 dl sokeria
1 1/2 dl marsalaviiniä

1. Vatkaa keltuaiset ja sokeri teräskulhossa, kunnes seos on vaaleaa ja kuohkeaa.

2. Nosta kulho vesihauteeseen ja sekoita joukkoon marsala. Vatkaa seosta vesihauteessa, kunnes se sakenee vaniljavaahdon tyyppiseksi (5–10 minuuttia).

3. Tarjoa mansikoiden tai muiden marjojen tai hedelmien kanssa.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Meze-ilta

Salamahaasteen ensimmäinen kierros on nyt selvitetty kunnialla. Seuraavan kierroksen aihekin on suunnilleen muotoutunut päässäni, pitää kuitenkin vielä pingailla haaste-ehdokasta ennen aiheen julkistusta.

Sillä välin tyhjennän arkistoja parin meze-reseptin verran. Ostin Meze – Lähi-Idän pikkuruokia -kirjan muistaakseni hulluilta päiviltä viime syksynä. Siitä lähtien kyseisen kirjan reseptit ovat kutkuttaneet frontaalilohkoani, mutta toteutuksen asteelle päästiin vasta pari viikkoa sitten.

Valikoin reseptejä sillä silmällä, että ne olisivat erilaisia, mutta kuitenkin hyödyntäisivät samoja raaka-aineita jonkinlaisen yhtenäisyyden luomiseksi. Illan teemaksi nousikin persilja ja sitruuna.

Nyt kun tässä on ihan julkisesti lähdetty salaattilinjalle, piti myös yhdeksi ruuaksi valita taboulleh-salaatti. Bulguri on vehnänjyvistä jollain tavalla tuotettuja pieniä suurimoita, jotka ovat hieman kuskusin tapaisia. Niitä löytyi jopa parjatusta kantsun Prismasta. Sen sijaan tuoretta minttua ei hyllyssä ollut, joten tämä osuus salaatista meni melko lailla latteammin kuivatulla mintulla.

Taboulleh

1 1/2 dl bulguria
100 g tuoretta persiljaa
1 ruukku tuoretta minttua
1 punasipuli hienonnettuna
puolikas kurkku hienonnettuna
3 tomaattia kuutioituna
1 sitruunan mehu
2-3 rkl oliiviöljyä
maun mukaan suolaa ja pippuria

Kypsennä bulguri pakkauksen ohjeen mukaan. Hienonna persilja ja minttu käsin tai sekoittimessa. Lisää paloitellut kasvikset, sitruunamehu ja oliiviöljy. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin.

Päivän lihakiintiötä edustivat lammaskebakot. Jauhelihan suosittelen ostamaan esimerkiksi Reinin lihasta, tai muusta paikasta, josta tiedät ostavasi karitsan jauhelihaa. Vanhemman lampaan jauheliha on pahaa (noin kerran liikaa marketista lampaan jauhelihaa ostaneen kokemuksella). Muutoin nämä sopivat myös hieman lammaskammoisillekin ihmisille.

Lammaskebakot

500 g karitsan jauhelihaa
1 dl persiljaa silputtuna
1/2 dl tuoretta minttua silputtuna
2 rkl raastettua sitruunankuorta
2 valkosipulinkynttä murskattuna
maun mukaan suolaa ja pippuria
8 varrastikkua (liota ennen käyttöä)

Yhdistä jauheliha muihin aineksiin, mausta suolalla ja pippurilla. Muotoile taikinasta kääryleitä liotettujen tikkujen ympärille. Kypsennä kebakoita grillissä tai uunissa 6-8 minuuttia, kunnes pinta saa herkullisen värin. Älä paista läpikypsiksi vaan jätä liha sisältä aavistuksen punertavaksi.

Ja sitten vielä kanaa päälle. Tämä meni meiltä sikäli huonosti, että emme olleet varautuneet tarpeeksi ajoissa marinointiin, joten sisältä kanat eivät ehtineet maustua juuri lainkaan.

Sitruunakana

1 kg broileria, esim koipia ja reisiä (koipinuijat on hyviä)
1/2 sitruunan mehu
1 sitruunan kuori raaastettuna
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1 tl neilikkaa
1 tl paprikajauhetta
1 tl oreganoa
1 dl jukurttia
maun mukaan sormisuolaa ja mustapippuria myllystä
25 g mantelilastuja viimeistelyyn

1. Sekoita mausteet jukurttiin. Laita kanat pussiin tai kulhoon ja peitä ne ympäriinsä marinadilla. Anna maustua mahdollisimman pitkään, mieluiten yön yli.

2. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Laita kanat pellille ja poista ylenmääräinen marinadi. Paista parikymmentä minuuttia, tai kunnes kanat ovat kokonaan kypsiä. Ripottele päälle mantelilastuja noin viisi minuuttia ennen valmistumista.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Kalkkuna-fenkoli-omenasalaatti

Haasteruoka tuli vihdoinkin kokattua. Pienen viivähdyksen aiheutti Kannelmäen Prisman valikoimat, sananen siitä.

Kannelmäessä sijaitseva Prisma on nykyään lähimpänä sijaitseva isompi ruokakauppa, mutta koostaan huolimatta se on aiheuttanut pettymyksiä kerta toisensa perään. Tällä kertaa siis fenkolihylly ammotti tyhjyyttään väärällä hetkellä (ja romaine-salaattikin oli viimeinen puska). Aiemmin samanlaista tuskaa on aiheuttanut tyhjä bataattihylly, sekä tyhjä Barillan spagettihylly. Ymmärrän toki, että mitkään kyseisistä tuotteista ei ehkä ole niitä top100-myyntituotteita, mutta luulisi nyt tuon kokoisessa kaupassa pystyttävän varautumaan tuotteiden loppumiseen jo ennen sen viimeisen bataatin häviämistä hyllystä.

Eikä siinä vielä kaikki, Prisman valikoimat ovat muutenkin typerryttävän surkeat kokoisekseen kaupaksi. Ensinnäkin liha/kalatiski on lähinnä vitsi: suurin osa siitä on varattu valmistuotteille, joita ennen saattoikin välillä ostaa, kunnes Prismassa lopetettiin lounasseteleiden vastaanotto. Lihatiskiltä löytyy jauhelihaa ja sisäfilettä, kalatiskiltä lohta fileoimattomana ja fileoituna – molempia sekä Suomessa että Norjassa kasvatettuna. Lisäksi ehkä kasa muikkuja tai silakoita. Varsinainen lihaosasto sisältää perusvalikoiman erilaisia silpuksi pistetyjä lihoja marinadeissa, marinoimattomia versioita löytyy noin viiden artikkelin verran. Pastahyllystä ei löydy laadukkaampia merkkejä kuin sitä barillan spagettia – silloin kun hyllystä sattuu löytymään – sekä tagliatellea, mutta ei esimerkiksi suosikkipastaamme penneä, paitsi värillisinä salaattiversioina. Muun hyllytilan vie kaksikymmentä eri Rainbow-pastaa, sekä myllyn parhaan ja torinon spagetit ja makaronit. Nuudelihyllystä löytyy kyllä metreittäin pikanuudeleita ja jotain gluteenittomia pinaattinuudeleita, mutta varsinaisista normaaleista ruuanlaitossa käytettävistä nuudeleista ei löydy kuin munanuudeleita (joita tosin tykkään itse käyttääkin melkein kaikkiin nuudeliruokiin).

Kyseistä Prismaa ollaan nyt laajentamassa, joten toivoa sopii, että valikoimatkin paranevat samalla. Viikko sitten olimme nostalgiareissulla vanhassa lähikaupassa, eli Itäkeskuksen Citymarketissa, ja siellä valikoimat olivat jotain ihan muuta. Tämän ei ole tarkoitus olla kommentti Keskon paremmuudesta, mutta näin näppituntumalla vaikuttaa siltä, että samankokoisessa K-kaupassa on vastaavaa S-kauppaa paremmat valikoimat. Toki arkiostoksissa arvostan tasaista halpaa hintaa perusvalikoimasta, mikä vaikka lähi-Alepastamme löytyy, mutta Prisman kokoiselle kaupalle on vähän suuremmat vaatimukset valikoimien suhteen.

Viime aikoina on ollut parissakin lehdessä (ainakin Talouselämässä) juttuja suomalaisten ruokakauppojen valikoimista, joten en liene purnauksineni yksin, ja ainakin näistä lehdistä luettuna ruokakauppiaatkin tietävät ongelman ja ovat ehkä jopa tekemässä asian parantamiseksi jotain.

