May – 2006 – Sorsanpaistaja

Pasta napolitana

celeMay 11, 2006 0 Comments

Tänään on sorsakeittiössä suuri päivä. Sorsanpaistajan suosikkiviulisti Sarah Chang saapuu nimittäin Helsingin kaupungin orkesterin vieraaksi soittamaan Max Bruchin viulukonserttoa.

Tänään on siis se päivä, kun laihdutuskuuri unohdetaan ja syödään herkkuja niin, että viikon aikana mahdollisti tapahtunut painonputoaminen saadaan mitätöityä. Onneksi tällaisia vierailuja ei satu aivan joka viikko.

Arkistojen kätköistä löytyi tällainen kasvispasta, joka helpottaa itsensä ja yleisön huijaamista siitä, että laihdutuskuuri on ihan oikeasti menossa.

Pasta napolitana

2 rkl oliiviöljyä
1 hienonnettu sipuli
1 hienonnettu porkkana
1 hienonnettu lehtisellerin varsi
500 g oikein kypsiä tomaatteja pilkottuna
2 rkl hienonnettua tuoretta persiljaa
2 tl sokeria
3 dl vettä
500 g pastaa
suolaa ja pippuria

1. Kuumenna öljy paksupohjaisessa pannussa. Lisää sipuli, porkkana ja selleri. Peitä kannella ja kypsennä 10 minuuttia miedolla lämmöllä silloin tällöin hämmentäen.

2. Lisää tomaatit vihannesten joukkoon sekä persilja, sokeri ja 1 1/4 dl vettä. Kuumenna kiehuvaksi, pienennä miedolle lämmölle, peitä kannella ja anna kiehua hiljaa 45 minuuttia silloin tällöin hämmentäen. Mausta suolalla ja vastajauhetulla mustapippurilla maun mukaan. Lisää tarpeen mukaan korkeintaan 1 3/4 dl vettä, kunnes kastike on tarpeeksi sakeaa.

3. Noin 15 minuuttia ennen tarjoamista lisää pasta runsaaseen, voimakkaasti kiehuvaan suolattuun veteen ja keitä al dente. Valuta ja kaada takaisin kattilaan. Kaada kastike pastan päälle ja sekoita kevyesti keskenään. Tarjoa yksittäisistä kulhoista tai lautasilta.

Tässä ruuassa on vähän sama ongelma kuin monissa muissakin kasvisruuissa. Vaikka syö miten paljon ja makukin on ihan hyvä, silti tuntuu, että nälkä ei lähtenyt. Vatsa kurnii taas hetken päästä ja mitäs sitten syödään. Suklaata?

Tomaatti-chilikanaa (rosmariinilla!)

celeMay 10, 2006 0 Comments

Nyt kun maine on tullut lopullisesti pilattua, on syytä jälleen palata kokkailuihin. Tai oikeastaan ei; laihis on lähtenyt vihdoinkin kunnolla käyntiin, joten samoja ruokia säästyy nykyään useammalle päivälle. Osaltaan johtunee tosin siitä, ettei perunankuorintaorjani ole enää syömässä herkkujani. Pyöräilykauden aloittelinkin jo jokin aika sitten, mutta vähitellen tässä on vasta päästy kunnolla vauhtiin. Polvet tuntuvat ensimmäisenä kipeytyvän pyörälenkkeilystä. Tietääköhän kukaan, mikä olisi sopivaa polvienvahvistusjumppaa?

Arkistotyhjennyksen toinen osa on tällainen tomaattiherkku, joka jostain syystä oli unohtunut arkistojen kätköihin. Outoa sinänsä, siksi hyvä ruoka on kyseessä.

Tomaatti-chilikanaa

3-4 rkl oliiviöljyä
1 pieni hienonnettu sipuli
2 murskattua valkosipulinkynttä
450 g broilerinsuikaleita
1 pienehkö pala chiliä
4 pienehköä tomaattia
1 rkl tomaattipyreetä
3-4 rkl kuivaa valkoviiniä
rosmariinia
1-2 dl kanalientä
suolaa ja pippuria

1. Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä

2. Lisää ja kypsennä kanat.

3. Lisää chili, tomaatit, suola ja pippuri sekä tomaattipyree ja viini.

4. Keitä miedolla lämmöllä 10 minuuttia.

5. Lisää rosmariini ja keitä vielä 20 minuuttia. Lisää välillä kanalientä.

6. Tarjoa kuumana perunoiden kanssa.

Tämä on ehkä rosmariiniperunoiden ohella parasta käyttöä rosmariinille. Chili tuo myös hieman lisäpotkua, mutta sitä kannattaa kuitenkin käyttää harkiten, ettei ruuasta tule liian tulista. Tarkoitus on vain vahvistaa ruuan kuumuuden tunnetta.

Meemihdys

celeMay 10, 2006 4 Comments

Lintu75 (sorsa?) eli Hellapoliisi haastoi minut tällaiseen rääkkiin:

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:

1. Tehnyt musiikkia
2. Tutkinut
3. Opettanut
4. Koodiorjaillut

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:

1. Rivitalo
2. Omakotitalo
3. Kivitalo
4. Kerrostalo

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

Minullahan ei telkkaria ole, mutta historiallisesti

1. Babylon 5 (nyt kyllä pidätte mua jo aika nörttinä, ÄH)

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

Nosiis, minähän tietenkin olen aina lomalla, kun työhän on niinkuin lomaa, mut

1. Ulko-ovi – sorsafarmi
2. Helsinki – Hämeenlinna

Neljä internet-sivua, joilla käyn päivittäin:

1. www.hs.fi
2. Ayu Moments
3. Blogilista
4. webmail

Neljä lempiruokaani:

1. Sorsa
2. Juustokakut
3. Tsuru mai
5. Joku muu, mikä?

Neljä paikkaa, joissa mieluummin olisit juuri nyt:

Miksi pitäisi olla muualla, jos täälläkin on kivaa?

Muutkin saavat vastailla tähän, jos jaksavat.

Alsacelainen omenapiirakka

celeMay 9, 2006 1 Comment

Arkistotyhjennysurakka alkaa omenapiirakalla. Tällä hetkellähän omenapiirakka on täydellisen nounou, varsinkin sellainen, johon tulee kermaa. Kuten useimpien leivonnaisten kanssa, tyttöystäväni on hulluna tähänkin.

Alsacelainen omenatorttu

300 g pate sucree murotaikinaa
500 g omenia
4 keltuaista
1 dl sokeria
1 tl vaniliinisokeria
hiukan kanelia
2 dl kuohukermaa

1. Tee taikina hyvissä ajoin. Anna taikinan lämmetä uudelleen huoneenlämpöiseksi ja vaivaa sitten hetki ennen käyttöä.

2. Kuumenna uuni 215 asteeseen. Vuoraa torttuvuoka taikinalla.

3. Kuori omenat, leikkaa ne neljään osaan ja poista siemenkota. Leikkaa lohkot neljäksi viipaleeksi. Aseta viipaleet taikinapohjalle kehään. Kypsennä 15 minuuttia

4. Yhdistä sillä aikaa keltuaiset, sokeri, vaniliinisokeri ja kaneli ja lisää joukkoon kerma. Kaada seos omenalohkoille ja kypsennä vielä 35 minuuttia. Tarjoa lämpimänä.

Pate sucree -murotaikina taas syntyy Maailman parhaat kakut -kirjan mukaan näin:

Pate sucree -murotaikina

170 g vehnäjauhoja
ripaus suolaa
100 g kylmää voita
60 g hienoa sokeria
1 tl hienoa sitruunan kuoriraastetta
1 hieman vatkattu keltuainen
1-2 rkl jääkylmää vettä

1. Sekoita jauhot ja suola kulhossa.

2. Leikkaa kylmä voi paloiksi ja pane ne jauhojen keskelle. Hiero jauhot ja voi sormenpäillä yhteen nostellen taikinaa käsin ja antaen murujen pudota kulhoon, kunnes seos on kauttaaltaan hienoa ja murumaista.

3. Lisää sokeri ja sitruunan kuoriraaste kulhoon. Sekoita se haarukalla varmistuen, että se on jakautunut tasaisesti taikinaan.

4. Sekoita keltuainen ja vesi hyvin keskenään. Lisää seos ripotellen taikinaan. Sekoita koko ajan pienellä, pyöreäpäisellä lastalla.

5. Työskentele nopeasti, mutta kevyesti, jatkaen koko ajan lastalla hämmentämistä, kunnes taikinasta muodostuu pieniä kokkareita.

6. Yhdistä kokkareet kevyesti kämmenpohjalla painellen epätasaiseksi palloksi. Mitä nopeammin työskentelet, sitä parempi.

7. Vaivaa taikina jauhotetulla leivinpöydällä nopeasti sileäksi. Kääri taikina muovikalvoon ja anna sen seistä viileässä vähintään tunti.

Ihan tavallinen jauhelihakastike

celeMay 8, 2006 0 Comments

Lipesin viikonloppuna hieman lihattomuuslinjalta. Tarkoitus oli tehdä spagetille helppoa jauhelihakastiketta, johon tulee jauhelihan lisäksi sipulia, tomaattipyreetä, lihaliemikuutio, suolaa, pippuria, liberaalisti oreganoa ja hieman jauhoja suurusteeksi. Projekti kuitenkin hieman pääsi käsistä ja ruuasta tulikin tällaista. (Alkuperäinen ohjekin on hyvää)

Jauhelihakastike spagetille

lehtisellerin varsi
porkkana
sipuli
muutama sentti chiliä
oliiviöljyä paistamiseen
400g jauhelihaa
1 dl soijarouhetta
loraus punaviiniä
pari desiä vettä
1 prk tomaattipyreetä
lihaliemikuutio
suolaa, pippuria
liberaalisti oreganoa

1. Pilko vihannekset ja kuullota niitä oliiviöljyssä hetki. Lisää ja ruskista jauheliha.

2. Heitä sekaan soijarouhe, punaviini, vettä, lihaliemikuutio ja tomaattipyree. Hauduta puolisen tuntia. Lisää vettä tarvittaessa.

3. Mausta suolalla, pippurilla sekä oreganolla ja tarjoa spagetin kera.

Olen tässä vähitellen yrittänyt ottaa hieman enemmän tosissaan laihdutusprojektini. Siksi heitin tuonne sekaan nuo kasvikset ja päätin kokeilla soijaa jauhelihan terveellisempänä jatkeena. En oikein tiedä miten paljon tuota rouhetta uskaltaa sekaan laittaa ennen kuin se tuntuu maussa. Tuo desilitra ainakin upposi täysin huomaamattomasti tuonne jauhelihan sekaan. Punaviiniä lipesi sekaan, koska käytin sitä toiseen viikonlopun liharuokaan ja johonkinhan loputkin pitää käyttää. Ruuan terveellisyysarvoa se ei taida nostaa, vaikka jotain vaikutusta sillä taitaa sydänsairauksiin olla, ainakin joidenkin tutkimusten mukaan.

Sorsakeittiön laajakaista auennee tällä viikolla, joten viikonloppuahdistusten aika on toivottavasti ohi. Järjestelin viikonloppuna kuva-arkistoani ja huomasin, että bloggaamattomia ruokia on kertynyt melkoinen määrä varastoon. Pitää yrittää purkaa jonoa vähitellen.

Rucolaa, granaattiomenaa ja pinjansiemeniä

celeMay 5, 2006 3 Comments

Laihisviikko jatkuu salaatin muodossa. Aikaisemmin en ollut kovinkaan innostunut salaateista, mutta rucolan löytäminen on viime aikoina lisännyt kummasti intoani tehdä erilaisia salaatteja. Tämäkin ruoka on Trattoria-kirjasta, joka on kovaa vauhtia nousemassa suosikkikokkikirjakseni. Ainakin jokainen tähän mennessä sieltä kokeilemani resepti on ollut herkullinen.

Rucolaa pinjansiementen ja granaattiomenan kanssa

2 nippua rucolaa
125 g pinjansiemeniä
125 g granaattiomenan siemeniä

kastike:
2 rkl punaviinietikkaa
1 tl sinappia
1 kuorittu ja hienonnettu salottisipuli
2 murskattua sardellia
2 rkl oliiviöljyä
merisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria

1. Pane rucola isoon kulhoon. Paahda pinjansiemenet kuumalla paistinpannulla.

2. Sekoita kastike. Pane viinietikka ja sinappi, hienonnettu sipuli ja murskatut sardellit pieneen kulhoon ja vatkaa ne sekaisin. Lisää öljy seokseen tipoittain. Mausta suolalla ja pippurilla.

3. Ripottele paahdetut pinjansiemenet ja puolet granaattiomenan siemenistä rucolan päälle ja kaada kastike salaatille. Sekoita varovasti. Ripottele pinnalle loput granaattiomenan siemenet.

Tämä salaatti räjäyttää tajunnan. Ihan oikeasti. Erilaiset vahvat maut yhdistyvät hienosti ja salaattia tulee ahmittua melkoista vauhtia, vaikka maku onkin aika kirpeä. Rucola ja pinjansiemenet olivat ennenkin suosikkejani, mutta myös granaattiomena osoittautui hyvän makuiseksi. Valitettavasti vain pienten siementen kaivaminen irti on melko työlästä. Muutoinhan tämän valmistaminen sujuu käden käänteessä. Omassa versiossani olisi ehkä voinut olla hieman enemmän rucolaa suhteessa siemeniin, mutta hyvin se maistui näinkin.

Sorsanpaistaja lukkiutuu jälleen viikonlopuksi keittiöön kokkailemaan, kun nettiyhteyttä ei vieläkään ole. En ymmärrä miten yhden laajakaistan avaaminen voi kestää monta viikkoa.

Mean tomaattinen lohikeitto

celeMay 4, 2006 2 Comments

Sorsakeittiössä on väännetty nyt soppaa oikein urakalla. Tällä kertaa vuorossa oli pastanjauhajien kautta lainattu Mean herkullinen lohikeitto. Resepti menee siis näin:

Lomallakin on syötävä. Tai itse asiassa sehän on yksi keskeisin lomanviettotapa. Joten eilen vastustamaton kalakeiton himo vei minut tekemään lohisoppaa, ensimmäinen kerta elämässäni sitäkin lajia… Siitä siis tuli aivan tavattoman hyvää. Ja sitä on paljon, saattaa olla, että jo ensi sunnuntaina se alkaa tökkiä, vaikka hyvää onkin. Heitänkin tuonne alle tämän herkun ohjeet. Sitä syödään ihan ilman leipää, sillä vatsaa on turha täyttää muualla kuin herkuilla.
Kaupan vihannesosastolta mukaan haalitaan nippu uusia sipuleita, toinen nippu ruohosipulia, kolmas tilliä, neljäs porkkanoita ja perunoita jonkin verran. Kalalientä, vipsikermaa ja tomaattimurskaa, jos ei kotona satu olemaan. Pakasteosastolta katkarapuja pussillinen ja kalatiskiltä puolikiloinen pötikkä norjalaista lohta.
Isohko kattila, sinne tomaattimurska, vettä ja pari-kolme kalaliemikuutiota, ropsaisu chiliä ja vaikka jo tässä vaiheessa lusikallinen fariinisokeria, ettei se unohdu ja myllystä merisuolaa kolmisen kieppiä. Perunat kuoritaan ja pilputaan suhteellisen sopiviksi suupaloiksi, samoin porkkanat, joista osa syödään heti. Pari sipulia tai niin monta kuin itkulta näkee, pilkotaan joukkoon. Kansi päälle ja porisemaan. Sillä välin pienitään ruohosipuli ja tilli ja lohesta veistetään kuutioita. Perunat kypsyy nopeasti, joten jo kohta perään heitetään yrtit ja lohi ja ravut. Ja runsaasti vispikermaa. Tarkistetaan maku, värihän onkin herkullisen kaunis. Lientäkin voisi lisätä, se nimittäin on hyvää.

Tiedättekö muuten, että tavallisia puolen litran pakasterasioita on tavattoman vaikea löytää tähän aikaan vuodesta. Menetin puolet rasioistani, kun tasasimme keittiöomaisuutemme orjani kanssa (ostin muuten jo itselleni perunankuorintaveitsen) muuton yhteydessä ja nyt alkoi hieman tehdä tiukkaa, kun kaikki rasiat alkoivat olla täynnä kaiken maailman keitoksia. Kiertelin varmaan neljässä kaupassa ennen kuin onnisti. Ehkä kevät ei ole ihan näitä pakastuspuuhien parhaita sesonkeja.

Kaikenlaisia muitakin pikkuongelmia on ollut keittiössä muuton jälkeen, kun esimerkiksi maustehyllystä onkin uupunut sellaisia mausteita, joita siellä on ilman muuta olettanut olevan. Eiköhän keittiö kuitenkin palaudu lähiviikkojen aikana jälleen tavanomaiseen kuntoon. Sitten voisi harkita pastanjauhajatyylisten kurkistuksia keittiöön -juttujen tekemistä. Ainakin kaasuliesi on sen verran komea, että sitä kelpaa esitellä.

Kana-paprikakeitto

celeMay 3, 2006 0 Comments

Olen pitkään ajatellut alkaa tehdä keittoja pakastimeen työsyömingeiksi. Jos vaikka se marraskuussa alkanut laihdutuskuuri vihdoin alkaisi ihan oikeastikin. Eilen sitten tällainen resepti pamahti silmille ja sitähän piti tietenkin kokeilla. Tällaiset keitot varmaan pitäisi oikeasti syödä heti kuumana, mutta hyvin tuo maistui tänään lämmitettynäkin. Reseptin alkulähde on jälleen Trattoria-kirja.

Kana-paprikakeitto

12 punaista paprikaa
10 broilerin reisipalaa
merisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria
2 rkl oliiviöljyä
1 kuorittu ja silputtu sipuli
2 kuorittua ja murskattua valkosipulinkynttä
1 ½ l lämmintä kanalientä
kourallinen tuoretta revittyä basilikaa
kourallinen tuoretta minttua karkeana silppuna
2 rkl tuoretta meiramia
huippulaatuista oliiviöljyä

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Paahda paprikoita 25 minuuttia ja jäähdytä. Kaavi siemenet pois ja leikkaa paprikat ohuiksi suikaleiksi.

2. Kypsennä samalla broilerin reisipalat. Mausta ne suolalla ja pippurilla ja paahda uunissa paprikoiden kanssa 20 minuuttia tai kunnes ne ovat kokonaan kypsyneet. Jäähdytä. Poista nahka ja luut ja hienonna liha.

3. Kuumenna öljy isossa kattilassa. Lisää sipulisilppu ja kuullota kullankeltaiseksi. Lisää paprikasuikaleet ja valkosipuli.

4. Lisää kanaliemi, hienonnettu liha ja yrtit. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria ja hauduta keittoa 5 minuuttia. Annostele keitto lämmitetyille lautasille ja pirskottele pinnalle hyvää oliiviöljyä.

Minähän en ihan 12 paprikaa tuohon laittanut, kolme on lähempänä oikeaa määrää, samoin kuin broilerien määrässä. Muiden aineiden määrät pidin suunnilleen alkuperäisenä, mitä nyt basilikaa taisin heittää parikin kourallista. Nyt on muutenkin aika surkea paprika-aika. Ne ovat kalliita ja kärsineen näköisiä jo kaupassa. Ohje oli myös hieman epätarkka broilerin kypsentämisen osalta. Pyöräytin broilerit pannun kautta uuniin paprikoiden kanssa, ihan varmuuden vuoksi. Ei paisto maullekaan varmaan ikinä pahaa tee.

Sitten kun jäi pöydälle kynimisen jäljiltä kasa broilerinjätöksiä, päätin tarttua Jamienkin hehkuttamaan helpon kanaliemen tekemiseen. Katselin vähän muutamaakin reseptiä, mutta liemi syntyi lähinnä jääkaapin vihannesosaston ehdoilla. Kattilaan lensi litran verran vettä, kolmen koipireiden jätökset, sipuli, porkkana ja sellerinvarsi palasina. Mausteosastoa edusti tuosta keitosta ylijääneet tuoreet yrtit ja lisäksi hieman rosmariinia ja taisi sinne jokunen mustapippurikin eksyä. Sitä sitten keiteltiin tunnin verran ja siivilöitiin lopputuote ja pantiin pakastimeen odottamaan käyttöä. Aika helppoahan se oli, Jamien hehkuttamasta fantastisuudesta kerron sitten vasta soveltamisen jälkeen.

Muuttoruokaa (milanolainen pata)

celeMay 2, 2006 6 Comments

Sorsakeittiö muutti viikonloppuna runsaan 100 metrin päähän. Uudessa kämpässä on mahtava keittiö ja parempi kaasuliesi kuin edellisessä. Ainut huono puoli etukäteen oli se, että sorsafarmini sijaitsi juuri päinvastaisessa suunnassa muuttosuuntaan nähden. Huomasin kuitenkin ilokseni, että sorsani muuttivat mukanani uuteen osoitteeseen. Alla oleva kuva on otettu kämpästäni ikkunan läpi.

Muuttoruuaksi valmistin milanolaista pataa, jota tulikin koko muuttojengin tarpeisiin moneksi päiväksi. Valmistukseen kannattaa siis varata reilun kokoinen kattila. Viiden litran kattilan saa tällä lähes täyteen. Pienempien annosten tekeminen on lälläreille.

Milanolainen pata

300 g sian kylkeä
25 g voita
3-4 rkl oliiviöljyä
2 isoa sipulia viipaloituna
2 isoa porkkanaa viipaloituna
2 sellerinvartta silputtuna
650 g luutonta porsaanlihaa kuutioituna
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
1,5 litraa kanalientä
250 g italialaisia sianlihamakkaroita tms. makkaroita 2,5cm viipaleina
750 g kurttukaalia (savoijinkaalia) pieniksi revittynä
suolaa ja pippuria

1.Pane siansivu kattilaan, kaada vettä peitoksi ja lisää hieman suolaa. Keitä 10 minuuttia. Valuta ja leikkaa 5x1cm suikaleiksi.

2.Kuumenna voi ja puolet öljystä pannulla ja kuullota sipuli pehmeäksi, älä ruskista. Lisää porkkana ja selleri ja kypsennä noin 5 minuuttia.

3.Nosta vihannekset pannusta. Kuumenna loput öljystä ja paista siinä porsaanlihakuutiot kunnes ne saavat väriä joka puolelle. Lisää pannuun vihannekset ja kylkisuikaleet ja kaada päälle valkoviini ja kanaliemi. Mausta suolalla ja pippurilla.

4.Anna hautua hiljalleen 1½ – 2 tuntia, kunnes liha on lähes pehmeää. Lisää makkarat ja kaali ja kypsennä vielä 25 – 30 minuuttia. Tarjoa kuumana.

5.Tarjoa ruuan kanssa runsaasti vaaleaa rapeakuorista leipää, jolla voi pyyhkiä kastikkeen.

Kun tein tätä ruokaa aikoinaan ensimmäistä kertaa, suurin käytössä ollut kattila oli kaksi litraa. Oli siinä aika sumplimista, kun käytin paria kattilaa keittelyyn. Lisäksi säilyttämisen kanssa oli ongelmia, kun sorsakeittiön astiavalikoima muutenkin oli silloin vielä kehittymisasteella. Suosittelen isoja kattiloita, ne tekevät elämästä helpompaa.

Huomasin tuossa, että pekoniviikon myötävaikutuksella liha-kategoria on kasvanut hieman turhan isoksi muihin verrattuna. Taidanpa viettää tällä viikolla lihatonta viikkoa, ihan viime viikon vastapainoksi.

Jahas

celeMay 2, 2006 3 Comments

Oli tarkoitus kirjoitella pekoniviikon reseptisadosta vielä yhteenveto, mutta Vt ehti näemmä ensin. Pitänee koristella tämä blogi jollain pekonikrääsällä kunhan ehtii.

Ensi vuonna uudestaan?