Pääsiäispupu…keittoa

Pääsiäisen perinneruokiin kuuluu tietenkin lammas, jota pastanjauhajatkin hämmentelivät punaviinissä. Itse söin lammasta jo pari päivää sitten, mutta pienistä teknisistä häiriöistä johtuen en ole saanut kyseisen paistoksen kuvia käsiteltyä. Ehkä huomiseen mennessä.

Pääsiäislampaalle vaihtoehdon tarjoaa pupunpaistaja, joka ilmeisistä syistä on sorsanpaistajan keittiökaveri. Ehkä ensi syksynä tähtäimeen voisi osua pupujen lisäksi myös joitain mehukkaita sorsia, niin ei tarvisi niin kovin juosta niiden perässä. Päästetään siis sorsanpaistajan ensimmäinen vieraskynä vauhtiin.

Pääsiäispupukeitto

Näin lintuinfluenssahysterian jyllätessä pääsiäistiput ovat pahanmakuisina luonnollisesti poissuljettu vaihtoehto, joten luonnollinen valinta tämän pääsiäisen ruoaksi oli tietenkin pääsiäispupu. Pakastinta pengottuani käteeni osui viime pörköltin jäljiltä jääneitä erinäisiä jäniksen osia sisältäviä nyssäköitä, joista valitsin etujaloilla ja lavoilla täytetyn pussukan lähinnä sopivan kokonsa puolesta.

yksi osa jänistä
toinen osa pottuja
murto-osa mustapippuria
suolaa
vettä
sipulia
nokare voita

Keiton valmistus aloitetaan paloittelemalla pupu. Pienestä eläimestä on vaikea tehdä kovin isoja kuutioita, joten itse päädyin noin sentti kertaa sentti palasiin. Operaation jälkeen kasassa oli vajaa puolisen kiloa pupukuutioita. Tarkempi kaveri saattaisi irroitella lihat luista vasta keittämisen jälkeen, koska silloin lihaa ei mene niin paljon hukkaan luiden mukana. Tällöin kuitenkin ruokaan joutuu helposti ikäviä pienen pieniä luunkappaleita, joiden varominen ei ainakaan allekirjoittaneen lempiruokailurituaaleihin kuulu.

Tässä vaiheessa on kätevää myös poistaa mahdolliset pupun mukana tulleet lyijyhaulit. Ne korvataan myöhemmin aavistuksen verran täyteläisemmän makuisilla mustapippureilla. Olen myös kuullut kerrottavan, että pippurit olisivat hieman terveellisempiä kuin raskasmetalliset veljensä.

Tämän jälkeen pilkotaan sipuli, joka kuullotetaan runsaahkossa voissa. Pupunpalaset käytetään pannussa saamassa mukava paistopinta, jonka jälkeen pupusipulipaistos kaadetaan kattilaan porisemaan puoleksitoista tunniksi. Voita voi käyttää melko reilulla kädellä, sillä jäniksen liha on hyvin rasvatonta. Monissa resepteissä sekaan lisätään sikaa tuomaan lisää potkua ruokaan. Esimerkiksi pekonin käyttö jänisruoissa voi olla monessa tilanteessa varsin hyvä idea.

Seuraavaksi keittoon saivat sukeltaa kuoritut ja lohkotut perunat sekä suolat ja pippurit. Maustamisen kanssa kannattaa muistaa kohtuus, ettei riistan oma maku peity. Pippureiden ohella esim. katajanmarja on kokeilemisen arvoinen mauste. Tässä vaiheessa olisi sekaan voinut sujauttaa myös vihanneksia, jos sellaisia olisi sattunut olemaan saatavilla. Onneksi koulun kotitaloustunneilta muistettiin jänisten sisältävän runsaasti piiloporkkanaa, joten mitään korvaamatonta menetystä ei onneksi päässyt aiheutumaan.

Keitto on valmista nautittavaksi, kunhan perunat ovat kypsiä. Hyvää ruokahalua!

Jos sinulla on varastossa hyviä pupureseptejä, niin kerro ihmeessä, jotta pääsen testailemaan. Tällä hetkellä näyttäisi pakastimessa olevan vielä ainakin takajalkoja sekä pussillinen ulko- ja sisäfileitä. Seuraava täydennys on luvassa toivottavasti ensi syksyn aikana.