Saltimbocca vasikan entrecôtesta

Parin kasvisvirityksen jälkeen pääsimme vihdoin lihan makuun. Koska lounaalla oli ollut jo yhtä sun toista syötävää, emme tehneet mitään lisäkkeitä. Tämän kanssa sopisi tomaattikastike tai ihan vihersalaatti. Meillä oli italialaisittain tylysti pihvi muuten tyhjällä lautasella.

Vasikka kypsyy älyttömän nopeasti joten paistoajan kanssa kannattaa olla tarkkana. Kypsytin näitä mielestäni hyvin lyhyen aikaa, mutta pihvit olivat ehtineet siitä huolimatta käytännössä läpikypsyä. Vasikan entrecôte on kuitenkin niin mureaa ja rasvaista lihaa, että lopputulos oli siitä huolimatta maukasta ja mureaa.

Saltimbocca vasikan entrecôtesta

vasikan entrecôteta tai ulkofilettä tai paistia yksi pihvi ruokailijaa kohti
tuoretta salviaa
viipale prosciuttoa pihviä kohden
(suolaa ja) pippuria
voita tai öljyä paistamiseen

1. Asettele pari salvianlehteä kunkin pihvin päälle. Peitä pihvit prosciuttoviipaleella ja kiinnitä puutikuilla, niin että ne pysyvät kasassa paistettaessa. Entrecôteta ei kannata nuijia ohueksi, koska se hajoaa helposti.

2. Paista kuumalla pannulla voissa tai öljyssä hyvin, hyvin nopeasti.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Salviapestoa ja spaghettia

Pestopasta on klassikko ja sitä harrastamme mekin silloin tällöin. Normaalisti tyydymme purkkipestoon, mutta tällä kertaa haimme vaihtelua tekemällä peston itse ja basilikan sijaan salviasta. Pestoreseptikin löytyi samasta lähteestä kuin kesäkurpitsakeitto, eli Toscanan herkut -kirjasta. Salvia maistui mukavan voimakkaasti pestossa ja muutenkin tässä oli sopivan vahvat maut. Tämä oli selvästi onnistunein päivän ruuista. Ehkä pastankeittämisestä on vain eniten rutiinia.

Testissä oli myös ensimmäistä kertaa pronssisuuttimilla tehty pasta. Stockan herkusta ei löytynyt ohjeen pyytämää nauhapastaa, mutta spaghettikin toimi tässä loistavasti. Kuivassa pastassa suutinten aiheuttaman pinnan rakeisuuden huomaa aivan selvästi, ilmeisesti tämän pitäisi auttaa kastikkeen sitomisessa. Käytännössä en osaa erosta sanoa. Muilta ominaisuuksiltaan tämä oli kyllä laadukasta pastaa: keittyi hienosti al denteksi ja voittaa selvästi tavallisesti käyttämäni barillan. Eikä hintakaan ollut mahdoton.

Pahoittelen että kaikki kuvani ovat nykyään vinossa. Opin hiljakkoin, että kameraa voi pitää myös muissa kuin vaaka- tai pystyasennossa, joten nyt tulee kokeiltua kaikenlaista.

Salviapestoa ja spaghettia

1 dl pinjansiemeniä
nippu salviaa (noin 20-25 lehteä)
2 valkosipulinkynttä
5 rkl parmesaani- tai pecorinojuustoraastetta
½ tl suolaa
1 dl hyvää oliiviöljyä
1 tl omenaviini- tai valkoviinietikkaa
3 rkl tuoreita rosmariinin lehtiä
1 dl kuumaa pastan keitinlientä
500 g pastaa

1. Pane pinjansiemenet, kannattomat salvian lehdet, valkosipuli, parmesaaniraaste ja suola tehosekoittimeen. Sekoita tasaiseksi ja lisää oliiviöljyä sekä viinietikkaa tilkka kerrallaan käynnistäen koneen jokaisen lisäyskerran jälkeen.

2. Survo rosmariinin lehdet morttelissa yhdessä oliiviöljyn (1½ rkl) kanssa. Purista seos siivilän läpi niin, että saat vahvanmakuisen rosmariiniöljyn. Sekoita öljy muiden aineiden joukkoon.

3. Keitä pasta. Kun se on kypsää, ota 1 dl keitinlientä sivuun. Valuta pasta siivilässä ja pane pesto pastakattilaan. Sekoita 1 dl keitinlientä tilkka kerrallaan pestoon. (Itse jätin tämän vaiheen välistä, kun pesto oli tarpeeksi mehukasta ilmankin.)

4. Kaada pasta siivilästä takaisin kattilaan ja sekoita niin että pesto maustaa pastan kauttaaltaan. Tarjoa heti mustapippurilla ja parmesaaniraasteella höystettynä.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Kylmä kesäkurpitsakeitto

Me ei ihan joka päivä harrasteta kylmiä kasviskeittoja, kuten blogia lukeneet saattavat olla huomanneet. Nyt siihen oli kuitenkin hyvä tilaisuus, kun alkuruokana ei oikein voinut prosciuttoakaan syödä, kun kinkut oli jo varattu saltimboccaan. Luottamus oli myös suuri, että jos siinä on kermaa, se ei voi olla pahaa.

Tällaisia yksinkertaisia ruokia tehdessä pitää muistaa, että raaka-aineiden laatu näkyy suoraan lopputuloksen maussa. Eli esimerkiksi kasvisliemen laatuun kannattaa panostaa. Ja juhlan kunniaksi kermammekin oli ihan oikeaa kermaa. Resepti on peräisin Toscanan herkut -kirjasta, joka on mainio tiivis kokoelma toscanalaisia ruokia. Näitä on tullut laitettu paljon, eivätkä ne petä juuri koskaan. Reseptit on myös hyvin ja yksityiskohtia säästelemättä kirjoitettu.

Ohjeessa kehotettiin tarjoamaan keitto kylmänä, mutta minusta tämä oli kyllä melkein parempaakin lämpimänä, kun sitä keitellessä maistelin.

Kylmä kesäkurpitsakeitto

neljälle

800 g kesäkurpitsaa
7 dl kasvislientä
3 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
3 pientä salvian lehteä
1 dl kuivaa valkoviiniä
2 dl kermaa
1 dl vichyvettä (tai muuta hiilihapollista vettä)

1. Kiehauta kasvisliemi ja jätä odottamaan. Kuori kesäkurpitsat perunankuorimisveitsellä tai juustohöylällä. Näin saat ohuita, kapeita ja pitkiä suikaleita. Säästä suikaleet uppopaistoa varten. Leikkaa kuoritut kurpitsat noin 5mm viipaleiksi. Kuori ja halkaise valkosipulinkynnet.

2. Pane valkosipulit, puhtaat salvianlehdet ja oliiviöljy laakeaan kattilaan. Kuumenna hitaasti ja varovaisesti kunnes valkosipuli on läpikuultavaa. Nosta sipulit ja salvianlehdet pois kattilasta. Valkosipuli ei saa palaa. Lisää lämpöä ja kesäkurpitsapalat. Kuullota, kunnes ne ovat pehmeitä, noin 8-10 minuuttia. Sekoita koko ajan ja varo etteivät ne pala. Lisää oliiviöljyä jos se on tarpeen. Lisää valkoviini ja anna sen imeytyä. Soseuta kesäkurpitsa sauvavatkaimella tai tehosekoittimessa. Kaada soseutettu seos takaisin kattilaan.

3. Lisää kurpitsasoseeseen ensin kasvisliemi sitten kerma, tilkka kerrallaan samalla sekoittaen. Anna kiehua hiljalleen 8-10 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla. Maista! Keiton tulisi olla valmiina kermaisen pehmeää. Anna keiton jäähtyä (tai tarjoa kuumana). Kaada sopivaan kulhoon ja säilytä jääkaapissa tarjoiluhetkeen saakka.

4. Lisää vichy juuri ennen tarjoilua ja vatkaa keitto pallovatkaimella tai sauvasekoittimella kuohkeaksi. Koristele keitto uppopaistetuilla kesäkurpitsankuorilla. Ole tarkkana etteivät kuoret pala!

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Viikonlopun italialainen menu

Viikonloppuna oli taas aihetta syödä hyvin ja tällä kertaa päädyimme italialaiseen pitemmän kaavan mukaan. Ideana oli tehdä saltimboccaa vasikasta, koska sitä ei ollut ennen päässyt kokeilemaan ja nyt vasikkaa tuntuu olevan kaupoissa. Koska ulkofilettä ei ollut tarjolla, varioin vähän ja tein paksummat pihvit entrecôtesta. Muut ruuat valittiin sitten sillä perusteella, että saatiin salviaa vähän joka ruokaan. Tällaista oli listalla:

Kylmä kesäkurpitsakeitto
Salviapestoa ja spaghettia
Saltimbocca vasikan entrecôtesta
Pannacotta ja tämän kesän marjoja

Reseptejä seuraa perästä.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Kirja ruokakirjoittamisesta: Will Write for Food

Minulle on vuosien saatossa kasvanut aikamoinen itsekritiikin taso ruokabloggauksen suhteen: ruuan pitää olla hyvää, annoksesta pitää tulla hyvän näköinen, siitä otetun kuvan pitää näytää hyvältä ja lopuksi vielä itse blogikirjoitukseen pitäisi saada jotain järkevää sisältöä. Blogini alkuaikojen postaukset herättävätkin nykyään melkoisia myötähäpeän tunteita ja uudet kirjoitukset saattavat viettää draftijonossa pahimmillaan viikkoja, kun yritän keksiä jotain muuta sanottavaa kuin että hyvää oli.

Aiemmin olen panostanut lähinnä kokkaamisen opetteluun, mutta alkuvuodesta pyrin puuttumaan muiden vaiheiden vaikeuteen tilaamalla Amazonista muutaman kirjan. Näistä yhden mainitsinkin hyvällä menestyksellä aiemmin, mutta tänään keskitytään kirjaan, jossa kerrotaan, että ruokaa ei tule kuvailla hyväksi tai herkulliseksi, eli Dianne Jacobin kirjaan Will Write for Food (WWfF).

WWfF:n tarkoitus on kattaa suunnilleen koko ruokakirjoittamisen ammatillinen maailma lehtiartikkeleista ravintola-arvioiden ja keittokirjojen kautta ruoka-aiheiseen fiktioon. Aika suuri osa kirjasta käsittelee sitä miten pääset alalle töihin tai saat keittokirjasi julkaistua. Harvinaisen selväksi tulee, että ruokatoimittajaksi ryhtymisessä ei (ainakaan Amerikassa) ole taloudellisessa mielessä järkeä, ellei käy älyttömän hyvä tuuri.

Omasta näkökulmastani mielenkiintoisempia ovat kuitenkin ne osat, joiden aiheena on varsinaisesti kirjoittaminen. Alkupuolella puhutaan paljon oman tyylin tunnistamisesta ja hiomisesta. Mielenkiintoista onkin, miten omaan kirjoitustyyliin ei varsinaisesti tule paljon kiinnitetyä huomiota, mutta kun sitä alkaa analysoimaan, niin tiettyjä piirteitä on helppo löytää. Ruuan kuvailusta jäi parhaiten mieleen se, että ruokaa on aivan turha kehua hyväksi tai herkulliseksi. Senhän pitäisi olla itsestäänselvää: kuka nyt pahasta ruuasta kirjoittaisi. Myöskään lukijan maku ei välttämättä ole sama kuin kirjoittajan. Sen sijaan pitäisi yrittää löytää taoja kuvata ruokaa edes jotenkin objektiivisin, tai edes vertailtavissa olevin termein.

Ravintola-arvioiden kirjoittamistakin käsitellään melko laajasti. Niitä ei tässä blogissa ole nähty, koska en ole ainakaan tähän mennessä kokenut olevani tarpeeksi kokenut ravintolakävijä, että osaisin kertoa ravintolaruuan laadusta.

Ehkä mielenkiintoisin osa kirjasta oli kuitenkin reseptien kirjoittamista käsittelevä osa, vaikka suurin osa täälläkin olevista resepteistä on suoraan (tai käännetty) jostain keittokirjoista tai netistä. Reseptien kanssa on syytä muistaa, että suurin osa lukijoista ei ole yhtä sinut keittiötermien kanssa kuin kirjoittaja itse on, joten reseptin metodiosan tulisi olla yksityiskohdissaan lähes lapsellinen ja ehdottoman looginen. Tähän on tullut kirjan lukemisen jälkeen kiinnitettyä paljon huomiota. Monessa keittokirjassakin reseptien selkeyteen jää toivomisen varaa.

WWfF:n suurin anti on ollut siinä, että sen jälkeen olen kiinnittänyt huomiota asioihin, joita ei ennen ole tullut ajateltua. Valitettavasti tämä ei ole tehnyt bloggaamisesta lainkaan helpompaa, päinvastoin. En suosittele kirjaa siis siihen tarkoitukseen, mihin itse sen hankin. Muille sitten kylläkin..

(Kirjan kirjoittajalla Dianne Jacobilla on myös mielenkiintoinen blogi, jossa käsitellään samoja aihepiirejä kuin kirjassakin.)

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Dominionia ja raparperipiirakkaa


Kikille on kertynyt läänejä.

Viime viikkoina olen ehtinyt Dominionin pelaamisen ohella tehdä erilaisia raparperijuttuja. Aloitetaan Kädenväännön Pitkän kesäkuun blogimiitissä tarjoamasta mainiosta raparperipiirakasta. Tämä piirakka pyörähtää kädenkäänteessä ja lopputulos on varsin maukas. Meidän piirakkaan olisi tosin voinut laittaa vähän rohkeamminkin raparperia.

Raparperipiirakka

Murotaikina
100g voita
1dl sokeria
2,5dl vehnäjauhoja
1tl vaniljasokeria
1tl leivinjauhetta
1 kananmuna

Täyte
10dl raparperiä (pilkottuna)
(+ 2rkl maissitärkkelystä, jos käytät pakasteraparperiä)
2dl ranskankermaa 28% rasvaa, eli semmoinen yksi purkki
1 kananmuna
1dl sokeria
2tl vaniljasokeria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Tee murotaikina. Mittaa kulhoon huoneenlämpöinen voi ja kuivat aineet. Nypi seos muruiksi, eli puristele seosta sormillasi, kunnes se on tasaista murua. Lisää muna ja sekoita taikina tasaiseksi. Voitele ja jauhota piirakkavuoka. Taputtele taikina jauhotetuin sormin vuoan pohjalle ja reunoille.
Jos käytät pakastettuja raparperipaloja, sekoita niiden joukkoon maissitärkkelys. Sekoita keskenään ranskankerma tai kermaviili, muna ja sokerit. Paista pohjaa ensin noin 5 minuuttia ilman täytettä. Levitä raparperit pohjalle ja kaada päälle ranskankermaseos. Paista piirakkaa noin 30 minuuttia, kunnes pinta on saanut hieman väriä ja raparperit ovat pehmeitä.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Liekitetyt letut

Nämä letut ovat pyörineet mielessäni siitä saakka, kun bongasin ne samasta Ruokasafari-jaksosta kuin hiljakkoin postaamani ulkofile-resepti. Valitettavasti valmistuksen reunaehdot, konjakki, cointreau ja sopiva tilaisuus, eivät yhdistyneet ennen kuin sunnuntaipäivällisellä. Hyvää kuitenkin kannatti odottaa, sillä voissa uittaminen ja liekitys tekivät kyllä letuille ihmeitä. Lisäksi ratkesi pitkään vaivannut pulma: miten ottaa letuista kelvollisia kuvia. Lisäämällä kuvaan liekit, tottakai!

Ranskalaiset appelsiinikrepit

8 annosta

250 g (n. 4 dl) jauhoja
0,5 l maitoa
3 munaa
50 g (reilu 1/2 dl) sokeria
hyppysellinen suolaa
40 ml Cointreau-appelsiinilikööriä

liekitykseen
30 ml konjakkia
30 ml appelsiinilikööriä – Grand Marnieria, Cointreauta tai Curaçaoa
15 g sokeria
suzette-voita

1. Sekoita jauhot, suola ja sokeri kulhossa. Muotoile jauhon keskelle kuoppa. Riko kolme munaa kuoppaan ja sekoita ne jauhoihin vispilällä. Lisää hitaasti maito, sekoita hyvin tasaiseksi taikinaksi. Jätä lepäämään tunniksi ja lisää tilkkanen appelsiinilikööriä.

2. Sivele kreppipannu voilla ja kaada sille kauhallinen kreppitaikinaa. Kääntele pannua niin, että taikina leviää tasaiseksi. Paista kreppiä kunnes reunoista tulee kullankeltaiset, käännä ja paista toinenkin puoli.

Liekitys

3. Kuumenna pannu, lisää nokare Suzette-voita ja anna sen sulaa (mutta älä ruskista). Pane valmis kreppi pannulle, kääntele sitä voissa ja taittele neljään osaan, pane pannun reunalle odottamaan. Toista sama seuraavilla krepeillä.
Lopuksi kuumenna pannu, kaada kreppien päälle konjakki ja likööri ja sytytä varovasti tuleen. Ripottele sokeria liekkien päälle, sammuta ja tarjoile.

4. Jos syöjiä on paljon, jokainen annos kannattaa valmistaa erikseen.

Suzette-voi

Ainekset:
150 g pehmitettyä voita
150 g sokeria
puolen appelsiinin mehu
vähän sitruunan mehua
30 ml konjakkia
30 ml appelsiinilikööriä – Grand Marnieria, Cointreauta tai Curaçaoa

1. Yhdistä voi ja hienosokeri ja sekoita pehmeäksi. Lisää appelsiinin ja sitruunan mehut. Sekoita hyvin. Lisää lopuksi konjakki ja likööri. Säilytä jääkaapissa käyttöhetkeen saakka.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Yrttikuorrutettu lampaankaree, boulangèrperunat ja provencelaiset kesäkurpitsat

Gordon Ramsay on suosikkini kiroilevien tv-kokkien joukossa. Kirjahyllyssäni onkin majaillut Ramsayn Sunnuntairuokaa-kirja jo vuoden verran, mutta en ole kokannut kyseisestä kirjasta mitään. Kun kerran oli sunnuntai ja ruokavieraitakin tulossa, mikäs sen luontevampaa kuin laittaa Sunnuntairuoka testiin.

Kirja koostuu ateriakokonaisuuksista, mutta valitsin tällä kertaa vain pääruuan lisäkkeineen. Kirja avautui peukkumetodilla sopivasti lampaankareen kohdalta, ja kun lisäkkeetkin näyttivät syömäkelpoisilta, niin ruoka oli valittu. Kare on vieraillut keittiössämme ennenkin ja se on kyllä niin erinomaista (ja rasvaista) lihaa, että oksat pois. Siispä sitä kelpasikin vieraille kokata.

Kyljys olikin hyvää, mutta taisin laittaa yrttikuorrutteeseen vähän liikaa leipää, koska se ei kovin voimakkaasti maistunut, ja sitä jäi parin kareen jälkeen vielä runsaasti yli. Olisi siis ollut parempi tehdä vähän pienempi määrä suuremmalla yrttikonsentraatiolla. Myös jos käytät karitsankaretta, niin paistoaikaa sopii lyhentää hiukkasen, täydellä ajalla noista tulee lähes läpikypsiä, mikä ei tosin rasvaisuuden takia kovasti haittaa.

Lisäkkeistä olin erityisen mielissäni boulangèrperunoista. Yleensä kaikenlaiset uuni+peruna-viritelmäni (kiusaukset, kermaperunat, …) ovat kuivia ja mauttomia, mutta tässä oli oikein mukavasti makua. Todennäköisesti syynä oli yrteillä terästetty kanaliemi ja runsas sipulinkäyttö. Sopii siis tehdä myöhemminkin perunalisäkkeeksi.

Jälkiruuaksi teimme liekitettyjä lettuja, mutta niistä sitten seuraavassa postauksessa.

Yrttikuorrutettu lampaankaree

4 annosta

2 isoa lampaankareeta kahtia leikattuna
oliiviöljyä kypsentämiseen
merisuolaa ja mustapippuria
2 rkl englantilaista sinappia

yrttikuorrutus:
4 viipaletta päivän vanhaa leipää ilman kuorta
iso kourallinen persiljaa
pieni kourallinen korianteria
pieni nippu timjamia
muutama rosmariininoksa
50 g vastaraastettua parmesaania

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Tee lampaanrasvaan ristikkäisiä viiltoja ja mausta reilusti. Paista kumpikin lampaankaree oliiviöljyssä uuninkestävässä padassa kullanruskeaksi; noin 4 minuuttia kummaltakin puolelta. Pane pata uuniin ja anna lihan kypsyä 10-15 minuuttia, kunnes se tuntuu kimmoisalta. Anna lihan maustua sillä välin, kun teet yrttikuorrutuksen.

2. Revi leipä paloiksi ja pane ne monitoimikoneeseen. Tee yrttien lehdistä karkeaa silppua ja pane monitoimikoneeseen parmesaanin ja mausteiden kanssa. Kun käynnistät koneen, leivänpalat hajoavat pieniksi muruiksi ja saavat kirkkaanvihreän värin. Sivele liha sinapilla, levitä yrttikuorrutus ja painele se lujasti lihan pintaan. Pane liha takaisin uuniin 5 minuutiksi.

3. Leikkaa liha viipaleiksi. Tarjoa kullekin ruokailijalle kolme viipaletta ja lisäksi perunoita ja kesäkurpitsaa.

Boulangèrperunat

4 annosta

4 dl kanalientä
1 timjaminoksa
2 rosmariininoksaa
5 valkosipulinkynttä kuorittuina
2 isoa sipulia kuorittuina ja viipaloituna
hieman oliiviöljyä kypsentämiseen
4 isoa kiinteää perunaa
merisuolaa ja mustapippuria

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Lisää kanaliemeen timjami, rosmariini ja kolme murskattua valkosipulinkynttä ja kiehauta. Käännä lämpö pois, anna liemen maustua 20 minuuttia ja siivilöi. Hienonna loput valkosipulinkynnet. Kypsennä sipuleita ja valkosipuleita oliiviöljyssä 6-8 minuuttia, kunnes ne pehmenevät. Kuori sillä välin perunat ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi.

2. Asettele perunat ja sipulit kerroksittain isoon, laakeaan uunivuokaan. Mausta kukin kerros kunnolla ja lopeta perunaviipalekerrokseen. Lisää niin paljon kanalientä, että se peittää kaksi kolmasosaa astian reunoita. Painele perunakerros tasaiseksi ja pirskota päälle vähän oliiviöljyä. Kypsennä 35-40 minuuttia, kunnes perunat ovat päältä kullanruskeita ja tuntuvat pehmeiltä.

Provencelaiset kesäkurpitsat

4 annosta

4 isoa kesäkurpitsaa
oliiviöljyä paistamiseen
1 rosmariininoksa, lehdet hienoksi silputtuina
merisuolaa ja mustapippuria
2 rkl balsamiviinietikkaa
175 g kirsikkatomaatteja puolikkaina
muutama basilikanoksa, lehdet revittyinä

1. Leikkaa kesäkurpitsat vinosti senttimetrin paksuisiksi viipaleiksi. Kuumenna hieman oliiviöljyä korkealaitaisessa paistinpannussa. Lisää kesäkurpitsat ja silputtu rosmariini ja kypsennä minuutin verran. Mausta reilusti ja lisää loraus balsamiviinietikkaa. Kaada kirsikkatomaatit kattilaan ja kypsennä 2-3 minuuttia. Lisää vähän oliiviöljyä, mausteita ja etikkaa. Anna kypsyä, kunnes kesäkurpitsat ja tomaatit alkavat pehmetä. Sekoita basilikanlehdet mukaan, tarkista maku ja tarjoile heti.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone