Banaanilassi

Partaäijää tulikin hehkutettua jo aiemmin. Se osa, mikä tuon ruuan ja paljaaltaan syömisen jälkeen oli vielä jäljellä, lorahti sopivasti tähän intialaishenkiseen juomaan. Ehdin kyllä hankkia jo toisen kilon pötikän edellisen tilalle. Tuntui sopivan myös mansikoiden kanssa, joskin taidan pitää tuosta eniten ihan paljaaltaan.

Kardemumma tuo tähän melko vinkeän vivahteen ja maku onkin jostain banaanipirtelön ja pullataikinan välimaastosta. Tähän ei sentään tullut kanelia ja neilikkaa niin kuin seuraavaan kokeilulistalla olevaan intialaiseen ruokaan. Resepti on siitä toisesta hiljakkoin sorsakeittiötä rikastaneesta keittokirjasta nimeltään Easy Indian.

lassi.jpg

Banaanilassi

250g maustamatonta jukurttia
200g banaania pilkottuna
1 1/4 dl maitoa
4 tl sokeria
½ tl kardemummaa
1 rkl pistaasipähkinöitä murskattuna

1. Sekoita jukurtti, banaani, maito ja sokeri teho- tai sauvasekoittimessa, kunnes seos on pehmeää. Sekoita joukkoon kardemumma.

2. Aseta jäitä lasiin, kaada lassi päälle. Koristele pistaasipähkinöillä ja tarjoa välittömästi.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Suuri riisikeittokirja (lastenhuoneen riisivanukas)

zzrice_8801.jpg

Kuvittelin pärjääväni loppuvuoden ilman uusia keittokirjoja. Edellisestä ostoksesta olikin jo yhtä pitkään kuin hulluista päivistä, joten ihmekös tuo, etten voinut vastustaa kiusausta. Ylläoleva keittokirja nimittäin odotteli kaupassa ostajaansa. Minulla on entuudestaan hieman ristiriitainen suhtautuminen kyseiseen keittokirjasarjaan (suomennettuinahan nuo ovat niitä Suuria sitäjatätäjatuota keittokirjoja). Aasialainen keittokirja on suosikkini ja siitä tuleekin tehtyä ruokaa ehkä useammin kuin mistään toisesta keittokirjastani. Muissa omistamissani sarjan osissa (pasta, jälkiruoka ja kala&äyriäiset) ongelma on hieman reseptien tasalaatuisuuden puute. Reseptejä on kyllä valtavasti, mutta kirjat toimisivat paremmin, jos huonompi puolisko (oman makuni mukaan, tietysti) olisi jätetty pois.

Nyt kun vastaan osui riisiaiheinen teos, en lievästi riisiaddiktoituneena sorsankäristäjänä voinut olla teosta ostamatta. Se nimittäin vaikutti erittäin monipuoliselta kirjalta. Etenkin ihastuin erilaisten perusriisiruokien (risotot, sushit, paellat, itämaiset maittain…) esittelyaukeamiin. Harvemmin tätä kaikkea näkee esitettävän samassa teoksessa. Etenkin kun riisin keittäminen ei ole aivan niin suoraviivaista, kuin voisi kuvitella… Myös alun lajike-esittelyt olivat loistavia.

Itse resepteistä en sitten osaa vielä paljon sanoa. Ensimmäisenä testiin joutui makea versio riisipuurosta. Kyseinen ruoka tekikin kauppansa, erityisesti tyttöystäväni piti siitä. Hän on kyllä hulluna tavalliseenkin riisipuuroon. Ja tsuru maihin. Ja riisiin noin ylipäänsäkin.

Lastenhuoneen riisivanukas

2 dl lyhytjyväistä tai arborioriisiä (käytin ihan risellaa)
1 l täysmaitoa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
reilu 1 dl kermaa

1. Huuhtele riisiä, kunnes läpivirtaava vesi on kirkasta. Kuivaa hyvin ja pane kattilaan maidon ja sokereiden kera.

2. Kuumenna kiehuvaksi usein sekoittaen ja keitä miedolla lämmöllä 45 minuuttia tai kunnes puuro on paksua ja kermaista. Sekoita välillä.

3. Poista kattila levyltä ja anna jäähtyä 10 minuuttia. Lisää kerma, sekoita ja tarjoa lämpimänä.

Kuvaa en valitettavasti ehtinyt ottaa, ennen kuin kaikki ruoka oli kadonnut erään suihin. Riisipuurolta se näytti…

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Kun kansi kohoaa…

Pastanjauhajat sitten menivät ja varastivat popcornipostaukseni nenäni edestä. Harvaa postausta olen nimittäin valmistellut yhtä pitkään kuin sitä (enkä nyt viittaa hitaaseen päivittymistahtiini).

Suotta tässä nyt kuitenkaan murehtimaan, Pastanjauhajat onnistuivat kertomaan popcornista kaiken muun olennaisen, paitsi oikean syyn sille, miksi kattilapopcornit pesevät mikropopparit mennen tullen:

poppis.jpg

Se hetki, kun kansi alkaa nousta ja vielä on paljon jyviä jäljellä.

Eipä sillä, Pippurimyllyn tapa kurkistella sisään kesken poppailun on myös aika jännä…

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Suklaa-appelsiinivaahto

Lukiossa kouluruokien ehdottomia suosikkejani olivat jälkiruokana usein tarjoillut vaahdot. Erityisesti suklaavaahto oli suosikkini. Vaahdoilla on sellainen ominaisuus, että niitä tulee aina hamstrattua aivan järjettömiä annoksia. Jossain vaiheessa (yleensä vielä melko aikaisessa vaiheessa) sitten alkaa kuitenkin tökkiä, ja viimeisten lusikallisten kanssa on jo melkoista vääntämistä. Tätä tapahtuu vielä “kokeneelle vaahdonsyöjällekin”, mutta erityisen usein liian suuren annoksen virhe tapahtuu ensimmäisillä kerroilla. Vaahtojen joukossa oli toki myös yksi, jota päädyimme kollektiivisesti vihaamaan. Sitruunavaahto sai lempinimekseen fairyvaahto, eikä maku todellakaan ollut kaukana astianpesuaineesta.

Kaikenlaisia suklaavaahtoja onkin tullut myöhemmin välillä kokeiltua, mutta toistaiseksi yhtäkään varauksettoman loistavaa reseptiä ei ole löytynyt. Tämä suklaa-appelsiinivaahto on kuitenkin melko lähellä optimia. Tosin maku on melko appelsiinimainen, ikään kuin appelsiinikonvehdeissa, joten ehkä tätä ei voi aivan puhtaana suklaavaahtona pitää. Hyvää kaikesta huolimatta. Resepti on Suuresta jälkiruokakirjasta ja vaahdon ulkoasu ruma, koska en jakanut vaahtoa annoskulhoihin heti tekovaiheessa. Lähinnä itselleni kun tuota tein. Useammaksi päiväksi..

vaahto.jpg

Suklaa-appelsiinivaahto

125 g hyvää tummaa suklaata rouhittuna
3 3/4 dl maitoa
5 keltuaista
2 tl appelsiinin kuorta hienoksi raastettuna
90 g hienoa sokeria
1 rkl liivatejauhetta
1 3/4 dl kermaa pehmeäksi vatkattuna

1. Kuumenna kattilassa suklaa ja maito miedolla lämmöllä, niin että suklaa sulaa. Vatkaa keltuaiset, kuoriraaste ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi. Kaada suklaamaito munavaahtoon koko ajan sekoittaen, kaada seos sitten takaisin kattilaan. Sekoita miedolla lämmöllä, kunnes kastike hieman sakenee ja se pysyy puulusikan selkäpuolella. Älä anna kastikkeen kiehua. Nosta kattila liedeltä, siirrä seos kulhoon ja anna sen jäähtyä.

2. Pane pieneen, kuumuudenkestävään kulhoon 3 rkl vettä. Ripottele pinnalle liivatejauhe tasaiseksi kerrokseksi ja anna sen saostua. Kuumenna kattilassa 4 cm:n kerros vettä kiehuvaksi, nosta kattila liedeltä, laske liivatekulho veteen ja sekoita, kunnes liivate liukenee. Sekoita liivate hyvin lämpimän kastikkeen joukkoon.

