April – 2006 – Sorsanpaistaja

Pashaa

celeApril 18, 2006 0 Comments

Pääsiäinen oli ja meni, mutta pistänpäs nyt vielä pääsiäispashan ohjeen, kun sain kuvat ulos kamerasta. Lisäksi tämä oli niin hyvää, että sitä kannattaa kokeilla, vaikkei pääsiäinen olisikaan. Resepti löytyi ruokala.tv:stä.

Pasha

200 g voita
2 dl sokeria
250 g maitorahkaa
1 munankeltuainen
1-2 tl vaniljasokeria
1 sitruunan mehu
2 rkl mantelirouhetta
2 rkl rusinoita
2 dl kuohukermaa
koristeluun hedelmiä

Kaada rahkasta liiat nesteet pois. Hienonna rusinoita hieman terävällä veitsellä. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää rahka, keltuainen, vaahdotettu kerma, vaniljasokeri, sitruunan mehu, mantelirouhe ja rusinat. Kaada seos valumaan ohuella harsokankaalla vuorattuun pashamuottiin tai siivilään. Kumoa pasha tarjolle seuraavana päivänä ja koristele se hedelmillä ja kermavaahdolla.

Lammasta ja viinirypäleitä

celeApril 15, 2006 2 Comments

Lueskelin ihmeissäni pastanjauhajilta, tekevätkö he lampaan samalla tavalla kuin minä orjineni. Aloiteltiin nimittäin pääsiäistä jo hyvissä ajoin muutama päivä sitten ja tyhjensimme punaviinipullonkin samaan tapaan kuin pastanjauhajat. Ja sisään tungettiin valkosipulia. Oli siinä sitten hieman erojakin, onneksi.

Lammas ei varsinaisesti kuulu sorsakeittiön vakiokalustoon. Olisi ehkä syytä kuulua, sillä viime aikoina kokeilemani lammasruuat ovat olleet lähes poikkeuksetta melkoisen maittavia. Lampaan paistamista varten selailin keittokirjavarastostani mehukkaimman näköistä lammasreseptiä. Niitähän löytyikin useita. Lopulta valinta kohdistui tähän reseptiin, joka on alun perin Toscanan herkut -kirjasta.

Agnello marinato con uva nera

1 kg:n luuton lampaanpaisti
2 valkosipulinkynttä
1 rosmariinin oksa
3 laakerinlehteä
mustapippuria
pullollinen punaista italialaista pöytäviiniä
1 tl fenkolin siemeniä
10 katajanmarjaa
4 rkl oliiviöljyä
suolaa
600g tummia viinirypäleitä

1. Puhdista ja kuivaa lampaanpaisti. Kuori ja viipaloi toinen valkosipulinkynsi, työnnä viipaleet lihaan, poistetun luun paikalle. Sido paisti kostutetulla puuvillalangalla niin, että siitä tulee tiivis paketti. Pujota sidosten alle rosmariinin oksa ja laakerinlehti. Mausta kauttaaltaan pippurilla.

2. Kaada punaviini kulhoon, lisää murskatut fenkolin siemenet, katajan marjat ja purista mukaan toinen valkosipulin lohko. Pane paisti marinadiin ja anna sen maustua peitettynä yli yön.

3. Kuumenna uuni 180 asteeseen. Ota paisti marinadista ja valuta. Siivilöi marinadi. Ruskista paisti uuninkestävässä padassa käännellen kuumennetussa öljyssä. Valele marinadilla, mausta suolalla ja pane uuniin. Kypsennä paistia, välillä käännellen noin 1 tunti. Lisää tarpeen mukaan marinadia

4. Halkaise viinirypäleet ja poista kivet. Lisää rypäleet pataan, kun kypsennysaikaa on jäljellä noin 20 minuuttia. Sekoittele välillä niin, että rypälemehu irtoaa liemeen. Leikkaa paisti ohuiksi viipaleiksi ja tarjoa rypäleinen haudutusliemi kastikkeena.

5. Lisäkkeksi sopivat vaikkapa rosmariiniperunat.

Mehän sitten paisteltiin rosmariiniperunoita, kun reseptissä käskettiin. Nehän ovatkin ehkä parasta, mitä perunoista voi ylipäänsä tehdä. Sorsakeittiön vakiintunut rosmisperunaohje on alun perin kirjasta Ranskalainen keittiö.

