Farang

Päivän indeksi 84.

Ensimmäisen viikon pudotus oli huima, mutta nyt paino on pysytellyt suunnilleen samoissa lukemissa muutamia päiviä. Ei tässä sikäli mitään paniikkia, koska olen laihtunut puolessatoista viikossa suunnilleen sen verran kuin ajattelin laihtuvani kolmessa. En voi vieläkään sanoa tehneeni ruokavaliossa kovin merkittäviä muutoksia, joten tähän mennessä pudonnut paino lienee lähinnä nestettä. Heiaheian mukaan urheilin kyllä viime viikolla reilut 10 tuntia, joten ehkä silläkin on vaikutusta.

Laihdutuskuurin aikana tulee tietenkin monenlaisia mielitekoja ja lupasinkin itselleni jo Alian brunssin kunhan ensimmäinen kolmannes tavoitteesta on täytetty. Sitä odotellessa on hyvää aikaa muistella taannoista käyntiä Farangissa.

Me harrastamme todella vähän ravintoloita ja vielä vähemmän aasialaistyylisiä fine dining -ravintoloita, joten en oikein osaa kiinnittää Farangin tasoa millekään skaalalle. Sen voin kuitenkin todeta, että Farang oli kevyesti paras ravintola, jossa olen käynyt.

Vierailimme ravintolassa viiden hengen porukalla lauantaina illalla. Ruokasali on varsin suuri ja hälyinen, kuten monet muutkin ovat todenneet, ja aivan täynnä. Tämä ei kuitenkaan olennaisesti häirinnyt tunnelmaa, lukuunottamatta naapuripöydässä elämänsä hauskinta iltaa viettänyttä naista, joka nauroi erittäin kovalla äänellä, usein ja paljon.

Otimme sittemin jo listalta poistuneen Ao Nang -maistelumenun, johon sisältyi yhteensä hulppeat yhdeksän pientä annosta. En ole kovin tulisen ruuan ystävä, joten hieman jännitti miten kestän seitsemän annoksen chilimäärän ennen jälkiruokia. Chilikiintiö tulikin täyteen, mutta vasta viimeisen ruokalajin aikana.

Suosikkini olivat kaksi ensimmäistä alkupalaa, jotka oli hienosti rakennettu todella moniulotteisiksi makupommeiksi, kuten tarjoilija meille niitä kuvasi. Pääruuista paras oli joka paikassa valtavasti hehkutettu karamellisoitu possu, joka totta vieköön osoittautui hehkutuksen arvoiseksi. Pöydästämme kuului tätä syödessä lähinnä hörinää, maku oli niin taivaallinen. Heikommasta päästä taas oli hieman mitäänsanomaton tofu-annos, joskin sekin oli kyllä erinomaisesti valmistettu. Pidin erityisen paljon myöskin hola hola -jälkiruuasta, joskin muu pöytäseurue piti enemmän toisesta kakkuannoksesta.

Juomana toimi tällä kertaa olutprojektini inspiroimana olut, mikä olikin erittäin hyvä ja toimiva valinta Kaakkois-Aasialaisille mauille. Yksi seurueestamme otti myös suositusviinit menulle, eikä niissäkään ilmeisesti vikaa ollut. Tarjoilu oli läpi illan erittäin lämminhenkistä ja ystävällistä.

Alla vielä pokkariräpsäisyt annoksista.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Laihdutuskuuri, vol. 2


Piko laihduttaa

Blogini alkuhämärissä vuonna 2006 minulla oli laihdutuskuuri (kategorian viimeiset postaukset näyttävät vähän lähteneen lapasesta). Opin sen seurauksena laihduttamisen tärkeimmän säännön: mikään ei motivoi laihtumista niin kuin julkisen häpeän uhka, jos tavoitteet jäävät saavuttamatta. Nyt on talvikaudella taas paino päässyt sen verran lähtemään käsistä, että on aika aloittaa uusi kierros.

