Piko laihduttaa
Blogini alkuhämärissä vuonna 2006 minulla oli laihdutuskuuri (kategorian viimeiset postaukset näyttävät vähän lähteneen lapasesta). Opin sen seurauksena laihduttamisen tärkeimmän säännön: mikään ei motivoi laihtumista niin kuin julkisen häpeän uhka, jos tavoitteet jäävät saavuttamatta. Nyt on talvikaudella taas paino päässyt sen verran lähtemään käsistä, että on aika aloittaa uusi kierros.
Viimeksi käytin mainiota tapaa ilmoittaa laihtumisen edistyminen indeksinä siten, että alkupaino on 100 ja tavoite 0. Indeksin laskin muutaman päivän punnitusten keskiarvona, jotta satunnaisvaihtelu pysyisi paremmin kurissa. Aion käyttää nyt samaa tapaa, kahdesta syystä: ensinnäkin indeksistä näkee suoraan näppärästi miten suuri osa laihtumistavoitteesta on saavutettu. Toiseksi en oikeasti paina kovin paljoa, joten kenenkään ei tarvitse taivastella mitä syytä minun on laihduttaa.
Sen verran voin kuitenkin kiinnittää lukuja reaalimaailmaan, että laihdutustavoitteeni on jonkin verran suurempi kuin viimeksi ja tavoitepainoni samaa luokkaa kuin edellisellä kerralla lähtöpaino. Edellisen laihdutuskerran jälkeen olen alkanut harrastaa salilla käymistä, joten rasvan lisäksi kehoon on kertynyt myös lihaksia, joista ei ole tarvetta päästä eroon. Varsinaista aikatavoitetta minulla ei ole, mutta luulisin tavoitepainon saavuttamiseen menevän 3-4 kuukautta, kun viimeksi laihdutuskuurini kesti vajaa 2 kuukautta. Sinänsä ajalla ei ole väliä, kunhan suunta pysyy oikeana.
Mitään erityistä diettiä en ole vielä miettinyt. Uskoisin, että liikuntamääräni kesäkaudella sen verran suuri, että kun pahimmat ylilyönnit vältää ruokapuolella, painon pitäisi laskea suunnilleen itsestään. Etenkin kun epäonnistuessa uhkaa julkinen häpeätuomio.