Rosmariiniperunat

6 annosta

1,3 kg jauhoisia perunoita
4-6 rkl oliiviöljyä
2-3 tuoreen rosmariinioksan lehdet irroitettuina ja silputtuina
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria

1. Kuori perunat ja leikkaa ne 2,5cm paloiksi. Pane ne kulhoon, peitä vedellä ja liota 10-15 minuuttia. Valuta, huuhtele ja valuta uudelleen. Kuivaa perunat sitten hyvin pyyheliinalla.

2. Kuumenna noin 4 rkl öljyä paistinpannussa. Lisää perunat ja kypsennä 2 minuuttia sekoittamatta, jotta niiden pinta paistuu kiinni ja ne ruskistuvat yhdeltä puolelta.

3. Ravistele pannua ja kääntele perunoita jotta ne ruskistuvat toiselta puolelta. Jatka sekoittelua, kunnes perunat ovat joka puolelta tasaisen ruskeita. Mausta suolalla ja pippurilla.

4. Lisää hiukan öljyä ja jatka perunoiden kypsentämistä miedolla lämmöllä 20-25 minuuttia, kunnes ne tuntuvat pehmeiltä. Sekoita usein. Ripottele noin 5 minuuttia ennen paistamisen lopettamista sekaan silputtu rosmariini.

Ihan maittavaa oli. Olin hieman huolimaton kalvojen ja läskinpoistossa, joten pinta ei ollut ehkä ihan täydellinen. Pitää kuitenkin alkaa paistelemaan lammasta useamminkin.

Pääsiäispupu…keittoa

celeApril 14, 2006 8 Comments

Pääsiäisen perinneruokiin kuuluu tietenkin lammas, jota pastanjauhajatkin hämmentelivät punaviinissä. Itse söin lammasta jo pari päivää sitten, mutta pienistä teknisistä häiriöistä johtuen en ole saanut kyseisen paistoksen kuvia käsiteltyä. Ehkä huomiseen mennessä.

Pääsiäislampaalle vaihtoehdon tarjoaa pupunpaistaja, joka ilmeisistä syistä on sorsanpaistajan keittiökaveri. Ehkä ensi syksynä tähtäimeen voisi osua pupujen lisäksi myös joitain mehukkaita sorsia, niin ei tarvisi niin kovin juosta niiden perässä. Päästetään siis sorsanpaistajan ensimmäinen vieraskynä vauhtiin.

Pääsiäispupukeitto

Näin lintuinfluenssahysterian jyllätessä pääsiäistiput ovat pahanmakuisina luonnollisesti poissuljettu vaihtoehto, joten luonnollinen valinta tämän pääsiäisen ruoaksi oli tietenkin pääsiäispupu. Pakastinta pengottuani käteeni osui viime pörköltin jäljiltä jääneitä erinäisiä jäniksen osia sisältäviä nyssäköitä, joista valitsin etujaloilla ja lavoilla täytetyn pussukan lähinnä sopivan kokonsa puolesta.

yksi osa jänistä
toinen osa pottuja
murto-osa mustapippuria
suolaa
vettä
sipulia
nokare voita

Keiton valmistus aloitetaan paloittelemalla pupu. Pienestä eläimestä on vaikea tehdä kovin isoja kuutioita, joten itse päädyin noin sentti kertaa sentti palasiin. Operaation jälkeen kasassa oli vajaa puolisen kiloa pupukuutioita. Tarkempi kaveri saattaisi irroitella lihat luista vasta keittämisen jälkeen, koska silloin lihaa ei mene niin paljon hukkaan luiden mukana. Tällöin kuitenkin ruokaan joutuu helposti ikäviä pienen pieniä luunkappaleita, joiden varominen ei ainakaan allekirjoittaneen lempiruokailurituaaleihin kuulu.

Tässä vaiheessa on kätevää myös poistaa mahdolliset pupun mukana tulleet lyijyhaulit. Ne korvataan myöhemmin aavistuksen verran täyteläisemmän makuisilla mustapippureilla. Olen myös kuullut kerrottavan, että pippurit olisivat hieman terveellisempiä kuin raskasmetalliset veljensä.

Tämän jälkeen pilkotaan sipuli, joka kuullotetaan runsaahkossa voissa. Pupunpalaset käytetään pannussa saamassa mukava paistopinta, jonka jälkeen pupusipulipaistos kaadetaan kattilaan porisemaan puoleksitoista tunniksi. Voita voi käyttää melko reilulla kädellä, sillä jäniksen liha on hyvin rasvatonta. Monissa resepteissä sekaan lisätään sikaa tuomaan lisää potkua ruokaan. Esimerkiksi pekonin käyttö jänisruoissa voi olla monessa tilanteessa varsin hyvä idea.

Seuraavaksi keittoon saivat sukeltaa kuoritut ja lohkotut perunat sekä suolat ja pippurit. Maustamisen kanssa kannattaa muistaa kohtuus, ettei riistan oma maku peity. Pippureiden ohella esim. katajanmarja on kokeilemisen arvoinen mauste. Tässä vaiheessa olisi sekaan voinut sujauttaa myös vihanneksia, jos sellaisia olisi sattunut olemaan saatavilla. Onneksi koulun kotitaloustunneilta muistettiin jänisten sisältävän runsaasti piiloporkkanaa, joten mitään korvaamatonta menetystä ei onneksi päässyt aiheutumaan.

Keitto on valmista nautittavaksi, kunhan perunat ovat kypsiä. Hyvää ruokahalua!

Jos sinulla on varastossa hyviä pupureseptejä, niin kerro ihmeessä, jotta pääsen testailemaan. Tällä hetkellä näyttäisi pakastimessa olevan vielä ainakin takajalkoja sekä pussillinen ulko- ja sisäfileitä. Seuraava täydennys on luvassa toivottavasti ensi syksyn aikana.

Uusia parempia pekoniviikkobannereita

celeApril 12, 2006 2 Comments

“possuviikot” tarjoili muutamia komeita pekoniviikkobannereita. Valitse näistä:

http://pichotel.com/pic/1805HadvN/22755.gif
http://pichotel.com/pic/1805HadvN/22756.gif
http://pichotel.com/pic/1805HadvN/22757.gif
http://pichotel.com/pic/1805HadvN/22758.gif

Kyllä nyt kelpaa.

Verta ja suolenpätkiä

celeApril 12, 2006 3 Comments

On ollut melko epäonninen alkuviikko. Ensinnäkin tuntuu, että tämä toistaitoisten nörttien ylläpitämä palvelin on useammin maissa kuin ylhäällä. Toiseksi aloitin pyöräilykauden.

Pyöräilyhän on sorsakeittiön mieluisinta laihdutusliikuntaa. Työpaikkapyöräily ei käytännössä kuluta lainkaan aikaa, kun julkisilla sukkulointi vie lähes yhtä paljon aikaa. Lisäksi tietenkin pyöräily on hauskaa ja sopivan vauhdikasta sorsien perässä lentelyyn tottuneelle. Koska pyöräily talvella ei kuitenkaan kuulu lempipuuhiini, tapaa painokin heittää melkoista käyrää vuodenaikojen vaihtelun mukana.

No tänään sitten vihdoin kaivoin pyörän varastosta vuoden ensimmäistä työpaikkapyöräilykierrosta varten. Katselin samalla ihmeissäni kalenteriin, että olen joskus aloittanut pyöräilykauden 21.3. Kaikki meni kuitenkin oikein kivasti ensimmäiset neljä kilometriä. Sen jälkeen kumi puhkesi. Takakumi. Onneksi Kulosaaren metroasema oli lähellä, joten pyörä parkkiin ja metrolla töihin. Kotimatka olikin vähän tylsempi kun piti taluttaa pyörä kotiin. Ja nyt pitäisi irroittaa takapyörä. Takapyörä. Takapyörä. Äh.

Joskus himoille täytyy antaa valta, ja siksipä eilisen ruualle ei olekaan ohjetta, vain himokas kuva. Perunoiden kuorinta muuten on äärettömän tympeää puuhaa. Siksi olenkin hankkinut perunankuorintaorjan ihan vain tätä tehtävää varten. Tällä kertaa hän ei ollut maisemissa, joten jouduin tekemään senkin itse.

Edellisestä kerrasta oli varmaan kaksi vuotta. Siksi se varmaan maistuikin niin hyvälle. Muutenkin olisi varmaan terveellistä syödä useammin kaikennäköisiä veri- ja maksaruokia. Maksasta kai voisi tehdä oikeastikin herkkuja (reseptejä?). Kouluajoilta on vaan periytynyt jonkunnäköinen kammo esimerkiksi maksapihvejä kohtaan. Siellä kun niiden maku nyt ei varsinaisesti makuhermoja hivellyt. Jos tätä vauhtia jatkuu niin tänään syön maksalaatikkoa..

Viikonlopun juustokakku

celeApril 10, 2006 4 Comments

Pekoniviikosta on tulossa mahtava. Sitä ennen on kuitenkin vielä aikaa nauttia muistakin ruuista, esimerkiksi juustokakuista. Tällä kertaa vuorossa hieman eksoottisempia makuja sisältävä kakku. Kuulemma tyttöystävän pikkuveli oli vaatimalla vaatinut juustokakkua, jossa on kiiviä. Tästä olen nähnyt muutamiakin variaatioita eri kirjoissa, tämä versio on kirjasta Maailman parhaat kakut.

Mango-passionhedelmäjuustokakku

pohja:
180 g murskattuja digestive-keksejä
½ tl jauhettua kanelia
hyppysellinen muskottipähkinää
75 g voita
1 rkl aprikoosimarmeladia

juustomönjä:
1 tlk (425g) mangoviipaleita
1½ rkl liivatejauhetta
6 passionhedelmää
1 appelsiini
4 munaa
150 g hienoa sokeria
200 g mascarpone-juustoa
2 dl vatkattua kuohukermaa

koristelu:
2 tuoretta, kuorittua ja viipaloitua mangoa
½ kuorittua ja viipaloitua kiiviä
1 passionhedelmän sisus

1. Sekoita pohjan keksimurut ja mausteet. Sulata voi ja aprikoosimarmeladi. Sekoita ne keksimuruihin ja lusikoi seos irtopohjavuokaan. Painele pohja tasaiseksi ja pane viileään.

2. Valuta täytteen tölkkimangot ja lusikoi vajaa desilitra liemestä pieneen lämpöä kestävään kulhoon. Ripottele liivatejauhe joukkoon ja anna sen turvota 5min. Nosta kulho kattilaan jossa on poreilevaa vettä. Odota kunnes seos kirkastuu.

3. Koristele vuoan reunat 5-6 mangoviipaleella. Murskaa loput haarukalla. Puolita passiohedelmät, lusikoi sisus siivilään ja puristele mehu kulhoon. Raasta appelsiinin kuori ja purista sen mehu. Sekoita mangosose, molemmat mehut, appelsiinin kuoriraaste ja sulanut liivate.

4. Erota munien keltuaiset valkuaisista. Vatkaa keltuaiset ja sokeri paksuksi vaahdoksi. Vatkaa mascarpone-juusto mukaan. Hämmennä hedelmäseos joukkoon ja anna täytteen hyytyä.

5. Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi. Sekoita nopeasti ensin kermavaahto ja sitten valkuaisvaahto hyytyvään juustoseokseen. Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle ja nosta vuoka viileään vähintään 5 tunniksi.

6. Koristele päällys mango- ja kiiviviipaleilla. Lusikoi passiohedelmän sisus hedelmien keskelle.

Kuten kuvista näkyy, heitimme koristeluohjeen roskikseen ja lätkimme koko päällisen täyteen kiiviä. Minulla on alkava (tai jatkuva?) kiiviaddiktio. Työkaverit ovat ihmeissään kun työpöydällä on jatkuvasti pussillinen kiivejä naposteltavaksi. Ja sitten joku väitti, että kiivejä ei saisi syödä liikaa. Sen nyt vielä ymmärtää, että kermaa tai pekonia ei kannata syödä liikaa, mutta kiiviä…

Pekoniviikko, vk. 17, 24.-30.4.2006

celeApril 7, 2006 13 Comments

Joidenkin vaan ei pitäisi haaveilla kaukosäätimestä. Joskus sillä voi olla arvaamattomia seurauksia.

Täten julistamme viikon 17 (ruoka)blogistanin viralliseksi pekoniviikoksi!

Pekoniviikkoon osallistuvat ruokablogit tarjoilevat herkullisia pekonireseptejä koko loppuvuoden tarpeiksi. Pekoniviikkoilijat on listattu tämän postauksen lopussa. Ilmoittautua voi kommenttilaatikkoon. Vaikka et osallistuisikaan pekoniviikkoon kokkailun muodossa, voit osallistua suureen hypeen lisäämällä alla olevan bannerin sekä linkin tähän postaukseen omaan blogiisi. (kröhöm, minähän pyysin apua graafikoilta…)

Mikään teemaviikkohan ei olisi mitään ilman teemaviikon erikoistapahtumia. Kokkiblogien kesken julistan pekonireseptikilpailun, johon osallistuvat kaikki teemaviikolle ilmoittautuneiden blogien pekoniviikolla julkaisemat pekonireseptit. Lupaa kysymättä kilpailun tuomariksi on valittu Krapulablogin Vt. Kilpailun voittaja julistetaan Blogistanin pekonikuninkaaksi/kuningattareksi/kuninkaallisiksi vuosimallia 2006. Voittaja osallistuu myös Suomen edustajana tämän vuoden universum pekoni -kilpailuun.

Jos sinulla on ideoita pekoniviikolle, ilmaise toki itseäsi.

Pekonireseptejä tarjoilevat ainakin:
Ketun keittiössä
Maurelita
Pastanjauhantaa
Polkkapossu
Ruokamuistio
Soppaa
Sorsanpaistaja
Sun äitis
Sinä…?

Katkisrisottoa

celeApril 6, 2006 4 Comments

Tässä taannoin sorsakeittiöön ilmestyi valkoviinipullo, joka kaipaa tyhjennystä. Sorsanpaistajan erikoisuuksiin kuuluu (keittiöön yllättäen ilmestyvien valkkaripullojen lisäksi) siinä määrin omituiset juomatavat, että alkoholijuomia menee enemmän ruuanlaittoon kuin juomalasiin, uskokaa tai älkää. Silloin tällöin raaka-ainepohjainen ruuan etsintä on varsin tuskaista puuhaa. Näin varsinkin valkoviinin kohdalla. Sopivia ruokia ei tahdo löytyä sitten millään. Onneksi edellisestä kerrasta on jo sen verran aikaa, että tällä kertaa turvauduin vakioihin.

Sain muuten ennakkotiedon, että ensi viikonloppuna olisi jälleen luvassa juustokakkua. Ilmeisesti julkinen nolaaminen on kuitenkin saanut erään pään sen verran kääntymään, että kakussa ei taida olla vadelmaa.

Mutta niin, takaisin valkoviiniin. Valkoviinipohjaisista ruuista parhaita ovat tietenkin erilaiset risotot. Risottojen joukossa minulla taas on pari suosikkia. Toinen niistä on tämä katkarapurisotto, jonka reseptiä en ole ikinä onnistunut kirjoittamaan ylös monista yrityksistä huolimatta. Risotossa ei onneksi ainemääristä tarvitse niin välittää. Pääasia on yrittää pitää riisin määrä kohtuullisena. En lähes koskaan jaksa tajuta, että se riisi todella laajenee imiessään nestettä. Pari kertaa on ollut kattila helisemässä pullataikinan tavoin kohoavan risoton kanssa. Risotto on kai hienoissa piireissä tapana tehdä arborio-riisistä, mutta teen sitä silloin tällöin myös tsuru maista, mikä toimii tässäkin loistavasti. Tänne sekaan voi varmaan heittää muitakin äyriäisiä, jos uskaltaa.

Katkarapurisotto

½-1 paprikaa
½-1 sipulia
syömäjoukon koosta riippuva määrä arborioriisiä
kanalientä noin 2x riisin verran
½-1dl valkoviiniä
voita paistamiseen
(yrtti)suolaa, pippuria
juustoa, esim. parmesaania tai pecorinoa
katkarapuja

1. Pilko paprika ja sipuli melko hienoksi. Paistele voissa sopivaksi ja lisää riisi ja sekoittele sitäkin hieman voissa.

2. Kaada aineet kattilaan ja lisää valkoviini ja hieman kanalientä. Keitä melko kuivaksi. Lisää aina hieman kanalientä tarvittaessa ja sekoittele ahkerasti. Pidä keitos jatkuvasti melko kuivana. Kun riisit ovat pehmenneet, lopeta nesteen lisääminen.

3. Lisää katkaravut, mausteet sekä juusto ja sekoita niin että juusto sulaa. Tarjoa lämpimänä.

Risoton tekeminen on helppoa, mutta vaatii sen reilun 20 minuuttia täyden huomion. Minun huomioni keskittyi ruuanlaittoon siinä määrin, että valokuvaus tuli mieleen vasta siinä vaiheessa kun ruokaa ei enää ollut jäljellä. Lopputulos on tietenkin hyvää ja maittavaa ja maistuu hyvältä seuraavanakin päivänä. (Ei kuitenkaan välttämättä enää kolmantena tai neljäntenä päivänä jos risotto yllättäen paisuikin.) Suosin nykyään melkein kaikessa pecorinoa. Se on hieman pehmeämmän makuista kuin parmesaani, mutta silti maistuvaa. Juuston valinta on lähinnä mausta ja snobiudesta kiinni.

Sorsakeittiökin vieraili tänään Stockmannin vuotuisilla rahankynintäpäivillä. Perinteisesti olen kiinnittänyt suurimman huomioni levyosastolle, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Klassikot Sonic Youthista Ramonesiin tippuivat ostoskärryihin. Eniten rahaa kului kuitenkin sopivasti keittiöosastolla teema-astiaston täydentämisen muodossa. Olin hieman pettynyt kattilavalikoimaan, kun olen etsinyt itselleni uutta pikkukattilaa. Huomenna Akateemisessa on muuten hyvään (hullun halpaan?) hintaan keittokirja, jota olen hypistellyt kirjakaupoissa sillä silmällä jo pitkään. Nimi oli Trattoria – italialaista ruokaa perheelle ja ystäville ja hintaa muistaakseni 17.90e. Rahoja tuhlaamaan siis.

Pekoniviikkoa odotellessa

celeApril 5, 2006 6 Comments

Suuren pekoniviikkonumeron valmistelu on hyvällä mallilla ja se ilmestyy huomenna tai ylihuomenna. Jos joku graafisesti kykenevä ihminen haluaisi hieman auttaa pekoniviikon järjestelyssä, niin ottaisin mielelläni apua vastaan.

Pekoniviikkoa odotellessa on hyvää aikaa hehkuttaa pastanjauhajien mahtavuutta. Heillä on paitsi parhaat ruuat ja lukijat, myös parhaat kokkivieraat. Herra Bronx on vieraillut jauhantakeittiössä parikin kertaa, mutta tämä hänen ensimmäinen kanapastansa on vallannut paikkansa vakioruokalistalleni. Voisin melkeinpä väittää syöneeni tätä ruokaa viime kuukausien aikana useammin kuin mitään muuta. Parasta on tietenkin se, että tyttöystävänikin pitää tästä.

Jokainen itseään kunnioittava kokki käy toki lukemassa alkuperäisen veitsimerkkikavalkadilla varustetun reseptin, mutta laiskoille tässä on tylsä lyhennelmä.

Bronx Chicken Dice Pasta

kanan rintafileitä
lime
balsamicoa
isohko sipuli
paprika
currya, suolaa, punaista ja vihreää pippuria
voita ja oliiviöljyä (50/50) paistamiseen
provencen yrttejä
purkki kermaa omatunnon mukaan
ranskankermaa
tuoretta inkivääriä

1. Pese marinadi pois kanoista. Pilko ne ison noppakuution kokoisiksi paloiksi. Tee marinadiliemi limestä, balsamicosta, currysta, suolasta ja pippureista ja marinoi kanoja kunnes ne näyttävät sopivan raakakypsiltä.

2. Pilko sipuli ja paprika isohkoiksi suikaleiksi. Paistele niitä voissa al dente ja lisää sekaan hieman balsamicoa ja provencen yrtit.

3. Ota kasvikset pois pannulta ja ruskista kanat. Lisää kasvikset takaisin ja kaada sekaan kerma ja hieman ranskankermaa. Anna hautua ja mausta inkiväärillä.

4. Tarjoa pastan kera.

Pastaksi valikoituu tässäkin kastikkeessa yleensä penne. Pasta on siitä hämärää, että muotoja on hirvittävä määrä, mutta silti tulee melkein aina syötyä penneä, tagliatellea tai spagettia. Viime aikoina tagliatellekin on ollut vähissä kun en ole jaksanut vääntää tuorepastaa. Onkos täällä ketään pastakoneellisia ihmisiä, jotka osaisivat suositella millainen masiina kannattaisi hankkia pastanpyöräyttelyyn?

Nuudelia ja makkaraa

celeApril 3, 2006 0 Comments

Lintuinfluenssa alkaa olla voitettu. Edellisessä postauksessa mainittujen oireiden lisäksi sain vision ruokablogien vallankumouksesta, johon palaan tulevaisuudessa.

Sairaana ollessani perunankuorintaorjani osoitti kummaa aktiivisuutta. Eräänäkin päivänä hän kävi kaupassa, tiskasi ja laittoi ruuan, kun vain mainitsin asiana. Kaiken lisäksi ruuasta tuli jopa hyvää.

Aika usein ruokalista muodostuu siten, että jääkaapissa on jotain edelliseen ruokaan tarvittua raaka-ainetta, joka pitäisi saada tuhottua ennen sen pilaantumista. Pitää siis etsiä toinen ruoka, jossa käytetään samaa ainetta, josta yleensä seuraa, että jääkaapissa on jokin toinen aine, joka pitää saada tuhottua. Tällä kertaa tuhoamisen kohteena olivat kadonneen postauksen chorizo-makkarat, joista syntyi tällaista herkullista nuudeliruokaa. Melkein kaikki nuudeliruuat (paitsi ramen) ovat hyviä, niin myös tämä filippiiniläinen ruoka. Jos olisin taikinapoika tai polkkapossu, kertoisin teille pitkät sepustukset siitä, miten espanjalaiset toivat vaikutteita filippiiniläiseen keittiöön ollessaan alueella siirtomaaherroja ja miten juuri tämä ruoka jäi mieleeni vieraillessani filippiiniläisessä kotikeittiössä pari kesää sitten. Mutta koska en ole kumpikaan, menen suoraan asiaan. Resepti on alun perin Suuresta aasialaisesta keittokirjasta.

Nuudeleita ja chorizoa

kuudelle

500 g ohuita, tuoreita munanuudeleita
500 g kypsentämättömiä katkarapuja
3 rkl öljyä
4 murskattua valkosipulinkynttä
6 ohueksi viipaloitua kevätsipulia
175 g suikaloitua keitettyä broilerinlihaa
250 g viipaloituja chorizo-makkaroita
75 g suikaloitua kaalia
3 rkl soijakastiketta
3 rkl tuoreita korianterinlehtiä

1. Täytä iso kattila suolavedellä ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä nuudeleita 5 minuuttia, tai kunnes ne ovat kypsiä. Huuhdo kylmässä vedessä, valuta ja aseta talouspaperin päälle kuivumaan yhteen kerrokseen 30 minuutiksi.

2. Kuori katkaravut ja poista suoli. Paahda päitä, pyrstöjä ja kuoria paistinpannussa noin 5 minuuttia, kunnes ne muuttuvat kirkkaan oranssinvärisiksi. Lisää 2 ½ dl vettä, kuumenna kiehuvaksi, vähennä hieman lämpöä ja keitä, kunnes neste on vähentynyt noin neljäsosaan. Lisää 1 1/4 dl vettä, kuumenna kiehuvaksi ja keitä 3 minuuttia. Siivilöi neste ja siirrä syrjään. Heitä pois rapujen päät, pyrstöt ja kuoret.

3. Kuumenna 1 rkl öljyä wokissa. Kun öljy on hyvin kuumaa, lisää neljäsosa nuudeleista ja paista, kunnes ne ovat kullanruskeita, kääntele tarpeen mukaan. Ota nuudelit wokista ja kypsennä loput nuudeleista samalla tavalla. Lisää tarvittaessa öljyä.

4. Lisää wokkiin ruokalusikallinen öljyä ja kuullota siinä valkosipuli ja kevätsipuli pehmeiksi. Ota pois wokista. Lisää katkaravut ja broileri ja paista kullanruskeiksi. Ota pois wokista. Lisää chorizo ja paista ruskeaksi. Lisää kaali, soijakastike ja katkarapujen keitinliemi. Keitä kovalla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes kolmasosa nesteestä on haihtunut.

5. Kaada nuudelit wokkiin ja lisää valkosipuli, kevätsipuli, broileri ja katkaravut. Sekoita hyvin ja kuumenna. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Koristele korianterilla. Tarjoa heti sitruunanlohkojen kera.

Taisinkin jo mainita, että hyvää oli. En valitettavasti osaa kertoa ruuan valmistamisesta mitään, koska en siihen osallistunut. Kuvatkin kävin napsimassa nopeasti ja salaa.