Ruokahaasteet – Sorsanpaistaja

Kurkku-cheddar-ruisnapit

celeApril 24, 2012 8 Comments

Tämänkertainen ruokahaasteruoka kulki työnimellä “sammakonkutua ruisleivällä”. Valitettavasti lopputuotteen ulkonäkö ei ollut niin sammakonkutumainen kuin olin toivonut. Lisäksi sammakonkudussa on sellaiset mustat pisteet, joita en osannut tähän taikoa.

Kyseessä on siis simppeli alkupala. Kurkku ja juustohan ovat mainio kombinaatio. Tässä vain tuunataan vähän kurkkukomponentin ulkonäköä. Tarvitset ruisnappeja (itse käytin saaristolaisruisleipää), voita, hyvää cheddar-juustoa (tai muuta himoitsemaasi juustoa) sekä kurkkukaviaaria. Kurkkukaviaari valmistuu täsmälleen kuten porkkanakaviaarikin, ohje alla. Kurkun blendaamisen jälkeen kannattaa kurkkumehun ehkä antaa vetäytyä jonkin aikaa. Omani oli hieman saanut ilmaa sekaansa, eikä kuulista tullut siksi niin tyylikkään näköisiä kuin porkkanasta. Koristelin annoksen vielä persiljanlehdellä.

Kurkkukaviaari

Perusliemi:
1 keskikokoinen kurkku
1 tl valkoista Melatin-hyytelöintiainetta

Kalsium-kylpy:
2 dl vettä
1/2 tablettia kalsium-porettablettia.

1. (Kuori kurkku.) Ajele kurkku mehuksi esimerkiksi blenderillä. Kaada mehu kulhoon siivilän läpi, jotta kurkkumössö olisi mahdollisimman mehumaista. Mittaa hyytelöintiaine sekaan ja sekoita tasaiseksi sauvasekoittimella. Vältä ilman sekoittamista joukkoon.

2. Anna seoksen tasaantua hetki (noin vartti), jotta hyytelöintiaine vettyy kunnolla.

3. Valmista kalsiumkylpy liottamalla poretabletti veteen.

4. Valmista kaviaaria tiputtelemalla mehuliuosta esimerkiksi lääkeruiskulla kalsiumkylpyyn. Anna kuulien olla kalsiumliuoksessa 2-5 minuuttia sen mukaan, kuinka paksun hyytelökuoren haluat saada aikaan.

5. Huuhtele kuulat nopeasti vedessä, jotta hyytelöityminen pysähtyy.

3 minuutin ramenit Ai Otsukan mukaan

celeFebruary 20, 2011 0 Comments

Japanilainen keittiö ei todellakaan ole niitä vahvimpia osa-alueitani. Sushia olen jokusen kerran syönyt ja joskus jopa itse tehnyt, mutta paljon muuta en sitten japanilaisesta keittiöstä tiedä. Siispä päätin lähetä pelaamaan tämän kuun ruokahaastetta vahvuusalueideni, eli japanilaisen pop-musiikin, kautta.

Kännykkäni soittoäänenä on ollut viitisen vuotta Ai Otsukan Ramen 3 pun kukkingu, jossa pohditaan, mitä tekisi sen kolmen minuutin ajan, kun on kaatanut kuuman liemen ramen-kulhoon ja odottaa nuudeleiden kypsymistä. Kappale kestää luonnollisesti tasan sen kolme minuuttia, jona aikana ehditään kelata mitä sinne kulhoon tuli laitettua ja hokea ramen-terminologiaa. Hämmentävää kyllä, en tästä jatkuvasta altistumisesta huolimatta ole ikinä rameneita tehnyt, en edes tiennyt, mitä ne tarkalleen ottaen ovat.

Wikipedia kertoo, että ramenit ovat japanilainen (vehnä)nuudeliruoka, joka tarjoillaan tietynlaisessa liemessä, ja lisäksi mukana voi olla muutamia täytteitä. Ramenit luokitellaan liemen tyypin mukaan, ja päävariaatiot ovat miso, shoyu, tonkotsu ja shio…

…missä vaiheessa ensimmäiset lamput syttyvät pääkopassa. Noin miljoona kertaa kun on tullut kuultua kyseinen litania Ai Otsukan biisin kertosäkeessä: “miso (miso) shoyu (shoyu) totototototototo tonkotsu shio ramen!” Ai sitäkö siinä hoetaan!

