April – 2006 – Sorsanpaistaja

Pekoniviikon huipennus

celeApril 29, 2006 4 Comments

Sorsanpaistaja kiittää jo tässä vaiheessa kaikkia pekoniviikolle osallistuneita. Reseptejä on tullut melkoisesti enemmän kuin etukäteen osasin odottaa. Sorsakeittiön laajakaista katkeaa ja seuraavat pari viikkoa ruokabloggausta täytyy tehdä työpaikan kautta, mikä hidastanee vauhtia ainakin viikonloppuisin. Kokoan pekoniviikon yhteen vielä tiistaina.

Omalta osaltani pekoniviikko huipentui hieman tavanomaisesta poikkeavaan pekonimurkinaan. Leivän sisään tungetaan lihaa ja paketti kääritään pekoniin. Mikä voisikaan olla parempaa? Resepti on peräisin Toscanan herkut -kirjasta.

Porsaanfileetä leipäpaketissa

2 valkosipulinkynttä
3 rkl tuoreita rosmariininlehtiä + oksa koristeluun
8 tuoretta salvian lehteä
1 tl suolaa
1 tl pippuria
600 g porsaan ulkofilettä
1 kapea vaalea leipä (esim. patonki)
1 dl oliiviöljyä
6 viipaletta pekonia
6 keskikokoista perunaa
1 dl valkoviiniä

1. Lämmitä uuni 180 asteeseen. Hienonna työlaudalla valkosipulit, rosmariini ja salvia Sekoita joukkoon suola ja pippuri. Puhdista filee. Muotoile leipä (tai filee, ainakin sen muotoilu on yleensä helpompaa kuin leivän) niin, että se on 5 cm pitempi kuin filee ja halkaise pituussuuntaan. Valuta ruokalusikallinen oliiviöljyä ja levitä yrttisekoitus leipäviipaleiden sisäpinnoille.

2. Aseta filee leivän pohjapuolelle, pane toinen viipale kanneksi ja kierrä pekoniviipaleet pituussuuntaan fileen reunoille, leivän ympäri. Pane leivän päälle rosmariinin oksa. Sido kostealla puuvillalangalla leivät ja lihat paketiksi uunipannulle.

3. Kuori ja kuutioi perunat, levitä kuutiot uunipannulle fileepaketin ympärille. Sirota pinnalle suolaa, valuta loput oliiviöljystä ja kaada viini perunoiden päälle. Peitä leipä kevyesti alumiinifoliolla ja työnnä pannu uuniin. Sekoittele perunoita muutamia kertoja kypsentämisen aikana. Kun paketti on paistunut 50 minuuttia, poista alumiinifolio ja anna kypsyä edelleen 10-15 minuuttia eli kunnes leipä on hiukan paahtunut.

4. Leikkaa paketista leipäveitsellä paksuhkoja viipaleita ja tarjoa ne perunakuutioiden kanssa. Yksinkertainen, pinjansiemenillä ja oliiviöljyllä höystetty tomaattisalaatti sopii lisäkkeeksi.

Sorsani (jotka ovat vielä varsin talvisissa tunnelmissa) toivottavat hyvää vappua!

Tomaattinen kana-pekonipasta

celeApril 29, 2006 4 Comments

Sorsakeittiö kuhisee jo muuttopuuhien valmistelussa, mutta ehtii tässä ohessa hieman bloggaamaankin.

Toisilla alkaa tulla jo pekoni ulos korvista, mutta täällä vielä porskutetaan. Sorsakeittiön viikon kolmas pekonipastaresepti on lainattu pastanjauhajien syksyisestä reseptikisasta.

Tomaattinen kana-pekonipasta

170 g pekonia
1 kpl punasipulia
400 g marinoituja broilerinsuikaleita
0,25 tl mustapippuria
2,5 dl Crème Bonjour Cuisine Tomaatti & Välimeren yrttiä
300 g pastaa

Paloittele pekoni ja hienonna sipuli. Paista pekonipalat, sipulikuutiot ja broilerinsuikaleet paistokasarissa kypsäksi. Mausta pippurilla. Sulata joukkoon Crème Bonjour Cuisine ja sekoita tasaiseksi. Sekoita kastike keitetyn pastan kanssa ja tarjoa heti.

Minähän tein tämänkin kastikkeen pennelle, vaikka pastiksilla näytti olevan jonkin sortin tagliatellea pekonin kyytipoikana. Pennehän sopii mihin vain.

Pekonirisottoa

celeApril 28, 2006 1 Comment

Pekoniviikon suosikiksi on selvästi nousemassa erilaiset pastakastikkeet. Kraun kääntöpiirillä valmistettiin pasta bolognesea. Pastanjauhajat puolestaan nauttivat pekonistaan tällä kertaa parsan kera. Pekonin monipuolisuudesta taas kertoo soppisten resepti, jossa pekonia yhdistettiin siikafileisiin.

Ainuttakaan risottoreseptiä en muista pekoniviikolla vielä nähneeni, joten päätin korjata itse sen aukon. Pienenä taka-ajatuksena oli savoijin- tai kurttukaali, jota tarvitsen myöhemmin tällä viikolla muuttoruuan tekemiseen. Tämä resepti on taannoin hehkuttamastani kirjasta Trattoria – italialaista ruokaa perheelle ja ystäville.

savupekoni-juusto-savoijinkaalirisotto

115 g viipaloitua savupekonia
1 valkosipulinkynsi viipaleina
½ savoijinkaali (kurttukaali) pieneksi pilkottuna
suolaa ja pippuria
115 g voita
1 sipuli
400 g arborioriisiä
1 ½ dl kuivaa valkoviiniä
1 ½ l kuumaa kanalientä
150 g raastettua parmesaania
250 g pieniksi paloiksi leikattua puhvelinmaitomozzarellaa

1. Leikkaa pekoniviipaleet tulitikkumaisiksi suikaleiksi ja paista ne valkosipuliviipaleiden kanssa kullanruskeiksi. Sekoita joukkoon kaalisilppu, peitä kannella ja höyrytä noin 5 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla, siirrä pois liedeltä odottamaan.

2. Sulata voi paksupohjaisessa kasarissa. Kun se alkaa kuohua, vähennä lämpöä ja lisää sipulisilppu. Kuullota pari minuuttia, kunnes sipulit ovat pehmeitä mutta eivät ruskistuneita.

3. Lisää riisi ja paista koko ajan hämmentäen noin 3 minuuttia, kunnes riisi on läpikuultavaa. Kaada joukkoon viini ja odota, kunnes se on imeytynyt riisiin. Lisää seokseen sen jälkeen kuumaa kanalientä kauhallinen kerrallaan koko ajan hämmentäen. Riisi on kypsää, kun se on koostumukseltaan sakeaa ja kermaista mutta yhä hiukan al dente.

4. Yhdistä kypsä pekoni-kaaliseos riisiin. Sekoita joukkoon juustot. Mausta hyvin suolalla ja pippurilla ja tarjoa heti.

Tämä oli varmasti juustoisinta risottoa, mitä olen suuhuni pistänyt, vaikka emme pistäneet parmesaania (huijattiin ja käytettiin oikeasti pecorinoa) ihan täyttä määrää. Hyvää se oli kaikesta huolimatta. Käyttämämme kaaliyksilö oli ehkä hieman sitkeä kaveri ja pompahti esiin hieman kovana muuten niin pehmeän risoton seasta. Pekoni sen sijaan sopi tähän kuin nenä päähän. Mihinpä ei sopisi?

Pasta carbonara

celeApril 27, 2006 8 Comments

Lisäys 2009-09-25: Jos löysit tänne googlesta, suosittelen kokeilemaan mielummin hieman tuoreempaa versiota carbonarasta, tulokset saattavat olla paremmat.

