Pahoittelen, että olen ollut poikkeuksellisen kauan hiljaa, mutta se johtuu siitä, että olen tuÄH
Oikeasti hiljaisuuteni nimittäin johtuu siitä, että olen juossut karkuun kirveen kanssa riehuvaa Lor..
No ei mutta, aivan vakavasti ottaen olen muuttanut elämäntapojani (oho) siten, että kun ennen tapasin kirjoittaa näitä raaputuksia hieman puolen yön jälkeen illalla, olen nykyään siihen aikaan jo tutimassa. Rutiinien siirto uuteen vuorokausirytmiin sopivammaksi on käynnissä. Ehkä se tästä.
Eilen sain vihdoinkin aikaiseksi viimeisen pyytämistäni kalaresepteistä. Säästin tämän tarkoituksella laihdutuskuurin jälkeiseen aikaan, ettei tarvinnut pihistellä voin ja juuston kanssa. Kyseessä oli siis Kuusenkerkän kuhafileet. Näitä olisi varmasti kokonaistaloudellisesti fiksumpi tehdä useammalle henkilölle, yhtä perunaa keittäessä ja puolikasta sipulia kuullottaessa tuntee olonsa hölmöksi. Korvasin purkkiherkkusienet voissa imeytetyllä tuoreella herkkusienellä, sillä en pidä purkkiherkkusienistä. Lisäksi annokseni ei ole päältä kovin kauniisti ruskettunut, sillä uunini ei oikein osaa tuota ruskistamista. Muutoin tämä oli varsin maukas ja hieman erilainen kalaruoka. Kaikki saamani kalareseptit olivat aivan kelvollisia ja erilaisia, joten “Mitä ruokaa…” -sarja jatkunee lähitulevaisuudessa toisella osalla.
Kuhafileet
1. Asettele uuninkestävän annosvuoan pohjalle keitetty peruna viipaleina
ripottele päälle suolaa2. Sen päälle kevyesti voissa paistettu sekä suolalla ja pippurilla maustettu kuhafile (voi antaa kalalle hyvän maun, mutta sen voi tietenkin korvata öljyllä)
3. Sitten kerros viipaloituja purkkiherkkusieniä ja kerros voissa (tai korvikkeessa) haudutettuja sipulirenkaita
4. kuorruta koko komeus valkokastikkeella, joka on maustettu juustolla. Paista kuumassa uunissa niin että pinta kuorruttuu kauniin vaaleanruskeaksi.
Kesän toinen kiintiöpyörälenkki suuntautui Porvooseen. Täältä Itä-Helsingistä matkaa kertyi yhteensä 94 kilometriä, jonka ajeluun meni hieman reilu neljä tuntia. Kahdessa erässä ajettuna tuo ei tuntunut läheskään yhtä rankalta kuin taannoinen Hämeenlinnan lenkki, vaikka tiellä oli paljon enemmän mäkiä haittaamassa menoa, eikä tuulesta ollut mainittavaa apua (eikä kyllä haittaakaan).
Heti alkumatkasta piti tietenkin kuvata kiintiösorsa,
jonka pesäkolo olikin melko jyhkeän näköinen aukko kalliossa. (Tuo lienee jotain Vuosaaren satamaa varten rakennettavia tunneleita.)
Porvoon näkymää kauempaa hallitsee nyt ehkä vielä enemmän kuin tavallisesti tuomiokirkko ja sen ympärillä olevat rakennustelineet.
Sama lähempää.
Tietenkin matkaohjelmaan kuuluivat myös Porvoon muut nähtävyydet, eli raatihuone
sekä joenrannan kalastajamökit.
Matkan parasta antia olivat kuitenkin paluumatkalla bongaamani hevoset.
Huomenna sitten taas ruokaa.
Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, päädyin sitten lopulta Fiskarsin saks.. eikun Zwillingin neljään tähteen. Professional ässää ei ollut tarjolla lainkaan ja five starin kahva oli selkeästi muotoiltu raavaille mieskokeille (kuten polkkikselle) eikä tällaiselle hennolle sorsankäristäjälle. Myyjänkin mukaan miehet valitsevat yleensä viiden tähden ja naiset neljän. Teräthän noissa oli identtiset kuten arvelinkin.
Uusien veitsien kunniaksi teinkin ruokaa, jossa ei tarvinnut leikellä eikä paloitella mitään. Tämä ruoka on ollut kokeilulistalla jo pitkään, mutta marinoimattomien koipien hankkiminen kesti sen muutaman kuukauden. Hieman myös pelotti soijan valtava määrä, mutta lopputuloksessa se ei maistunutkaan yhtään liikaa, vaan kanan kuoresta tuli yllättävän maukas ja makea. Kannattaa kokeilla siis. Resepti on Suuresta aasialaisesta keittokirjasta.
Teriyaki-kanaa
1 1/4 dl soijakastiketta
2 rkl miriniä
1 rkl sokeria
2 rkl öljyä
12 broilerinkoipea1. Mittaa soijakastike, mirin ja sokeri pieneen kattilaan ja sekoita miedolla lämmöllä, kunnes sokeri liukenee. Kuumenna kiehuvaksi, vähennä lämpöä ja keitä ilman kantta 2 minuuttia.
2. Kuumenna öljy isossa paksupohjaisessa paistinpannussa. Lisää broilerinpalat pienissä erissä ja ruskista kovalla lämmöllä.
3. Siirrä broilerinpalat takaisin pannuun, lisää kastike, peitä kannella ja kypsennä 20 minuuttia tai kunnes broileri on kypsää. Tarjoa riisin kera.
Onpas kummallista aloittaa postaus, kun ei tarvitse välittää indekseistä.
Totesin viime viikolla, että edellisestä risotosta on kolmisen kuukautta aikaa. Risottohan ei voineen ja juustoineen ole välttämättä sitä optimaalisinta laihdutusruokaa, mutta nyt kun laihdutuskuuri ei ole enää pidättelemässä, mikään ei estä syömästä pahimpiakaan rasvapläjäyksiä.
Risoton raaka-aines taas valikoitui eilen Hakaniemen kauppahallissa ja torilla käydessä kanttarelliksi, jota tuntui olevan myynnissä yllättävän runsaasti ottaen huomioon kesän kuivuuden. Tosin ainakin ostamani yksilöt oli haettu Virosta saakka ja ne kieltämättä olivat pinnalta hieman kuivan oloisia. En yleensä ole harrastanut toriostoksia, mutta tällä kertaa kokemus oli sen verran mukava, että tulee varmaan käytyä toistekin. Lisäksi kauppahallit ovat hyviä paikkoja erilaisten lihojen ja kalojen ostamiseen, sillä valikoimat ovat huimasti parempia kuin marketeissa. Omana houkuttimena olivat tällä kertaa marinoimattomat broilerinkoivet, joita ei tunnu tavallisista kaupoista löytyvän sitten millään.
Resepti löytyi Ruokalasta. Tatteja minulla ei ollut, joten improvisoin hieman reseptin alkupään kanssa. Sitruuna oli lopputuloksessa melko pinnalla, joten puolikkaan sitruunan mehullakin pärjännee.
Risotto ai Funghi
50 g kuivattuja herkkutatteja tai muita tatteja
0,5 kg tuoreita metsäsieniä, kanttarelleja tai suppilovahveroita
oliiviöljyä
2 kpl valkosipulin kynttä
merisuolaa
mustapippuria
1 sitruunan mehu
3/4 l kanalientä
100 g voita
1 kpl punasipuli hienoksi silputtuna
250 g risottoriisiä ( Arborio, Carnaroli, Vialone)
4 cl kuivaa vermuttia
100 g tuoretta raastettua parmesan-juustoa
2 tl kurkumaaPaista metsäsienet öljyssä “kuiviksi”. Siirrä sivuun odottamaan.
Liota tatit ja puserra kuiviksi siivilän läpi. Paista tatit ja muserrettu valkosipuli kevyesti pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää sitruunan mehu.
Sulata puolet voista ja lisää loraus oliiviöljyä. Kuullota punasipuli. Lisää riisi ja kurkuma. Pyörittele, kunnes riisi on “öljyyntynyt”. Lisää kuumaa kanalientä kauhallinen kerrallaan. Lisää tatit ja sipulit. Lisää kevyen kiehumisen edetessä edelleen kanalientä kunnes riisi on samettisen märkää “al dente”. Lopuksi lisää metsäsienet, kuiva vermutti, loppu voi ja runsaasti parmesania. Sekoita ja tarjoile.