Possun etuselkä ja uunijuurekset

Olen aina pitänyt rasvaisista ruhonosista. Erityisesti paistit eivät ole suosiossani (paitsi lampaan) ja pihvilihoistakin pidän eniten entrecotesta. Hinta/makusuhteeltaan kevyesti paras uunipaisti tulee kuitenkin possun etuselästä. Sitä saa kaupasta puoli-ilmaiseksi (luokkaa 3e/kilo) silloin kun sitä on saatavilla, päällä on muhkea rasvakerros ja muutaman tunnin haudutuksen tuloksena on suussasulavan pehmeää ja maukasta lihaa. Lihan rasvaisuus takaa myös sen, että liha pysyy mehevänä. Tämän voi pilata vain kiirehtimällä.

Etuselän lisäkkeenä toimii näin talvisaikaan hienosti uunijuurekset. Niissä voi käyttää suunnilleen kaikkia kaupasta löytyviä juureksia ja sipulia, omat suosikkini ovat tällä hetkellä punajuuri ja porkkana. Uunijuurekset syntyvät esimerkiksi Hesarin ohjeella. Ne voi hyvin laittaa lihan kanssa samaan uuniin paistoajan lopulla ja nostaa lämpötilaa, etuselkä kestää sen kyllä.

Possun etuselkä uunissa

vajaa kilon mötikkä possun etuselkää
suolaa
pippuria
paprikaa
(muuta, mitä?)

1. Mausta liha joka puolelta. Suolaa kannattaa käyttää reilulla kädellä. Mausteita voi valita maun mukaan.

2. Laita liha uunivuokaan, joka kerää lihasta irtoavan rasvan ja paista 125 asteisessa uunissa vähintään 3 tuntia.

3. Nam.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Voissa paistetut silakat

Unohdetaanpa hetkeksi viinisnobailu ja ranskalaiset klassikkojälkiruuat, tunnetustihan 99% lukijoista ei moiset kiinnosta. Siksipä meilläkin tehtiin eilen herkullista ruokaa, johon tarvittiin vain viittä ainesosaa, joista kaikista on eksoottisuus kaukana.

Minun helmasyntini silakoita paistettaessa on aiemmin ollut liian kuuma pannu ja liian lyhyt paistoaika. Tällöin silakoista ei tule rapeita vaan ne jäävät pehmeän mössöisiksi. Siispä pannu miedolle lämmölle ja kärsivällisyyttä paistoajan kanssa. Ja voissa ei tule säästellä!

Voissa paistetut silakat

silakkafileitä
ruisjauhoja
runsaasti voita paistamiseen
suolaa
valkopippuria

1. Laita suuri paistinpannu miedolle lämmölle. Lisää runsaasti voita.

2. Kaada ruisjauhoja lautaselle, pyörittele silakkafileitä yksitellen jauhoissa ja lisää pannulle. Anna tiristä rauhassa ja käännä. Paistetun puolen pitäisi tuntua selvästi rapsakalta kääntämisen jälkeen. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

3. Tarjoa heti esimerkiksi perunamuusin kera.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Lihakeitto

Lihapadan perään blogattavaksi sopii mainiosti lihakeitto. Tällainen lihakeitto kun muistuttaa kovin paljon lihapataa. Käytän lihakeitossa aina pitkään haudutettavaa ruhonosaa, esimerkiksi naudan etuselkää. Liemi on aina lihaliemestä ja kasviksina on aika lailla samoja juureksia ja vihanneksia kuin patoihinkin voisi laittaa. Lisäksi perunat uppoavat keittoon itseensä kun padoissa ne tapaavat olla lisäkkeen roolissa.

Minulle on vakiintunut tavaksi aloittaa keiton tekeminen kuutioimalla liha kattilaan ja lisäämällä kattilaan sen verran vettä, että lihat peittyvät sentillä tai parilla. Sitten keitän pari kolme tuntia miedolla lämmöllä, niin, että vesi juuri ja juuri kuplii. Noin puolen tunnin jälkeen lihasta on irronnut veden pinnalle vaahto, jonka kaavin varovasti kauhalla pois. Tämän jälkeen saatan heittää sekaan jokusen mauste- tai mustapippurin.

Muutaman tunnin keittämisen jälkeen liha on pehmennyt ja luovuttanut liemeen mahtavasti makua. Tästä pisteestä keitto valmistuukin sitten nopsasti. Keittoon lisätään vettä tai lihalientä ja halutut kasviskomponentit kypsymisjärjestyksessä: ensin porkkana/lanttu/juurekset (keittojuurekset toimii), niiden perään perunat (jotka tapaan leikata melko pieniksi kuutioiksi) ja sitten muut kasvikset, esimerkiksi purjoa tai sipulia tai herneitä tai mitä mieli tekeekin. Aivan lopuksi maustan vielä tuoreilla yrteillä (persilja on hyvää) ja lisään tarpeellisen määrän suolaa. Juureksiin kannattaa jättää purutuntumaa. Seuraavana päivänä lämmitettäessä alkavat perunat muuten helposti olla hajoamispisteessä, eikä mössöä ole muutenkaan kiva syödä.

Lihakeitto

700 g naudan etuselkää
vettä
1/2 – 1 1/2 litraa lihalientä
kymmenkunta mauste- tai mustapippuria
1 pussi keittojuureksia
2 porkkanaa
6 perunaa
puolikas purjo
150 g herneitä
puska tuoretta persiljaa
suolaa

1. Leikkaa liha parin sentin kuutioiksi. Lisää kattilaan ja peitä lihat vedellä. Keitä juuri ja juuri kiehuen 3 tuntia. Noin puolen tunnin jälkeen kerää lusikalla varovasti pintaan muodostunut vaahto. Tarkasta välillä, ettei vesi lopu.

2. Leikkaa porkkana ja perunat pieniksi kuutioiksi. Lisää ensin porkkana ja keittojuurekset, noin 5 minuuttia myöhemmin perunat. Leikkaa purjo pitkittäin halki ja puolikkaat noin sentin mittaisiksi suikaleiksi. Lisää kattilaan. Keitä noin 10 minuuttia, tai kunnes perunat ovat juuri ja juuri kypsiä. Heitä joukkoon herneet ja persilja ja lisää suolaa, kunnes liemi on sopivan suolaista.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Kaalikääryleet

Kaalikääryleet, erityisesti niiden täyte, olivat suurta herkkuani ala-asteen kouluruuista. Olen pari kertaa yrittänyt tehdä itse kääryleitä, mutta surkealla menestyksellä. Yksi ongelmista on ollut tarpeeksi suuren kattilan puute: kokonainen kaalikerä kun ei mahdu viiden litran kattilaan. Ehkä se olisi yksi hyvä syy lisää investoida 8 tai 11 litran kattilaan. Lähdin kuitenkin välineistön puutteista huolimatta yrittämään jälleen kerran kaalikääryleitä. Hieman ikäväähän se kaalin kierittäminen ympäriinsä kiehuvassa vedessä oli, mutta sain taisteltua tarvittavan määrän lehtiä kaalinpäästä irti.

Täytteessä luotin hyväksi havaittuun menetelmään, eli mitä enemmän kermaa, sen parempi lopputulos. Kun kääryleiden päälle vielä lorautti runsaasti voita ja siirappia, oli lopputulos varsin herkullinen pienistä ulkonäön puutteista huolimatta. Lisäkkeenä oli näemmä puolukkaa ja kukkakaalia. Resepti on jonkinlainen kombinaatio tästä, tästä ja tästä reseptistä.

Kaalikääryleet

8 lehteä kaalia

täyte:
300 g naudan jauhelihaa
1 1/2 dl riisiä
1 sipuli
1 kananmuna
suolaa
valkopippuria
meiramia
2 dl kermaa

päälle:
50 g voita
2 rkl siirappia

0. Lämmitä uuni 175 asteeseen.

1. Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Keitä kaalinpäätä isossa kattilassa. Kun päällimmäinen lehti alkaa pehmittyä, irroita se ja jatka taas keittämistä. Toista kunnes irroitettuna on riittävän monta lehteä. Vuole lehtien varsien paksu osa ohuemmaksi.

2. Kuullota sipuli voissa ja yhdistä täytteen aineet massaksi. Jos yhdistät riisin ja sipulin lämpimänä jauhelihaan, käytä täyte heti ellet halua ruokamyrkytystä. Laita jokaiselle kaalinlehdelle puolisen desiä täytettä ja kääri tiukaksi rullaksi ja aseta uunivuualle liitoskohta alaspäin.

3. Sulata voi, sekoita siihen siirappi ja voitele sekoituksella kääryleet.

4. Paista noin tunti. Jos kääryleet näyttävät kuivilta, voit lisätä vuokaan kaalien keitinvettä. Peitä tämän jälkeen vuoka foliolla ja paista vielä 20 minuuttia.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Perunamuusi

Perunamuusin tekeminen ei ole vaikeaa. Tekovaiheissa kantavat teemat ovat
1) perunamuusin valmistuksen joka vaiheessa pyritään mahdollisimman pieneen vetisyyteen (ja veden korvaamiseen maidolla/voilla)
2) perunamuusissa ei saa olla klimppejä/möykkyjä
3) voita omantunnon mukaan 😀

Liisteriäkin muusista voi saada, jos innostuu vispailemaan liikaa, mutta se on helppo välttää jättämällä ylettömän vispauksen väliin.

Tarvitset ensinnäkin jauhoisia perunoita. Esimerkiksi van goghit kelpaavat hyvin, ja niitä on yleensä aina saatavilla. Keitä perunat kuorineen reilusti suolatussa vedessä. Kuorineen keittäminen estää perunoita hajoamasta veteen jolloin keitinvettä ei imeydy niin paljon perunoihin. Suolaa ei lisätä keitinveteen maun takia, vaan jotta perunoiden vesimäärä pienenisi (vesi pyrkii pois perunoista, jotta keitinveden ja perunoiden suolapitoisuus lähenisivät toisiaan, osmoosiksiko tätä kutsuttiin). Perunoita keitetään kunnes ne ovat täysin kypsiä, älä silti ylikeitä perunoita vetisiksi. Vaihtoehtoisesti perunat voi kypsentää myös uunissa.

Kun perunat ovat kypsiä, kaada vesi pois ja aseta perunat lautaselle hetkeksi. Tällä välin lämmitä maito ja voi kattilassa. Voin määrä on omantunnon kysymys: jos tarjolla on hienompaa ruokaa, maidon ja voin suhde voi olla 2:1, arkiruuissa pieni voinokare riittää. (Ja jos vastustat Pekka Puskaa, laitat aina runsaasti voita).

Kun maito on lämmintä ja perunat hieman asettuneet (ja haihduttaneet vesihöyryä), kuori perunat sormin tai veitsellä. Tämän jälkeen purista perunat perunapusertimen tai suurireikäisen siivilän läpi. Näin voit olla varma, että muusiin ei jää möykkyjä. Itselläni on ollut huonoja kokemuksia perunasurvimista, yleensä möykkyjä jää yrityksistä huolimatta. Perunamassaa voi sekoitella hetken miedolla lämmöllä kattilassa, jolloin ylimääräistä vettä haihtuu taas perunoista. Tämän jälkeen lisää lämmintä maito-voiseosta kunnes koostumus on sopiva. Muusia ei tarvitse erityisemmin vispata. Sekoittaminen riittää. Sopiva maidon määrä ja koostumus on täysin makuasia.

Lopuksi mausta (ja maista!) ainakin suolalla. Jos käytät suolattua voita, kannattaa tämä pitää mielessä suolaa lisättäessä, ettei muusista tule liian suolaista. Myös pippuria ja muitakin mausteita/yrttejä voi käyttää. Viimeksi liuotimme maitoon raastettua piparjuurta, joskin niin vähän, ettei sillä ollut sanottavaa vaikutusta lopputulokseen.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Riisipuuro ja marjakiisseli

Meille on viimeisten kuukausien aikana kehittynyt varsinainen puuro+kiisseli -addiktio. Suunnilleen kerran viikossa on laitettava puuro liedelle tai uuniin ja kiisseliä tulemaan. Hommahan on hyvin yksinkertaista. Ohjeet löytyvät suoraan niin riisi-, ohra- kuin mannasuurimopussinkin kyljestä, eikä se kiisselinkään tekeminen sen monimutkaisempaa ole.

Puuromaidon pitää olla täysmaitoa, rasvattomammat vaihtoehdot eivät yksinkertaisesti maistu yhtä hyviltä. Toisaalta emme ole myöskään onnistuneet kerma- tai voilisäyksillä saamaan lopputuloksesta hyvää, vaikka olen kyllä syönyt herkullista riisipuuroa, jonka hyvyyden takana on kokin mukaan ollut runsas kerman käyttö. Helpointa puuro on tehdä uunissa ja lopputuloskin on jotenkin maukkaampi näin, vaikka valmistusaika piteneekin (sehän on minun kirjoissa vain hyvä juttu).

Kiisseli kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennen puuron valmistumista, jotta se ehtii jäähtyä kunnolla (puuronhan tulee olla kuumaa ja kiisselin kylmää). Kiisselistä tulee parasta kun sen tekee hyvään mehuun. Me käytetään Brunnebyn mehuja, useimmiten vadelmamehua. Marjana on näin syksystä useimmiten mansikka, kun niitä on pakastin täynnä, keväämmällä sitten vadelmaa ja mustikkaa sekoitettuna. Ja roiskaistaan me silloin tällöin mustikkaa mansikankin sekaan. Marjasekoitukset tekevät mausta aina hieman moniulotteisemman. Ja jäähdytys on nopeinta kun kattilan upottaa kylmään vesihauteeseen ja laittaa marjat lopuksi sekaan jäisinä.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Perushampurilaiset

hamppi
Kuvassa ei puutikkuja.

Me syödään kolmea ruokalajia säännöllisesti parin viikon välein: pizzaa, kylmäsavulohipastaa ja hampurilaisia. Joskus aikojen alkuhämärissä olenkin postannut hampurilaisista, mutta meidän vakiohampparit eivät ole kyllä aivan noin valtavia.

Sämpylät sen sijaan teemme edelleen enemmän tai vähemmän saman reseptin mukaan. Silloin tällöin olen kokeillut kaikenlaisia jauhojenvaihtoja tuohon reseptiin nähden (tilkka ruisjauhoja sopii yllättävän hyvin..), mutta parhaat hampparisämpylät syntyvät kyllä tuolla jauhosekoituksella tai puhtaalla ydinvehnäjauholla. Tuoreet sämpylät ovatkin ehdottomasti herkullisten hampurilaisten välttämätön osa.

Pihvit taas maustamme nykyään hp-kastikkeella. Kokonaisuudessaan neljän pihvin reseptiin kuuluu 400 grammaa naudan paistijauhelihaa, puolikas sipuli pieneksi pilkottuna, kananmuna, muutamia lurauksia hp-pullosta ja suolaa ja pippuria. Ja hyviä ovat, etenkin parilapannulla paistettuna.

Muut täydellisten hampurilaisten komponentit ovat salaatti, tomaatti, cheddar-juusto, kurkkusalaatti, majoneesi, sinappi ja ketsuppi.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Karjalanpaisti

Meilläkin tehdään aika usein näitä normaaleja suomalaisia perusruokia: liha/kalakeittoa, jauhelihakastiketta, karjalanpiirakoita, lihapullia, korvapuusteja, pitsaa, hampurilaisia, makaronilaatikkoa… Aika harvoin näitä tulee kuitenkaan blogattua, kun reseptit tuppaavat olemaan pussinkylkitavaraa tai muuten jotenkin tylsiä. Ajattelin nyt yrittää korjata tätä puutetta ja postailla perusruokaresetejäkin silloin tällöin. Yritän muistaa tagailla nämä postaukset perusruuaksi ja täydentää muutamalla vanhemmallakin postauksella.

Näissä on tietenkin se ongelma, että tässä iässä ja tällä kokemuksella on vaikea sanoa olevansa minkään sortin asiantuntija suomalaisessa ruokaperinteessä saati väittää keksineensä jotain uutta näihin. Näin on ainakin karjalanpaistin kohdalla.

Google osaa kertoa, että karjalanpaisti on itse asiassa useammalla nimellä Karjalan alueella kulkeneiden lihapatojen yhteisnimitys ja että karjalanpaisti valloitti muun Suomen sotien jälkeen, kun Karjalan väestö asutettiin ympäri maata. Minulle karjalanpaisti on tarkoittanut yksinkertaista lihapataa, jossa on enemmän kuin yhden eläimen lihaa ja kasvisosasto edustaa korkeintaan sipuli. Ilmeisesti “aidossa” karjalanpaistissa edes sipulia tai pippureita ei juuri ole harrastettu, mutta tästä voi tietenkin kiistellä loputtomiin: jokaiselle kun se aito karjalanpaisti on se, jota se oma mummo on sattunut tekemään.

karjalanpaisti

Näin yksinkertaisessa ruuassa tärkeintä on luonnollisesti sopivat lihat. Itse tykkään laittaa nautaa, sikaa ja lammasta noin tasaosissa, mutta eläinvalikoimaa voi tuunata oman maun mukaan. Lihojen tulisi olla rasvaisempaa ja kovempaa sorttia, esimerkiksi rintaa, lapaa, etuselkää, tms., ei missään tapauksessa paistia. Pitkä kypsytysaika kyllä pehmittää lihat ja rasva liukenee liemeen antaen sille makua. Perinteisesti mukaan on voitu heittää myös naudan munuainen ja maksaa, mutta itse en ole näitä uskaltanut kokeilla.

Toiseksi tärkein asia on kypsytysaika. Paras tulos syntyy noin 100 asteen (jopa vähän alle) lämmössä reilussa 8 tunnissa. Helpointa on laittaa lihat yöllä uuniin ja herätä aamulla mahtavaan tuoksuun. Ellei sitten käy niin, että herää aamuviideltä mahtavaan tuoksuun, eikä saa enää sen takia unta.

Kasviksia voi laittaa, jos haluaa. Itse tykkään laittaa sipulia, mutten muuta. Muita potentiaalisia vaihtoehtoja on monen sortin juurekset, porkkana, palsternakka, jne. Mausteitakaan ei juuri tarvita. Pippurit ja laakerinlehti sopivat tähän. Suola kannattaa lisätä vasta loppuvaiheessa, ettei vahingossa suolaa liikaa ennen nesteiden haihtumista.

Karjalanpaisti

lihaa, esim 1/3 nautaa, lammasta ja possua (lapa/etuselkä/rinta/kassler…)
noin yksi sipuli per puoli kiloa lihaa
musta/mauste/valkopippureita
laakerinlehti
suolaa

1. Leikkaa kaikki lihat kuutioiksi. Laita ne pataan ja lisää vettä niin, että lihat peittyvät juuri ja juuri. Mausta pippureilla ja laakerinlehdellä.

2. Paista uunissa 100 asteessa vähintään 8 tuntia.

3. Mausta suolalla.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Tursk.. eiku lihamureke

Tällä viikolla olisi varmaan ajankohtaista blogata jotain turskasta, mutta taidan nyt kuitenkin tyytyä viime viikon jauhelihamurekkeeseen.

Vaihdoin noin vuosi sitten kämppää kaasu-uunillisesta sähköuuniseen kämppään ja uunin käyttämiseen alkaa vähitellen tottua. Kaasuliesihän oli erittäin kätevä, mutta kaasu-uunilla en oikein ikinä saanut kelvollista tulosta aikaan. Sähköliesi ja -uuni taas ovat kätevät juuri toisin päin.

Siispä tajusinkin viime viikolla, etten ole ikinä tehnyt jauhelihamureketta. Pikainen googletus löysi Stockmannin reseptin, jossa oli jatkeena korppujauhojen sijaan kaurahiutaleita. Muutoin resepti oli varsin perinteinen ja hienosti toimiva. Me tehtiin tupla-annos, siksi kaksi mureketta.

Lihamureke

400 g jauhelihaa
1 dl kaurahiutaleita
1½ rkl perunajauhoja
1½ tl suolaa
1 maustemitta pippuria
1 – 2 dl maitoa tai vettä
1 kananmuna
2 rkl silputtua sipulia
1 rkl voita tai margariinia
1 rkl korppujauhoja
valelemiseen: 1-2 dl lihalientä kuutiosta

Mittaa hiutaleet ja perunajauhot kulhoon. Lisää puolet nesteestä sekä lihamureke, mausteet ja kananmuna. Kuullota sipulisilppu rasvassa, jäähdytä ja lisää. Vaivaa sitkeä ja tasainen massa, lisää nestettä tarpeen mukaan. Lihamurekkeen massan tulee olla löysempää kuin lihapullien.

Muotoile kiinteä mureke ja taputtele sitä kostein käsin. Ripottele pinnalle hieman korppujauhoja ja sivele juoksevalla rasvalla. Paista 175 asteisessa uunissa 45–60 minuuttia. Kun puolet paistoajasta on kulunut, valele mureke kuumalla liemellä. Anna murekkeen levätä 5 minuuttia ennen kuin viipaloit.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Maailman paras makaronilaatikko

Nyt kyllä ryhdistäydyn. Reseptiarkistosta on muodostunut jonkinlainen painotaakka, jonka takia ei tule blogattua uusia ruokia tarpeeksi, ja sitten taas arkisto kasvaa. Tällä viikolla aionkin urakoida koko arkiston tyhjäksi ja jatkaa tämän jälkeen hieman ajantasaisemmalla linjalla.

Tavallisen makaronilaatikon reseptiä en muista monessakaan ruokablogissa nähneeni. Makaronilaatikostakin voi kuitenkin tehdä joko hyvää tai pahaa. Tämä on mielestäni sieltä paremmasta päästä.

Makaronilaatikko

300 g makaroneja
2 lihaliemikuutiota
400 g jauhelihaa
1 sipuli

Munamaito:
3 munaa
7 dl maitoa
suolaa, pippureita
paprikaa, provencen yrttejä

1. Keitä makaronit runsaassa lihaliemikuutioilla maustetussa vedessä.

2. Ruskista jauheliha ja hienonnettu sipuli

3. Sekoita munamaidon ainekset vuuassa. Mausta runsaasti. Lisää aluksi vain noin puolet maidosta.

4. Lisää jauheliha ja makaronit vuokaan. Lisää maitoa tarpeellinen määrä.

5. Kypsennä 175-asteisessa uunissa 60 minuuttia. Tarjoa ketsupin kera.

Tämän version pääpointti on munamaidon runsas maustaminen. Paprika on oma suosikkijauhelihamausteeni, ja provencen yrttejä saa kipata munamaidon sekaan kunnolla. Yleensä pistän lisäksi jauhettua musta- ja valkopippuria ja hieman suolaa. Lihaliemessä keitetyt makaronit ovat myös hieman maukkaampia kuin vedessä keitetyt.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone