Kasvikset – Sorsanpaistaja

Spagetti alla trapanese

celeAugust 13, 2007 17 Comments

Minäkin/mekin tosiaan olin/olimme paikalla. Näiden raporttien jälkeen ei jää paljoa lisättävää, kiitokset vain kaikille paikallaolleille. Se jätetään raportoimatta, mitä tapahtui suklaakakulleni. Seuraaviin pippaloihinkin täältä varmasti on lähtijöitä.

Ja sitten uutisia ulkomailta. Roomassa ehdittiin käydä tosiaan piipahtamassa ja raportoinnit ovat jälleen mukavasti myöhässä. Josko saisin kuvia hieman seulottua lähipäivinä. Sen voin kuitenkin jo mainita, että Colosseumista tuli otettua ainakin kolmisenkymmentä kuvaa, joten paikallaolo lienee hyvin dokumentoitu.

Roomassa huonointa oli se, että pasta-annokset olivat niin maukkaita, että omat tekeleet tuntuvat jäävän kovin kalpeiksi niiden rinnalla. Erityisesti itse pastan keittämisessä näyttää edelleen olevan hieman opittavaa, sen verran rapsakkaa muttei kuitenkaan raakaa pastaa tuli Roomassa maisteltua. Ja omia kykyjähän ei mikään paranna ellei harjoittelu, joten pastaa on viime aikoina keitelty sorsakeittiössä senkin edestä.

Tätä Jamie’s Italy -kirjasta löytyvää pestokastiketta spagetille voi suositella erityisen lämpimästi. Kastikkeessa on sen verran runsaasti rasvaa manteleiden, oliiviöljyn ja juuston muodossa, että mahakin täyttyy kuin liharuuasta konsanaan. Tomaateiksi sopivat kirsikkatomaatit parhaiten, mutta tavallisilla tomaateillakin tulos on varsin maittava. Tärkeintä lienee, että tomaatit ovat kypsiä.

Spaghetti alla trapanese

neljälle

spagettia tarvittava määrä
suolaa ja pippuria
150 g kokonaisia manteleita
1 valkosipulinkynsi
4 suurta kourallista tuoretta basilikaa
150 g vastaraastettua parmesaania tai pecorinoa
oliiviöljyä
600 g tomaatteja puolitettuna

1. Keitä spagetti.

2. Spagetin keittyessä lämmitä mantelit kuivalla pannulla ja murskaa ne karkeaksi murskaksi morttelissa (tai sauvasekoittimella). Laita murska kulhoon. Murskaa myös valkosipuli ja basilika (erikseen) ja sekoita ne mantelien sekaan. Lisää raastettu juusto, hujaus oliiviöljyä sekä suolaa ja pippuria. Lisää tomaatit ja murskaa ne käsilläsi murskaksi mönjän sekaan. Lisää vielä tarvittaessa hieman oliiviöljyä ja sekoita valutetun pastan kanssa. Tarjoa välittömästi.

Riisipuuro

celeSeptember 12, 2006 1 Comment

Puolen vuoden suunnittelun jälkeen riisipuuro osui makuhermoon kuin lihapiirakka keskellä työpäivää. Täysmaito on hyvää ja terveysvalistajat ilonpilaajia.

Riisipuuro

2 dl vettä
2 dl puuroriisiä
1 l täysmaitoa
1 tl suolaa

Sekoita kiehuvaan veteen riisi ja keitä n. 2 min. Lisää maito ja anna puuron kiehua hiljalleen n. 35 min. välillä sekoittaen. Mausta valmis puuro suolalla.

Kanttarellirisotto

celeAugust 1, 2006 1 Comment

Onpas kummallista aloittaa postaus, kun ei tarvitse välittää indekseistä.