Viimeksi käytin mainiota tapaa ilmoittaa laihtumisen edistyminen indeksinä siten, että alkupaino on 100 ja tavoite 0. Indeksin laskin muutaman päivän punnitusten keskiarvona, jotta satunnaisvaihtelu pysyisi paremmin kurissa. Aion käyttää nyt samaa tapaa, kahdesta syystä: ensinnäkin indeksistä näkee suoraan näppärästi miten suuri osa laihtumistavoitteesta on saavutettu. Toiseksi en oikeasti paina kovin paljoa, joten kenenkään ei tarvitse taivastella mitä syytä minun on laihduttaa.

Sen verran voin kuitenkin kiinnittää lukuja reaalimaailmaan, että laihdutustavoitteeni on jonkin verran suurempi kuin viimeksi ja tavoitepainoni samaa luokkaa kuin edellisellä kerralla lähtöpaino. Edellisen laihdutuskerran jälkeen olen alkanut harrastaa salilla käymistä, joten rasvan lisäksi kehoon on kertynyt myös lihaksia, joista ei ole tarvetta päästä eroon. Varsinaista aikatavoitetta minulla ei ole, mutta luulisin tavoitepainon saavuttamiseen menevän 3-4 kuukautta, kun viimeksi laihdutuskuurini kesti vajaa 2 kuukautta. Sinänsä ajalla ei ole väliä, kunhan suunta pysyy oikeana.

Mitään erityistä diettiä en ole vielä miettinyt. Uskoisin, että liikuntamääräni kesäkaudella sen verran suuri, että kun pahimmat ylilyönnit vältää ruokapuolella, painon pitäisi laskea suunnilleen itsestään. Etenkin kun epäonnistuessa uhkaa julkinen häpeätuomio.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Vuoden 2010 Ben & Jerry -katsaus

Kevät tuo mukanaan uutuusjäätelöt eli meidän tapauksessa erityisesti Ben & Jerry -uutuusjäätelöt. Viime vuonna arvostimme suuresti chocolate macadamiaa, kun baked alaska taas jäi vähän enemmän paitsioon. Eikä chocolate macadamian vaikutus ole vuoden aikana lainkaan vähentynyt, vaan se on yhä suosikkimakumme chocolate fudge brownien rinnalla.

Tänä vuonna uutuuksia onkin sitten tullut tavallista enemmän. Jo aiemmin pakastealtaisiin ilmestyi half baked, joka oli vähän tylsästi vain yhdistelmä cookie doughia ja chocolate fudge brownieta. Tuomio on tyly: nautimme nämä mielummin erikseen kuin yhdessä.

Kaksi muuta purkkiuutuutta sen sijaan maistuivat huomattavasti paremmin. Phish food on suklaajätskiä (joka b&j:n tapauksessa riittää sellaisenaan saamaan kuolan valumaan suupielissä), johon on laitettu suklaakarkkeja, kinuskikastiketta ja vaahtokarkkimössöä. Toimii erinomaisen hyvin. Etenkin vaahtokarkit pääsevät tässä huomattavasti paremmin esiin kuin baked alaskassa. Parin testipurkin perusteella en osaa sanoa, pidänkö tästä enemmän kuin chocolate fudge browniesta.

Fairly nuts on kuitenkin ehkä mielenkiintoisempi uutuuksista. Ei niinkään siksi, että pitäisin sen mausta enemmän kuin phish foodista, mutta tämä on melko lailla erilaista, kuin aiemmat Suomessa myydyt Ben & Jerry -maut. Suklaan ystävillehän hyviä vaihtoehtoja on ollut jo ennenkin. Fairly nuts sisältää siis kinuskijäätelöä, praliiniklönttejä ja kinuskikastiketta. Praliinithan ovat vanhoja herkkujamme, eikä tuo kinuskijäätelö pahaa ole. Aika makeaahan tämä on, mutta ei liiaksi.

Lisäksi Ben & Jerry on tuonut pieniruokaisemmille pari jäätelöpuikkoihin kategorisoituvaa uutuutta. ‘Wich on kivasti kahden cookien väliin laitettua vaniljajätskiä, jossa on suklaahippuja. Jäätelöä tässä on melkein vähemmän kuin keksiä. Minun makuuni aivan liian makeaa, mutta jos tämä olisi puolet pienempi, se menisi vielä kivasti. Taloutemme sokerihumalaisempi puolisko syö näitä kuin riisipuuroa.

Peanut Butter Cookie Dough taas on hieman omaperäisempi tapaus. Perinteisen suklaakuorrutuksen sisään on laitettu jäätelön sekaan maapähkinävoita, joka suolaisuudellaan on aisteja viettelevä vastakohta jäätelön ja suklaan makeudelle. Tai ehkä tällainen pitää vain syödä tuon makeapommiwichin jälkeen.

Kaiken kaikkiaan siis mukavan monipuoliset uutuudet tälle vuodelle. Toivottavasti ensi vuonna jatketaan useamman uutuuden linjalla. Mikä näistä on sinun suosikkisi?

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Överit (vaahterasiirappi-pähkinäfudget)

Sunnuntaina vietettiin mahtavaa ruokabloggaajien pikkujoulubrunssia Veeran emännömänä. Pöytä notkui erilaisia herkkuja, joista on raportoitu ainakin Uneliaan Annan, Sillä sipulin ja Herkun ja Koukun Jytiksen toimesta. Keskityn siis täällä hehkuttamaan ruokien herkullisuutta ja selostamaan omasta osuudestani.

Meillä oli suuria vaikeuksia keksiä sopivaa brunssisyötävää, mutta ongelman ratkaisi uusin Etiketin numero, josta löytyi vaahterasiirappi-pähkinäfudgejen resepti, joka sai välittömästi veden kielelle. Siispä marssimme välittömästi lähikauppaan ostamaan mm. vaahterasiirappia, vaahtokarkkia ja valkosuklaata.

Aineita keitellessä alkoi kuitenkin hieman epäilyttää. Nopeasti laskien näissä on nimittäin kuusi ainesosaa, josta yli puolet on sokeria. Lopputuloksesta tulikin suorastaan ylimaallisen makea. Siispä keksimme näille lempinimeksi överit, eikä ollut minkäänlaisia ongelmia säästää tarpeeksi suurta määrää brunssia varten. Kovin montaa näitä ei nimittäin pysty yhdessä päivässä syömään. Suosittelen siis leikkaamaan pieniin palasiin..

Kiitokset vielä kaikille osallistujille. Mukavaa oli, joten seuraavaa tapaamista odotellaan jälleen innolla. 🙂 (<- hymiö) fudge

Vaahterasiirappi-pähkinäfudget)

2 dl macadamia- tai pekaanipähkinöitä eli molempia
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 dl makeutettua tiivistemaitoa
1 dl vaahterasiirappia
50 g voita
1/4 tl suolaa
4 dl valkoisia vaahtokarkkeja
300 g valkosuklaata paloina

voiteluun
1 rkl sulatettua voita

1. Pane uuni lämpiämään 160 asteeseen. Muotoile kaksinkertaisesta foliosta 20 x 25 cm:n vuoka, jossa on noin 3 cm:n reunat. Nosta vuoka leikkuulaudalle ja voitele se voisulalla.

2. Paahda pähkinöitä uunin keskitasolla leivinpaperin päällä noin 6 minuuttia. Nosta pähkinät pois kuumalta pelliltä.

3. Mittaa sokerit, tiivistemaito, vaahterasiirappi, voi ja suola pinnoitettuun kattilaan. Kiehauta sokeri-maitoseos ja anna sen poreilla matalalla lämmöllä 5 minuuttia koko ajan sekoittaen. Nosta kattila levyltä.

4. Mittaa vaahtokarkit tiiviinä mittoina toiseen kattilaan ja sulata ne pehmeäksi massaksi koko ajan sekoittaen.

5. Lisää kuuma vaahtokarkkimassa sokeri-maitomassaan. Lisää suklaa paloiteltuna. Nosta kattila lämpimälle levylle ja sekoita massa tasaiseksi. Kääntele pähkinät joukkoon.

6. Kaada massa foliovuokaan ja levitä. Tasoita pinta veitsellä. Anna fudgen jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Muotoile vuokaa tarvittaessa massan jähmettyessä.

7. Nosta tuorekelmulla peitetty vuoka jääkaappiin vähintään pariksi tunniksi. Siisti jähmettyneen fudgen reunat terävällä veitsellä ja paloittele 35 palaan. Makeiset säilyvät jääkaapissa reilun viikon.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Syyskausi

Ah.

Tervetuloa Sorsanpaistajan syyskauden avajaisiin. On muutamia ikäviä asioita, joita blogille ei kannata tehdä. Yksi niistä näyttää olevan urlin vaihtuminen wordpressissä. Nyt kuitenkin kaikki toimii taas ja palvelinrikon vahinkona oli vain muutama kadonnut postaus.

Niille, jotka missasivat väliaikaisen blogini, päivitetään tiedot laihdutuskuurista: se on loppu ny. Seuraavassa vaiheessa olisi tarkoitus alkaa hieman kasvattamaan erityisesti yläruumiin lihaksia ja seurailla, miten paino tästä alkaa kehittymään. Ongelmat varmaankin alkavat vasta pyöräilykauden loputtua.

Syksyn suurimpana projektina aloitan pienen metabloggausprojektin. Olen viimeiset kolme kuukautta aikonut valittaa, miksi kukaan ei ole perustanut metaruokablogia. Sellaista ruokablogimaailman blogisanomia. Nyt tartun osittain itse tuohon haasteeseen esittelemällä kaikki blogilistalta löytyvät ruokablogit syksyn aikana. Tarkoitus olisi hieman sivistää itseä ja muita siitä, millaisia ruokablogeja täältä löytyy. Ainakin itselle on hieman jumittunut nämä samat ympyrät eikä uusiin blogeihin jaksa tutustua kovin suurella innolla. Sen varsinaisen metablogin saa sitten perustaa joku muu.

Muita lähiaikojen projekteja ovat kaikkien laihisaikoina bongattujen kakkureseptien kokeileminen, keittiöveitsien päivittäminen ja ainakin yksi yllätys.

Tuon veitsiprojektin aloitinkin jo viime viikolla lainaamalla kirjastosta keittiöveitsistä kertovan mainion opuksen. Kirjan mainioiudesta huolimatta se ei oikeastaan auttanut minua valinnassa. Lähinnä vain vahvisti ennakkokäsitystä siitä, että valinta tapahtuu Wüsthofin classic-sarjan ja Zwilling J.A. Henckelsin four star, five star ja professional s -sarjojen väliltä. En ole vielä paikallista hintatasoa tarkistanut, mutta ilmeisesti kaikki vaihtoehdot ovat suunnilleen samassa hintaluokassa, four star ehkä hieman muita halvempi. En myöskään usko itse veitsien, siis terän, laadussa olevan juuri eroja. Kun vielä joka sarjasta löytyy kaikki ne veitset, joita olen hakemassa, jää valintaperusteiksi vain kahva ja ulkonäkö.

Tässä suhteessa professional s ja classic ovat melko identtisiä ja varmoja valintoja. Molemmissa on perinteinen muotoilu, joka lienee ergonomisesti turvallinen ratkaisu. Four starin kahvaa ehkä hieman oudoksun ja five starin kahva taas on ristiriitainen. Tuossa Keittiöveitset-kirjassa sitä kehuttiin, mutta esimerkiksi Consumer Reportsin läpikotaisessa veitsitestissä se sai vain hyvän arvosanan, kun four starin kahva arvosteltiin erittäin hyväksi ja classicin ja professional s:n erinomaiseksi. Kaikkien mainittujen sarjojen terät arvosteltiin kyseisessä testissä erinomaiseksi ja kaikki nuo sarjat five staria lukuunottamatta olivat kokonaisarviossa lähellä toisiaan ja listan yläpäässä (2.,4., ja 5.) kun ensimmäisenä ja kolmantena olivat zwillingin ja wüsthofin kertaluokkaa kalliimmat veitset. Valintaa ei yhtään helpota sekään, että ilmeisesti veitsien ergonomiasta ei kokeilemalla voi oikein sanoa mitään (ellei nyt kaikki ole aivan pielessä), vaan se selviää vasta pitempiaikaisen käytönä perusteella.

Onkos kenelläkään kokemusta yllämainituista veitsisarjoista? Kuulisin mielelläni kokemuksista.

Ostoslistalla on muuten siis 20cm tai 23cm kokkiveitsi, 9-10cm vihannes/paloittelu/tiesmikäliekään veitsi sekä noin 20cm fileointiveitsi.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Nuudelimössö

Päivän indeksi: 33.

Olen pääsemässä vähitellen lomailun makuun. Se tarkoittanee harvempaa päivitystahtia tämän ja ensi viikon aikana. Yritän nyt kuitenkin aina välillä elää vähän nettielämääkin.

Mutta siitä pyörälenkistä. Matka oli siis Helsingistä Hämeenlinnaan. Ihmettelin pari viikkoa sitten, kun joku oli tullut tänne googlesta hakusanoilla pyöräily+helsinki-hämeenlinna, kun eihän täällä ollut silloin vielä mitään juttua aiheesta. Ehkä google alkaa kehittyä paremmaksi kuin uskoisikaan.

Matkalle kertyi lopulta mittaa 119 kilometriä (toiseksi pisin päivän pyörälenkkini siis, pisimmästä onkin aikaa viitisen vuotta). Helsingin keskustasta matkaa olisi hieman vähemmän kuin tukikohdastani sorsafarmilta. Alun perin tarkoitus oli lähteä kahden maissa niin, että perillä olisi futispelin alussa (kymmeneltä). Pyöräilyyn olin ajatellut käyttää kuutisen tuntia ja pari tuntia lepäilyyn. Pääsin sitten kuitenkin lähtemään vasta puoli neljältä, joten tauot piti puristaa puoleentoista tuntiin ja pyöräily viiteen. Keskinopeudeksi tulikin yllättävän hulppea 23,8 km/h. Asiaan myötävaikutti melko pirteä myötätuuli, joka olikin syy, miksi lähdin lenkille juuri viime viikonloppuna. Vertailukohtana koko alkuvuoden pyöräilyjen keskinopeus (johon sisältyy lähinnä työmatkapyöräilyä) on noin 21,5 km/h ja kyseessä on kuitenkin ollut melkoisesti lyhyemmät lenkit.

En ole aiemmin kierrellyt Helsingin pyöräteitä, mutta Pasilasta saakka pyörätie kulki melko mukavaa metsäreittiä, jonka tosin olisi voinut merkitä hieman paremminkin. Ensimmäiseltä kehältä saakka menin kuitenkin kolmostien vieressä kulkevaa pyörätietä, koska se vaikutti hieman lyhyemmältä kuin maisemareitti eikä minulla ollut mukana mitään Autoilijan tiekarttaa tarkempaa karttaa. Kun Vantaalla alkoi kolmostien rinnalla kulkeva 130-tie, loppumatka olikin lähinnä suoraa baanaa. Pyörätietäkin riitti Klaukkalaan saakka.

Pitemmälle pyörälenkille pitää tietenkin tankata etukäteen. Tätä tarkoitusta varten etsiskelin jotain energiapitoista pastareseptiä, mutta päädyin sitten tällaiseen todelliseen klassikkoruokaan, jonka kehitimme perunankuorintaorjani kanssa joitakin vuosia sitten. En ollutkaan tehnyt tätä tosi pitkään aikaan ja menikin hieman keitoksi. Ruoan olisi tarkoitus olla huomattavasti alla olevaa kuvaa kiinteämpää, joten veden määrä kannattaa yrittää minimoida jokaisessa vaiheessa.

nuudeli.jpg

Nuudelimössö

2 pakettia won ton -pikanuudeleita (Blue Dragon)
purkki kermaa
1 rkl vehnäjauhoja
400g marinoituja porsaansuikaleita
vettä

1. Ruskista porsaansuikaleet parissa erässä. Pane ne kattilaan ja lisää vettä sen verran että lihat peittyvät juuri ja juuri (mitä vähemmän vettä, sen parempi). Keitä 15 minuuttia.

2. Keitä sillä välin nuudelit maustepusseilla maustetussa mahdollisimman vähässä vedessä pehmeiksi.

3. Sekoita jauhot kermaan. Lisää kerma lihojen joukkoon ja keitä kunnes saostuu.

4. Kaada nuudelit kastikkeen sekaan ja sekoita hyvin. Tarjoa kuumana.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Hengissä

Mutta yksityiskohtia vasta ehkä huomenissa. (Missasin futismatsin alusta vain 8 minuuttia.)

Päivän indeksi 41. Juomatasapaino pysyi yllättävän hyvin, sillä laskua eilisestä tuli vain 300 grammaa. Katsotaan nyt millaisia lukemia tällä kertaa näyttää palautumispäivän jälkeen.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Karitsan kare

2010-08-03 Hei sinä googlesta tullut. Karitsan kare kannattaa tehdä esimerkiksi yrttikuorruttamalla tai leivitettynä. Tällä sivulla ei ole mitään nähtävää. 🙂

lautasella.jpg

Eilisen indeksi: 51.

Sekoitin unirytmini tehokkaasti tiistaina, kun futispeli venyi taas reippaasti toisen päivän puolelle, ja lisäksi oli ihan pakko tehdä yhden kappaleen raakamiksaus valmiiksi. Ei pitäisi ikinä aloittaa miksausta yhdeksän jälkeen illalla, varsinkaan jos samaan aikaan tulee muita virikkeitä, jotka vaativat korvien käyttöä. Miksaus on nimittäin sellainen homma, että se pitää melkein tehdä yhdessä sessiossa alusta lauluun saakka tai muuten siinä menee kaksi kuukautta, eikä se siltikään kuulosta hyvältä.

Onneksi sain näin kesähelteiden korvalla roudatuksi töihin levyllisen ainutta oikeaa nörttijuomaa, joka piristää mukavasti aamulla. Ja tyttöystävä protestoi laihdutuskuuriani, kun muka on varaa vetää jolttia. Äh.

Innostuin valtavasti Pastanjauhajien hiljakkoin kokkaamasta kokiskanasta siinä määrin, että kokeilin sitä eilen työruokana, kun jääkaapissa oli sopivasti yksi ylimääräinen rintafile ja valmistusprosessihan nyt oli melkoisen yksinkertainen. Kokiksen korvasin joltilla, ja hyvin toimi. Bataattitornien väsäämiseen en töissä alkanut, vaan söin lisäkkeenä riisiä.

kare.jpg

Taisin jossain postauksessa jo mainitakin tuosta karitsan kareesta, jonka ostin viime viikolla, kun sattui olemaan tarjouksessa smarketissa käydessäni. Tuotakaan tullut aiemmin kokeiltua, mutta muistelin, että yhdessä sun toisessakin kokkikirjassa oli tuohon liittyen reseptejä. Lopulta lähdin valmistamaan tuota tällaisen ohjeen mukaan, mutta bearnaise-kastike tietenkin meni täysin mönkään ja mitään maksaa en alkanut paistella. Se itse kare sen sijaan maistui vallan mainiolta sellaisenaan. Liha oli valmiiksi marinoitu jonkinlaisella yrttimarinadilla ja haisi sen verran hyvältä, etten alkanut sitä pesemään. Paistoin tosikuumalla pannulla ensin lihan joka puolen kunnolla ruskeaksi ja laitoin sitten 180-asteiseen uuniin hieman pitemmäksi ajaksi kuin ohjeessa mainittu 8 minuuttia. Liha jäi kuitenkin keskeltä hieman punaiseksi, joten ajoitus oli melko hyvä. Liian raa’aksi tätä ei mielestäni kannata jättää, koska lihassa on sen verran paljon rasvaa, että se pehmenee vasta hieman kypsempänä.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone