Keittokirjahaaste: Pizza

pizzapohja

Jos edellinen haasteresepti ei tuntunut ihan vaivan väärtiltä, tässä oli aivan kaikki kohdallaan. Aikaa tosin meni tähänkin se vuorokausi. Ylläoleva kuva kertoo kaiken tarpeellisen. Meidän surkeassa (250 astetta maksimilämpö) uunissa saatiin muutamassa minuutissa pitsapohja vähän turhankin rapeaksi.

Reseptissä on oikeastaan kolme olennaista asiaa: pohja, tomaattien käsittely ja uunin kanssa kikkailu. Pohjaa kohotetaan kahdessa vaiheessa yhteensä vuorokausi. Näin pohjaan tulee makua. Koko taikinaa ei kuitenkaan kohoteta vuorokautta, jotta taikinan rakenne pysyy parempana. Uunissa kuivatut kirsikkatomaatit ovat varsinaisia makupommeja ja liedellä lämmitetty valurautapannu on kuumempi kuin mikään tavallisessa uunissa lämmitetty pitsakivi ja lisäksi se luovuttaa lämpönsä paljon tehokkaammin kuin kivi, joka on huono lämmönjohdin.

Tässä reseptissä on myös monia osia, joita on helppo soveltaa vähän arkisemmissa pitsaresepteissä: pohjan tekeminen kahdessa osassa ei oikeastaan ole kovinkaan työlästä ja pohjien kohottaminen pallona helpottaa pohjan työstämistä huomattavasti. Eikä tähän tarvitse edes mitään erikoisia työvälineitä, itse tein kastikkeen ilman painekattilaa, kun sellaista en omista, ja ihan hyvää siitäkin tuli.

pizza

Pizza

Esitaikina:
150 g vehnäjauhoja
1/4 tl siirappia
85 g kylmää vettä
3,5 g kuivahiivaa (1/2 pussia)
1/2 tl suolaa

Taikina:
350 g vehnäjauhoja
1/2 tl siirappia
195 g kylmää vettä
7 g kuivahiivaa (1 pussi)

Täytteet:
tomaattikastike
uunikuivattuja tomaatteja
puhvelimozzarella
basilikanlehtiä
oliiviöljyä
savustettua maldon-suolaa

1. Valmista esitaikina. Laita jauhot yleiskoneeseen ja laita kone hitaimmalle teholle.

2. Sekoita siirappi veteen ja kaada vesi sitten kulhoon. Sekoita 1. nopeudella 3 minuuttia ja anna taikinan levätä sen jälkeen kulhossa 10 minuutista tuntiin (tunti on paras).

3. Lisää hiiva ja suola ja sekoita 2. nopeudella 7 minuuttia.

4. Siirrä taikina toiseen kulhoon ja peitä kulho kelmulla, jotta taikinaan ei muodostu kuorta. Laita kulho jääkaappiin ja jätä nousemaan 12 tunniksi.

5. Kun esitaikina on kohonnut, valmista taikina. Laita jauhot yleiskoneeseen ja aloita sekoittamaan 1. nopeudella.

6. Sekoita siirappi veteen ja kaada vesi sitten kulhoon. Sekoita 1. nopeudella 4 minuuttia ja anna taikinan levätä sen jälkeen kulhossa 10 minuutista tuntiin (tunti on paras).

7. Lisää hiiva ja suola ja sekoita 2. nopeudella 4 minuuttia.

8. Pysäytä kone, lisää esitaikina kulhoon ja sekoita 4 minuuttia 2. nopeudella.

9. Lopeta vaivaus. Ota taikina kulhosta, vaivaa se pötköksi ja leikkaa viiteen tasakokoiseen palaan.

10. Vaivaa taikina pyöreiksi palloiksi, aseta pallot öljytylle alustalle (esimerkiksi pellille). Jätä pallojen väliin vähintään 4 cm tilaa. Peitä öljytyllä kelmulla ja nostata jääkaapissa 12 tuntia.

11. Tee taikinan kohotessa täytteet.

12. Lämmitä valurautapannua kuumalla levyllä vähintään 20 minuuttia. Lämmitä uuni niin kuumaksi kuin mahdollista.

13. Aseta taikinapallo jauhotetulle työtasolle. Painele kädellä pallo litteäksi ja venyttele varovasti kämmenellä pohja ohueksi ja pyöreäksi. Älä tee pohjasta isompaa kuin valurautapannun pohja. Reunat saavat jäädä hitusen paksummaksi kuin keskusta, jotta tomaattikastike pysyy pitsan keskellä.

14. Nosta pohja leivinpaperille tai pitsalapiolle. Levitä tomaattikastike pitsan keskeltä reunoille, mutta älä reunoille saakka, jotta reunoista tulee rapeat. Levitä päälle uunikuivatut tomaatit. Revi puhvelimozzarellaa paloiksi sinne tänne ja viimeistele lorauksella oliiviöljyä ja hyppysellisellä savustettua merisuolaa.

15. Ota paistinpannu levyltä, käännä ympäri ja laita uuniin mahdollisimman lähelle uunin yläosaa, mutta kuitenkin niin, että pitsalle jää hieman tilaa kohota. Anna lämmetä hetki ja laita pitsa sitten pannun päälle. Toimi nopeasti kun uunin luukku on auki, jottei uuni pääse jäähtymään.

16. Paista 90 sekuntia, tai kunnes pohja on paistunut kullanruskeaksi ja mozzarella sulanut. Ota uunista, koristele basilikanlehdillä ja tarjoa heti.

Uunikuivatut tomaatit ja tomaattikastike

noin 45 kirsikatomaattia (varsineen, jos löytyy)
3 valkosipulinkynttä
20 basilikanlehteä
20 timjaminoksaa
2 tuoretta laakerinlehteä
oliiviöljyä
ruokosokeria
suolaa
pippuria

1. Lämmitä uuni 110 asteeseen, laita iso kattilallinen vettä kiehumaan ja täytä suuri kulho jääkylmällä vedellä.

2. Ota tomaatit varsista (säästä varret) ja poista tomaateista kanta. Ryöppää tomaatit keittämällä niitä kiehuvassa vedessä 10 sekuntia. Siirrä tomaatit sen jälkeen kylmään vesikulhoon. Kuori tomaatit.

3. Leikkaa 25 tomaattia puoliksi pystysuunnassa. Poista siemenet.

4. Laita tomaattipuolikkaat kulhoon ja pirskottele päälle oliiviöljyä. Pyörittele tomaatteja öljyssä ja siirrä ne sitten alumiinifoliolle leikkuupuoli päälle. Leikkaa valkosipulinkynnet ohuiksi siivuiksi ja laita siivu jokaiseen tomaatinpuolikkaaseen. Revi yrtit ja levitä ne tomaateille. Pirskottele vielä päälle oliiviöljyä ja sokeria ja mausta suolalla ja pippurilla.

5. Laita tomaatit uuniin noin 2-3 tunniksi. Käännä noin puolessa välissä. Tomaatit ovat kypsiä kun ne ovat hieman kuivahtaneen näköisiä ja tumman punaisia. Tomaatteihin tulisi jäädä kuitenkin kosteutta, aurinkokuivattujen tomaattien kaltaiseksi niitä ei ole tarkoitus kuivata. Ota tomaatit uunista, anna viiletä ja poista yritit. Jos tomaatteja tarvitsee säilöä ennen pitsan valmistusta, laita ne astiaan ja peitä oliiviöljyllä.

6. Leikkaa loput tomaatit kahdeksaan osaan ja laita lävikköön joka on kulhon päällä. Ripottele päälle 1 tl suolaa ja jätä lävikköön, kunnes astiaan on kertynyt 5-6 ruokalusikallista tomaattimehua.

7. Siirrä tomaatit ja mehu painekattilaan (minulla ei ole painekattilaa ja tavallisessakin onnistui). Laita kansi päälle ja keitä kuumalla levyllä täydellä paineella 12 minuuttia.

8. Poista tomaatit levyltä ja anna jäähtyä. Kun tomaatit ovat jäähtyneet, poista kansi ja laita tomaatit takaisin levylle. Keitä kuumalla levyllä säännöllisesti sekoittaen 10-15 minuuttia tai kunnes nestettä on hyvin vähän jäljellä.

9. Anna kastikkeen taas viiletä ja kaada sitten säilytysastiaan. Laita sekaan säästetyt varret ja peitä. Kastiketta voi säilyttää viileässä 24 tuntia ennen käyttöä.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Pasta alla norma

Pasta alla norma

Ihan ensimmäinen reseptipostaukseni (onpa muuten järkyttävä kuva) reilut kahdeksan vuotta sitten oli pasta alla norma. Välillä norma jäi unohduksiin, mutta palautui aktiivisempaan kiertoon pari vuotta sitten, kun huomasin Aglio & olion reseptistä, että sekaan voisi heittää mozzarellaa (tai ricotta salataa). Ja ai että, miten pallo puhvelimozzarellaa nostikin pastan ihan uudelle tasolle! Mitäpä puhvelimozzarella toisaalta ei nostaisi uudelle tasolle. Nykyään meidän pastakierrossa on aktiivisimmin norma, trapanese ja puttanesca, mutta nostaisin tämän listan ykköseksi.

Teen nykyisin norman Henri Alénin twitter-soosin pohjalta, mutta muutoin ollaan aika lähellä tuota kahdeksan vuotta vanhaa reseptiä.

Pasta alla norma

munakoiso
tölkki hyvää tomaattimurskaa (eli muttia)
pieni sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
sokeria
balsamicoa
oliiviöljyä
tuoretta basilikaa
pallo puhvelimozzarellaa
parmesaania
suolaa ja pippuria

1. Leikkaa munakoiso reilun sentin paksuisiksi viipaleiksi ja ripottele viipaleiden pinnalle suolaa. Anna olla tunnin verran ja pyyhi sitten talouspaperilla suola ja pinnalle kertynyt neste pois.

2. Lämmitä paksupohjainen kattila. Lisää 1 rkl oliiviöljyä ja kuullota sipuleita miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Sipuli ei saa ruskistua.

3. Lisää puolet tomaattimurskasta ja ripaus sokeria. Hauduta 10 minuuttia.

4. Lisää loput tomaattimurskat ja 2 dl vettä sekä huljaus balsamicoa ja kolmannes basilikasta. Hauduta 15 minuuttia. Laita pastavesi lämpenemään.

5. Lämmitä iso paistinpannu ja kuutioi munakoisoviipaleet noin reilun sentin kuutioiksi. Laita pasta kiehumaan.

6. Pastan kiehuessa paista munakoisoviipaleet kultaiseksi puolessa desissä oliiviöljyä. Kun munakoisot ovat paistuneet, kaada tomaattikastike munakoisojen päälle, lisää loput basilika ja mausta suolalla ja pippurilla.

7. Kun pasta on valmis, valuta se, kaada takaisin kattilaan ja lisää kastike sekaan. Lisää runsaasti parmesaania ja pieniksi kuutioiksi leikattu puhvelimozzarella. Nauti heti!

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Uppopaistettu 65 asteen keltuainen ja parmesaanispaghettia

Alkuruuan otin asetteluineen lähes suoraan mainiosta Hyvän maun rajalla -blogista, jossa molekyylikokkausta on harrastettu enemmänkin. 68 asteen kananmunan sijaan tein kuitenkin 65 asteen uppopaistetun keltuaisen, koska keltuaisen friteeraus kuulosti ajatuksenakin jo järjettömältä.

Kananmuna oli ainoa ruoka, jota kokeilin etukäteen saadakseni selvää, onko tarkan vesihaudelämpötilan ylläpito mahdollista ilman sen kummempia välineitä kuin kattila, uuni ja lämpömittari. Olinkin suorastaan yllättynyt, että 65 asteen lämpötilan ylläpito sujui ongelmitta, eikä uuniakaan tarvinnut olla säätämässä yhtenään. Käytin neljän litran teräskattilaa, jonka täytin vedellä ja lämmitin ensin liedellä 65 asteeseen. Tämän jälkeen lisäsin kananmunat kattilaan ja siirsin koko hoidon uuniin. Jos lämpötila uhkasi nousta, säädin uunia hieman pienemmälle, ja vastaavasti toisin päin lämpötilan laskiessa. Säätöjä ei tarvinnut tehdä tunnin keittoajan aikana kuin muutaman kerran. Mitä suurempi kattila, sitä helpompi veden lämpötila on pitää vakaana.

65 asteessa keittämisen juju on siinä, että kyseisessä lämpötilassa keltuainen hyytyy elastiseksi palloksi, mutta valkuainen pysyy vielä suhteellisen nestemäisenä. Valkuaisen kuoriminen keltuaispallon ympäriltä onnistuikin helposti ja paistoin ympyrämuottien avulla niistä valkuaisletut itse keltuaisten alle. Harjoituskierroksella friteerasin keltuaista hieman liian pitkään, ja se lähes pilasi vaivalla aikaansaadun hyytyneen, mutta mehevän koostumuksen. 30 sekunnin aikaa ei siis kannata ylittää.

Parmesaanispaghetti ei sitten mennyt aivan niin putkeen. Tarkoitus oli tehdä samanlaisia rusetteja kuin hyvän maun rajalla -blogissa, mutta muoviputkeni oli jotenkin huono (tai en vaan osannut), koska en saanut spaghettinauhaa irtoamaan putkesta muuten kuin väkivalloin ja putken pilkkomalla pieniksi paloiksi. Siksi spaghetti jäikin pieniksi tulitikuiksi komean rusetin sijaan. Tarkoitus oli lisäksi tehdä kirkastettua appelsiinimehua, mutta se ei onnistunut lainkaan. Ilmeisesti mittasin agar agarin määrän väärin.

Pekonin valmistin yksinkertaisesti kuivaamalla sitä uunissa matalahkossa lämmössä puolisentoista tuntia (ennen munien valmistusta).

Alkupala kokonaisuudessaan oli onnistunut, vaikka kolmesta molekyylikomponentista vain yksi onnistui täydellisesti ja yksi jäi kokonaan tarjoilusta pois: vieraiden leuat olivat pudota kun näkivät, mitä tarjolle tuotiin ja lisäksi keltuainen oli aidosti hyvän makuinen. Suosittelen kokeilemista.

Uppopaistettu 65 asteen keltuainen

5 kpl kananmunia
3/4 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
rypsiöljyä
2 dl leivänmurua tai korppujauhoja
sormisuolaa

1. Lämmitä vesi 65-asteiseksi.

2. Aseta viisi kananmunaa hauteeseen. Keitä tunnin ajan.

3. Valmista sillä aikaa leivänmuruja paahdetusta leivästä (leivinpaahtimella tai uunissa). Levitä ne lautaselle.

4. Yhdistä kulhossa jauhot, leivinjauhe ja suola.

5. Vispaa toisessa kulhossa jäljellejäänyt kananmuna.

6. Riko varovasti keitetyt kananmunat. Kuori vähän hyytynyt valkuainen ja ota talteen.

7. Pyörittele keltuaiset jauhoseoksessa, dippaa sitten kananmunaan ja lopuksi pyörittele leivänmuruissa.

8. Kaada öljyä kattilaan viiden sentin kerros.

9. Lämmitä 182-asteiseksi. Lämpötila ei saa nousta yli 188 asteen.

10. Uppopaista keltuaisia yksi kerrallaan noin 30 sekuntia. Älä ylipaista.

11. Ripottele päälle sormisuolaa ja tarjoa valkuaisista paistetun munan, uunissa kuivatun pekonin, parmesaanispaghetin ja ruohosipulin kera.

Parmesaanispaghetti

80 g parmesan-juustoa
1/2 dl vettä
3/4 tl agar-agaria (apteekista)
ohutta pvc-letkua
lääkeruisku

1. Paloittele juusto pienemmäksi.

2. Kiehauta vesi kattilassa ja sulata juusto sekaan.

3. Lisää agar-agar ja sekoita huolella. Keittele pari minuuttia. Voit varmistaa tasaisen lopputuloksen surauttamalla massan sauvasekaajalla hienoksi.

4. Ime massaa lääkeruiskuun.

5. Pruuttaa sitten massaa letkuun. Letkua voit löytää apteekista tai akvaarioliikkeestä.

6. Upota letku kylmään veteen. Massa hyytyy nopeasti.

7. Käytä tyhjää lääkeruiskua painetyökaluna pruuttaamaan hyytynyt spagetti ulos letkusta.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Itse tehdyt ranskikset ja tomaatti-rakuunakastike välikyljykselle

Otetaanpa nyt heti kärkeen ydinkohta: ranskalaisten tekeminen itse on helppoa ja lopputulos pesee kaupan ranskikset satanolla. Olinhan minä näitä ranskishehkutuksia lukenut yhdestä sun toisestakin blogista, mutta kaupassa laiskuus aina voitti pakastehyllyn kohdalla. Mutta ei voita enää: parin viikon aikana omatekoiset ranskikset ovat höyrynneet lautasella jo kolmesti, eikä tästä ole paluuta vanhaan. (Tästä ei sitten pidä vetää mitään johtopäätöksiä ranskalaisten syöntitiheyden yhteydestä blogihiljaisuuteen..)

Ranskalaisten kaverina (lisukkeena?) meillä oli suosikkipihvilihaani entrecoteta tomaatti-rakuunakastikkeella. Reseptit olivat kauhukeittiön uuden kauden kunniaksi Gordon Ramsayn Sunnuntairuokaa-opuksesta. Ruokakriitikkomme mielestä kastike toimi lihan kanssa jopa paremmin kuin perinteinen bearnaisekastike. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että ranskalaisten herkullisuus antoi hieman ylimääräisiä pisteitä kastikkeelle. Kastike oli kyllä toimiva pari lihalle, mutta voiko nyt kukaan (Rosmariinin lisäksi siis) pitää tomaattikastikkeesta enemmän kuin voikastikkeesta?

Ranskanperunat

1 kg isoja perunoita
merisuolaa
oliiviöljyä
rosmariinia

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita kattilaan vettä kiehumaan. Kuori perunat ja leikkaa ne 1 cm paksuisiksi tikuiksi. Kypsennä kiehuvassa suolatussa vedessä 3 minuuttia. Valuta hyvin ja taputtele kuivaksi pyyhkeellä.

2. Levitä perunat öljytylle uunipellille. Pirskota päälle lisää öljyä, mausta reilusti suolalla ja ripottele rosmariinia päälle. Ole maltillinen rosmariinin kanssa, rosmariiniperunat ovat asia erikseen. Paista uunissa 30-40 minuuttia, kunnes perunat ovat kullanruskeita ja rapeita. Kääntele perunoita pari kertaa paistamisen aikana, jotta ne ruskettuvat tasaisesti.

Tomaatti-rakuunakastike

aika monelle pihville

6 tomaattia
5 rkl ketsuppia
2 rkl worcestershirekastiketta
1-2 rkl dijoninsinappia
hiukan tabascoa
1 sitruunan mehu
2 rkl balsamiviinietikkaa
2 rkl oliiviöljyä
2 isoa salottisipulia pilkottuna
iso kourallinen rakuunaa, lehdet silputtuina
kourallinen persiljaa, lehdet silputtuina

1. Leikkaa tomaatit puoliksi, purista siemenet ulos, hienonna sisus ja laita kulhoon. Lisää muut aineet, mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan. Jos teet kastikkeen etukäteen, lisää tuoreet yrtit vasta juuri ennen tarjoilua.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Vähän fiinimpi hernekeitto

Sattuipas hauskasti: eilen Pitkä kirjoitti hernekeitosta, joka sopisi hyvin vähän hienomman aterian alkukeitoksi, ja minähän olin juuri muutamaa päivää aiemmin tehnyt melkein samanlaista keittoa (salvia ei varmaan tekisi tällekään pahaa) vähän hienomman aterian alkukeitoksi. Tähän tarkoitukseen se sopikin erinomaisesti.

Minun reseptini lähde ei ollu hesari vaan Ranskalainen keittiö -kirja. Siinä suositeltiin keiton koristeluun krutonkeja tai rapeita pekonimuruja ja vaikka kovasti kipeää tekikin jättää pekonimurut väliin, päädyin kuitenkin krutonkeihin, koska pääruuaksi oli kuitenkin luvassa ihan riittämiin lihaa.

Krutonkeja tein ensimmäistä kertaa itse. Ne syntyvät kädenkäänteessä näin: leikkaa leivästä kuutioita (ihan tuorekin leipä käy), laita ne kulhoon ja nakkaa sekaan oliviöljyä, suolaa, pippuria ja haluamiasi yrttejä (me laitettiin basilikaa ja oreganoa). Sitten kunnolla sekaisin ja kuutiot kuumalle, kuivalle pannulle. Sekoittele välillä, kunnes leipäkuutiot ovat rapeita ja saaneet kauniin värin.

Vihreä hernesosekeitto

pieni nokare voita
2-3 salottisipulia hienona silppuna
400 g siivilöityjä tuoreita herneitä tai sulatettuja pakasteherneitä
5 dl vettä
3-4 rkl kuohukermaa
suolaa ja pippuria
krutonkeja tai rapeita pekonimuruja koristeluun

1. Sulata voi paksupohjaisessa kasarissa tai tulenkestävässä padassa. Lisää sipulit ja kypsennä noin 3 minuuttia välillä sekoittaen.

2. Lisää herneet ja vesi ja mausta suolalla ja pippurilla. Peitä kannella ja keitä hiljaa välillä sekoittaen noin 12 minuuttia, jos herneet ovat nuoria tai pakastettuja, ja enintään 18 minuuttia, jos suuria tai vanhoja.

3. Kun herneet ovat pehmeitä, siirrä ne ja hiukan keitinlientä monitoimikoneeseen tai tehosekoittimeen ja soseuta ne.

4. Siivilöi keitto kasariin tai pataan, sekoita halutessasi joukkoon kerma ja kuumenna keitto, mutta ei kiehuvaksi asti. Tarkista maku ja tarjoa kuumana krutongeilla tai pekoninmuruilla koristeltuna.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Purjo-perunasosekeitto

Minulla on ollut pitkään piilevä himo tehdä purjo-perunasosekeittoa. Himon laukaisijana toimi viime viikolla Akseli Herlevin tuore keittokirja, josta bongasin reseptin, jossa oli käytetty aivan älyttömästi kermaa. Koska kirjaa ei valitettavasti sillä kertaa voinut kantaa kotiin mukaan, päätin lähteä keiton tekoon googlen avulla ja lisätä sitten vain tarvittava määrä kermaa.

Resepti löytyi Pastanjauhajilta. Lisäsin nesteeseen valkoviiniä, kun sitä sattui puolikas pullo olemaan. Mausteista jätin soijan pois, lisäsin sen tilalle suolaa ja heitin sekaan lisäksi tähtianiksen, josta on muodostumassa keittojen suosikkimausteeni. Ja lisäsin tietenkin sitä kermaa. Ja hyväähän siitä tuli!

Purjo-perunasosekeitto

4 rkl öljyä
1 purjo
1 sipuli
5 valkosipulinkynttä
2 dl valkoviiniä
n. 8 dl vettä
6 perunaa
2 kasvisliemikuutiota tai saman verran fondia
vajaa 1 tl timjamia
suolaa
mustapippuria
tähtianis
3 dl kermaa

1. Kuullota pilkotut purjo ja sipuli sekä murskatut valkosipulinkynnet kattilassa kuumassa öljyssä. Lisää viini ja kiehuta hetki.

2. Lisää kuoritut paloitellut perunat kattilaan ja kaada vettä joukkoon kunnes perunat juuri ja juuri peittyvät. Lisää liemikutiot ja mausteet. Anna kiehua kunnes perunat ovat varmasti kypsiä. Nouki tähtianis pois.

3. Jos lientä on paljon, kaada osa pois, jottei keitosta tule liian löysää kerman lisäämisen jälkeen. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää kerma. Kiehauta. Koristele keiton pinta timjamilla.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

30 minuutin haaste: Pinaatti-fetapiirakkaa, kurkku- ja tomaattisalaattia sekä pähkinä-suklaajätskiä

Tällä kertaa sukelsin 30 minuutin haasteessa kreikkalaiseen keittiöön ja puolessa tunnissa yritettiin väsätä pinaatti-fetapiirakkaa, paria salaattia ja jälkiruuaksi pähkinä-suklaajauheella kuorrutettua jäätelöä. Tällä kertaa olin jo aika lähellä saavuttaa puolen tunnin maagisen aikarajan, mutta kun nostin piirakan pöytään kellon näyttäessä 32:56, havaitsin että munamössö ei ollut vielä aivan jämähtänyt, joten piirakka piti vielä heittää hetkeksi uuniin. Paras aika kuitenkin tähän mennessä.

Valmistumisaika 32:56 + 3 minuuttia piirakan lisäkypsytystä, eli noin 36 minuuttia

Mikä kesti

Tämä ruoka kaatui väistämättä uuniimme. Se ei yksinkertaisesti lämpene niin nopeasti, että piirakka voisi mitenkään olla valmiina puolen tunnin kohdalla. Nythän valmista oli lopullisesti 6 minuuttia määräajan jälkeen, ja aika oli piirakan valmistumisesta kiinni. Piirakka olisi siis pitänyt heittää uuniin 6 minuuttia aiemmin. Paitsi että uunimme ei olisi ollut 6 minuuttia aiemmin lähelläkään 200 astetta, olisi piirakka pitänyt valmistaa uunikuntoon ehkä kolmessa minuutissa ja se lienee mahdotonta tällä taitotasolla. Jos uunin lämmittäisi hieman kuumemmaksi, voisi puolen tunnin saavuttaminen olla mahdollista.

Miltä maistui

Kreikkalaista ruokaa ei tule kovin usein tehtyä, vaikka olenkin fetajuuston ja oliiviöljyn ystävä. Piirakka olikin varsin kelvollista. Filotaikinaa voisi minusta laittaa kerroksen tai pari lisääkin, se rapsakoituu uunissa tosi kivasti etenkin piirakan päältä. Tomaatti-basilikasalaatti oli luonnollisesti herkullista, chilit kurkkusalaatissa vähän outo yhdistelmä. Ja jäätelö oli tietenkin mitä herkullisinta, kuten kaikki jälkiruuat tässä sarjassa tähän mennessä.

Pinaatti-fetapiirakkaa, kurkku- ja tomaattisalaattia sekä pähkinä-suklaajätskiä

Piirakka
100 g pinjansiemeniä
5 kananmunaa
300 g fetajuustoa
50 g cheddarjuustoa
kuivattua oreganoa
1 sitruuna
pala voita
400 g pinaattia
270 g filotaikinaa
cayennepippuria
muskottipähkinää

Kurkkusalaatti
1 kurkku
10 mustaa oliivia
2 rkl balsamicoa
3 kevätsipulia
½ sitruuna
½ punainen chili
5-6 oksaa minttua

Tomaattisalaatti
kourallinen tuoretta basilikaa
1 valkosipulinkynsi
valkoviinietikkaa
300 g kirsikkatomaatteja

Maustamiseen
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Jäätelö
4 rkl kahvinpapuja
100 g hasselpähkinöitä
100 g hyvää tummaa (70%) suklaata
vaniljajätskiä

Aloita Ota kaikki aineet ja välineet valmiiksi. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen ja keskikokoinen (26cm) uuninkestävä paistinpannu keskilämmölle.

Piirakka Laita pinjansiemenet kuivalle pannulle paahtumaan, sekoita välillä. Riko 5 munaa kulhoon ja murusta sekaan 300 g fetaa. Raasta joukkoon 50 g cheddar-juustoa. Lisää hyppysellinen pippuria, muutama hyppysellinen oreganoa, sitruunan raastettu kuori ja hujaus oliiviöljyä. Kun pähkinät ovat ruskistuneet, lisää ne joukkoon

Laita tyhjä pannu takaisin levylle, lisää hieman oliiviöljyä ja voita ja sekoita joukkoon puolet pinaatista. Sekoittele ja kun se alkaa sekoittua rasvaan, lisää vähitellen loput pinaatit.

Ota filotaikina esille (minun filotaikinani piti ottaa 2 tuntia ennen ruuanlaittoa pakastimesta, tsekkaa ohjeet omassasi tai käy huonosti :)). Laita leivinpaperista noin 50 senttiä pitkä arkki pöydälle ja ripottele päälle oliiviöljyä. Rypistä paperi kasaan ja avaa se jälleen. Laita leivinpaperille kerros filotaikinaa niin että se lähes peittää leivinpaperin. Hiero pinnalle oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja ripaus cayennepippuria. Toista kunnes sinulla on 3 kerrosta filotaikinaa (neljäkin voi olla). Älä huoli taikinan repeämistä ja muista sekoittaa pinaattia välillä.

Kun pinaatti on kunnolla mössääntynyt, ota pannu levyltä ja lisää pinaatit munasekoitukseen. Lisää hieman muskottipähkinää. Sekoita hyvin. Siirrä leivinpaperi filotaikinakerroksineen pannulle niin että reunat tulevat yli pannusta. Paina taikina hyvin pannun reunoille ja kaada täyte pannulle. Käännä reunan yli menneet filotaikinat täytteen päälle kanneksi. Laita pannu muutamaksi minuutiksi takaisin liedelle ja siirrä sen jälkeen uuniin 18-20 minuutiksi, kunnes piirakka on kultaista ja taikina rapeaa.

Kurkkusalaatti Leikkaa kurkku pitkittäin neljään osaan ja leikkaa nämä sitten noin sentin paloiksi. Laita sekoituskulhoon. Kuivaa 10 oliivia, purista kivet ulos ja revi ne toiseen pieneen kulhoon. Laita joukkoon 2 ruokalusikallista balsamicoa ja sekoita hyvin että viinietikka vetää oliiveista suolaisuutta. Leikkaa kevätsipulit hienoksi ja lisää oliiveihin.

Lisää oliivien sekaan vielä 4 ruokalusikallista oliiviöljyä ja puolen sitruunan mehu ja sekoita oikein hyvin. Poista siemenet puolikkaasta chilistä ja leikkaa hienoksi silpuksi ja lisää kurkkujen sekaan. Ota mintun lehdet irti varsista ja revi ne kurkkujen sekaan. Kaada sitten oliivisekoitus kurkkujen sekaan, sekoita hyvin ja vie pöytään.

Jäätelö Kaada kahvinpavut blenderiin ja hienonna ne. Lisää hasselpähkinät ja jauha nekin. Lisää sekaan vielä suklaakin ja jauha. Kaada jauhe lopuksi kulhoon.

Tomaattisalaatti Huuhtaise blenderi. Revi basilika ja laita blenderiin. Säästä muutama ylempi lehti koristeeksi salaatin joukkoon. Lisää joukkoon suolaa ja pippuria, kuorittu valkosipulinkynsi, muutama kulaus oliiviöljyä ja hieman valkoviinietikkaa. Ajele vihreäksi tahnaksi. Maista ja mausta jos tarvis. Puolita tai leikkaa neljään osaan tomaatit. Kaada basilikamönjä lautasella ja heitä tomaatit päälle. Laita sekaan säästämäsi basilikanlehdet ja hieman suolaa ja vie sitten pöytään.

Tarjoilu Ota jäätelö pakastimesta sulamaan ja vie piirakka pöytään. Piirakan ja salaatin jälkeen vie jäätelö ja pähkinä-suklaajauhe pöytään. Tee jäätelöstä palloja ja pyörittele niitä sen jälkeen jauheessa, niin että siitä muodostuu pallon pinnalle runsas kerros. Jos jauhetta jää yli, säästä se ilmatiiviissä purkissa myöhempää käyttöä varten.

Ja keittiökään ei jäänyt kovin sotkuiseksi kun melkein kaikki ruuanlaittoastiat menivät sellaisenaan pöytään asti.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

3 minuutin ramenit Ai Otsukan mukaan

Japanilainen keittiö ei todellakaan ole niitä vahvimpia osa-alueitani. Sushia olen jokusen kerran syönyt ja joskus jopa itse tehnyt, mutta paljon muuta en sitten japanilaisesta keittiöstä tiedä. Siispä päätin lähetä pelaamaan tämän kuun ruokahaastetta vahvuusalueideni, eli japanilaisen pop-musiikin, kautta.

Kännykkäni soittoäänenä on ollut viitisen vuotta Ai Otsukan Ramen 3 pun kukkingu, jossa pohditaan, mitä tekisi sen kolmen minuutin ajan, kun on kaatanut kuuman liemen ramen-kulhoon ja odottaa nuudeleiden kypsymistä. Kappale kestää luonnollisesti tasan sen kolme minuuttia, jona aikana ehditään kelata mitä sinne kulhoon tuli laitettua ja hokea ramen-terminologiaa. Hämmentävää kyllä, en tästä jatkuvasta altistumisesta huolimatta ole ikinä rameneita tehnyt, en edes tiennyt, mitä ne tarkalleen ottaen ovat.

Wikipedia kertoo, että ramenit ovat japanilainen (vehnä)nuudeliruoka, joka tarjoillaan tietynlaisessa liemessä, ja lisäksi mukana voi olla muutamia täytteitä. Ramenit luokitellaan liemen tyypin mukaan, ja päävariaatiot ovat miso, shoyu, tonkotsu ja shio…

…missä vaiheessa ensimmäiset lamput syttyvät pääkopassa. Noin miljoona kertaa kun on tullut kuultua kyseinen litania Ai Otsukan biisin kertosäkeessä: “miso (miso) shoyu (shoyu) totototototototo tonkotsu shio ramen!” Ai sitäkö siinä hoetaan!

Koska tästä huolimatta ikinä ei selviä, mitä nuudelia Ai on juuri itselleen laittanut, arvon hihasta shoyun, eli soijaramenit ja googletan reseptin, jonka pohjalta lientä lähdetään rakentamaan. Nuudeleiden valinta ei ole juurikaan helpompaa: kolmannessa säkeistössä kysytään nuudeleiden tyyppiä ja ehdottoman oikea internet-käännökseni kertoo näin: “Fat noodles, Thin noodle, medium noodle, curly noodle rather than straight noodle.” Sehän auttoi. Päätän röyhkeästi, että mikä vain vehnänuudeli käy.

Entäs ne täytteet sitten? Ainakin menma (eli bambunoksat), kevätsipuli, keitetyt munat, pavun idut, maissi, jonkinlainen possu ja nori tulevat mainituksi toisessa säkeistössä. Näistä on helppo arpoa kevätsipuli, koska sitä tarvitsin toiseenkin ruokaan, munat, koska niitä on kaapissa valmiiksi ja ne näyttävät hauskoilta liemessä lillumassa sekä nori, koska pitäähän japanilaisessa ruuassa merilevää olla.

Näillä pelimerkeillä syntyi melkoisen suolainen nuudelikeitto, joka oli kaikesta huolimatta ihan syömäkelpoisen makuista. Saatanpa kokeilla vielä uudemmankin kerran. Ai Otsuka tulee ainakin soimaan jatkossakin päivittäin.

Soijaramenit Ai Otsukan mukaan

2 vehnänuudeleita
1 valkosipulinkynsi, hienonnettuna
pari senttiä tuoretta inkiväärinä, hienonnettuna
1 tl seesamiöljyä
5 dl kanalientä
2 1/2 dl kombu-lientä
1 rkl sakea
1 tl sokeria
2-3 rkl soijakastiketta
kevätsipulia pilkottuna
pieni pala noria
keitetty muna

1. Lämmitä seesamiöljyä syvässä pannussa. Kuullota siinä inkivääri ja valkosipuli. Lisää kanaliemi ja kombu-liemi pannulle ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää sokeri, suola, sake ja soijakastike.

2. Siivilöi liemi. Kaada liemi nuudeleille, heitä täytteet päälle ja laita Ai Otsuka soimaan ja odota kappaleen loppumista. Nauti heti.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Purjo-prosciuttopasta

Silläkin uhalla, että tässä alkaa Jamie Oliveria tulla jo korvista ulos, pakko postata arkistoista vielä yksi herkku. Tein nimittäin Jamien kotona -ohjelman (ja sitten tsekkasin saman vastaavasta kirjasta) inspiroimana vallan herkullista pastaa itselleni epätyypillisistä pasta-aineista, nimittäin purjosta ja prosciutosta, molempia kun sattui olemaan jääkaapissa. Purjo yhdistyy yleensä keittoihin ja liemiin ja prosciutto herkutteluun ja pizzaan; kumpaakaan en muista aiemmin käyttäneeni pastassa.

Tästä tuli kuitenkin tosi hyvää. Purjot muuttuvat pitkän haudutuksen aikana makean meheviksi ja kinkusta tulee kivasti suolaisuutta ja makua sekaan. Jamien versiossa tähän tuli vielä leivänmuru-sienihärpäkettä päälle, ja saattoi pastaankin jotain muuta mennä, mutta tällainen arkinenkin versio toimii erittäin hyvin.

Purjo-prociuttopasta

pari purjoa
oliiviöljyä
voita
pari kynttä valkosipulia
muutama oksa timjamia, lehdet noukittuna
valkoviiniä
kasvis- tai kanalientä
muutama siivu parmankinkkua
suolaa ja pippuria
pastaa
parmesaania

1. Halkaise purjot pitkittäissuuntaan kahteen osaan ja pese hyvin. Leikkaa noin sentin siivuiksi. Kuumenna pannulla oliiviöljy ja nokare voita. Lisää pilkottu valkosipuli, timjaminlehdet ja purjot. Kuullota hetki. Lisää valkoviiniä ja kasvislientä niin että nesteen pinta on lähes purjojen tasolla. Peitä purjot parmankinkkusiivuilla, peitä kannella ja jätä hautumaan hyvin miedolle lämmölle noin puoleksi tunniksi.

2. Kun purjojen kypsyminen alkaa lähestyä, keitä pasta. Riko kinkku purjon sekaan ja mausta suolalla ja pippurilla ja parmesaanilla. Sekoita pastan sekaan ja tarjoa heti.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Lanttua ja fenkolia valkokastikkeessa kuorrutettuna

Sain joululahjaksi jälleen yhden italialaista keittiötä käsittelevän kirjan: Maarit Enkovaara-Astraldin Makumatkalla Italian maakunnissa. Kirjan takakansi lupaa kuitenkin rohkeasti tarjoavansa uusia, Suomessa tuntemattomia ruokia, joita ei löydy muista keittokirjoista. Eikä tästä kyllä pasta carbonaran tai penne alla norman reseptiä löydykään.

En ole vielä montaa reseptiä ehtinyt testaamaan, mutta tästä kyllä löytyi monia kokeiltavaksi päätyviä ohjeita. Mihinkään kattavuuteen ei liene pyrittykään. Kasvisruokia on paljon, ja liharuuista kaikki paitsi yksi ovat broilerista, ilmeisestikin kirjailijan mieltymysten mukaan. Ensimmäiseksi Italia-aiheiseksi kirjaksi kannattaa siis ehkä hankkia joku toinen. Toisaalta, kenelläpä meistä ei olisi jo ensimmäinen jos toinenkin Italia-aiheinen kirja hankittuna. Kritiikkiä on annettava reseptien kirjoitusasusta: reseptit on kirjoitettu hieman epäselvästi ja joissain kohdissa ylimalkaisesti. Esimerkiksi tässä reseptissä käsketään laittamaan “kasviskuutiot kasariin, jossa on jo…” Moni meistä heittää kasviskuutiot kasariin ennen kuin lukee, että sinne olisi pitänyt laittaa jotain jo aikaisemmin. Tai miten paljon on “sopivasti oreganoa”.

Ensimmäisenä kokeiluun meni tomaattimarinoidut kalafileet, joiden kanssa söimme lanttua ja fenkolia valkokastikkeessa kuorrutettuna. Lisäkkeeksi mitoitettuna ohjeesta tulee kyllä älyttömän monta annosta, joten ohjeen puolittamista kannattaa harkita, ellei taloudessa ole suursyömäreitä tai syö tätä sellaisenaan. Kuminan tuoma maku oli aika mielenkiintoinen, enkä heti muista toista reseptiä, jossa olisi käytetty lanttua, fenkolia ja kuminaa, joten ainakin tältä osin lupaus uusista resepteistä (ainakin minulle) on lunastettu.

Lanttua ja fenkolia valkokastikkeessa kuorrutettun

600 g puhdistettua lanttua
600 g puhdistettua fenkolia
2 salottisipulia
5 rkl oliiviöljyä
3 dl vettä
1½ tl hienonnettua kuminaa
3 rkl hienonnettua persiljaa
suolaa, pippuria

valkokastike:
6 dl maitoa
reilu 50 g voita
reilu 4 rkl vehnäjauhoja
suolaa, valkopippuria
raastettua muskottipähkinää
1½ dl raastettua parmesaania
2 keltuaista

1. Kuori ja hienonna salottisipuli. Kuori lanttu ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Paloittele fenkoli suunnilleen samankokoisiksi kuutioiksi. Kaada kasviskuutiot kasariin, jossa on jo oliiviöljy, vesi sekä hienonnettu salottisipuli, sekoita ja hauduta kasvikset kypsiksi kannen alla matalalla lämmöllä. Mausta kypsennysaikana hienonnetuilla kuminansiemenillä ja hienonnetulla persiljalla. Ota kansi pois ja keitä vielä niin, että keitinneste haihtuu mahdollisimman tarkkaan. Mausta suolalla ja aavistuksella mustapippuria.

2. Tee valkokastike juuresten kypsyessä. Kuumenna maito. Sulata voi ja lisää siihen siivilöidyt jauhot. Sekoita noin 30 sekuntia niin, että jauhot kypsyvät ja kaada sitten kuuma maito kattilaan samalla sekoittaen. Jatka keittämistä yhä sekoittaen, kunnes kastike sakenee. Mausta hyvin suolalla, valkopippurilla ja aavistuksella muskottipähkinää. Lisää parmesaaniraaste ja tarkista vielä suola. Jäähdytä pari minuuttia ja sekoita keltuaiset kastikkeeseen. Sekoita valkokastike kypsiin kasviksiin ja kaada seos uunivuokaan. Kuorruta kuumassa, 180-asteisessa uunissa, kunnes pinta saa kauniisti väriä. Anna vuoan jäähtyä noin 10 minuuttia ennen tarjoamista.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone