Molekyylimenu kotikonstein

Yllä olevalla kuvalla herättelin tulevien vieraiden ruokahalua eräänä lauantaiaamuna pari tuntia ennen h-hetkeä. Meille on viimeisen vuoden aikana kehkeytynyt tapa valmistaa vuorotellen sovitun teeman mukainen ateria. Ensimmäisen kierroksen teema oli roskaruoka, joten söimme pitsaa, hampurilaisia ja kebabia, mutta toiselle kierrokselle halusimme jotain erilaista, joten teemaksi valittiin gourmet.

Mietiskelin sitten aikani (puolisen vuotta, tarkalleen) mitä ihmettä teemasta saisi aikaiseksi, kun nyprääminen ja pienet söpöt annokset eivät varsinaisesti ole vahvin lajini. Päädyin lopulta molekyylimenuun, koska viime aikoina muutamissa blogeissa on ollut aiheesta postauksia, joiden perusteella näytti siltä, että jonkinlainen vau-efekti olisi saavutettavissa minunkin taidoillani. Ja tietenkin teemasta syntyisi sellaisia ruokia, joita ei ihan joka päivä tule kotona tehtyä.

Asetin vaatimukseksi, että kotitarvikkeilla on pärjättävä, joten sijoitukset sous videen, sifoniin tai muuhun vastaavaan molekyylikeittiössä usein käytettävään vermeeseen piti ohittaa. Ostin kuitenkin (vihdoin) kunnon digitaalisen lämpömittarin, jonka avulla erilaiset vesihaudekypsytykset tarkassa lämpötilassa onnistuivat vallan mainiosti ja mittarista on ollut huikeasti hyötyä kaikessa kokkailussa sen jälkeen. Muutaman kympin vehkeeksi hurjan hyödyllinen, eikä vie paljon tilaa muutenkin täysissä kaapeissa.

Molekyylimenuun sisältyi

Uppopaistettu 65 asteen keltuainen ja parmesaanispaghettia
Naudan ulkofilettä sous vide, porkkanakaviaaria ja uunijuureksia
Maitosuklaacremeux, oliiviöljyä ja suolaa

Reseptit lähipäivinä.