3. Anna seoksen jäähtyä kokonaan ja hiukan saostua. Kääntele sen joukkoon kermavaahto metallilusikalla. Kaada seos kuuteen jälkiruokamaljaan ja anna niiden hyytyä jääkaapissa. Voit koristella ruoan kermavaahdolla, suklaalla tai sukaatilla.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Jumalainen juustokakku

Lupasin kesällä kokeilla Johannan jumalaisen hyväksi kehuttua juustokakkua. Kuten tyypillistä, kului tässä taas joitakin kuukausia ennen kuin pääsin sanoista tekoihin. Sopiva hetki oli tietenkin taannoisen sorsanpaiston yhteydessä: pitihän jumalaisen ruuan seuraksi saada jumalainen jälkiruoka.

Kakun maku olikin varsin jumalainen. Pupunpaistaja totesi osuvasti, että kakussa on käytetty kaikkia vippaskonsteja: viinaa, rasvaa ja sokeria, ja lisäksi se on vielä oikeastikin hyvää. Makeusskaalalla tämä on kyllä melko ylärajoilla, mutta maistui kyllä minullekin. Sokerinsietokykyni on laskenut selvästi kesän laihdutuskuurin jälkeen. En nyt osaa sanoa tuliko tästä uusi suosikkikakkuni. Vanha suosikkini eli mango-puolukkakakku on hyvin erityyppinen. Molemmat ovat kuitenkin erittäin herkullisia, joten ehkä pitää tehdä näitä tulevaisuudessa vuorotellen. Baileysia ainakin on vielä jäljellä…

juustokakku.jpg

Baileys-juustokakku

Pohja:
50 g voita
10 digestive-keksiä
pari lusikallista sokeria

Täyte:
1 dl baileysia
400 g mascarponea
2 dl kuohukermaa, pehmeäksi vaahdotettuna
160 g tomusokeria
1 vaniljatangon siemenet
3 liivatelehteä

Sulata voi ja sekoita siihen murskattujen keksien murut sekä sokeri. Painele seos voideltuun irtopohjavuokaan ja asettele vuoka jääkaappiin.

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen liuota ne kuumaan baileysiin. Hämmennä sitten jäähtynyt liivateliemi muihin aineisiin, minkä jälkeen kumoa baileys-tahna digestive-pohjan päälle. Hyydytellään jääkaapissa mieluiten yön yli ja nautitaan ennen kuin muut ehtivät.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Mustikkapiirakka (tai raparperipiirakka)


Uusi kuva

En ole oikein vielä sinut uunini kanssa. Vaikka pidänkin kaasuliedestä suunnattomasti, kaasu-uuni ei ole läheskään yhtä kätevä. Lisäksi tässä mallissa ei ole lainkaan ylälämpöä, joten leivonnaisiin on lähes mahdotonta saada oikeaa väriä. Pohjan polttaminen taas on erittäin helppoa, koska on tottunut arvioimaan kypsyyttä juuri värin perusteella.

Niinpä sitten onnistuin lähes polttamaan tämänkin tortun pohjan, vaikka päältä väri on melkoisen hailakka. Kaikesta huolimatta maistui ihan hyvältä, ja sama resepti toimii myös raparperin kanssa.

Mustikkapiirakka

pohja:
4 lasia vehnäjauhoja
2 lasia sokeria
2 tl soodaa
2tl leivinjauhetta
2tl vaniliinisokeria
250g sulatettua voita
toiseen puoleen:
1 lasi piimää
1 kananmuna

täyte:
2 purkkia rahkaa
1 lasi sokeria
2 munaa
1tl vaniliinisokeria
mustikoita/raparperia

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää voi.

2. Jaa taikina puoliksi ja lisää toiseen puoleen piimä ja muna. Levitä tämä puolikas pellille.

3. Levitä mustikat/raparperi pohjan päälle ja kaada täyte niiden päälle.

4. Ripottele toinen puoli taikinaa päälle.

5. Paista 200 asteisessa uunissa 20-30min.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Suklaakakku, taas

Päivän indeksi: 74.

Tervetuloa tutustumaan celen ostoskassiin. Tänään vuorossa on päivittäissyöminkien täydennys, sillä ruoka odottaa jo valmiiksi pakasterasiassa lämmittäjäänsä. Vihannesosastolta mukaan tarttuu tomaattia, joka on paitsi terveellistä, myös herkullista ruispalojen päällä. Mehevyyttä ilman rasvaa. Vihannesosastolta ostoskoriin hyppää myös pari myrkkysuihkeille altistuneen lapsi- ja orjatyövoiman kasvattamaa banaania. Banaani on muutenkin pahasta, sillä se sisältää aika paljon sokeria. Koska päivän kiintiöön sisältyvä toinen hedelmä on omena, täytyy kuitenkin iltapäiväksi olla vaihtoehtoista hiilihydraattivoimaa. Celen matka jatkuu lihaosastolle, josta kauppakori imaisee Snellmannin kalkkunafileeviipaleita, jotka sisältävät 24g proteiinia sadassa grammassa. Maitohyllystä mukaan cele poimii tavallista kahden prosentin raejuustoa 0,1% version sijaan. Rajansa kaikella, cele toteaa ja nappaa hyllystä 0,1% mansikka-vaniljajukurttia. Maitohyllyiltä cele suuntaa murohyllylle, josta löytyykin runsaskuituista vähärasvaista vähäsokerista kolesterolitonta ja sydänystävällistä* aitoa täysjyvävehnää, eli weetabixeja. Tämän jälkeen celen ostoskorista puuttuukin enää Marli vital ananas, appelsiini, omena, passion ja banaani ELINVOIMAA + 10 vitamiinia, mitä cele juo, koska ei halua syödä vitamiinipillereitä täydentämään alhaisen ravinnonsaannin mahdollisesti aiheuttamaa liian vähäistä vitamiininsaantia. Mehuhyllyltä cele suuntaakin jo kassalle. Kiitämme seurasta, tervetuloa uudelleen.

Kyllä se eilinen punnitus taitaa mennä nestetasapainon piikkiin, joskin tänäänkin oltiin turvallisesti viime viikon lukemien alapuolella. Ehkä se kakkudietti vastaa sitä paljon puhuttua vähähiilihydraattista ruokavaliota. En kuitenkaan usko, että viljatuotteita oli tarkoitus korvata suklaalla ja voilla. Päivän ravintokertymä oli 8850kJ, josta hiilareita oli 53%, proteiinia 19% ja rasvaa 28%.

Huomiseksi täytyy keksiä parikin ruokaa, tai yksi iso, sillä pakastin alkaa ammottaa tyhjyyttään ja töissäkin on syötävä. Kalaa olisi tarkoitus syödä, ja niitä kalareseptejä voi ehdotella edelleen, vaikka tämä ihana palvelin päätti jälleen viettää lähes koko päivän alhaalla makoillen. Oli siinä se hyvä puoli, että spämmiäkään ei tullut koko päivänä.

kakku.jpg

Juhannuksena touhuttiin tyttöystävän kanssa taas suklaakakkua. Tämä muunnelma on melko lähellä sitä viime viikkoista kakkua, mutta tässä oli hieman enemmän suklaata ja vähemmän voita. Vesihauteen puuttuminen vaikutti ehkä eniten lopputuloksen koostumukseen. Tämä oli melko ilmavaa, kun se viime viikkoinen oli todella märkää.

Ranskalainen suklaakakku

2 dl pienikiteistä sokeria ja hiukan ripoteltavaksi vuokaan
275 g tummaa suklaata rouhittuna
175 g suolatonta voita paloiksi leikattuna
4 tl vaniljasokeria
5 munaa valkuainen ja keltuainen eroteltuina
2/3 dl jauhoja siivilöitynä
hyppysellinen suolaa
tomusokeria koristeluun
(kermavaahtoa tarjoiluun)

1. Kuumenna uuni 175-asteiseksi. Voitele paksulti 24cm irtopohjavuoka, jauhota vuoka kevyesti sokerilla ja naputtele liika sokeri pois.

2. Pane sivuun 3rkl sokerista. Laita suklaa, voi ja loput sokerista paksupohjaiseen kasariin ja pidä kasaria miedolla lämmöllä, kunnes suklaa ja voi ovat sulaneet ja sokeri liuennut. Ota kasari liedeltä, sekoita joukkoon vaniljasokeri ja anna seoksen jäähtyä hiukan.

3. Vatkaa keltuaiset suklaaseokseen yksitellen; vatkaa hyvin jokaisen lisäyksen jälkeen. Lisää jauhot sekoittaen

4. Vatkaa valkuaiset puhtaassa, rasvattomassa kulhossa sähkövatkaimella hitaasti vaahdoksi. Lisää suola ja jatka vatkaamista nopeammin, kunnes vaahtoon muodostuu pehmeitä huippuja. Ripottele pinnalle sivuun pantu sokeri ja vatkaa, kunnes vaahto on jäykkää ja kiiltävää. Vatkaa kolmasosa vaahdosta suklaaseokseen ja kääntele sitten joukkoon loput vaahdosta.

5. Kaada seos varovasti vuokaan ja naputtele vuokaa hiljakseen ilmakuplien poistamiseksi.

6. Paista kakkua 35-45 minuuttia, kunnes se on noussut hyvin ja pinta joustaa, kun sitä painetaan kevyesti sormenpäällä. Siirrä kakku ritilälle, poista vuoan reunat ja anna kakun jäähtyä kokonaan. Poista vuoan pohja. Siivilöi kakun päälle tomusokeria ja siirrä kakku tarjoiluvadille. Tarjoa kermavaahdon kera.

*Osana terveellistä elämäntapaa ja vähärasvaista ruokavaliota.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Tosi mehevä suklaakakku

viipale.jpg

Päivän indeksi: 87.

Alkuviikon ravintotasapainoa haittaa pupubileistä ylijäänyt suklaakakun loppu. Onnistuin siitä huolimatta puristamaan tänään melko maltillisen 9570kJ eikä rasvankaan arvo kovin pahasti kohonnut, hiilareista tuli 51%, proteiinista 17% ja rasvasta 32%. Tuoreimmassa Etiketti-lehdessä oli sitäpaitsi jälleen esitetty väite, että tumma suklaa maltillisesti käytettynä on terveysvaikutteista.

Kyseisessä erittäin herkullisessa suklaakakussa on energiaa vaivaiset 16800 kilojoulea. Energiasta 29% tulee hiilareista, 5% proteiinista ja 65% rasvasta. Jätin itse koristelusta suklaalastut pois, kun olisi pitänyt ostaa toinen suklaalevy sitä varten. Sitten olisikin ollut hyllyssä kaksi suklaalevyä ruokahalua kiihottamassa (siitä edellisestä suklaalevystä on muuten nyt kolme riviä syöty, viisi jäljellä). Pelkäsin ajaneeni kakun liian kypsäksi, kun 45 minuutin kohdalla se oli vielä kovin raakaa ja sitten unohdin sen hetkeksi. Lopputulos oli kuitenkin erittäin mehevä ja märkä, joten eiköhän kypsyysastekin ollut varsin sopiva. Ehkä paras suklaakakku, jonka olen tehnyt.

vuoka.jpg

Mehevä suklaakakku

250 g tummaa suklaata rouhittuna
225 g suolatonta voita paloiksi leikattuna
5 munaa
1 1/4 dl sokeria ja noin 1 rkl ripoteltavaksi vuokaan
1 rkl kaakaojauhetta
4 tl vaniljasokeria
kaakaojauhetta koristeluun
(suklaalastuja koristeluun)

1. Kuumenna uuni 175 asteiseksi. Voitele kevyesti 23 cm:n irtopohjavuoka ja vuoraa sen pohja leivinpaperilla. Voitele paperi, sirottele sen päälle hiukan sokeria ja kallista liiat pois.

2. Kakku kypsennetään vesihauteessa, joten peitä vuoan pohja ja sivut kaksinkertaisella foliokerroksella, jottei vettä pääse vuokaan.

3. Sulata suklaa ja voi kasarissa miedolla lämmöllä ja usein sekoittaen sileäksi, ota kasari sitten liedeltä. Vatkaa munia ja 1 1/4 dl sokeria sähkövatkaimella 1 minuutti.

4. Yhdistä kaakao ja jäljellä oleva 1 rkl sokeria ja vatkaa ne hyvin munaseoksen sekaan, samoin vaniljasokeri ja vähitellen myös sulatettu suklaa. Kaada seos vuokaan ja naputtele vuokaa kevyesti ilmakuplien poistamiseksi.

5. Nosta kakkuvuoka uunipannuun ja kaada pannuun kiehuvaa vettä niin, että sitä on 2 cm:n korkeudelta. Paista 45-50 minuuttia, kunnes kakun reunat ovat jähmettyneet ja keskusta yhä pehmeä (5 cm päähän reunasta pistetyn tikun tulisi säilyä puhtaana). Nosta vuoka pois vedestä ja poista folio. Siirrä kakku ritilälle, poista vuoan reunat ja anna kakun jäähtyä kokonaan (kakku laskee hieman keskeltä).

6. Kumoa kakku ritilälle. Poista vuoan pohja ja paperi. Siivilöi kakun päälle runsaasti kaakaojauhetta ja asettele suklaalastut kakun reunalle. Liu’uta kakku tarjoiluvadille.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Lihottajan persikka-juustokakku (à la Melba)

pohja.jpg

Ilmoitan tästä lähtien päivän indeksinä luvun, joka on laskettu viiden edellisen illan punnitusten keskiarvosta siten, että tämän päivän paino vastaa indeksilukua 100 ja tavoitepaino lukua 0. Tämän päivän indeksi on siis 100.

Huomasin eilisissä ravintolaskuissani virheen, jonka johdosta rasvasta saatu E% olikin 10 prosenttiyksikköä liian korkea. Optimitaso ylittyikin vain 7 prosenttiyksikköä. Kokonaisenergiamäärä oli sen sijaan laskettu oikein. Tämänkin päivän viimeiset ruuat on jo syöty ja päivän summaksi on tulossa 9595kJ, eli jopa hieman alle sen tavoittelemani kymmenen megajoulen. Hiilareiden, proteiinin ja rasvan energiansaantisuhteet menevät 52-11-36 kun optimi olisi 55-15-30. Syytän kakkua.

Tässä kakussa on siis 16300kJ energiaa ja h/p/r suhde 37-8-54 (varsinainen terveyspommi). Resepti on napattu Maailman parhaat kakut -kirjasta ja on kuulemma alun perin tehty 1800-luvun loppupuolella austraalialaiselle oopperalaulajalle Dame Nellie Melballe Lontoolaisessa Savoy Hotellissa.

persikat.jpg

Persikka-juustokakku à la Melba

Kakkupohjaan:
1 annos pâte sucrèe -taikinaa

Täytteeksi:
60 g mantelijauhetta
1 rkl hienoa sokeria
750g kypsiä, kuorittuja ja kivettömiä persikan puolikkaita
300 g tuorejuustoa
vajaa dl kermaviiliä
60 g hienoa sokeria
3 munaa
1 tl hienoksi raastettua sitruunan kuorta

Koristeluun:
10 tuoretta vadelmaa
mintunlehtiä
tomusokeria
1 annos vadelmakastiketta

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Anna taikinan tulla uudelleen huoneen lämpöiseksi. Vaivaa se nopeasti sileäksi. Kaaviloi taikina kevyesti jauhotetulla alustalla 25 sentin pyöryläksi. Painele se kunnostetun vuoan pohjalle ja reunoihin ja esipaista 10 minuuttia. Alenna uunin lämpötilaa 180 asteeseen ja jatka paistamista toiset 10 minuuttia. Poista pavut ja päällä oleva leivinpaperi ja paista vielä 10 minuuttia. Ota kakkupohja uunista ja anna sen jäähtyä vuoassa. Alenna uuninlämpö 160 asteeseen.

2. Sekoita täytteen mantelijauhe ja sokeri. Levitä seos tasaisesti kakkupohjaan. Asettele persikkapuolikkaat päälle.

3. Hiero juusto, kermaviili ja sokeri tasaiseksi seokseksi. Erota munien keltuaiset valkuaisista. Lisää keltuaiset ja sitruunan kuoriraaste juustoseokseen. Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi. Sekoita ensin kaksi kukkurapäistä lusikallista vaahtoa juustoseokseen ja sitten loppuvaahto varovasti.

4. Kaada täyte kakkupohjaan ja kypsennä kakkua vielä 1 1/4 tuntia. Peitä kakku alumiinifoliolla paistamisen puolivälissä, ettei pinta tule liian tummaksi.

5. Ota kakku vuoasta, koristele vadelmilla ja mintunlehdillä. Ripottele tomusokeria pinnalle ja tarjoa vadelmakastikkeen kanssa.

Ohjeen vadelmakastike syntyy yksinkertaisesti niin, että hierotaan 250g vadelmia ja 2 rkl tomusokeria soseeksi. Puristetaan sose puukauhalla siivilän läpi ja jäähdytetään. Minä jätin tämän osan väliin, että energia-arvot jäisivät edes hieman alemmas.

pala.jpg

Pienenä pidin kovasti jostain hieman samantyyppisestä persikkavirityksestä. Pitäisi varmaan kysyä sen reseptiä kotipuolesta (heti kun laihdutuskuuri on ohi, maha ei kestä toista tällaista heti perään). Tässä varmaan kannattaisi käyttää tuoreita persikoita. Käytin itse säilykeversioita, mutta ne vetistivät kakkua hieman liikaa. Siitäkin huolimatta kakku oli toki hyvinkin herkullista. Harmi vain, että nuo 16300 kilojoulea sekoittavat laihdutusohjelmani moneksi päiväksi.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Toffeetorttu

lautasella.jpg

Tein jokin aika sitten tällaisen tortun tyttöystävälle. Itse en toki maistanut murentakaan laihdutuskuurin takia. Resepti on Suuresta jälkiruokakirjasta.

toffee.jpg

Toffeetorttu

Taikina:
250 g vehnäjauhoja
125 g kylmää suolatonta voita
2 rkl hienoa sokeria
1 keltuainen
1 rkl kylmää vettä

Toffee:
185 g fariinisokeria
40 g vehnäjauhoja
2 ½ dl maitoa
45 g suolatonta voita
1 tl vaniljasokeria
1 keltuainen

Marenki:
2 valkuaista
2 rkl hienoa sokeria

1. Voitele syvä, halkaisijaltaan 22 cm kokoinen torttuvuoka. Siivilöi jauhot suureen kulhoon ja hiero sormilla joukkoon voi murumaiseksi seokseksi. Sekoita joukkoon sokeri, keltuainen ja vesi. Sekoita seos pehmeäksi taikinaksi ja kokoa se palloksi. Kääri se kelmuun ja pane se jääkaappiin 20 minuutiksi.

2. Kauli taikina kahden leivinpaperin päällä vuoan pohjalle ja reunoillesopivaksi. Tasoita reunat ja pistele taikina haarukalla. Pane se taas jääkaappiin 20 minuutiksi. Kuumenna uuni 180 asteeseen. Pane vuokaan taikinan päälle rypistetty leivinpaperi sekä paistokuulia tai riisiä. Paista 35 minuuttia, ota sitten paperi ja kuulat pois.

3. Tee täyte: Pane sokeri ja jauhot pieneen kattilaan. Tee seokseen kuoppa ja vatkaa vähitellen joukkoon maito tasaiseksi tahnaksi. Lisää voi ja sekoita vispilällä miedolla lämmöllä 8 minuuttia, tai kunnes seos sakenee ja kiehahtaa. Nosta kattila liedeltä, lisää vaniljasokeri ja keltuainen ja vatkaa seos tasaiseksi. Levitä seos torttupohjalle ja tasoita pinta.

4. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää vähitellen sokeri ja vatkaa, kunnes sokeri on liuennut ja seos on paksua ja kiiltävää. Levitä seos täytteen päälle ja tee siihen kohokuvioita haarukalla tai tylpällä veitsellä. Paista 5-10 minuuttia, tai kunnes marenki on kullankeltaista. Tarjoa lämpimänä tai kylmänä.

valmis.jpg

Opin tätä tehdessä monta asiaa. Ensinnäkin kannattaa pitäytyä torttupohjissa tutuissa ja turvallisissa Maailman parhaat kakut -kirjan ohjeissa. Tämän ohjeen pohja oli lievästi sanoen hankala käsitellä (ja olen vielä niin laiska, etten jaksa kaivaa sitä parempaa ohjetta tuolta kirjasta). Toiseksi tämä on (kuulemma) parempaa kylmänä kuin kuumana.

Nyt alkoi taas tehdä mieli leipoa jotain hyvää. Ehkä sitä viikonloppuna voisi. Kerran viikossa saa kuulemma langeta laihdutuskuurinkin aikana.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone