Pastanjauhajat sitten menivät ja varastivat popcornipostaukseni nenäni edestä. Harvaa postausta olen nimittäin valmistellut yhtä pitkään kuin sitä (enkä nyt viittaa hitaaseen päivittymistahtiini).
Suotta tässä nyt kuitenkaan murehtimaan, Pastanjauhajat onnistuivat kertomaan popcornista kaiken muun olennaisen, paitsi oikean syyn sille, miksi kattilapopcornit pesevät mikropopparit mennen tullen:
Se hetki, kun kansi alkaa nousta ja vielä on paljon jyviä jäljellä.
Eipä sillä, Pippurimyllyn tapa kurkistella sisään kesken poppailun on myös aika jännä…
wheee!! \o/
Sori, ei ollut tarkoitus O:-) Itse asiassa monta kertaa on käynyt lehtien kanssa ihan samalla tavalla – kun ollaan mietitty, että tämä on nyt kova ja ajankohtainen juttu, tästä tehdään postaus. Ja sitten! Sitten joku halvatun ruokalehti tms. julkaisee täsmälleen samanlaisen jutun juuri nenän edestä. Pitäisi varmaan nopsemmin vaan postailla asiat ulos eikä liikaa haudutella. Siinähän blogien voima juuri on, että ne voivat reagoida ympäristöönsä ja toimia esim. juuri printtimediaa huomattavasti ripeämmin kääntein.
Ei sillä tosin, että popcornit olisivat käänteentekevä uutuus juuri nyt 🙂 Pirun hyviä kylläkin!
Niin, ja hieno kuva postauksessasi! Tosi hyvä meininki.
Niin nostalgista! Miten kaikki mikroaaltouunipläjäykset tekevätkään hallaa kaikelle aidolle… Itse tässä mietinkin, että siitä on ehkä parikymmentä vuotta, kun olen viimeksi tehnyt poppareita kattilassa. Tulee ihan elokuvateatteri mieleen, se ihana popcornin tuoksu eteisessä =)
Siitä sitten vain uudestaan kokeilemaan. Itsellänikin oli ainakin kymmenen vuoden kattilapopkornitauko viime vuoteen saakka. 🙂
Siis miten noista on tullut noin isoja! Mitä jyviä käytät? Kuinka pienelle jätät levyn sen jälkeen, kun jyvät on alkaneet poksahdella?
Mm, tuo on kaasuliedellä niin normaalit ohjeet ei ehkä päde. Liesi hehkuttaa täpöllä kunnes kansi lähtee nousemaan jolloin vähennän minimiin. Jyvät on näitä ihan tavallisia en-nyt-muista-merkkiä.