parhaat – Sorsanpaistaja

New York cheese cake

celeFebruary 22, 2010 92 Comments

Vuosien varrella olen aina liittänyt Glorian ruoka & viini -lehden jotenkin “parempiin ruokablogeihin”. Liekö tämä sitten johtunut lehden resepteistä vai mistä. Ainakin suuri osa kyseisestä lehdestä blogatuista ruuista on näyttänyt melkoisilta herkuilta. Pääsinpä sitten minäkin viimein kyseisen lehden makuun, kun en pystynyt vastustamaan vuoden ensimmäisen numeron -50% tarjousta.

Kyllähän sieltä mukavan näköisiä reseptejä löytyikin. Ensimmäisenä oli ihan pakko testata New York cheese cakea, jonka resepti oli rasvaisuudessaan aivan vastustamaton. Juustokakuthan ovat olleet yksi tämän blogin kantavista teemoista alusta saakka ja niitä on kymmenkunta tullut blogattuakin. Paistettuja juustokakkuja ei kuitenkaan ole tullut kovin usein tehtyä, joten siinäkin mielessä resepti oli tuoreen oloinen.

Ja millainen juustokakku tämä olikaan! Jos vanhat suosikkini ovat olleet mango-puolukkakakku ja jumalainen juustokakku, niin tämä menee kyllä ihan samaan sarjaan. Maku on hieman rahkatorttumainen, mutta juustojen (ja ranskankerman) rasvaisuus tuntuu täyteläisempänä rakenteena ja jollain lailla hienostuneempana makuna. Vielä kun pohjassa on kunnolla voita ja pinnalla ranskankermakuorrutus, on tulos lähes vertaansa vailla.

Sivuhuomautuksena vielä, että tästä eteenpäin blogikuvani on klikattavissa suuremmiksi versioiksi.

New York cheese cake

pohja
200 g digestivekeksejä
100 g voita
1/2 tl kanelia

täyte
3 prk (à 200 g) Philadelphia-juustoa
2 1/2 dl sokeria
3 kananmunaa
1 rkl raastettua sitruunankuorta
2 tl vaniljasokeria
1 prk (200 g) ranskankermaa

kuorrutus
1 prk (200 g) ranskankermaa
2 rkl sokeria
2 tl sitruunanmehua

1. Lämmitä uuni 175 asteeseen.

2. Tee pohja: Murskaa keksit murusiksi. Sulata voi. Sekoita keksimurut, voisula ja kaneli. Painele seos voidellun, irtopohjaisen vuoan pohjalle ja reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi.

3. Valmista täyte: Vatkaa tuorejuustoa kulhossa sähkövatkaimella noin 1 minuutti. Sekoita sokeri juuston joukkoon ja jatka vatkaamista hetki. Vatkaa kananmunat seokseen yksitellen. Raasta sitruunankuori. Purista sitruunasta 2 tl mehua talteen kuorrutusta varten. Lisää 1 rkl sitruunankuorta, vaniljasokeri ja ranskankerma täytteeseen.

4. Kaada täyte jääkaapissa jähmettyneen pohjan päälle. Paista kakkua uunin alatasossa noin 45 minuuttia.

5. Katkaise uunista virta ja anna kakun kypsyä jalkilämmössä, uuninluukku hieman raollaan, noin 1 tunti.

6. Anna kakun jäähtyä.

7. Tee kuorrutus: Sekoita ranskankerma, sokeri ja sitruunanmehu keskenään. Levitä kuorrutus kakulle. Peitä kakku kevyesti tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään vähintään 4 tunniksi.

Harissalla maustetut kanansiivet

celeSeptember 21, 2009 0 Comments

kanat

Lauantaina iltapäivällä löysimme siis itsemme samasta bussista Äijäruokalan Arin, Kurpitsamoskan Marin sekä Kannat kattoon Raunan kanssa samasta bussista matkalla kohti Nummelaa ja Sillä sipuleiden uutta residenssiä. Perillekin selvittiin, vaikka ainut matkassa ollut kartta oli tippunut matkasta jo ennen bussiin astumista, ja paikalla meitä odotti isäntäväen lisäksi vielä Herkun ja koukun Jytis.

Illan ruokalajit ovat varsin mainiosti selostettuna Sillä sipulissa ja kuvia voi katsella vaikka edellisestä postauksesta, joten en selitä kaikkea uudestaan. Tässä kuitenkin harissalla maustettujen kanansiipien ohje.

harissa

Naturelleja kanansiipiä tuntuu olevan hieman vaikea löytää, mutta niitä löytyy ainakin Votkinsin tiskiltä asematunnelin s-marketissa tai Hakaniemen hallista. Harissaa puolestaan saa samaisesta s-marketista, stockalta, etnisistä kaupoista ja mahdollisesti muista isommista liikkeistä. Alkuperäisen reseptin mukaan tämän kanssa pitäisi vedellä myös lohkottuja veriappelsiineja, mutta niiden sesonki on keväisin, joten tällä kertaa jouduin tyytymään tavanomaisiin appelsiineihin.

Olen aina salaa pitänyt horneteista, ja näissä harissasiivissä on hieman samaa tulisuutta, mutta hieman erilainen luonne. Valmistaminen on hyvin helppoa. Tarvitset kanansiipiä, harissaa, oliiviöljyä sekä (veri)appelsiineja ja tomusokeria. Harissaan sekoitetaan oliiviöljyä, jolloin siitä muodostuu mukava maustetahna. Tätä tahnaa levitetään reilulla kädellä siiville, jotka lykätään tämän jälkeen kuumaan grilliin/uuniin kunnes ne ovat kypsyneet ja saaneet kauniin ruskean värin. Tällä välin appelsiini leikataan lohkoiksi, pyöritellään tomusokerissa ja heitetään loppupuolella grilliin (kunnes ne hieman tummuvat). Syödään heti.

Karitsankyljykset

celeSeptember 2, 2009 2 Comments

Kuten kaikki itseäänkunnioittavat ruokablogistit, minäkin seuraan aktiivisesti Mtv3:n Makuja-ohjelmaa (8:38 arkiaamuisin). Se on nykyään niin helppoa: digiboksissa ajastus päällä, tsekkaa parin viikon välein tallennetuista jaksoista näkyykö Veeraa keittiössä. Jos ei näy, jakso joutaa roskiin, muuten katseluun.

Ei se (onneksi?) ihan näin mene. Välillä muiltakin kokeilta löytyy ihan mainiota reseptejä. Erityisesti olen ihastunut muutamaan Henri Alénin laittamaan ruokaan, niistä karitsan kyljyksiin etunenässä.

Tämä tuli siis telkkarista jo ennen pääsiäistä; olen ajan hermoilla kuten aina. Ei kannata silti jättää kokeilematta: karitsan kare on yksi minun suuria suosikkejani (muiden karitsanpalojen ohella) ja tässä se saa vielä pintaansa mukavan mausteseoksen ja korppujauhojen avustuksella vielä mukavan voitujauksen. Suussasulavaa, maukasta ja sopivan rasvaista. Lisäkkeeksi tuossa jaksossa tehtiin parmesaanikasviksia: keitä muutamia kasviksia (kukka- ja parsakaalia, porkkanaa, kesäkurpitsaa, kirsikkatomaatteja) pari minuuttia, valuta vedet pois ja mausta sitruunalla, basilikalla, parmesaanilla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla.

kyljykset

Karitsan kyljykset

2 karitsan kyljysriviä
1 rkl dijon-sinappia
2 valkosipulinkynttä
hieman hienonnettua lehtipersiljaa
1 dl korppujauhoja
suolaa
mustapippuria
1 rkl voita

1. Hienonna persilja ja valkosipulit. Sekoita ne sinapin joukkoon. Leikkaa kyljysrivistä kyljyksiä.

2. Sivele kyljykset sinappiseoksella ja painele ne sitten korppujauhoihin. Paista kyljykset voissa kullanruskeiksi.

3. Mausta lopuksi suolalla ja mustapippurilla.

Crème brûlée eli paahtovanukas

celeMay 24, 2009 1 Comment

Kun liekinheitin on kerran lisätty keittiöturhakevalikoimaan, niin pakkohan sitä on päästä käyttämään. Näin äkkiseltään ei kauhean montaa ruokalajia tule mieleen, jossa tuota voisi käyttää, joten paahtovanukas löytyi listan kärjestä.

Se osoittautuikin hieman konstikkaammaksi jälkiruuaksi kuin oletin. Paistoaika vesihauteessa on melko haastavaa saada kohdilleen eikä sokerin karamellisointi polttamatta koko lystiä onnistunut ihan ensimmäisellä yrittämällä. Onneksi varasin heti alkuun litran pöntön kermaa niin pystyi kokeilemaan useampana päivänä putkeen. Kannattaa siis ainakin varmistaa, että vesihauteen vesi on kiehuvaa (ettei pinta pala ennen jähmettymistä) ja että liekinheittimessä on turbot tarpeeksi pienellä, ettei sokeri pala.

Ja kaneli sopii tähän kuin pekoni lettujen päälle. Sitä voi heittää ripauksen kermaan vaniljan kanssa. Resepti on tietenkin peräisin Professional Bakingista.

paahtovanukas

Paahtovanukas

12 annosta

12 keltuaista
180 g sokeria
1 1/2 l kermaa
1 1/2 tl vaniljauutetta tai pari vaniljatankoa
3/4 tl suolaa

Sokerikuorrutukseen ruskeaa sokeria kuivattuna uunissa. Voit myös käyttää tavallista sokeria, jolloin sitä ei tarvitse kuivata.

1. Lämmitä kerma kattilassa. Jos käytät vaniljatankoa, halkaise se pituussuunnassa ja raavi siemenet kattilaan. Laita sinne myös kuoret. Kuumentamisen jälkeen poista kuoret.

2. Sekoita keltuaiset ja sokeri hyvin. Lisää kuuma kerma, vanilja (jos käytät uutetta) sekä suola.

3. Kaada sekoitus vanukaskulhoihin. Laita kulhot uunipannulle ja kaada pannuun kiehuvaa vettä noin puoleen väliin kulhoja.

4. Paista 165 asteisessa uunissa 25 minuuttia tai kunnes vanukas on juuri hyytynyt.

5. Anna jäähtyä ja laita jääkaappiin odottamaan tarjoilua

6. Juuri ennen tarjoilua, pyyhi kulhojen päälle mahdollisesti tiivistynyt vesi varovasti pois, lisää päälle tasainen kerros sokeria. Karamellisoi sokeri liekinheittimellä. Tarjoa heti.

Kylmäsavulohipasta, osa n

celeMarch 10, 2009 3 Comments

Kun saan käsiini uuden pastakirjan, ei liene yllätys, että kaivan sieltä mitä pikimmiten kylmäsavulohipastan reseptin. Olin oikeastaan hieman pettynyt, kun en lyhyellä selauksella onnistunut löytämään kuin yhden sellaisen.

Kylmäsavulohipastaahan tein joskus muinoin aina tällä reseptillä, mutta sittemmin sen on lähes korvannut polkkapossun simppelimpi resepti, mutta nyt sekin on löytänyt vertaisensa. Ja tämä on vieläkin helpompi tehdä. Ehkä se on vaan niin, että kylmäsavulohipasta on itsessään niin hyvää, että mitä siitä tekeekin, on maku loistava. Timjami tuo vielä päälle kivan säväyksen.

savulohipasta

Tagliatelle con panna e salmone

kylmäsavulohta
voita
kermaa
tuoretta timjamia

1. Pilko kylmäsavulohi. Sulata voi pannussa. Lisää kerma, pilkottu lohi ja timjami. Anna kiehua alhaisella lämmöllä 3-4 minuuttia. Sekoita kastike pastaan ja tarjoile. Voit myös säästää osan lohesta ja lisätä sen vasta lopuksi suoraan annosten päälle.

Karitsanpaistia ilman kurpitsaa ja gnoccheja tomaattikastikkeessa

celeJanuary 28, 2009 4 Comments

zwilling, mutti ja fairy

Viime syksynä televisiosta tuli poikkeuksellisen runsaasti hyviä ruokaohjelmia. Silmä kovana tuli seurattua Ruokasafaria, yhä jatkuvaa Jamien kotonaa sekä Hullua kokkia (eli Jyrki Sukulaa) Piemontessa. Kaikista näistä on tarttunut reseptejä kokkailuihin ja syöminkiemme loppuosan reseptit olivatkin kokonaan Hullun kokin käsialaa.

Pääruokana tarjoilimme karitsanpaistia, joka onnistui yli kaikkien odotuksien. Totesimme yhdessä suin, että kovin paljon parempaa liha ei enää voi olla. Lisäksi resepti oli kohtuullisen helppo toteuttaa, kunhan reisiluun irrottamisesta selviää. Olikin varmaan hauskaa katseltavaa kun heiluimme parin veitsen kanssa paistin kimpussa yrittäen kiskoa luuta irti. Jälkikäteen huomasinkin saaneeni pari pikkuhaavaa veitsistä ihan huomaamatta…

Kurpitsa-lisäkettä sen sijaan emme toteuttaneet, koska kurpitsat eivät oikein enää ole sesongissa, ainakaan kauppojen heviosastojen perusteella. Laitan reseptin tuonne kuitenkin alkuperäisessä muodossaan. Karitsan ohella söimme sen sijaan gnoccheja tomaattikastikkeessa. Niitä pyöritellessä mietiskelimme gnocchien oikeaa lausuntamuotoa (Veera?) ja kun emme päässeet yksimielisyyteen njokkien ja knokkien välillä, päätimme kutsua niitä suomalaisittain nokeiksi. Nokkien pyörittely osoittautui muutenkin melko tuskalliseksi operaatioksi, kun taikinan koostumus ei oikein ollut leivontakelpoinen millään jauhomäärällä ja lopputuloskaan ei nyt niin kauhean ihmeelliseltä maistunut. Mutta tomaattikastike oli sentään hyvää.

paisti

Karitsanpaisti ja kurpitsaa

karitsan paisti
2 oksaa rosmariinia
2-3 oksaa timjamia
1 raastettu sitruunankuori
2 valkosipulinkynttä
suolaa, valkopippuria
300 g keltaista kurpitsaa
oliiviöljyä

1. Poista paistista reisiluu niin että viillät veitsellä luun vierestä. Nivelen kohdalla voit taittaa luun niin että se irtoaa sääriluusta jonka voi jättää kiinni.

2. Hiero lihan pintaan valkosipulia ja suolaa sekä pippuria ja laita lihan sisään hienonnetut yrtit. Kiedo kiinni ja hiero loput yrteistä myös ulkopuolelle.

3. Sido paisti kiinni puuvillalangalla ja laita vielä rosmariinoksa narun alle

4. Paista pannulla niin että liha saa väri pintaan ja kypsennä sen jälkeen uunissa 180 asteessa noin tunti, kunnes sisälämpötila on 58 astetta.

5. Kuori ja lohko kurpitsa. Mausta suolalla ja pyörittele tilkassa oliiviöljyä ja laita paistin kanssa uuniin, kun paisti on ollut uunissa noin 30 minuuttia

Gnoccheja tomaattikastikkeessa
3-5 jauhoisaa perunaa
4 munan keltuaista
1 kananmuna
2 dl tipo ”00” jauhoja
muskottipähkinää
suolaa
3 rkl oliiviöljyä

tomaattikastikeeseen
8-10 pientä luumutomaattia
1 rkl voita
3 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
½ peperoncino (kuivattu chili) palko
suolaa, valkopippuria
tuoretta basilikaa
parmesan-juustoa

1. Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kuori ja paseeraa siivilän läpi.

2. Lisää hieman jäähtyneen perunamassan joukkoon kananmunan keltuaiset ja koko muna.

3. Lisää jauhoja pikkuhiljaa sekä mausteet ja oliiviöljy.

4. Kokeile taikinan rakennetta pyörittämällä kädessäsi noin peukalonpäänkokoinen gnocchi ja keitä se.

5. Kun taikinan rakenne on hyvä, pyöritä jauhotetulla alustalla taikinasta noin sormen paksuinen rulla ja leikkaa peukalonpäänkokoisiksi paloiksi. Jätä keittiö liinan alle hetkeksi.

6. Laita pastan keitin vesi kiehumaan ja lisää suola vasta kiehuvaan veteen.

7. Hienonna sipuli ja lohko tomaatit

8. Kuullota sipuli ja peperoncino voin ja oliiviöljyn sekoituksessa pannulla. Lisää tomaatti.

9. Keitä gnocchit noin 4-5 minuuttia ja nosta reikäkauhalla tai siivilällä kastikkeen joukkoon.

10. Sekoita varovasti ja laita päälle hienonnettua basilikaa ja tarjoile parmesan-juusto raasteen kanssa

Burgundinpata

celeSeptember 7, 2008 4 Comments

Ensinnäkin kiitokset kaikille kanssabloggaajille, jotka tulivat tämänkertaiseen ruokablogitapaamiseen ja erityiskiitos Jennille ja Nirsolle tilan järjestämisestä. 🙂

Itse toin jokseenkin klassisen juustokakun viime vuoden vastoinkäymisistä oppineena, joten ei siitä sen enempää.

Olen ennenkin blogannut lihapatojen tekemisen haastavuudesta. En yleensä katso kauheasti kokkausohjelmia televisiosta (Kauhukeittiötä ei lasketa kokkausohjelmaksi), mutta viime viikolla bongasin sattumalta Ruokasafari-ohjelman, jossa vuorossa oli ranskalainen keittiö. Siinä Guillaume Brahimi antoi sellaiset ohjeet burgundinpadan tekemiseen, ettei hieman tumpelompikaan kokki voi siinä mokata.

Olennaista on tietenkin raaka-aineet. Viininä burgundilainen olisi toki parasta, mutta totesin Viinistä viiniin -julkaisua selattuani, ettei hinta-laatu-suhteeltaan järkevää viiniä löytynyt, niin tyydyin J.P. Chenetin Merlotiin. Wikipediasta (tai jostain) luin, että nykyään on usein tapana käyttää Merlotia tai Pinot Noiria, joten sehän sopi.

Mielestäni tällaisissa ruuissa lihan kuuluu olla hieman kovempaa ja rasvaisempaa. Hain itse Reinin lihasta etuselkää ja se toimi vallan mainiosti. Kypsennysaika pitää vain sitten säätää sen mukaan, että liha mureutuu ja pahimmat rasvat kannattanee siivota pois. Ohjelmassa käytettiin tietenkin marmoroitua Koben härkää (Stokkalta saa, vajaa 200e/kilo), joten tuntui hieman hupaisalta kun mainostettiin miten tässä voi käyttää mitä vain naudan osaa ja miten arkisesta ruuasta on kyse. Nettilähteissä myös opastettiin, että välttämättä ei kannata käyttää nesteenä pelkkää punaviiniä, jos liha on parempilaatuista, mutta ainakin etuselälle täysviiniliotus teki hyvää. Vaihtoehtoisesti nesteenä voi käyttää puoliksi lihalientä. Viinin kiehautus poistaa siitä suurimmat alkoholit ja pehmentää sitä hieman.

Kypsennyksen voinee tehdä ihan yhtä hyvin uunissa kuin liedellä. Koska meidän suurin pata on savipata, liedellä kypsennys ei olisi onnistunutkaan. Lopputulos oli joka tapauksessa erinomaisen herkullista. Ensi kerralla vuorossa perunamuussi…

Burgundinpata

Ainekset:
1 kg naudanlihaa (esim. etuselkää) pienehköinä kuutioina
250 g pekonia suikaloituna
1 dl neitsytoliiviöljyä
2 porkkanaa kuorittuna ja viipaloituna
2 lehtisellerin vartta lehtineen puolitettuina ja viipaloituina
1 purjo puolitettuna ja suikaloituna
1 sipuli silputtuna
5-10 salottisipulia puolitettuina
puska tuoretta timjamia
5-10 laakerinlehteä
nippu persiljaa
pullo punaviiniä kiehautettuna
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
200-300 g herkkusieniä

1. Kuumenna öljy pannulla keskilämmöllä. Sinetöi lihanpalat erä kerrallaan kullanruskeiksi, valuta ja jätä odottamaan. Säästä öljy. Paista samalla pannulla ja samassa öljyssä vihanneksia 5 – 8 min. (Sieniä lukuun ottamatta) Pane paistetut lihat isoon pataan, päälle vihannekset, laakerinlehdet, timjami ja siansivu. Sekoita. Kaada punaviini pataan, mausta suolalla ja mustapippurilla ja pane kansi päälle.
Kuumenna kiehuvaksi, pienennä lämpö ja anna kiehua hiljalleen puolisentoista tuntia. Vaihtoehtoisesti uunissa 175 asteessa.

2. Tällä välin valmista porkkanapyree. Keitä porkkanat ja soseuta ne.

3. Lisää pataan ennen tarjoilua herkkusienet ja porkkanapyree. Sekoita ja anna kypsyä vielä 10 minuuttia. Koristele persiljasilpulla. Tarjoile perunasoseen ja leivän kera.

Kalkkuna-fenkoli-omenasalaatti

celeFebruary 4, 2008 18 Comments

Haasteruoka tuli vihdoinkin kokattua. Pienen viivähdyksen aiheutti Kannelmäen Prisman valikoimat, sananen siitä.

Kannelmäessä sijaitseva Prisma on nykyään lähimpänä sijaitseva isompi ruokakauppa, mutta koostaan huolimatta se on aiheuttanut pettymyksiä kerta toisensa perään. Tällä kertaa siis fenkolihylly ammotti tyhjyyttään väärällä hetkellä (ja romaine-salaattikin oli viimeinen puska). Aiemmin samanlaista tuskaa on aiheuttanut tyhjä bataattihylly, sekä tyhjä Barillan spagettihylly. Ymmärrän toki, että mitkään kyseisistä tuotteista ei ehkä ole niitä top100-myyntituotteita, mutta luulisi nyt tuon kokoisessa kaupassa pystyttävän varautumaan tuotteiden loppumiseen jo ennen sen viimeisen bataatin häviämistä hyllystä.

Eikä siinä vielä kaikki, Prisman valikoimat ovat muutenkin typerryttävän surkeat kokoisekseen kaupaksi. Ensinnäkin liha/kalatiski on lähinnä vitsi: suurin osa siitä on varattu valmistuotteille, joita ennen saattoikin välillä ostaa, kunnes Prismassa lopetettiin lounasseteleiden vastaanotto. Lihatiskiltä löytyy jauhelihaa ja sisäfilettä, kalatiskiltä lohta fileoimattomana ja fileoituna – molempia sekä Suomessa että Norjassa kasvatettuna. Lisäksi ehkä kasa muikkuja tai silakoita. Varsinainen lihaosasto sisältää perusvalikoiman erilaisia silpuksi pistetyjä lihoja marinadeissa, marinoimattomia versioita löytyy noin viiden artikkelin verran. Pastahyllystä ei löydy laadukkaampia merkkejä kuin sitä barillan spagettia – silloin kun hyllystä sattuu löytymään – sekä tagliatellea, mutta ei esimerkiksi suosikkipastaamme penneä, paitsi värillisinä salaattiversioina. Muun hyllytilan vie kaksikymmentä eri Rainbow-pastaa, sekä myllyn parhaan ja torinon spagetit ja makaronit. Nuudelihyllystä löytyy kyllä metreittäin pikanuudeleita ja jotain gluteenittomia pinaattinuudeleita, mutta varsinaisista normaaleista ruuanlaitossa käytettävistä nuudeleista ei löydy kuin munanuudeleita (joita tosin tykkään itse käyttääkin melkein kaikkiin nuudeliruokiin).

Kyseistä Prismaa ollaan nyt laajentamassa, joten toivoa sopii, että valikoimatkin paranevat samalla. Viikko sitten olimme nostalgiareissulla vanhassa lähikaupassa, eli Itäkeskuksen Citymarketissa, ja siellä valikoimat olivat jotain ihan muuta. Tämän ei ole tarkoitus olla kommentti Keskon paremmuudesta, mutta näin näppituntumalla vaikuttaa siltä, että samankokoisessa K-kaupassa on vastaavaa S-kauppaa paremmat valikoimat. Toki arkiostoksissa arvostan tasaista halpaa hintaa perusvalikoimasta, mikä vaikka lähi-Alepastamme löytyy, mutta Prisman kokoiselle kaupalle on vähän suuremmat vaatimukset valikoimien suhteen.

Viime aikoina on ollut parissakin lehdessä (ainakin Talouselämässä) juttuja suomalaisten ruokakauppojen valikoimista, joten en liene purnauksineni yksin, ja ainakin näistä lehdistä luettuna ruokakauppiaatkin tietävät ongelman ja ovat ehkä jopa tekemässä asian parantamiseksi jotain.

Mutta sitten takaisin haasteruokaan. Päädyin siis lopulta salaattiin ja parista vaihtoehdosta seurasin enemmän omenaversiota hieman jääkaapin sisältöön muokaten. Vaikka en ole varsinaisia salaatti-ihmisiä, tämä kyllä maistui niin allekirjoittaneelle kuin paikalle huijatulle testihenkilöllekin (kiitos vain fenkolin tuomisesta). Suurin vika oli ehkä kalkkunapalamme hienoinen kuivuus, jolle ei enää valmistusvaiheessa ollut mitään tehtävissä.

Mutta ei tästä sen enempää, arvosteluraati aloittanee työnsä ja minä alan miettiä minne pallo lentää seuraavaksi.

Kalkkuna-fenkoli-omenasalaatti

Salaattikastike:
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1 ½ dl kanalientä
reilu kourallinen silputtua persiljaa
2 rkl sitruunanmehua
2 rkl balsamicoa
1 rkl oliiviöljyä
2 tl dijonin sinappia
maun mukaan pippuria

Salaattiin:
puska romaine-salaattia
toinen puska vapaavalintaista pienilehtistä salaattia
3 suurta omenaa pestynä ja kuorineen viipaloituna
fenkoli kuutioiksi pilkottuna
pari kourallista siemenettömiä rypäleitä puolitettuna
puoli kiloa savustettua kalkkunan rintaa suikaloituna
kourallinen vapaavalintaisia pähkinöitä (cashew-pähkinät on aina hyviä)
kourallinen feta- tai vuohenjuustoa

1. Valmista kastike sekoittamalla kaikki aineet keskenään.

2. Aseta tarjoilulautasen pohjalle salaatit. Sekoita toisessa kulhossa omenat, fenkoli ja rypäleet ja kaada sekaan noin puolet kastikkeesta. Aseta suurin osa sekoituksesta salaattien päälle. Näiden päälle kalkkunasuikaleet ja loput sekoitteesta. Lisää vielä päälle pähkinöitä ja juustoa maun mukaan.

3. Lusikoi loput kastikkeet päälle ja tarjoa heti.

Madras-curry

celeNovember 23, 2006 4 Comments

Ilta-Sanomat kertoi tänään, että Reinin liha on saanut Paistinkääntäjien veljeskunnan tunnustuksen kolmantena helsinkiläisenä jälleenmyyjänä (Stockmannin ja Veijo Votkinin jälkeen). Perusteluina oli mm. että nauta on nauta vielä teurastuksenkin jälkeen, ja herkku siitä syntyy vasta taitavien lihaleikkaajien jäljiltä. Itse lisäisin listaan vielä taidokkaan kokin.

Tunnustuksen kunniaksi pitikin sitten käydä nappaamassa Reinin lihasta pala naudan etuselkää ja valmistaa siitä yhtä herkkuruuistani. Nimittäin silloin kun tuntuu, että maustehylly on kasvanut turhan suureksi, on intialainen ruoka paras valinta hyllyn tyhjennykseen. Intialaisen ruuan valmistuksen yksi sivuvaikutuksista on se, että vieno intialainen tuoksu valtaa vähintäänkin koko rappukäytävän muutamaksi päiväksi. Kukaan ei silti ole vielä tullut ihmettelemään keitä täällä oikein asuu. Madras-currysekoitusta saa myös ihan maustepurkkina etnisistä kaupoista, jos siltä tuntuu.

Madras-curry

1 kg naudan selkää tai lapaa
½ dl jauhettua korianteria
6 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl ruskeita sinapinsiemeniä
½ tl murskattua mustapippuria
1 tl chilijauhetta
1 tl jauhettua kurkumaa
1 tl suolaa
2 tl murskattua valkosipulia
2 tl raastettua tuoretta inkivääriä
2-3 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl öljyä
1 pilkottu keskikokoinen sipuli
½ dl tomaattipyreetä
2 ½ dl lihalientä

1. Poista lihasta ylimääräinen rasva ja jänteet. Leikkaa liha 2,5 x 2,5 cm:n kokoisiksi kuutioiksi.

2. Sekoita korianteri, kumina, sinapinsiemenet, pippurit, chilijauhe, kurkuma, suola, valkosipuli ja inkivääri pienessä kulhossa. Lisää etikka ja sekoita tasaiseksi tahnaksi.

3. Kuumenna öljy isossa paistinpannussa. Lisää sipuli ja keitä keskilämmöllä pehmeäksi. Lisää maustetahna ja paista 1 minuutti. Lisää liha ja sekoita maustetahnaan. Lisää tomaattipyree ja lihaliemi. Keitä kannen alla 1 tunti 30 minuuttia, tai kunnes liha on kypsää.

Jumalainen juustokakku

celeOctober 2, 2006 3 Comments

Lupasin kesällä kokeilla Johannan jumalaisen hyväksi kehuttua juustokakkua. Kuten tyypillistä, kului tässä taas joitakin kuukausia ennen kuin pääsin sanoista tekoihin. Sopiva hetki oli tietenkin taannoisen sorsanpaiston yhteydessä: pitihän jumalaisen ruuan seuraksi saada jumalainen jälkiruoka.

Kakun maku olikin varsin jumalainen. Pupunpaistaja totesi osuvasti, että kakussa on käytetty kaikkia vippaskonsteja: viinaa, rasvaa ja sokeria, ja lisäksi se on vielä oikeastikin hyvää. Makeusskaalalla tämä on kyllä melko ylärajoilla, mutta maistui kyllä minullekin. Sokerinsietokykyni on laskenut selvästi kesän laihdutuskuurin jälkeen. En nyt osaa sanoa tuliko tästä uusi suosikkikakkuni. Vanha suosikkini eli mango-puolukkakakku on hyvin erityyppinen. Molemmat ovat kuitenkin erittäin herkullisia, joten ehkä pitää tehdä näitä tulevaisuudessa vuorotellen. Baileysia ainakin on vielä jäljellä…

Baileys-juustokakku

Pohja:
50 g voita
10 digestive-keksiä
pari lusikallista sokeria

Täyte:
1 dl baileysia
400 g mascarponea
2 dl kuohukermaa, pehmeäksi vaahdotettuna
160 g tomusokeria
1 vaniljatangon siemenet
3 liivatelehteä

Sulata voi ja sekoita siihen murskattujen keksien murut sekä sokeri. Painele seos voideltuun irtopohjavuokaan ja asettele vuoka jääkaappiin.

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen liuota ne kuumaan baileysiin. Hämmennä sitten jäähtynyt liivateliemi muihin aineisiin, minkä jälkeen kumoa baileys-tahna digestive-pohjan päälle. Hyydytellään jääkaapissa mieluiten yön yli ja nautitaan ennen kuin muut ehtivät.