Koska tästä huolimatta ikinä ei selviä, mitä nuudelia Ai on juuri itselleen laittanut, arvon hihasta shoyun, eli soijaramenit ja googletan reseptin, jonka pohjalta lientä lähdetään rakentamaan. Nuudeleiden valinta ei ole juurikaan helpompaa: kolmannessa säkeistössä kysytään nuudeleiden tyyppiä ja ehdottoman oikea internet-käännökseni kertoo näin: “Fat noodles, Thin noodle, medium noodle, curly noodle rather than straight noodle.” Sehän auttoi. Päätän röyhkeästi, että mikä vain vehnänuudeli käy.

Entäs ne täytteet sitten? Ainakin menma (eli bambunoksat), kevätsipuli, keitetyt munat, pavun idut, maissi, jonkinlainen possu ja nori tulevat mainituksi toisessa säkeistössä. Näistä on helppo arpoa kevätsipuli, koska sitä tarvitsin toiseenkin ruokaan, munat, koska niitä on kaapissa valmiiksi ja ne näyttävät hauskoilta liemessä lillumassa sekä nori, koska pitäähän japanilaisessa ruuassa merilevää olla.

Näillä pelimerkeillä syntyi melkoisen suolainen nuudelikeitto, joka oli kaikesta huolimatta ihan syömäkelpoisen makuista. Saatanpa kokeilla vielä uudemmankin kerran. Ai Otsuka tulee ainakin soimaan jatkossakin päivittäin.

Soijaramenit Ai Otsukan mukaan

2 vehnänuudeleita
1 valkosipulinkynsi, hienonnettuna
pari senttiä tuoretta inkiväärinä, hienonnettuna
1 tl seesamiöljyä
5 dl kanalientä
2 1/2 dl kombu-lientä
1 rkl sakea
1 tl sokeria
2-3 rkl soijakastiketta
kevätsipulia pilkottuna
pieni pala noria
keitetty muna

1. Lämmitä seesamiöljyä syvässä pannussa. Kuullota siinä inkivääri ja valkosipuli. Lisää kanaliemi ja kombu-liemi pannulle ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää sokeri, suola, sake ja soijakastike.

2. Siivilöi liemi. Kaada liemi nuudeleille, heitä täytteet päälle ja laita Ai Otsuka soimaan ja odota kappaleen loppumista. Nauti heti.

Leivitetyt broiskut

celeFebruary 22, 2009 3 Comments

Helmikuun ruokahaasteen aihe, eli muna ja kana, löi ensin jonkin aikaa tyhjää, mutta sitten mieleen tuli kuitenkin melko pian yksi suosikeistamme, eli leivitetyt kananrinnat. Tässä ruuassa olennaista on rasva, erityisesti sen määrä. Siispä valmistuksen jokainen vaihe tulee optimoida siten, että mukaan tarttuu mahdollisimman paljon herkullista rasvaa.

leike

Ensimmäisenä broiskufileet ohennetaan leikkaamalla puoliksi vaakatasossa. Fileet voi joko leikata kokonaan irti, tai jättää reunasta kiinni ja taittaa auki, niin saa yhden ison kahden pienen sijaan. Leikkauksen jälkeen kannattaa hieman mäiskiä nyrkillä tai nuijalla, jotta file olisi mahdollisimman tasapaksu. Ideana fileen puolituksessa on, että paistoaika lyhenee ja korppujauhon (ja siten rasvan) määrä suhteessa broiskun määrään kasvaa. Ja rasvastahan tässä oli kyse.

Sitten fileet kieritetään ensin vehnäjauhoissa (joita voi maustaa halutessaan suolalla ja pippurilla, mutta itse tykkään heittää mausteet vasta pintaan), tämän jälkeen hajalle vispatussa kananmunassa ja lopuksi korppujauhossa. Jätin ennen jauhotuksen välistä, kun sotkua tuli muutenkin paljon, mutta sitä ei kannata tehdä, sillä jauho imee enemmän munaa kuin broisku paljaaltaan ja kananmunan määrä taas vaikuttaa suoraan tarttuvan korppujauhon määrään ja mitä enemmän korppujauhoa, sitä enemmän rasvaa lopputulokseen imeytyy. Ja rasvastahan tässä oli kyse.

Leivitetyt broiskut kuuluu uppopaistaa öljyssä. Joku nysverö voisi ehkä harkita paistamista kevyesti rasvatulla pannulla, mutta siitä seuraa vain palaneita kohtia ja liian vähäinen lopputuotteen rasvapitoisuus. Ja rasvastahan tässä oli kyse.

Siispä pannulle tai kattilaan muutama sentti öljyä ja rasva riittävän lämpimäksi. Jos omistat rasvalämpömittarin, niin tiedät varmaan muutenkin uppopaistamisesta enemmän kuin minä, joten en kerro oikeaa paistolämpötilaa. Me muut arvioimme mututuntumalla koska rasva on sopivan lämmintä. Itse paistamisessa ei montaa hetkeä kulu. Jos halkaisit fileen puoliksi, kanan kypsyydestä ei tarvitse murehtia. Kun file on silmäämiellyttävän kultaisen värinen, se tulee kääntää, ja kun toiseltakin puolelta samanmoinen, se on valmis.

Jos et maustanut jauhoja, heitä nyt mausteet pintaan. Suolan ja pippurin lisäksi voinee käyttää muutakin. Itse käytän usein valmista grillimausteseosta. Lisäkkeeksi kelpaa ainakin perunat monessa muodossa. Me syömme tätä useimmiten muusin tai ranskalaisten perunoiden kera. Kumpaankin saa laitettua kivasti rasvaa. Ja rasvastahan tässä oli kyse.

Marsunruokakeitto (provencelainen kasviskeitto)

celeSeptember 21, 2008 5 Comments

Tämän kuun ruokahaasteen salainen aseeni näkyy kuvassa. Siinä näkyvät puolisen vuotta keittiössämme asustaneet terroristit lempipuuhassaan. Nimesin tämän keiton marsunruokakeitoksi, koska siinä on melkoisen paljon sellaisia raaka-aineita, jotka kelpaavat marsun tuoreruuaksi. Normaalisti meillä on hieman ongelmia keksiä aina uutta ruokaa marsuille vaihteluksi porkkanalle ja lantulle, mutta tämän jälkeen ei ole moneen päivään ollut mitään ongelmia keksiä vaihtelevaa ruokaa.

Keitto oli kasviskeitoksi yllättävän ravitsevaa ja maukasta. Etenkin pistou-tahna (joku voisi sanoa pestoksikin) oli hyvä lisä keittoon. Minä käytin punnitse ja säästä -kaupasta haettuja valkoisia papuja (en enää muista mitä nuo olivat nimeltään). Tarhapapuja en sieltä (saati prismasta) löytänyt, mutta nuokin maistuivat hyvin. Tätä kannattaa tehdä nyt, kun suunnilleen kaikkia aineksia löytyy kaupasta tuoreena. Reseptin lähde on Ranskalainen keittiö.

Provencelainen kasviskeitto

280 g tuoreita silvittyjä härkäpapuja tai 180 g kuivattuja tarhapapuja yön yli liotettuina
1/2 tl provencen yrttiseosta
2 valkosipulinkynttä hienona silppuna
1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli hienoksi silputtuna
2 pientä tai 1 suuri purjo ohuina viipaleina
1 sellerinvarsi ohuina viipaleina
2 porkkanaa pieninä kuutioina
2 pientä perunaa pieninä kuutioina
120 g vihreitä papuja
1 1/4 litraa vettä
120 g silvittyjä herneitä tuoreina tai pakastettuina
2 pientä kesäkurpitsaa hienona silppuna
3 keskikokoista tomaattia pieneksi silputtuna
kourallinen pinaatinlehtiä ohuina suikaleina
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
tuoreita basilikanoksia koristeluun

pistou:
1-2 valkosipulinkynttä hienona silppuna
1 1/4 dl tiukkaan pakattuja basilikanlehtiä
4 rkl parmesaaniraastetta
4 rkl ekstra-neitsytoliiviöljyä

1. Valmista ensin pistou. Pane valkosipuli, basilika ja parmesaani monitoimikoneeseen ja jauha ne tasaiseksi soseeksi; kaavi kerran mukaan roiskeet laidoilta. Lisää oliiviöljy hitaasti syöttöaukon kautta koneen käydessä. Voit myös murskata valkosipulin, basilikan ja parmesaanin huhmaressa ja sekoittaa joukkoon öljyn.

2. Valmista sitten keitto. Jos käytät kuivattuja leikkopapuja, pane ne kasariin ja peitä vedellä. Keitä kovalla lämmöllä 10 minuuttia ja valuta. Pane kiehautetut (tai tuoreet, jos käytät niitä) pavut kasariin yrttisekoituksen ja toisen valkosipulinkynnen kanssa. Lisää vettä niin että sitä on 2,5 cm ainesten päällä. Kuumenna kiehuvaksi, vähennä lämpöä ja keitä hiljaa miedohkolla lämmöllä, kunnes pavut ovat pehmeitä (noin 10 minuuttia, jos pavut ovat tuoreita, ja 1 tunti, jos kuivattuja). Siirrä pavut syrjään keittoliemessään.

3. Kuumenna öljy suuressa kasarissa tai tulenkestävässä padassa. Lisää sipuli ja purjo ja kypsennä 5 minuuttia silloin tällöin sekoittaen, kunnes sipuli vähän pehmenee.

4. Lisää selleri, porkkanat ja toinen valkosipulinkynsi ja kypsennä kannen alla 10 minuuttia välillä sekoittaen.

5. Lisää perunat, pavut ja vesi ja mausta varovasti suolalla ja pippurilla. Kuumenna kiehuvaksi ja kuori pois pinnalle mahdollisesti nouseva vaahto. Vähennä sitten lämpöä, peitä kannella ja keitä hiljaa 10 minuuttia.

6. Lisää kesäkurpitsat, tomaatit ja herneet papujen ja niiden keitinliemen kanssa ja keitä hiljaa 25-30 minuuttia tai kunnes kaikki kasvikset ovat pehmeitä. Lisää pinaatti ja keitä 5 minuuttia. Mausta keitto ja pyöräytä lusikallinen pistouta jokaiseen kulhoon. Koristele basilikalla ja tarjoa.

Maksaa pyttipannussa

celeFebruary 21, 2008 3 Comments

Sorsakeittiössä oltiin vallan innoissaan Polkkapossun vastauksesta salamahaasteeseen, resepti vaikutti siltä, että maksasta saisi ehkä oikeasti jotain syötävää aikaan ja lisäksi ruuan toteutus antoi taas hyvän syyn hankkia lisää keittiövälineitä, stanssia kun ei kaapeista aikaisemmin löytynyt. Hieman huolta herätti se, että reseptin ohjeistuksesta yli puolet koski annoksen asettelua, joka ei ole allekirjoittaneen vahvinta osaamisaluetta.

Perjantaina siis kiersin Kokkipuodin ja Reinin lihan kautta valmistamaan pyttipannua. Lupasin tästä haasteruuasta sekä objektiivisen että subjektiivisen arvion. Rautapitoisuusanalyysi on kuitenkin melko selvää kauraa, kun reseptistä löytyy niin maksaa, basilikaa kuin kananmunaa.

Varsinainen valmistus sujui varsin sutjakasti eikä se asettelukaan sitten niin hirveän kauheaa ollut, kuvaa voi toki arvostella.. Asettelussa oli sellainen vinha piirre, että ne pelottavat maksapalat hukkuivat peruna- ja kastikekerrosten väliin, niin ettei koko maksan olemassaoloakaan huomaa. Lisäksi tämä oli vielä oikeasti aikamoisen hyvää. Erityisesti smetana-puolukka-kastike toimi erittäin hyvin ja pehmitti maksan makua.

Entäs sitten se haastavin osuus, eli ruuan markkinointi sorsakeittiön maksakammoisemmalle osapuolelle. Järjestin olosuhteet niin, että ruuan raaka-aineista ei ollut tietoa, ja tuloksena oli ihan hyvällä ruokahalulla syömistä. Loppuvaiheessa edessä oli kuitenkin väistämätön kysymys: “mitä lihaa tässä on”, jonka jälkeen ruokahalukin kummasti väheni. Tästä ei kuitenkaan voine syyttää itse ruokaa. 🙂

Kaikkiaan siis onnistunut haasteruoka, kiitämme tästä ja seuraamme mielenkiinnolla haastesalamoinnin seuraavaa ilmentymää.

Maksa-basilikapyttipannu ja puolukka-smetanakastiketta

rypsiöljyä
keitettyjä perunoita pieneksi kuutioituna
maksaa samaan kokoon kuutioituna (kalvot pois)
sipulia pilkottuna
tuoretta basilikaa silputtuna
kananmunia
1 prk smetanaa
2½ rkl puolukkahilloa
kirsikkatomaatteja halkaistuna
suolaa
valkopippuria
paprikajauhetta

Kuullota sipuleita hetki öljyssä, lisää perunat ja mausta reilulla suolalla, ripauksella valkopippuria ja paprikajauheella. Paista maksa omalla pannullaan hyvin pikaisesti. Lisää smetanaan puolukkahillo ja sekoita. Aloita kananmunien paistaminen.

Kokoa annos: aseta keskelle lautasta stanssi (rengasmuotti), jos ei ole, voi sellaisen leikata vaikka tomaattimurskapurkista. Painele pohjalle tiiviisti kerros peruna-sipuliseosta, sitten maksakuutioita, basilikaa, puolukka-smetanakastiketta ja taas perunoita. Vedä stanssi varovasti pois ja aseta annoksen päälle toiselta puolelta paistettu kananmuna ja pari lehteä basilikaa. Lautaselle voi laittaa koristeeksi kirsikkatomaatteja. Smetanaa kannattaa laittaa ihan kunnolla, niin siitä saa oivan kastikkeen. Miten ihanasti se sulaakaan kuuman kasan reunoja pitkin. Jos vain olet onnistunut pitämään ainekset lämpiminä.

Salamahaaste räjähtää!

celeFebruary 11, 2008 2 Comments

Raflaava aloitus salamahaasteen toiselle kierrokselle. Tämän kierroksen yleisenä viitekehyksenä on terveys. On nimittäin eräs ravintoaine, jonka saaminen tuntuu olevan hankalaa, vaikka sitä on keittiössäkin ylenmäärin. Sitä ei oikein voi raakana nassuun vetää ja Finelistä nyysitty lista tätä raaka-ainetta eniten sisältävistä elintarvikkeista on suunnilleen tällainen: maksa, maksa, veri, maksa, merilevä, maksa, veri, veri, veri, munuaiset…

Sorsakeittiön toinen osapuoli on kyllä silloin tällöin (=harvoin) paistanut maksapihviä eikä kokemus ei ole ollut aivan kamala. Mutta maksan, veren, merilevän, munuaisten tms. kauppaaminen keittiömme toiselle osapuolelle onkin sitten astetta haastavampi tehtävä. Sopivan haastava siis salamahaasteen toiselle kierrokselle.

Salamahaaste

Haastettu: Polkkapossu

Haastaja: Sorsanpaistaja

Deadline: 18.2.2008

Valmista mikä tahansa ruoka tai ateriakokonaisuus, jota voi kuvailla sanalla rautapommi.

Ilmoita haastajalle, kun olet valmistanut ruoan. Haastajana sitoudun kokeilemaan reseptiä ja arvioimaan lopputulosta julkisesti. Tällä kierroksella arviointiin sisältyy subjektiivisen arvioinnin lisäksi objektiivinen arvio ruuan sisältämästä rautamäärästä. Reseptiin saa vapaasti poimia aineksia ja ideoita muualta, mutta laina-ajatuksista tulee raportoida hyvän tavan mukaisesti. Täysin omiaankin on suotavaa pistää. Outokin saa olla. Pääasia on pitää hauskaa!

Kun haastaja on suoriutunut tehtävästään, on hänellä oikeus ja kunnia laittaa Salamahaaste eteenpäin haluamalleen blogikokille. Ennen haastamista haastaja tarkistaa, että bloggaajalla on aikaa toteuttaa haaste viikon sisällä.

Tarkoitus on, että haastaja valikoi sellaiset ruoka-aineet, joista todella haluaisi jonkinlaisen purtavan tai joita haluaisi oppia käyttämään. Haastajan tulee perehtyä haastamaansa blogiin riittävästi, jottei valikoi lihaa kasvissyöjälle tai viljaa keliaakikolle. Jos raaka-aineet ovat kuitenkin sopimattomia haastetulle, haastaja voi vaihtaa tuotteet.

Haasteen ei tarvitse toteutua armottomasti vuoden jokaisena viikkona välittömästi edellisen haasteen perään, vaan välissä voi olla ainakin päiviä. Lisäksi esimerkiksi kesällä haastepallo voi pysähtyä pidemmäksikin aikaa, toivottavasti ei kuitenkaan kokonaan.

Osallistujilta edellytetään korkeaa moraalia ja eettistä toimintaa.

Täytetty kalkkunarulla

celeJanuary 29, 2008 2 Comments

Ja salamahaasteen salamavastaus on valmis…

…tai ei ihan. Tein tätä nimittäin viikko sitten. Kyllä, kalkkunan ensimmäinen esiintyminen blogissani, kokattuna viikkoa ennen haastetta. Ja sisään olisi voinut sitä fenkoliakin tunkea, kuten vaikkapa tässä reseptissä tehdään.

Mutta harjoitus tekee mestarin, joten seuraavaa kalkkunaruokaa valmistellessa olenkin jo melkein mestari. Googlettelinkin tänään erilaisia vaihtoehtoja kalkkunan ja fenkolin käyttöön. Italialaiset tuntuvat suosivan fenkolia pastassa, joten jonkinlainen fenkoli-kalkkuna-pasta voisi olla yksi hyvä vaihtoehto, etenkin kun kalkkunamakkara tuntuu olevan myös jonkinlainen italialaisten suosikki (myös pastakäytössä). Perinteisin kalkkunavaihtoehto lienee kuitenkin hankkia sellainen kokonaisena ja täyttää se fenkolilla ja muulla. Poissuljin tämän vaihtoehdon kuitenkin, koska taloutemme ei saisi ikinä syötyä kokonaista kalkkunaa järkevässä ajassa. Google löysi myös kasoittain reseptejä ylijäämäkalkkunan käyttämiseen. Tuntuu olevan toisaalla samanlaista ähkyä kalkkunasta kuin meillä kinkusta kerran vuodessa. Kalkkunaa ja fenkolia osattiin myös suoraan yhdistää muutamissa melko kutkuttavissa salaateissa.

Yhteenvetona voisi siis todeta, että tulossa lienee joko salaattia, tai jonkinlaista kalkkunamakkarasovellusta, joko pastan tai keiton muodossa. Täytyy nyt kuitenkin ensin painella Hakaniemen halliin katselemaan löytyisikö sieltä sopivia tarpeita.

Mutta sitten takaisin harjoitusruokaan. Tämä resepti on Toscanan herkut -kirjasta, ja toimi melko mukavasti. Kalkkunafileen halkominen neljään osaan ei ollut ehkä kaikkein helpointa ja mukavinta puuhaa, mutta muutoin tämä syntyy melko kivuttomasti. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, meillä lurahti hieman liikaa.

Täytetty kalkkunarulla

1,2 kg kalkkunan rintafileetä, halkaistuna ja nuijittuna noin 1-1 ½ cm paksuiseksi pyöreäksi levyksi
1 valkosipulinkynsi
6 tuoretta salvian lehteä
2 rkl tuoreita rosmariinin lehtiä
2 tl tuoreita timjamin lehtiä
1 rkl suolaa
1 tl mustapippuria
6 rkl oliiviöljyä
150 g keittokinkkua
200 g fontina-juustoa (tai muuta mietoa, rasvaista juustoa) viipaleina
3 dl kana- tai lihalientä

1. Lämmitä uuni 180 asteeseen.

2. Halkaise kalkkunafilee niin, että levyt jäävät kiinni yhdeltä sivultaan. Halkaise vielä puolikkaat ja taivuta yhtenäiseksi levyksi. Nuiji litteäksi nyrkillä tai lihanuijalla.

3. Hakkaa työlaudalla hienoksi valkosipuli, salvia, rosmariini ja timjami. Mausta suolalla ja pippurilla. Sirota yrtti-mausteseos tasaisesti kalkkunalevylle ja valuta päälle 3 rkl oliiviöljyä, sirota pinnalle suolaa. Paista uunissa noin tunti. Käännä rulla paistamisen aikana ja valele välillä kanaliemellä.

4. Ota rulla uunista, annan lämmön tasaantua ja leikkaa sitten terävällä veitsellä ohuita viipaleita. Nosta viipaleet lämmitetylle laakealle vadille ja tarjoa lisäkkeet samalta vadilta.

5. Lisäkkeeksi sopii parsakaalisose tai rullan vierellä uunivuoassa kypsennetyt perunakuutiot.

Salamahaastettu

celeJanuary 29, 2008 2 Comments

Ruokablogeissa on uusi leikki käynnissä ja minä ensimmäinen uhri. Hyvin osasikin Ylimuuli valita ainesosat, kalkkunaa ei ole tämän blogin historiassa esiintynyt kertaakaan, ja tuoretta fenkoliakin vain kerran. Mutta eiköhän tästä joku myrkky saada aikaiseksi.

Suklainen haasterisotto

celeOctober 23, 2007 2 Comments

Täällä rikotaan ennätyksiä.

Nimittäin kuinka-myöhään-laitat-kuukauden-haasteruokapostauksen-ennätyksiä.

Mutta ei se mitään. Annos on jo lähes syöty, joten tässä vaiheessa sitä kehtaa jo kommentoida. Lokakuun ruokahaaste osoittautuikin melko haastavaksi. Suklaassahan sinänsä ei ole mitään haastavaa, siitähän saa helposti vaikka herkullisen suklaakakun, mutta haastepostaukseen piti keksiä jotain erilaista.

Ensin yritin etsiä jonkinlaista pizzasovellusta, mutta tästä oli luovuttava, kun en kertakaikkiaan keksinyt tai löytänyt mitään makuyhdistelmää, jolla suklaa olisi toiminut pizzassa. Sen sijaan samoilla googlailuilla löytyi sorsakeittiön leipälajin, eli risoton, suklainen versio. Makeaahan tämäkin on, mutta melkoinen väännös kuitenkin perusrisoton puolelta. Hyvääkin oli… ja aika täyttävää.

Suklaarisotto

2 ruokalusikallista suolatonta voita
125 g riisiä
4 kuppia maitoa (= sen verran että riisi on valmista)
2 ruokalusikallista sokeria
1 1/5 kuppia tummaa suklaata, raastettuna
saksanpähkinöitä pilkottuna

1. Menettele samoin kuin tavallisen risoton kanssa! Sulata voi kuumalla pannulla ja lisää riisi. Sekoita minuutin ajan, kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi. Kaada kuppi maitoa joukkoon ja anna imeytyä.

2. Lisää sokeri ja sekoita koko ajan. Kun maito haihtuu, lisää sitä vielä 1/2 kuppia ja jatka sekoittamista kunnes maito on imeytynyt. Toista maidonlisäysprosessia kunnes riisi on al dente.

3. Lisää suklaa ja sekoita kunnes se on sulanut ja maito on saanut kermaisen koostumuksen. Tarjoile kupeissa ja ripottele päälle saksanpähkinöitä.

Melko reilua hedelmäsalaattia

celeMay 21, 2007 2 Comments

Ideoiden synnyttäminen on tunnetusti rankkaa puuhaa. Niin on käynyt sorsakeittiössäkin, kun en ole itse ehtinyt vielä osallistua ainoaankaan ruokahaasteeseen. Nyt lieneekin jo neljäs kierros menossa ja voitto on tähän mennessä mennyt aina eri kohteeseen. Hieno homma!

Toukokuun ruokahaasteen aihe, eli reilun kaupan tuotteet, onkin hiertäneet aivonystyröitä jo pitemmän aikaa. Keksitty aihekin oli lopulta niin yksinkertainen, että toivottavasti en kopioinut kovin monen muun osallistujan aatoksia. Aika heikosti tullut seurattua ruokablogiskeneä viime aikoina.

Sorsakeittiössä ei normaalisti kiinnitetä aivan valtavaa huomiota eettiseen kuluttamiseen, eikä minua puhdasoppiseksi viherpiipertäjäksikään voine kutsua, koska kannatan sekä tuulivoimaa että ydinvoimaa. Tänään onkin hyvä heittäytyä sitten maailmanparantajaksi senkin edestä.

Reilun kaupan tuotteitakaan ei sorsakeittiössä valtavasti näy, koska en ole banaanin, appelsiinin tai kahvin suurkuluttaja. Kaapista sattui kyllä löytymään reilun kaupan ruokosokeria sekä juuri viimeisiään vetelevä reilun kaupan hunajapurkki. Lisäksi olen loppuviimein sitä mieltä, että vaikka reilun kaupan järjestelmä onkin varmasti viljelijöille hyvä juttu, on kuitenkin ekologisempaa suosia lähellä tuotettua ruokaa, kuin toiselta puolelta maailmaa roudattuja hedelmiä, vaikka reiluja olisivatkin.

Poikkeuksen tietenkin tuottaa tapaukset, joissa reilun kaupan tuotteet korvaavat joko vastaavan riistokapitalistisen tai jonkin toisen kaukaa tuotettavan tuotteen. Siitäpä siis aihe haasteruualleni. Sorsakeittiössä tavallisesti valmistettu hedelmäsalaatti kun koostuu pääosin maailmaa tuhoavista eksoottisista hedelmistä, joten lienee parasta korvata koko paketti reilun kaupan tuotteilla. Reilun kaupan hedelmissä on sitäpaitsi melko hyvät valikoimat, jäin kaipaamaan ainoastaan omenaa (ranskalaista omenaa tosin tuskin voi kovin viljelijää riistäväksi sanoa), sekä viinirypäleitä, joita kyllä on reilun kaupan valikoimissa, mutta ei lähimmässä valintaliikkeessä. Niin, ja mango osoittautui raa’aksi kuin merirosvo. Melko reilu hedelmäsalaatti syntyy siis näin:

Puuhatehtävä: montako reilun kaupan merkkiä löydät kuvasta?

Melko reilu hedelmäsalaatti

reilun kaupan appelsiineja
reilun kaupan banaaneja
reilun kaupan satsumoita
reilun kaupan ananas
reilun kaupan mango
reilun kaupan viinirypäleitä

makeuttamiseen lisäksi reilun kaupan hunajaa tai ruokosokeria

1. Pyöräile lähikauppaan (tai sitten hieman kauempaan, jossa valikoimat ovat kohdallaan). Nappaa hedelmäosastolta reilun kaupan hedelmiä maun mukaan. Sokeriosastolta lisäksi mukaan haluamaasi reilun kaupan makeutusainetta.

2. Ota esiin hedelmiä melko reilusti leikkaava Zwilling ja preparoi hedelmät reilun kokoisiksi palasiksi ja sekoita ne kulhossa.

3. Lämmitä kattilassa jonkin verran vettä ja makeuta se reilulla kädellä ruokosokerilla tai hunajalla. Kun makeutusaineet ovat liuenneet, lisää nestettä kulhoon niin, että se ei kuitenkaan dominoi asetelmaa.

4. Anna makujen tasaantua ja imeytellä reilu tovi jääkaapissa ennen tarjoilua. Tosi reilut tyypit voivat lisäksi tarjota tätä reilun kaupan jäätelön tai reilun kaupan suklaasta tehdyn suklaakastikkeen kera.

Salaatin mehustumista odotellessa onkin hyvää aikaa parantaa maailmaa osoitteessa www.kiva.org, jossa voit kätevästi mikrolainoittaa kehitysmaiden pienyrittäjiä. Ja jos tämänkin jälkeen maailma tuntuu vielä epäreilulta, kannattaa suunnata 26.5. Maailma kylässä -festivaaleille kello 13:15 kuuntelemaan All of Usin keikkaa. Ja vaikka ostaa levynkin, tuotto kun menee hyväntekeväisyyteen.

Melko reilua.