Pekonireseptiä pukkaa. Maurelita väänsi pekonista pizzaa. Soppaassa taas tehtiin pariloitua maksaa pekonikastikkeen kera. Ehkäpä tuossa olisi vastaus
maksareseptitarpeeseeni. Voi kyllä olla, että ihan heti ei tule pekonia syötyä tämän viikon jälkeen.

Meidän keittiössä sen sijaan heittäydyttiin ihan kunnolla rasvameiningille ja tehtiin pasta carbonaraa. Siis pekonia, kermaa, munaa ja juustoa. Kaikki huisin terveellistä. Mutta tällä viikolla ei siitä välitetä, onhan sentään pekoniviikko.

Pasta carbonara

8 pekoniviipaletta
500 g pastaa
4 munaa
1 1/4 dl raastettua parmesaania
3 dl kermaa
mustapippuria

1. Leikkaa pekoni ohuiksi suikaleiksi. Paista rapeaksi. Valuta talouspaperin päällä.

2. Lisää pasta runsaaseen, voimakkaasti kiehuvaan suolattuun veteen ja keitä al dente. Valuta ja kaada takaisin kattilaan.

3. Pastan kiehuessa vatkaa munat, parmesaani ja kerma kulhossa hyvin sekaisin. Lisää pekoni seokseen. Kaada kastike kuuman pastan päälle ja sekoita kevyesti, kunnes kastike peittää pastan.

4. Kuumenna pannu uudelleen hyvin miedolle lämmölle ja keitä ½-1 minuuttia, tai kunnes kastike on hieman saostunut. Vastajauhettua mustapippuria voidaan lisätä maun mukaan.

Olen kokeillut aika monia carbonara-reseptejä, enkä ole vielä ollut yhteenkään täysin tyytyväinen. Tämä kyseinen versio oli Suuresta pasta-keittokirjasta. Tällä kertaa kastiketta tuli ehkä vähän liikaa suhteessa pastan määrään, ja juustoa olisi voinut käyttää vähän reilummallakin kädellä. Eipä kuitenkaan noita aineita sisältävä kastike voi ikinä kovin pahaakaan olla..

Jamien pekonisalaatti

celeApril 26, 2006 7 Comments

Pekoniviikon reseptikavalkadi jatkuu. Polkkapossukin teki pekonistaan keittoa sekä jeesusteippimäisen hyvää tomaattilevitettä. Pastanjauhajien keittiössä syntyi, kuinkas muutenkaan, pastakastiketta. Myös Sun äitis kontribuoi pekoniviikkoa makaronilaatikon evolvoituneella pekoniversiolla. Täytyy kyllä sanoa, että tuo versio makaronilaatikosta näyttää juuri sellaiselta, jota nykypäivänä ei uskaltaisi kaiken maailman sydänsairauksien ja aivoinfarktien pelossa tehdä. Toista se oli ennen. Täytyy nyt joskus kokeilla kuitenkin. Aiemmin jäi myös bongaamatta Maurelitan pekonijambalaya, Ketun keittiön vihastuneet pennet sekä Soppaan (eh) pekonipannari.

Itse jatkoin pekoniviikkoa hieman kevyemmällä ruualla, jos nyt pekonista tehtyä salaattia voi kevyenä pitää. Herkullista se joka tapauksessa oli, ja sehän on pääasia. Resepti kaivettiin jostain Jamien kirjasta.

Lämmin pekoni-rucolasalaatti

2 punasipulia
8 pekoniviipaletta
4 timjaminoksaa
kourallinen pinjansiemeniä
4 isoa kourallista rucolaa
balsamicoa
oliiviöljyä

1. Kuori, ja leikkaa punasipulit kahdeksaan lohkoon. Paista pekonit rapeiksi, nosta ne pannulta odottamaan. Lisää pannuun oliiviöljyä ja paista timjaminoksia, pinjansiemeniä ja sipuleita noin 5 minuuttia, kunnes ne karamellisoituvat. Mausta suolalla.

2. Nosta joukkoon pekonit. Sekoittele hetken aikaa. Kumoa seos salaattikulhoon. Lisää sinne rucolat ja reilusti balsamicoa ja tarjoa heti. Voit lisätä lautasille muutaman parmesaanilastun.

Sorsakeittiössä aloitettiin myös siman käyttäminen. Käytimme simaamme perinteistä fariinisokeripurkin kyljestä löytyvää reseptiä, joten en nyt jaksa sitä tähän pastettaa. Kokeilin lisäksi laittaa joukkoon hitusen minttua, kun jossain nettiohjeessa niinkin oli tehty. Saa nähdä, mitä siitäkin seuraa.

Penneä chilipekonitomaattikastikkeessa

celeApril 25, 2006 4 Comments

Pekoniviikko on jo täysillä menossa. Aloitin viikon omalta osaltani suosikkipekoniruuastani. Siinä yhdistyvätkin kaikki hyvyydet, eli tomaatti, pekoni ja chili. Niin ja tietenkin penne. Tyttöystävänikin pitää tästä vaikkei pekonista niin välitäkään.

Penneä chilikastikkeessa

oliiviöljyä paistamiseen
1 hienonnettu iso sipuli
2 murskattua valkosipulin kynttä
150g pekoniviipaleita pieniksi paloiteltuna
1 chilipaprika
1 tlk tomattimurskaa
50-75g juustoa (pecorino/parmesaani)
pennepastaa
suolaa ja pippuria

1. Kuullota sipulit ja pekoni oliiviöljyssä.

2. Lisää chilit, tomaatit ja puolet juustosta. Mausta suolalla ja pippurilla. Hauduta miedolla lämmöllä 30-40 minuuttia.

3. Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä.

4. Sekoita pastan joukkoon suurin osa kastikkeesta ja kaada loput päälle. Lisää loppu juusto päälle.

Tomaattipohjaisissa ruuissa on aina haastavinta se, että pitäisi malttaa odottaa tarpeeksi pitkään, että tomaatit ehtivät muhentua herkullisiksi. Tällä kertaa kastike oli sen verran makean tuntuinen, että mietin jo hetken, pistinkö sekaan kenties sokeria suolan sijaan.

Tavallinen viikonloppu (munkit)

celeApril 24, 2006 0 Comments

Pekoniviikko on täällä! Ensimmäiset ja toiset pekoniruuatkin on jo kokkailtu. Ennen kuin pääsen itse pekonireseptien makuun, täytyy kirjoittaa viikonlopun kokkailuista.

Tämän viikonlopun vietin kuin kuka tahansa nuori mies. Perjantaina töiden jälkeen suuntasin vanhaan lukiooni, jossa ohjelmassa oli musiikin kurssin vetäminen. Mikäänhän ei ole parempi tapa viettää perjantai-iltaa kuin kolmen tunnin musiikkisessio. Puhumattakaan lauantain yhdeksästä tunnista, tai sunnunta

Toinen viikonloppureissun tarkoitus oli tavata vanhoja koulukavereita, joista tosin vain yksi oli varsinaisesti samaan aikaan samassa koulussa. Lauantaina illalla tuli mieleen, että vappu on kohta ja munkit olisivat kova sana. Kymmeneltä kauppaan, taikina aluilleen puolilta öin, välissä peli trivial pursuitia ja munkit valmiiksi kahdelta. Ja pirteänä seuraavana aamuna yhdeksältä opettamaan. Ohjeesta ei ollut tietoa, mutta hyvää silti tuli.

Munkit

Puoli litraa maitoa
yksi pala hiivaa (tai pussi tuorehiivaa)
hyppysellinen suolaa
1½ dl sokeria
pussillinen kardemummaa
jauhoja kunnes tuntuu sopivalta
150 g margariinia tai voita

öljyä paistamiseen
sokeria sokerointiin

Älä anna houkutukselle myötä tehdä taikina litrasta maitoa. Etsi likaisesta keittiöstä puhtaita taikinakulhoja. Käytä löytämääsi pesuvatia. Maito sinne ja mikrossa suunnilleen käden lämpöiseksi. Hiiva liuotetaan maitoon ja lisätään joukkoon suola, sokeri ja liikaa kardemummaa. Pienet kertakäyttömuovikupit ovat lähempänä puoltatoista desilitraa kuin litraa. Jauhoja lisätään niin kauan että taikina näyttää sopivalta. Margariini kannattaa pehmittää, mutta ei sulattaa tulikuumaksi mikrossa. Lisää margariini, ja totea, että olisi kannattanut ehkä pistää vähemmän. Lisää jauhoja. Laita nousemaan tiskialtaaseen, jonka pohjalla on hieman lämmintä vettä.

Pelaa yksi peli trivial pursuitia muita leipureita vastaan ja voita se ylivoimaisesti.

Pelin jälkeen taikina on sopivasti turvonnut yli kulhosta ja voit delegoida munkkien pyörittelyn jonkun muun vastuulle. Itse vahdit öljykattilaa. Öljy on lämmintä kun sinne pudotettu taikinapala nousee heti pintaan. Käännä munkit kun ne ovat toiselta puolelta sopivan värisiä. Kun toisellakin puolella on väriä, nosta ne talouspaperille epäöljyyntymään. Rekrytoi kolmas leipuri hoitamaan valmiiden munkkien sokerointi lautasella, jolle on lisätty sopivasti sokeria.

Currynuudeleita ja porsasta

celeApril 22, 2006 1 Comment

Aina välillä tekee mieli nuudeliwokkeja. Ne on helppo ja nopea tehdä ja maistuvat yleensä hyvältä. Tämä on Suuresta aasialaisesta keittokirjasta.

Currynuudeleita ja porsasta

125 g kuivattuja riisinuudeleita
1 sipuli
2 rkl öljyä
2 tl mietoa curryjauhetta
½ tl suolaa
80 g pakasteherneitä
½ dl kookosmaitoa tai kasvislientä
2 tl soijakastiketta
125 g kiinalaista grillattua sianlihaa tai paahdettua porsasta ohueksi viipaloituna

1. Pane riisinuudelit kulhoon. Kaada päälle kuumaa vettä ja liota 20 minuuttia. Valuta hyvin siivilässä. Leikkaa sipuli kahdeksaan osaan ja irrota palat toisistaan.

2. Kuumenna öljy wokissa. Lisää sipuli ja kypsennä kovalla lämmöllä 1 minuutti.Lisää curryjauhe, suola ja nuudelit ja sekoita.

3. Lisää herneet, kookosmaito ja soijakastike, sekoita muutaman kerran. Peitä wokki tiiviisti kannella, vähennä lämpöä ja keitä 3 minuuttia hyvin miedolla lämmöllä. Sekoita lihaviipaleet joukkoon ja kypsennä 1 minuutti. Tarjoa pääruokana tai välipalana.

Kuvien lataus bugaa nyt jotenkin, päivitän kuvan tähän myöhemmin.

Alkuperäisen kirjan kuvassa oli käytetty paksuja vermisellejä, mutta koska kaapista sattui löytymään ohuita, niin käytin noita. Grillattuna kiinalaisena lihana toimi viipaloitu kassler. Autenttista meininkiä.

Se hu.. jätti minut… (kissakalaa ja sellaista)

celeApril 20, 2006 0 Comments

…sanoisi eräs toinen ruokabloggaaja, mutta koska minä olen sivistynyt ja muutenkin kunnon kansalainen, en sano niin.

Mutta totta se on. Perunankuorintaorjani lähti lätkimään. Hän oli kuulemma lukenut blogistani (ai mistä?), että olin sanonut häntä julkisesti perunankuorintaorjaksi, ja hänestä se oli hyvin loukkaavaa. Kuulemma hänen arvonsa omistava orja ei voi sietää sellaista nimittelyä. En kyllä oikein ymmärrä, miksi asioista ei saisi puhua niiden oikeilla nimillä. Perunankuorintaorja on perunankuorintaorja, ja sillä helmisipuli.

Onneksi löysin tästä sorsafarmini lähistöltä toisen mukavan kämpän kivalla keittiöllä ja kaasuliedellä (<3), joten lähtekööt lätkimään. Yksi harmittava tekijä tässä on, että orjani vei mukanaan puolet keittiömme välineistä (enkö olekin hellämielinen orjapiiskuri, kun olen sallinut orjani käyttää vähät pennosensa työvälineisiinsä, sen sijaan, että olisin itse ne ostanut?), joten nyt pitäisi hieman täydentää valikoimaa. Onneksi olin jo varautunut aiemmin pahimpaan ja hankkinut jo joitain kattiloita ja muuta tarpeellista varastoon. Tärkein puute on ehkäpä kunnon paistinpannu. Aikani selailtua päätin että Hackmanin Brasserie voisi olla pannu makuuni. Onko valurautapannuihmisillä muita suosituksia? Tuo vaikutti jämäkältä ja siinä oli mukavan tuntuinen varsi.

Mutta tehtiin meillä tänään ruokaakin. Pari päivää sitten postiluukusta kolahti hemaiseva K-supermarketin tarjous: vietnamilainen tuore pangasius filee 8.90e/kg. Minullahan ei ollut harmaintakaan aavistusta, mitä pangasius oikein on, mutta pienellä googletuksella selvisi, että kyseessä on mitä ilmeisimmin kissakala. Netistä löytyi myös tällainen kissakalaresepti.

Kissakalaa ja omena-fenkolisalaattia

800 g kissakalaa fileenä
1 rkl oliiviöljyä
1 dl punaisia omenoita kuutioituna
1 dl granny smith omenoita kuutioituna
1 dl tuoretta fenkolia kuutioituna
1 kpl mandariinia
1 kpl limen mehu
20 g keltaisia rusinoita
200 g helmisipulia
½ dl basamico viinietikkaa (valkoista)
3 rkl sokeria
½ dl kanalientä

– Kuori helmisipulit ja halkaise
– Kaada kattilaan tilkka oliiviöljyä ja lisää joukkoon helmisipulit, kuullota hetki
– Lisää joukkoon sokeri ja paahda hetken aikaa
– Kaada päälle basamico viinietikka sekä kanaliemi
– Anna kiehua hiljalleen kasaan
– Kaada tilkka oliiviöljyä kuumaan paistinpannuun ja lisää ripaus merisuolaa
– Paista kissakalapaloja molemmin puolin rapeaksi
– Leikkaa veitsellä mandariinista kuori ja irrota mandariinin lihat lohkoittain
– Kaada kattilaan tilkka oliiviöljyä ja kuumenna
– Lisää kattilaan fenkolikuutiot ja kuullota hetki
– Lisää joukkoon kuutioidut omenat ja kuumenna nopeasti
– Lisää viimeisenä mandariinilohkot ja tarjoile
– Nosta lautaselle hillottuja helmisipuleita, päälle paahdettua kissakalaa
– Nosta vierelle omena fenkolisalaattia
– Viimeistele sipulinliemellä
– Halutessa tarjoile keitetyn riisivermisellin kanssa

Ohje ei ehkä ollut ihan sieltä selkeimmästä päästä (korjasin sentään pahimmat yhdys sana vihreet). Ainakin lime ja rusinat olivat unohtuneet valmistusvaiheista. Purskottelimme limen kaloille ja rusinat syötiin jo etukäteen. Varmaan niitä voisi tuohon salaattiinkin pistää.

Kissakala oli muutenkin ihan pirtsakan makuista. Suosittelen ehdottomasti. Ainakin Helsingin K-supermarketeissa nuo ovat tarjouksessa lauantaihin saakka.

Kammotusruokia (härkäherkku)

celeApril 19, 2006 2 Comments

Aloitin uuden harrastuksen. Palaan asiaan, jos jotain palattavaa on…

Minulle on lyhyen elämäni aikana kertynyt joitain kammotusruokia, joista olen vanhemmiten pyrkinyt pääsemään irti. Jotkin ruuat ovat yksinkertaisesti maistuneet joskus niin kamalalta, että niitä on ollut pakko välttää. Tällaisia ovat esimerkiksi ruusukaali (päiväkodin yhteisinhokki), oliivit (erityisesti vihreät, en oikein käsitä, miten oliiviöljy voi olla niin hyvää vaikka oliivit itsessään ovat pahoja), simpukat ja muut oudot äyriäiset. Toisaalta pidän nykyään sellaisistakin lapsuusajan inhokeista kuin katkaravut ja sienet. Pahuusfaktorin lisäksi toinen ryhmä välttämiäni ruokia liittyy enemmänkin traumaattisiin syömiskokemuksiin tai yliannostukseen. Tällaisia ovat kaiken sortin paneroidut kalat (terveisiä yläasteen keittäjille), uunilohi (terveisiä lukion keittäjille), puuro ja keitetyt perunat (terveisiä äidille) sekä parsakaali (terveisiä parsakaalin sisältä löytyneelle vihreälle toukalle). Erityisesti perunakammoni on lähes legendaarinen. Erityisesti niiden kuoriminen on kamalaa (terveisiä perunankuorintaorjalle), valmistaminen hidasta (ei sillä, etteikö tsuru main oikeaoppiseen valmistamiseen menisi puoltatoista tuntia) ja makukin aika tylsä. Toisaalta rosmariiniperunat ovat viime aikoina helpottaneet perunakammoa.

Kaikenkaikkiaan ruoka-ainekammoni ovat kuitenkin melko kohtuullisia ja pysyvät aisoissa. Toisin on tyttöystäväni laita. Sehän on vielä ihan ymmärrettävää, että ei halua syödä pekonia tai haluaa aina sitä samaa juustokakkua, mutta että ei halua maistaakaan Mövenpickin mansikkajäätelöä (Ihan Tosi)..

Mutta niin, eilen iskin taas yhden ruokakammoni, homejuuston, kimppuun. Kaivelin tarkoitusta varten miedointa mahdollista sinihomejuustoa kaupan hyllyltä ja valmistin Reinin lihan härkäherkkua.

Härkäherkku

Kuudelle

1 kg naudan ulkofilettä tai paahtopaistia palana
1 pieni punainen paprika
1 pieni vihreä paprika
1 pieni sipuli
1 rkl kaprista
50 – 100 g sinihomejuustoa
2 prk smetanaa
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
suolaa
mustapippuria

Ota liha 2 tuntia ennen paistoa huoneen lämpöön. Pilko paprikat ja sipuli hyvin pieniksi kuutioiksi. Sekoita joukkoon kapris, murennettu homejuusto, smetana, valkosipuli ja mausta mustapippurilla. Ruskista liha pieni alue kerrallaan kuumalla pannulla kunnes liha on joka puolelta kauniisti ruskistunut. Leikkaa sitten liha 1-2 cm paksuisiksi viipaleiksi. Lado viipaleet limittäin uunivuokaan ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada viipaleiden päälle kasvis-smetana höystö. Paista uunissa 200 C noin 30-40 minuuttia halutusta kypsyydestä riippuen.

Härkäherkku oli varsin herkullista. Homejuustokaan (jota käytin vähimmäismäärän) ei tullut turhan voimakkaasti läpi. Ja laihdutuskuuritonttu tykkää kun ruuassa on kaksi purkkia ei-ollenkaan-rasvaista smetanaa.