Totesin viime viikolla, että edellisestä risotosta on kolmisen kuukautta aikaa. Risottohan ei voineen ja juustoineen ole välttämättä sitä optimaalisinta laihdutusruokaa, mutta nyt kun laihdutuskuuri ei ole enää pidättelemässä, mikään ei estä syömästä pahimpiakaan rasvapläjäyksiä.

Risoton raaka-aines taas valikoitui eilen Hakaniemen kauppahallissa ja torilla käydessä kanttarelliksi, jota tuntui olevan myynnissä yllättävän runsaasti ottaen huomioon kesän kuivuuden. Tosin ainakin ostamani yksilöt oli haettu Virosta saakka ja ne kieltämättä olivat pinnalta hieman kuivan oloisia. En yleensä ole harrastanut toriostoksia, mutta tällä kertaa kokemus oli sen verran mukava, että tulee varmaan käytyä toistekin. Lisäksi kauppahallit ovat hyviä paikkoja erilaisten lihojen ja kalojen ostamiseen, sillä valikoimat ovat huimasti parempia kuin marketeissa. Omana houkuttimena olivat tällä kertaa marinoimattomat broilerinkoivet, joita ei tunnu tavallisista kaupoista löytyvän sitten millään.

Resepti löytyi Ruokalasta. Tatteja minulla ei ollut, joten improvisoin hieman reseptin alkupään kanssa. Sitruuna oli lopputuloksessa melko pinnalla, joten puolikkaan sitruunan mehullakin pärjännee.

Risotto ai Funghi

50 g kuivattuja herkkutatteja tai muita tatteja
0,5 kg tuoreita metsäsieniä, kanttarelleja tai suppilovahveroita
oliiviöljyä
2 kpl valkosipulin kynttä
merisuolaa
mustapippuria
1 sitruunan mehu
3/4 l kanalientä
100 g voita
1 kpl punasipuli hienoksi silputtuna
250 g risottoriisiä ( Arborio, Carnaroli, Vialone)
4 cl kuivaa vermuttia
100 g tuoretta raastettua parmesan-juustoa
2 tl kurkumaa

Paista metsäsienet öljyssä “kuiviksi”. Siirrä sivuun odottamaan.

Liota tatit ja puserra kuiviksi siivilän läpi. Paista tatit ja muserrettu valkosipuli kevyesti pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää sitruunan mehu.

Sulata puolet voista ja lisää loraus oliiviöljyä. Kuullota punasipuli. Lisää riisi ja kurkuma. Pyörittele, kunnes riisi on “öljyyntynyt”. Lisää kuumaa kanalientä kauhallinen kerrallaan. Lisää tatit ja sipulit. Lisää kevyen kiehumisen edetessä edelleen kanalientä kunnes riisi on samettisen märkää “al dente”. Lopuksi lisää metsäsienet, kuiva vermutti, loppu voi ja runsaasti parmesania. Sekoita ja tarjoile.

Polkkiksen kesäkeitto

celeJuly 4, 2006 0 Comments

Eilisen indeksi: 58.

Ihan vaan lyhyesti laihdutuskuurin etenemisestä: alkaa näkyä.

Tein tuossa viime viikolla työruuaksi Polkkapossun kesäkeittoa. Keitto oli kyllä maukasta, mutta ei toiminut lämmitettynä enää aivan niin hyvin. Chili sen sijaan näyttää ryydittävän sopivasti lähes mitä tahansa keittoa. Omassa versiossani oli yhteensä 4700kJ, joka jakautui suhteissa 56-18-25. Alkuperäisen ohjeen rasvamäärä oli huomattavasti pienempi, mutta täydensin sitä (laihduttajalle tosi loogisesti) pienellä voikimpaleella. Tämä siksi, että kun roudaan tuota ruokaa töihin sellaisissa puolen litran rasioissa, olisi annoksen energiamäärä jäänyt ihan toivottoman alhaiseksi. Nytkin se oli vain hieman yli 1000kJ, mikä on aika naurettava lounaaksi. Tässä nyt kuitenkin ohje alkuperäisessä muodossaan.

Salvialta salskahtava kesäkeitto

1,2 l liha-/kasvislientä kattilaan kaadettuna
6 varhaisperunaa raaputettuina ja pilkottuina
3 porkkanaa pilkottuina
1 kukkakaali kukinnot irrotettuna
1 sipuli isoksi silputtuna
1 pss sokeriherneitä kattilaan tumpattuna
1 chili pieneksi pilkottuna
½ kesäkurpitsa pilkottuna
½ litraa maitoa kattilaan kaadettuna
1 rkl salviaa kuivattuna
1 laakerinlehti kattilaan viskattuna
suolaa ja pippuria maun mukaan lisättynä
ruohosipulia hellästi hakattuna

Liemi kattilaan kiehumaan. Voit tehdä sen myös vedestä ja parista liemikuutiosta. Mukaan perunat, porkkanat, kukkakaali, sipuli, sokeriherneet, chili, laakerinlehti ja salvia. Lisää 10 minuutin keittämisen jälkeen kesäkurpitsat. Keitä vielä n. 7 min , tai niin kauan kuin kaikki ovat kypsiä, lisää maito ja kiehauta. Tarkista suola. Poista laakerinlehti ja huispauta kattilaan ruohoiset sipulit.

Mitä Pastanjauhajat edellä… (linssipata)

celeJune 12, 2006 0 Comments

…sitä sorsakeittiössä perästä.

Päivän indeksi: 95 (jipiii!)

Tänään puuhastelin päivän energiasaldoksi 9245kJ joka jakautui 51% hiilareihin, 16% proteiiniin ja 33% rasvaan. Tänään siis suhteelliset osuudet menivät ensimmäistä kertaa tavoitearvojen sisään. Päätin vähän oikoa tuon kakun kanssa ja lopetin sen syömisen jo tänään, huomenna siis ei näy enää rasvaherkut tilastoissa. Vähän nälkäiseltä tuo syöntimäärä jo tuntui, joten taidan tulevaisuudessa tähdätä sinne 10-11MJ hujakoille. Varsinkin sellaisina päivinä (kuten tänään), kun ohjelmassa on pyöräilyä.

Aiemmin kun oli hieman ongelmia proteiinin määrän kanssa, niin tein muutamia kikkoja proteiiniannoksen korottamiseksi. Ensinnäkin otin onkeeni marginaalin Janin vinkistä ja ostin leivän päälle kalkkunaleikkeitä, joissa on runsaasti proteiinia, mutta ei juuri lainkaan hiilareita tai rasvaa. Toiseksi päätin rasvamäärän nousun uhallakin syödä hieman enemmän erilaisia eläinkunnan tuotteita, kuten juustoja ja kananmunaa. Tämän päiväisessä ruuassakin oli runsaasti proteiinia, mutta kannattaa muistaa, että kasvipohjaisista proteiineista puuttuu aina vähintään yksi kymmenestä välttämättömästä aminohaposta, joten tässä suhteessa eläinproteiinit ovat parempia (niissä on aina kaikkia tarvittavia).

Tänään söin Rosmariinin viime viikolla kovasti kehumaa linssipataa. Siis oikeasti söin kasvisruokaa, ja ihan vapaaehtoisesti. Ruokaa hämmennellessä kävi mielessä hieman epätoivoinen ajatus, että selviänkö kyseisestä ruuasta lainkaan, siksi voimakkaat tuoksut padasta leijaili. Ihan hyvinhän siitä kuitenkin selvisi, ainut ongelma oli mahan lievä porina sen hurjan kuituannoksen (koko reseptissä ~60g) jäljiltä. Lisäksi voimakas mausteisuus ilmeisesti voimistaa kyseistä ilmiötä. Energiaa tässä on 3533kJ ja se jakautuu 56% hiilareihin, 27% proteiiniin ja 21% rasvaan. Rasvastakin yli puolet tulee paistoon käytetystä oliiviöljystä, joten terveellisiä rasvojahan ne nekin.

Linssipata

1 rkl oliiviöljyä
1 iso punainen sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 punainen chilipalko
kurkumaa
kanelitanko
tähtianis
4 kardemumman siementä kuorittuna ja siemenet murskattuna (tai helpompi vaihtoehto; teelusikankärjellinen murskattua kardemummaa)
175 g Puy tai Umbrian linssejä (tai semmoisia vihreitä linssejä, mitä kaapissa sattuu olemaan)
7 dl kana- tai kasvislientä
(suolaa, mustapippuria)
2 tomaattia kuorittuna, siemenet poistettuna ja kuutioituna
kourallinen korianteria tai persiljaa

Silputut sipulit ja chili paistellaan oliiviöljyssä pehmeiksi, lisätään kurkuma, tähtianis, kanelitanko ja kardemumma ja paistellaan 1-2 min. Lisätään liemi ja linssit, lämpöä sen verran että kiehuu hiljalleen (ilman kantta) ja annetaan kypsyä 15-20 min. Lisätään suolaa jos tarvis ja mustapippuria, jos tekee mieli. Kun linssit ovat kypsiä, lisätään tomaattikuutiot ja persilja (tai korianteri) ja keitetään vielä 2-3 minuuttia. Lopuksi poistetaan tähtianis ja kanelitanko.
Ohjetta voi soveltaa laittamalla enemmän tomaattia, (murskana tai paseerattuna), tosin silloin kannattaa vähän vähentää veden
määrää, ettei tule keittoa.

Pasta napolitana

celeMay 11, 2006 0 Comments

Tänään on sorsakeittiössä suuri päivä. Sorsanpaistajan suosikkiviulisti Sarah Chang saapuu nimittäin Helsingin kaupungin orkesterin vieraaksi soittamaan Max Bruchin viulukonserttoa.

Tänään on siis se päivä, kun laihdutuskuuri unohdetaan ja syödään herkkuja niin, että viikon aikana mahdollisti tapahtunut painonputoaminen saadaan mitätöityä. Onneksi tällaisia vierailuja ei satu aivan joka viikko.

Arkistojen kätköistä löytyi tällainen kasvispasta, joka helpottaa itsensä ja yleisön huijaamista siitä, että laihdutuskuuri on ihan oikeasti menossa.

Pasta napolitana

2 rkl oliiviöljyä
1 hienonnettu sipuli
1 hienonnettu porkkana
1 hienonnettu lehtisellerin varsi
500 g oikein kypsiä tomaatteja pilkottuna
2 rkl hienonnettua tuoretta persiljaa
2 tl sokeria
3 dl vettä
500 g pastaa
suolaa ja pippuria

1. Kuumenna öljy paksupohjaisessa pannussa. Lisää sipuli, porkkana ja selleri. Peitä kannella ja kypsennä 10 minuuttia miedolla lämmöllä silloin tällöin hämmentäen.

2. Lisää tomaatit vihannesten joukkoon sekä persilja, sokeri ja 1 1/4 dl vettä. Kuumenna kiehuvaksi, pienennä miedolle lämmölle, peitä kannella ja anna kiehua hiljaa 45 minuuttia silloin tällöin hämmentäen. Mausta suolalla ja vastajauhetulla mustapippurilla maun mukaan. Lisää tarpeen mukaan korkeintaan 1 3/4 dl vettä, kunnes kastike on tarpeeksi sakeaa.

3. Noin 15 minuuttia ennen tarjoamista lisää pasta runsaaseen, voimakkaasti kiehuvaan suolattuun veteen ja keitä al dente. Valuta ja kaada takaisin kattilaan. Kaada kastike pastan päälle ja sekoita kevyesti keskenään. Tarjoa yksittäisistä kulhoista tai lautasilta.

Tässä ruuassa on vähän sama ongelma kuin monissa muissakin kasvisruuissa. Vaikka syö miten paljon ja makukin on ihan hyvä, silti tuntuu, että nälkä ei lähtenyt. Vatsa kurnii taas hetken päästä ja mitäs sitten syödään. Suklaata?

Munakoisoa, tomaattisoosia ja pastaa

celeMarch 24, 2006 9 Comments

norma

Kuulostaa ehkä oudolta, mutta Alko liittyy kiinteästi minun kulinaristiseen heräämiseen. Törmäsin nimittäin aikanaan Alkoissa usein jaettavaan Etiketti-lehteen. Etiketti osoittautui kerrassaan loistavaksi lehdeksi myös ruuan ystävälle. Sen seurauksena tajusin, että ruokaa voi tehdä muustakin kuin jauhelihasta ja valmiiksi suikaloidusta lihasta. Pienenä olin toki hurja leipuri, mutta siitä sitten myöhemmin. Joka tapauksessa tämän tapauksen jälkeen olen keräillyt Alkosta Etiketin jokaisen numeron. Hyvää palvelua.

En tosin ole varma törmäsinkö Etikettiin ennen jäätyneitä sorsia vai vasta niiden jälkeen. Sillä nyt ei liene niin merkitystä, koska sorsaa en ole vieläkään pannulle saanut. Etiketin reseptejä sen sijaan olen kokkaillut runsaastikin. Tällä kertaa vuorossa oli tällainen tomaattisoosi Etiketin numerosta 4/2004.

Pasta alla Norma

1 munakoiso
oliiviöljyä
1-2 tölkillistä tomaattimurskaa
sipuli
2 valkosipulinkynttä
runsaasti basilikan lehtiä revittynä
1tl sokeria
suolaa, pippuria
penneä tai muuta pastaa
parmesaania tai pecorinoa

Leikkaa munakoiso pyöreiksi viipaleiksi ja ripottele munakoisoviipaleille suolaa. Anna olla tunnin verran.

Valmista sillä välin tomaattikastike. Kuullota hienonnettu sipuli ja valkosipulinkynnet puolessa desissä öljyä kullankeltaisiksi. Lisää tomaatit. Anna kiehua 2-3 minuuttia. Pienennä lämpöä ja lisää puolet basilikasta, sokeri, suola ja pippuri. Anna kypsyä noin 20 minuuttia välillä sekoittaen, kunnes kastike sakenee. Lisää loput basilikanlehdistä.

Kuivaa munakoisoviipaleet paperilla. Kuumenna öljyä pannulla ja lisää viipaleet öljyyn. Paista molemmin puolin kunnes pinnassa on kullankellertävää väriä, ja nosta talouspaperille valumaan.

Keitä pasta. Valuta keitinvesi pois ja kaada pasta kulhoon. Sekoita joukkoon puolet kastikkeesta ja juustoraasteesta. Lisää päälle munakoisoviipaleet ja loput kastikkeesta ja juustoraasteesta ja tarjoa heti.

En yleensä ole suuri kasvisruokien ystävä, mutta tomaattibasilikasoosi on sen verran tömäkkää, ettei sinne sekaan enää lihaa kaipaisikaan. Basilikaa saa käyttää vähintään liberaalisti, ei sitä voi liikaakaan laittaa. Penne sopii myös pastana tähän kuin nenä päähän. Penne sopii tosin mihin vain kuin nenä päähän, mutta ei sillä niin väliä.

Ai niin, pääsi melkein lupaukset unohtumaan. Minähän en tiennyt etukäteen, että pastanjauhajatiimi viettäisi tänään (tai öh, oliko se jo eilen) juhlapäivää, mutta kuvahan sopii sitten tähän päivään sitäkin paremmin. Saanen esitellä, herra Pippurimylly ja rouva Rosmariini:

Rosmariini ja Pippurimylly
Niin että onnea vaan!