Mutta sitten takaisin haasteruokaan. Päädyin siis lopulta salaattiin ja parista vaihtoehdosta seurasin enemmän omenaversiota hieman jääkaapin sisältöön muokaten. Vaikka en ole varsinaisia salaatti-ihmisiä, tämä kyllä maistui niin allekirjoittaneelle kuin paikalle huijatulle testihenkilöllekin (kiitos vain fenkolin tuomisesta). Suurin vika oli ehkä kalkkunapalamme hienoinen kuivuus, jolle ei enää valmistusvaiheessa ollut mitään tehtävissä.

Mutta ei tästä sen enempää, arvosteluraati aloittanee työnsä ja minä alan miettiä minne pallo lentää seuraavaksi.

Kalkkuna-fenkoli-omenasalaatti

Salaattikastike:
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1 ½ dl kanalientä
reilu kourallinen silputtua persiljaa
2 rkl sitruunanmehua
2 rkl balsamicoa
1 rkl oliiviöljyä
2 tl dijonin sinappia
maun mukaan pippuria

Salaattiin:
puska romaine-salaattia
toinen puska vapaavalintaista pienilehtistä salaattia
3 suurta omenaa pestynä ja kuorineen viipaloituna
fenkoli kuutioiksi pilkottuna
pari kourallista siemenettömiä rypäleitä puolitettuna
puoli kiloa savustettua kalkkunan rintaa suikaloituna
kourallinen vapaavalintaisia pähkinöitä (cashew-pähkinät on aina hyviä)
kourallinen feta- tai vuohenjuustoa

1. Valmista kastike sekoittamalla kaikki aineet keskenään.

2. Aseta tarjoilulautasen pohjalle salaatit. Sekoita toisessa kulhossa omenat, fenkoli ja rypäleet ja kaada sekaan noin puolet kastikkeesta. Aseta suurin osa sekoituksesta salaattien päälle. Näiden päälle kalkkunasuikaleet ja loput sekoitteesta. Lisää vielä päälle pähkinöitä ja juustoa maun mukaan.

3. Lusikoi loput kastikkeet päälle ja tarjoa heti.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Täytetty kalkkunarulla

Ja salamahaasteen salamavastaus on valmis…

…tai ei ihan. Tein tätä nimittäin viikko sitten. Kyllä, kalkkunan ensimmäinen esiintyminen blogissani, kokattuna viikkoa ennen haastetta. Ja sisään olisi voinut sitä fenkoliakin tunkea, kuten vaikkapa tässä reseptissä tehdään.

Mutta harjoitus tekee mestarin, joten seuraavaa kalkkunaruokaa valmistellessa olenkin jo melkein mestari. Googlettelinkin tänään erilaisia vaihtoehtoja kalkkunan ja fenkolin käyttöön. Italialaiset tuntuvat suosivan fenkolia pastassa, joten jonkinlainen fenkoli-kalkkuna-pasta voisi olla yksi hyvä vaihtoehto, etenkin kun kalkkunamakkara tuntuu olevan myös jonkinlainen italialaisten suosikki (myös pastakäytössä). Perinteisin kalkkunavaihtoehto lienee kuitenkin hankkia sellainen kokonaisena ja täyttää se fenkolilla ja muulla. Poissuljin tämän vaihtoehdon kuitenkin, koska taloutemme ei saisi ikinä syötyä kokonaista kalkkunaa järkevässä ajassa. Google löysi myös kasoittain reseptejä ylijäämäkalkkunan käyttämiseen. Tuntuu olevan toisaalla samanlaista ähkyä kalkkunasta kuin meillä kinkusta kerran vuodessa. Kalkkunaa ja fenkolia osattiin myös suoraan yhdistää muutamissa melko kutkuttavissa salaateissa.

Yhteenvetona voisi siis todeta, että tulossa lienee joko salaattia, tai jonkinlaista kalkkunamakkarasovellusta, joko pastan tai keiton muodossa. Täytyy nyt kuitenkin ensin painella Hakaniemen halliin katselemaan löytyisikö sieltä sopivia tarpeita.

Mutta sitten takaisin harjoitusruokaan. Tämä resepti on Toscanan herkut -kirjasta, ja toimi melko mukavasti. Kalkkunafileen halkominen neljään osaan ei ollut ehkä kaikkein helpointa ja mukavinta puuhaa, mutta muutoin tämä syntyy melko kivuttomasti. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, meillä lurahti hieman liikaa.

Täytetty kalkkunarulla

1,2 kg kalkkunan rintafileetä, halkaistuna ja nuijittuna noin 1-1 ½ cm paksuiseksi pyöreäksi levyksi
1 valkosipulinkynsi
6 tuoretta salvian lehteä
2 rkl tuoreita rosmariinin lehtiä
2 tl tuoreita timjamin lehtiä
1 rkl suolaa
1 tl mustapippuria
6 rkl oliiviöljyä
150 g keittokinkkua
200 g fontina-juustoa (tai muuta mietoa, rasvaista juustoa) viipaleina
3 dl kana- tai lihalientä

1. Lämmitä uuni 180 asteeseen.

2. Halkaise kalkkunafilee niin, että levyt jäävät kiinni yhdeltä sivultaan. Halkaise vielä puolikkaat ja taivuta yhtenäiseksi levyksi. Nuiji litteäksi nyrkillä tai lihanuijalla.

3. Hakkaa työlaudalla hienoksi valkosipuli, salvia, rosmariini ja timjami. Mausta suolalla ja pippurilla. Sirota yrtti-mausteseos tasaisesti kalkkunalevylle ja valuta päälle 3 rkl oliiviöljyä, sirota pinnalle suolaa. Paista uunissa noin tunti. Käännä rulla paistamisen aikana ja valele välillä kanaliemellä.

4. Ota rulla uunista, annan lämmön tasaantua ja leikkaa sitten terävällä veitsellä ohuita viipaleita. Nosta viipaleet lämmitetylle laakealle vadille ja tarjoa lisäkkeet samalta vadilta.

5. Lisäkkeeksi sopii parsakaalisose tai rullan vierellä uunivuoassa kypsennetyt perunakuutiot.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Vihreä kanacurry

Uuden vuoden aattopäivänä oltiin Hakaniemessä päin liikkeellä ja riisiin friikahtaneempi puolikkaani ehdotti Vii Voanissa vierailua. Taustatietona ja merkittävänä muutoksena sorsakeittiön toimintaympäristössä on muuten todettava, että tsuru main asema on järkkymässä ja tilalle taloutemme suosikkiriisiksi on vaihtumassa Vii Voanin jasmiiniriisi AAA. Dramaattista. Joka tapauksessa mukaan tarttui muutaman riisikilon lisäksi muutama purkki kookosmaitoa sekä vihreää currytahnaa.

Tässä vaiheessa jollain muullakin kuin sorsakeittiön ruokalajinvalintaosastolla voi tulla mieleen jokin thai-henkinen kookosmaitoa ja vihreää currytahnaa sisältävä ruoka joka nautitaan jasmiiniriisin kera. Vielä kun sekaan heitettiin hieman kanaa (valitsin muuten tällä kertaa ihan tarkoituksella marinoimattomia paistisuikaleita, koska reseptissä kehoitettiin käyttämään reittä, eikä lihanleikkausosastolla ollut viitsimystä alkaa kokonaisia reisiä silpomaan. Tässä ruuassa rintafileen käyttämisestä seuraa helposti turhan kuiva lopputulos.) ja hieman papuja, olikin ruoka jo lähes valmis. Helppoa, nopeaa ja maukasta pikaruokaa.

Vihreä kanacurry

öljyä paistamiseen
1 pilkottu sipuli
1-2 rkl vihreää currytahnaa
4 dl kookosmaitoa
1 dl vettä
500 g broilerin reisipaloja suupaloina
100 g vihreitä papuja lyhyiksi paloiksi leikattuna
6 kaffirlimetinlehteä
1 rkl kalakastiketta
1 rkl limettimehua
1 tl hienoksi raastettua limetinkuorta
2 tl fariinisokeria
½ dl tuoreita korianterinlehtiä

1. Kuumenna öljy wokissa tai paksupohjaisessa kattilassa. Lisää sipuli ja currytahna ja paista 1 minuutti koko ajan sekoittaen. Lisää kookosmaito ja vesi ja kuumenna kiehuvaksi.

2. Lisää broilerinpalat, pavut ja limetinlehdet, sekoita. Vähennä lämpöä ja keitä hiljalleen 15-20 minuuttia, tai kunnes broileri on kypsää.

3. Lisää kalakastike, limettimehu, limetinkuori ja sokeri, sekoita. Koristele tuoreilla korianterinlehdillä juuri ennen tarjolle viemistä. Tarjoa höyrytetyn jasmiiniriisin kera.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Pastanjauhajien aarteita (kananuudelikeitto)

Tällaisena pienenä välipostauksena hieman lisää kanaa. Pastanjauhajien herkkuja ei olekaan sorsakeittiössä tolkuttoman pitkään aikaan kokkailtu, joten oli jo aikakin korjata sekin puute. Muutenkin ruokablogiskenen seuraaminen jäänyt vähän vähemmälle. Uusia ruokablogeja olisi varmaan taas blogilistan täydeltä luettavaksi.

Kokkauskohde oli siis thaimaalaistyylinen kana-nuudelikeitto,
joka maistuikin myös sorsakeittiön tulisemmasta ruuasta pitävälle osapuolelle. (Niin, ja onko joku muka ihmetellyt miksi nykyään kokataan vain kanaa? Ei ainakaan mäkkärin mainosten takia..) Ainut vika oli koostumuksessa, josta tuli hieman liian vetistä, kuten kuvasta näkyy. Liemi oli kuitenkin sitäkin herkullisempaa, joten ei tuokaan aivan kamalasti vauhtia hidastanut.

Thaimaalainen kananuudelikeitto

400 g kanan filesuikaleita
1 – 2 porkkanaa ohuina suikaleina
ainakin kourallinen mung-pavun ituja
100 g riisinuudeleita
ruukullinen korianteria silpuksi revittynä
2 valkosipulin kynttä
noin 4 cm pätkä inkivääriä
1 – 2 chilipalkoa (koon ja maun mukaan) ohuiksi suikaleiksi
(poikkisuuntaan) (muista poistaa siemenet!)
1 kasvisliemikuutio
(loraus thai-kalalientä, jos on)
(ehkä PIENI tippa soijaa)

Paista kanasuikaleet pannulla. Ei ruskiteta vaan jätetään valkoiseksi. Kuullota porkkanasuikaleet ja chilit pienessä määrässä öljyä. Yhdistä kattilaan kanat, porkkanat ja chili ja lisää noin litra kuumaa vettä. Murenna joukkoon kasvisliemikuutio. Heitä mukaan pieneksi raastettu inkivääri ja valkosipuli. Lisää kuumaa vettä, mikäli teos ei vaikuta keitolta. Lisää korianterisilppu. Hauduttele ja maistele lientä. Lisää valkosipulia/inkivääriä, jos ei ole tarpeeksi makua.
Lisää lopuksi joukkoon idut ja riisinuudelit, jotka kypsyvät muutamassa minuutissa. Syö puikoilla sattumat ja ryystä lusikalla liemi.

Huomenna EHKÄ matkakuvia.

(Aika kieroa muuten pistää tällaisia lupauksia tänne loppuun kun eihän kukaan edes lue tänne saakka.)

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Broilerilla ja kurkku-tomaattisalaatilla täytetyt pitaleivät

Noniiiiiin. Josko sitä yrittäisi oikeasti heräillä.

Ensinnäkin tiedotusasioita. Sorsakeittiö on muuttanut ja pääluku kasvanut yhdellä. Se, että saadaanko myös netti-edustustoomme toinen kirjoittaja, on vielä hieman auki ja ehkä hieman yleisön aktiivisen painostuksenkin varassa (vink vink).

Muuton yhteydessä kaasuliesi muuttui sähköiseksi 🙁 samoin kuin uuni 🙂 . Luvassa siis lisää uuniruokia, toivon mukaan. Uudesta kämpästä ei ole vielä havaittu sorsia, mutta tällä kertaa muuttomatka olikin yli 100 metriä, joten odotettavissa on, että sorsafarmin siirtyminen kestää hieman pitempään kuin viimeksi.

Ruuanlaittokin on vähitellen aktivoitunut hieman enemmän entisiin mittoihin, joten blogattavia ruokiakin alkaa kertyä. Tämän kuun ruokahaaste taisi vielä mennä ohi, mutta seuraavalla kierroksella voin lähes luvata olevani messissä.

Viikonloppuna laitoimme kuitenkin broileria palasiksi marokkolaiseen tyyliin. Ylläoleva tahini-purkki on haettu Stockmannilta, ehkäpä kyseistä valmistetta voisi löytää muualtakin. Joka tapauksessa sen hankkiminen on hyvin suositeltavaa, koska se antaa tähän melko omanlaisen makunsa. Eräs tosin kommentoi tuon näyttäneen koiran kakalta ja ties miltä, mutta mitäs eräistä.

Broilerilla ja kurkku-tomaattisalaatilla täytetyt pitaleivät

1 pieni kurkku kuorittuna ja kuutioituna
3 kaltattua ja pilkottua tomaattia ilman siemeniä
2 silputtua kevätsipulia
2 rkl oliiviöljyä
pieni nippu persiljaa hienona silppuna
pieni nippu minttua hienona silppuna
½ säilötty sitruuna hienona silppuna (tällaisista ei sorsakeittiössä ollut hajuakaan)
3-4 rkl tahinia
1 sitruunan mehu
2 murskattua valkosipulinkynttä
6 pitaleipää (tai tee itse, katso alla)
½ paahdettu broileri tai 2 isoa paahdettua broilerinrintaa suikaloituna
suolaa ja pippuria

1. Pane kurkkukuutiot kulhon päälle asetettuun siivilään, ripottele niille hiukan suolaa ja jätä 10 minuutiksi valumaan. Huuhdo kurkut hyvin, valuta ne uudelleen ja siirrä ne sekä tomaatit ja kevätsipuli kulhoon. Lisää seokseen oliiviöljy, persilja, minttu ja säilötty sitruuna. Sekoita ja mausta hyvin suolalla ja mustapippurilla.

2. Yhdistä pienessä kulhossa tahini ja sitruunamehu. Ohenna seosta vesitilkalla, kunnes se on suunnilleen yhtä sakeaa kuin kuohukerma. Vatkaa valkosipuli seokseen ja mausta suolalla ja pippurilla.

3. Kuumenna grilli kuumaksi. Paahda pitaleipiä kaukana grillivastuksista, kunnes ne pullistuvat. Avaa leivät ja lusikoi niihin reilu annos broileria ja salaattia. Valuta täytteelle runsaasti tahinikastiketta ja tarjoa heti.

Pitaleipiä saanee kaupastakin, mutta niiden pyöräyttämiseen ei kauaa hurahda, joten suosittelen itsetekoisia versioita. Tämä resepti on googletettu jo unohdetusta paikasta ja toimi ihan hyvin. Ehkä annos saisi olla hitusen suurempi kahdeksaa lättyä varten.

Pitaleivät

8 kpl

2 dl vettä
pussi kuivahiivaa
½ tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
5 dl vehnäjauhoja

1. Sekoita suola kädenlämpöiseen veteen. Lisää jauhot, joihin on sekoitettu kuivahiiva ja alusta taikina. Vaivaa sekaan oliiviöljy. Anna kohota noin 20 min.

2. Jaa taikina 8 osaan. Taputtele niistä noin puolen sentin paksuisia leipiä. Anna niiden nousta liinan alla noin 30-40 minuuttia.

3. Paista leipiä 250 asteisessa uunissa noin 5-6 minuuttia.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Broileria ananas-mandariinikastikkeessa

Oli tarkoitus tehdä milanolaista risottoa ja paistella osso buccoa, mutta kaupan valikoimat pistivät suunnitelmat uusiksi. Risotto tosin toteutui hieman eri muodossa myöhemmin. Liha muuttui kanaksi, kun kaupan reseptikoneelta kasan reseptejä printattuamme (siis en minä vaan tiedätte-kyllä-kuka) päädyimme broileriin ananas-mandariinikastikkeessa. Nyt kun on satsuma/klementiini-aika, niin käytimme niitä purkkimönjän sijaan. Lisäksi heitimme sekaan kaikenlaisia mausteita persiljaa korvaamaan. Aivan kaikki lisät eivät kyllä oikein sopineet… Basilika toimi kuitenkin varsin mainiosti.

mandariinikana.jpg

Broileria ananas-mandariinikastikkeessa

400 g marinoituja broilerinsuikaleita
sipuli
paprika
1 prk ananaspaloja
1 prk mandariinilohkoja
persiljaa
2 dl kermaa

1. Ruskista broileri- ja paprikasuikaleet sekä silputtu sipuli pannulla.

2. Lisää valutetut hedelmäpalat ja kerma. Hauduta viisi minuuttia.

3. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

4. Ripottele pinnalle persiljasilppua.

5. Tarjoa pastan ja raikkaan salaatin kanssa.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Andalusialainen paella

paella.jpg

Jos jollakulla on nälkä, tervetuloa. Sorsakeittiössä ruokaa riittää. Tein nimittäin tuon tuoreen riisikirjan houkuttelemana paellaa. Ensimmäinen kerta sitäkin sorttia. Ohjeessa kyllä väitettiin, että siitä tulisi noin kuusi annosta, mutta kymmenen on kyllä lähempänä totuutta. Ainakin omaan annoskokooni suhteutettuna. Joku varmaan kysyisi, että kannattiko sitä edes kuuden annosta alkaa väsäämään. Noh, eipähän tarvi miettiä, mitä ensi viikolla söisi. Ehtii paremmin keskittyä joulun suorittamiseen ja silleen.

Andalusialainen paella

oliiviöljyä paistamiseen
1 iso punainen paprika suikaloituna
600 g broilerin reisiä kuutioituna
200 g chorizoa, noin 2 cm viipaleina
200 g herkkusieniä ohuina viipaleina
3 valkosipulin kynttä murskattuna
1 rkl sitruunan kuoriraastetta
700 g kypsiä tomaatteja pilkottuna
200 g vihreitä papuja, noin 3 cm viipaleina
1 rkl pilkottua Rosmariinia
2 rkl palastettua persiljaa
1/4 tl sahramia liuotettuna ½ dl:an kuumaa vettä
450 g paellariisiä (jos jonkin sortin espanjalaista löytää, hyvä. Arborio on kuulemma ihan hyvää, joskin koostumuksesta tulee hieman erilaista.)
7,5 dl kanalientä
sitruunaviipaleita tarjoiluun

1. Lämmitä oliiviöljy isossa pannussa. Lisää paprika ja paista noin 5 minuuttia. Ota ne pois pannulta ja lisää kanat. Paista kymmenen minuuttia tai kunnes ne ovat kokonaan ruskistuneet. Poista pannulta. Lisää chorizo ja paista sitä 5 minuuttia. Poista pannulta. Lisää sienet, valkosipuli ja sitruunankuoriraaste ja paista viitisen minuuttia.

2. Lisää tomaatit ja paprika ja paista toiset 5 minuuttia. Lisää tämän jälkeen pavut, Rosmariini, persilja, sahrami, riisi, kanat ja makkara. Sekoita nopeasti ja lisää kanaliemi. Älä sekoita. Alenna lämpöä ja keitä 30 minuuttia. Poista liedeltä ja anna seisoa kannen alla kymmenisen minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan ja tarjoa sitruunaviipaleiden kera.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Uusintakierroksia

possu.jpg

Tentistä on selvitty. En tiedä, mitä tentaattorilla oli mielessä, mutta harvemmin on ollut yhtä vapaat kädet antavaa tehtävänantoa kuin tällä kertaa ensimmäisessä tehtävässä: “Kirjoita dialogi, jossa interspektionisti, behavioristi ja kognitiivinen psykologi tarkastelevat tentissä olevia opiskelijoita, kukin omasta näkökulmastaan.” Enpä myöskään muista, että ikinä ennen olisi tarvinnut dialogeja tentissä kirjoittaa, jos ei oteta huomioon lukion pahamaineisia ruotsinkokeita.

Olihan se kurssi ihan hyödyllinen kai muutenkin. Ainakin nyt tiedän, mitä tarkoittavat kartesiolainen ja frenologinen lokalisaatiokäsitys tai holistinen diffuusi massa-aktivaatio. Harmi vain, että kyseiset termit selitettiin materiaalissa vasta joitain kymmeniä sivuja sen jälkeen kun niitä alettiin käyttää.

Ruokapuolella sorsakeittiössä on ollut menossa uusintakierroksia. Vanhoja lemppareita on tehty uudestaan, esimerkiksi yläkuvassa näkyy Bronxin mainiot possunfilepihvit (huomaa kastikkeen jämäkkyysaste, täälläkin selvästi opitaan jotain) ja alla lähes legendaarinen kokiskana, tällä kertaa hätäisesti väsättyjen bataattitornien kera. Bataattia en muista ennen kokeilleenikaan. Maku oli yllättävän makea, kun odotin jotain perunan tapaista. Grillissä ulkoasusta tulisi varmaan parempi. Bataattini oli myös hieman kapoinen tähän tarkoitukseen.

kokiskana.jpg

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone