Syyskausi

Ah.

Tervetuloa Sorsanpaistajan syyskauden avajaisiin. On muutamia ikäviä asioita, joita blogille ei kannata tehdä. Yksi niistä näyttää olevan urlin vaihtuminen wordpressissä. Nyt kuitenkin kaikki toimii taas ja palvelinrikon vahinkona oli vain muutama kadonnut postaus.

Niille, jotka missasivat väliaikaisen blogini, päivitetään tiedot laihdutuskuurista: se on loppu ny. Seuraavassa vaiheessa olisi tarkoitus alkaa hieman kasvattamaan erityisesti yläruumiin lihaksia ja seurailla, miten paino tästä alkaa kehittymään. Ongelmat varmaankin alkavat vasta pyöräilykauden loputtua.

Syksyn suurimpana projektina aloitan pienen metabloggausprojektin. Olen viimeiset kolme kuukautta aikonut valittaa, miksi kukaan ei ole perustanut metaruokablogia. Sellaista ruokablogimaailman blogisanomia. Nyt tartun osittain itse tuohon haasteeseen esittelemällä kaikki blogilistalta löytyvät ruokablogit syksyn aikana. Tarkoitus olisi hieman sivistää itseä ja muita siitä, millaisia ruokablogeja täältä löytyy. Ainakin itselle on hieman jumittunut nämä samat ympyrät eikä uusiin blogeihin jaksa tutustua kovin suurella innolla. Sen varsinaisen metablogin saa sitten perustaa joku muu.

Muita lähiaikojen projekteja ovat kaikkien laihisaikoina bongattujen kakkureseptien kokeileminen, keittiöveitsien päivittäminen ja ainakin yksi yllätys.

Tuon veitsiprojektin aloitinkin jo viime viikolla lainaamalla kirjastosta keittiöveitsistä kertovan mainion opuksen. Kirjan mainioiudesta huolimatta se ei oikeastaan auttanut minua valinnassa. Lähinnä vain vahvisti ennakkokäsitystä siitä, että valinta tapahtuu Wüsthofin classic-sarjan ja Zwilling J.A. Henckelsin four star, five star ja professional s -sarjojen väliltä. En ole vielä paikallista hintatasoa tarkistanut, mutta ilmeisesti kaikki vaihtoehdot ovat suunnilleen samassa hintaluokassa, four star ehkä hieman muita halvempi. En myöskään usko itse veitsien, siis terän, laadussa olevan juuri eroja. Kun vielä joka sarjasta löytyy kaikki ne veitset, joita olen hakemassa, jää valintaperusteiksi vain kahva ja ulkonäkö.

Tässä suhteessa professional s ja classic ovat melko identtisiä ja varmoja valintoja. Molemmissa on perinteinen muotoilu, joka lienee ergonomisesti turvallinen ratkaisu. Four starin kahvaa ehkä hieman oudoksun ja five starin kahva taas on ristiriitainen. Tuossa Keittiöveitset-kirjassa sitä kehuttiin, mutta esimerkiksi Consumer Reportsin läpikotaisessa veitsitestissä se sai vain hyvän arvosanan, kun four starin kahva arvosteltiin erittäin hyväksi ja classicin ja professional s:n erinomaiseksi. Kaikkien mainittujen sarjojen terät arvosteltiin kyseisessä testissä erinomaiseksi ja kaikki nuo sarjat five staria lukuunottamatta olivat kokonaisarviossa lähellä toisiaan ja listan yläpäässä (2.,4., ja 5.) kun ensimmäisenä ja kolmantena olivat zwillingin ja wüsthofin kertaluokkaa kalliimmat veitset. Valintaa ei yhtään helpota sekään, että ilmeisesti veitsien ergonomiasta ei kokeilemalla voi oikein sanoa mitään (ellei nyt kaikki ole aivan pielessä), vaan se selviää vasta pitempiaikaisen käytönä perusteella.

Onkos kenelläkään kokemusta yllämainituista veitsisarjoista? Kuulisin mielelläni kokemuksista.

Ostoslistalla on muuten siis 20cm tai 23cm kokkiveitsi, 9-10cm vihannes/paloittelu/tiesmikäliekään veitsi sekä noin 20cm fileointiveitsi.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Nuudelimössö

Päivän indeksi: 33.

Olen pääsemässä vähitellen lomailun makuun. Se tarkoittanee harvempaa päivitystahtia tämän ja ensi viikon aikana. Yritän nyt kuitenkin aina välillä elää vähän nettielämääkin.

Mutta siitä pyörälenkistä. Matka oli siis Helsingistä Hämeenlinnaan. Ihmettelin pari viikkoa sitten, kun joku oli tullut tänne googlesta hakusanoilla pyöräily+helsinki-hämeenlinna, kun eihän täällä ollut silloin vielä mitään juttua aiheesta. Ehkä google alkaa kehittyä paremmaksi kuin uskoisikaan.

Matkalle kertyi lopulta mittaa 119 kilometriä (toiseksi pisin päivän pyörälenkkini siis, pisimmästä onkin aikaa viitisen vuotta). Helsingin keskustasta matkaa olisi hieman vähemmän kuin tukikohdastani sorsafarmilta. Alun perin tarkoitus oli lähteä kahden maissa niin, että perillä olisi futispelin alussa (kymmeneltä). Pyöräilyyn olin ajatellut käyttää kuutisen tuntia ja pari tuntia lepäilyyn. Pääsin sitten kuitenkin lähtemään vasta puoli neljältä, joten tauot piti puristaa puoleentoista tuntiin ja pyöräily viiteen. Keskinopeudeksi tulikin yllättävän hulppea 23,8 km/h. Asiaan myötävaikutti melko pirteä myötätuuli, joka olikin syy, miksi lähdin lenkille juuri viime viikonloppuna. Vertailukohtana koko alkuvuoden pyöräilyjen keskinopeus (johon sisältyy lähinnä työmatkapyöräilyä) on noin 21,5 km/h ja kyseessä on kuitenkin ollut melkoisesti lyhyemmät lenkit.

En ole aiemmin kierrellyt Helsingin pyöräteitä, mutta Pasilasta saakka pyörätie kulki melko mukavaa metsäreittiä, jonka tosin olisi voinut merkitä hieman paremminkin. Ensimmäiseltä kehältä saakka menin kuitenkin kolmostien vieressä kulkevaa pyörätietä, koska se vaikutti hieman lyhyemmältä kuin maisemareitti eikä minulla ollut mukana mitään Autoilijan tiekarttaa tarkempaa karttaa. Kun Vantaalla alkoi kolmostien rinnalla kulkeva 130-tie, loppumatka olikin lähinnä suoraa baanaa. Pyörätietäkin riitti Klaukkalaan saakka.

Pitemmälle pyörälenkille pitää tietenkin tankata etukäteen. Tätä tarkoitusta varten etsiskelin jotain energiapitoista pastareseptiä, mutta päädyin sitten tällaiseen todelliseen klassikkoruokaan, jonka kehitimme perunankuorintaorjani kanssa joitakin vuosia sitten. En ollutkaan tehnyt tätä tosi pitkään aikaan ja menikin hieman keitoksi. Ruoan olisi tarkoitus olla huomattavasti alla olevaa kuvaa kiinteämpää, joten veden määrä kannattaa yrittää minimoida jokaisessa vaiheessa.

nuudeli.jpg

Nuudelimössö

2 pakettia won ton -pikanuudeleita (Blue Dragon)
purkki kermaa
1 rkl vehnäjauhoja
400g marinoituja porsaansuikaleita
vettä

1. Ruskista porsaansuikaleet parissa erässä. Pane ne kattilaan ja lisää vettä sen verran että lihat peittyvät juuri ja juuri (mitä vähemmän vettä, sen parempi). Keitä 15 minuuttia.

2. Keitä sillä välin nuudelit maustepusseilla maustetussa mahdollisimman vähässä vedessä pehmeiksi.

3. Sekoita jauhot kermaan. Lisää kerma lihojen joukkoon ja keitä kunnes saostuu.

4. Kaada nuudelit kastikkeen sekaan ja sekoita hyvin. Tarjoa kuumana.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Hengissä

Mutta yksityiskohtia vasta ehkä huomenissa. (Missasin futismatsin alusta vain 8 minuuttia.)

Päivän indeksi 41. Juomatasapaino pysyi yllättävän hyvin, sillä laskua eilisestä tuli vain 300 grammaa. Katsotaan nyt millaisia lukemia tällä kertaa näyttää palautumispäivän jälkeen.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Seljankasoppaa

Täällä aletaan olla siinä määrin lomafiiliksissä, että banneriinkin piti päivittää hieman uneliaampi sorsa. Huomenna tuleekin sitten futiskisojen moraalinen finaali, kun kisojen moraalinen voittaja Saksa kohtaa moraalisen kakkosen Portugalin. Aina ei voi mennä välierät kuten haluaisi.

Aloitin pyytämieni kalareseptien testaamisen Pagisijan seljankasopasta. Venäläistyyppisiä ruokia ei sorsakeittiössä olekaan usein nähty. Muokkasin sen verran reseptiä, että jätin oliivit pois ja korvasin ne jääkaapista löytyneellä kesäkurpitsan puolikkaalla. Kalaa minulla oli vain 300 grammaa, mikä oli aika niukalti. Ihan smetanalinjalle en myöskään lähtenyt, vaan käytin ranskankermaa, tosin ihan oikeaa (28%) sellaista. Ehkä tuota nokaretta ei voi kovin runsaaksi tosin sanoa. Sillä oli kuitenkin tärkeä vaikutus, sillä se pehmensi keiton muuten melko etikkaisia makuja. Varsin venäläistä siis.

seljanka.jpg

Kalaseljanka

300-600 g kalafileitä
1 l kalalientä (2 kalaliemikuutiota/1 rkl kalafondia)
2 laakerinlehteä
1 rkl maustepippureita
3 rkl tomaattisosetta
2 porkkanaa
(palsternakkaa)
3-4 perunaa
2 sipulia
1-2 valkosipulinkynttä
1-2 maustekurkkua
10 oliivia
2 rkl kapriksia
tilliä, timjamia tms.
(ranskankermaa tai smetanaa)

Kuullota sipulia ja valkosipulia kattilan pohjalla öljytilkassa. Lisää mukaan viipaloidut juurekset perunoita lukuun ottamatta ja pyörittele vielä hetki. Lisää kalaliemi tai vesi ja liemikuutiot sekä mausteet. Keitä kotvanen, lisää sitten perunat ja paloiteltu kala. Kun keitto alkaa olla kypsää, heitä sekaan maustekurkkukuutiot, viipaloidut oliivit, kaprikset ja yrttimausteet. Tarkista maku ja hienosäädä tarpeen mukaan.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Karitsan kare

2010-08-03 Hei sinä googlesta tullut. Karitsan kare kannattaa tehdä esimerkiksi yrttikuorruttamalla tai leivitettynä. Tällä sivulla ei ole mitään nähtävää. 🙂

lautasella.jpg

Eilisen indeksi: 51.

Sekoitin unirytmini tehokkaasti tiistaina, kun futispeli venyi taas reippaasti toisen päivän puolelle, ja lisäksi oli ihan pakko tehdä yhden kappaleen raakamiksaus valmiiksi. Ei pitäisi ikinä aloittaa miksausta yhdeksän jälkeen illalla, varsinkaan jos samaan aikaan tulee muita virikkeitä, jotka vaativat korvien käyttöä. Miksaus on nimittäin sellainen homma, että se pitää melkein tehdä yhdessä sessiossa alusta lauluun saakka tai muuten siinä menee kaksi kuukautta, eikä se siltikään kuulosta hyvältä.

Onneksi sain näin kesähelteiden korvalla roudatuksi töihin levyllisen ainutta oikeaa nörttijuomaa, joka piristää mukavasti aamulla. Ja tyttöystävä protestoi laihdutuskuuriani, kun muka on varaa vetää jolttia. Äh.

Innostuin valtavasti Pastanjauhajien hiljakkoin kokkaamasta kokiskanasta siinä määrin, että kokeilin sitä eilen työruokana, kun jääkaapissa oli sopivasti yksi ylimääräinen rintafile ja valmistusprosessihan nyt oli melkoisen yksinkertainen. Kokiksen korvasin joltilla, ja hyvin toimi. Bataattitornien väsäämiseen en töissä alkanut, vaan söin lisäkkeenä riisiä.

kare.jpg

Taisin jossain postauksessa jo mainitakin tuosta karitsan kareesta, jonka ostin viime viikolla, kun sattui olemaan tarjouksessa smarketissa käydessäni. Tuotakaan tullut aiemmin kokeiltua, mutta muistelin, että yhdessä sun toisessakin kokkikirjassa oli tuohon liittyen reseptejä. Lopulta lähdin valmistamaan tuota tällaisen ohjeen mukaan, mutta bearnaise-kastike tietenkin meni täysin mönkään ja mitään maksaa en alkanut paistella. Se itse kare sen sijaan maistui vallan mainiolta sellaisenaan. Liha oli valmiiksi marinoitu jonkinlaisella yrttimarinadilla ja haisi sen verran hyvältä, etten alkanut sitä pesemään. Paistoin tosikuumalla pannulla ensin lihan joka puolen kunnolla ruskeaksi ja laitoin sitten 180-asteiseen uuniin hieman pitemmäksi ajaksi kuin ohjeessa mainittu 8 minuuttia. Liha jäi kuitenkin keskeltä hieman punaiseksi, joten ajoitus oli melko hyvä. Liian raa’aksi tätä ei mielestäni kannata jättää, koska lihassa on sen verran paljon rasvaa, että se pehmenee vasta hieman kypsempänä.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Pasta-lohisalaatti

siili.jpg

Takapihan eläinsarja täydentyi eilen illalla siilillä. Kuva ei ole ihan täydellinen, kun oli jo vähän hämärä ja siili lähti syystä tai toisesta karkuun melko pian sen jälkeen kun aloitin kuvaussessiot.

Eilisen indeksi: 54.

Puoliväli lähestyy kovaa vauhtia. Taitaa tosin vielä muutama päivä mennä, sillä en ole varsinaisesti ollut kuin yhdessä punnituksessa alle puolivälin. Toisaalta paino tuntuu ottavan muutaman päivän välein aina hieman isompia askeleita alaspäin, joten ehkä se tästä.

Jos minä saisin päättää, olisi tämä Johannan pastasalaatti korkealla Pastanjauhajien kesäruokakisassa. Johanna on nimittäin onnistunut luomaan melkoisen ihmeen: herkullisen salaatin, jossa ei ole rucolaa tai pinjansiemeniä. Kuva ei ehkä näytä kovin erikoiselta, mutta tämä oli oikeasti melkoisen herkkua. Tekovaiheessa yllättävän ongelman tuotti jostain syystä noin puoleksi tunniksi katkennut vedentulo. Olin nimittäin juuri käsitellyt savulohen ja yhtäkkiä hanasta ei tullutkaan vettä. Siinä sitten kituuteltiin kalalta haisevin käsin puolisen tuntia. Ohjeessa ei ollut lainkaan mittasuhteita, mutta laitoin omaan versiooni kolmisensataa grammaa lohta, puoli pakettia penneä, puolikkaan kurkun ja puoli purkillista kirsikkatomaatteja. Kirsikkatomaatit on muuten myös hyviä. Keväällä olin niistä niin innostunut, että ostin aina paketillisen niitä, kun teki mieli karkkia.

salaatti.jpg

Pasta-lohisalaatti

pennepastaa
lämminsavulohta
kurkkua
purjoa / kevätsipulia
kermaviiliä
tilliä
sitruuna
mustapippuria
suolaa
sokeria
Turun sinappia
kirsikkatomaatteja
(kylmäsavulohta)
kananmunaa

Keitä pasta. Voit tietysti käyttää mielipastaasi, mutta itse olen tykästynyt pennepastaan. Laita jäähtynyt pasta kulhoon ja lisää päälle ruodittua lämminsavulohta, purista päälle puolen sitruunan mehu. Lisää reiluiksi paloiksi leikattua kurkkua sekä hieman purjoa / kevätsipulia renkaina. Mittasuhteet on vähän mututuntumalla eli mistä sattuu tykkäämään.

Sekoita kermaviiliin sitruunamehua, sinappia, mustapippuria ja ripaus suolaa ja sokeria. Myös tillin voi lisätä kastikkeeseen tai vasta valmiin salaatin päälle. (Kermaviilin asemasta alkuperäisessä ohjeessa oli muistaakseni puolet majoneesia ja puolet ranskankermaa. Itse käytän tällä hetkellä puolet labnehia ja puolet maustamatonta jugurttia, joka on bulgarian jugurtin paksuista.)

Jos teet salaatin etukäteen, sekoita kastike joukkoon vasta viime metreillä sillä pasta imee kastikkeen nopeasti. Koristele vaikka kirsikkatomaateilla ja kylmäsavulohella. Päälle kannattaa laittaa myös keitettyä kananmunaa lohkoina, sopii kivasti kalan kanssa! Salaatti maistuu kyllä seuraavanakin päivänä vaikka ei ole enää kovin esteettisen näköistä kun kastike on imeytynyt.

Pitäisi joskus kokeilla sitä Johannan toistakin herkkua, eli juustokakkua. Jos joku vaan kertoisi, mitä sille lopulle baileysille tekisi..

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Polkkiksen kesäkeitto

Eilisen indeksi: 58.

Ihan vaan lyhyesti laihdutuskuurin etenemisestä: alkaa näkyä.

Tein tuossa viime viikolla työruuaksi Polkkapossun kesäkeittoa. Keitto oli kyllä maukasta, mutta ei toiminut lämmitettynä enää aivan niin hyvin. Chili sen sijaan näyttää ryydittävän sopivasti lähes mitä tahansa keittoa. Omassa versiossani oli yhteensä 4700kJ, joka jakautui suhteissa 56-18-25. Alkuperäisen ohjeen rasvamäärä oli huomattavasti pienempi, mutta täydensin sitä (laihduttajalle tosi loogisesti) pienellä voikimpaleella. Tämä siksi, että kun roudaan tuota ruokaa töihin sellaisissa puolen litran rasioissa, olisi annoksen energiamäärä jäänyt ihan toivottoman alhaiseksi. Nytkin se oli vain hieman yli 1000kJ, mikä on aika naurettava lounaaksi. Tässä nyt kuitenkin ohje alkuperäisessä muodossaan.

Salvialta salskahtava kesäkeitto

1,2 l liha-/kasvislientä kattilaan kaadettuna
6 varhaisperunaa raaputettuina ja pilkottuina
3 porkkanaa pilkottuina
1 kukkakaali kukinnot irrotettuna
1 sipuli isoksi silputtuna
1 pss sokeriherneitä kattilaan tumpattuna
1 chili pieneksi pilkottuna
½ kesäkurpitsa pilkottuna
½ litraa maitoa kattilaan kaadettuna
1 rkl salviaa kuivattuna
1 laakerinlehti kattilaan viskattuna
suolaa ja pippuria maun mukaan lisättynä
ruohosipulia hellästi hakattuna

Liemi kattilaan kiehumaan. Voit tehdä sen myös vedestä ja parista liemikuutiosta. Mukaan perunat, porkkanat, kukkakaali, sipuli, sokeriherneet, chili, laakerinlehti ja salvia. Lisää 10 minuutin keittämisen jälkeen kesäkurpitsat. Keitä vielä n. 7 min , tai niin kauan kuin kaikki ovat kypsiä, lisää maito ja kiehauta. Tarkista suola. Poista laakerinlehti ja huispauta kattilaan ruohoiset sipulit.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Keittiövinkkejä

Lueskelin eilen keskustelua Pastanjauhajilla ja vähän siihen liittyen pohdiskelin jo aiemmin, että ei taida olla oikein sellaisia keittokirjoja, joissa “opetettaisiin” keittiötouhuja yksittäisiä vinkkejä lukuunottamatta. Onko kokkailu sitten sellaista puuhaa, että siihen ei auta kuin käytännön tekeminen?

Mietiskelin myös, että millainen kuva meistä ruokabloggaajista on ihmisillä, jotka eivät ole kummoisiakaan ruokaharrastajia, mutta haluaisivat tehdä ruokaa einesten vetämisen sijaan (lukeeko näitä edes muut kuin intohimoiset wannabekokit?). Ainakaan itse en pahemmin mieti ruokalajeja valitessa niiden monimutkaisuutta, vaan teen vain sellaista ruokaa joka vaikuttaa hyvältä. Toisaalta haluaisin kuitenkin olla Jamie Olivermainen sen suhteen, millaista kuvaa ruuanlaitosta luo. Ruuanlaitto ei todellakaan ole kovin monimutkaista näpertämistä, vaan mukavaa ajanvietettä, josta saa vielä palkinnoksi (yleensä) herkullisen aterian. Tässä suhteessa arvostan erityisesti Rosmariinin otetta ruokabloggaukseen. Jutut on kirjoitettu niin, että ainakin minun tekee mieli heti kokeilla kyseistä ruokaa, vaikka kyseessä olisikin hieman erikoisempi viritelmä.

Ruuanlaiton mukavuuteen vaikuttaa ylitse kaiken pari tekijää. Ensinnäkin hyvin suunniteltu on puoliksi tehty myös ruuanlaitossa. Kun sen ohjeen lukee ihan kokonaan (itse tuppaan aina kämmäämään tämän kohdan) ja pilkkoo ainekset etukäteen, säästyy monelta harmilta. Toiseksi hyvät välineet, erityisesti terävät veitset ja laadukkaat pannut ja kattilat, helpottavat hommaa huomattavasti. Pitkällä tähtäimellä tulee todennäköisesti myös halvemmaksi sijoittaa vaikkapa kunnon valurautapannuun (, jotka ovat vieläpä pinnoitettuja pannuja selvästi halvempia) ja kattiloihin (Hackmannin Avantit ovat oma suosikkini). Pari muuta olennaista vinkkiä on paistaa aina huoneenlämpöistä lihaa ja lämmittää pannut ja uuni kunnolla ennen paistamisen aloittamista.

Olisi kiva muutenkin kuulla palautetta, että mitä te täältä haluatte lukea. Pitäisikö keskittyä enemmän resepteihin ja vähemmän jorinoihin vai päinvastoin?

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone