jänis

Kiitämme eilisestä ja viime viikkoisesta uudesta kävijäennätyksestä. Maksalaatikon suosio on vihdoin ohitettu. Otan tämän vinkkinä siitä, että otetta pitäisi hieman terästää.

Ja mikäs tässä terästäessä! Olin nimittäin viikonloppuna sellaisten lihapatojen äärellä, että oksat pois. Pupukeitostaan ja sorsankaatajanakin tunnettu pupunpaistaja oli nimittäin jälleen onnistunut saalistamaan viattomia eläinraukkoja, joita toki suurella innolla kokoonnuimme syömään.

Oma osuuteni viikonlopun herkuissa oli viinin valinta, mikä oli hieman haastava tehtävä, kun tarkkaa käsitystä ruokalajeista ei ollut. Pupunpaistajan linjan tuntevana oli kuitenkin helppo valita yllänäkyvä aussiviini, jonka kehuttiin sopivan tuhtien liharuokin kanssa, ja talvi-iltoina sellaisenaankin.

Päivän reseptit olivat peräisin metsästäjän riistaherkut -kirjasta, joka vaikutti melkoisen mielenkiintoiselta keittokirjalta. Viime aikoina omat keittokirjakriteerini ovat siirtyneet reseptien määrästä muuhun tarinointiin, ja tuossa kirjassa näytti olevan tarinointia vaikka muille jakaa. Reseptejäkin oli toki monenmoisista riistaeläimistä aina majavaan saakka.

Alkuruokana tarjottiin budan pupua perunanuudeleiden kera. Pupunosien valinta tosin meni meillä sikäli pieleen, että pussista ei paljastunutkaan paistia ja lapoja kuten oli tarkoitus, vaan selkäranka kylkineen. Tästä lannistumatta sovelsimme kuitenkin käsillä olevia palasia reseptiin. Pupunpalat eivät varsinaisesti olleet kovin kuvauksellisia (toisin kuin pääruoka!), joten joudutte tyytymään hieman surrealistiseen kuvaan:

Budan pupu

rusakonpaisti ja lapapalat
100 g kylmäsavupekonia
pari porkkanaa palastettuna
100 g palsternakkaa palastettuna
50 g selleriä pilkottuna
pieni sipuli pilkottuna
laakerinlehti
timjaminoksa
suolaa ja pippuria
sitruunan mehu
1 tl sinappia
200 g smetanaa
2 appelsiinia
2 dl kuivaa valkoviiniä
3 dl vettä

Ensimmäisenä pupunpaloista voi tarvittaessa leikellä ylimääräiset kalvot pois. Paista pekonit pannulla ja ruskista pupunpalat pekoninrasvassa. Ota ne talteen, lisää tarvittaessa paistorasvaa (voita) ja laita juurekset pannuun. Siirrä kuullotetut juurekset pataan tai kattilaan, lisää joukkoon laakerinlehti, timjaminoksa, suolaa ja pippuria, sitruunan mehu, valkoviini ja vesi sekä pupunpalaset. Keitä kevyesti kiehuen puolestatoista tunnista pariin tuntiin.

Nosta pupunpalaset pois kattilasta (ja tarkista, ettei kattilaan jäänyt luunpalasia). Murskaa muut ainekset sauvasekoittimella tai siivilän läpi pusertamalla, lisää joukkoon appelsiinien mehu, jauhot, smetana sekä sinappi, ja lämmitä kiehuvaksi. Keitä pari minuuttia niin että kastike sakenee hieman. Tarjoa perunanuudeleiden kera.

Yllänäkyvä pupuliemi oli itse asiassa niin herkullista, että se kelpaisi vaikka alkukeitoksi. Sitä myös tuli sen verran, että pelkkänä kastikkeena sitä ei kyllä saa kulutettua. Mausta on tosin huomautettava, että mistä tahansa tulee hyvää, kun siihen pistää tuollaisen määrän smetanaa (rasvaa 42%).

Kun pupu on viimeisellä matkallaan kattilassa, on hyvää aikaa tehdä perunanuudeleita. Koska reseptilähteessä ei ollut tarjolla kuvaa, ja nuudeleiden ominaisuudet oli muutenkin speksattu hieman epätarkasti, tuli omista nuudeleistamme hieman paksuja. En tiedä, oliko tarkoitus tehdä ohuempia, mutta ehkä kyse on vain omasta mausta. Hyvältä nuokin maistuivat, vaikka näyttävätkin epäilyttävästi madoilta..

Perunanuudelit

500g jauhosia pottuja
250g jauhoja
muna
2 pientä sipulia
siankylkeä tai voita paistamiseen

Keitä perunat kuorineen pehmeiksi. Kuori perunat kuumana ja murskaa ne. Sekoita joukkoon jauhot ja muna ja vaivaa taikinaksi. Taputtele taikina ohueksi levyksi ja leikkaa se 3cm x 5cm kokoisiksi paloiksi. Pyörittele paloista nuudelipötköjä.

Keitä nuudeleita kiehuvassa vedessä muutama minuutti, kunnes ne nousevat pinnalle. Tämän jälkeen käytä ne paistinpannulla, jossa on ensin paistettu sianrasvassa tai voissa sipuleita (sipulit voit hyödyntää esimerkiksi pääruuan koristelussa). Tarjoa lämpimänä.

Tällaista oli siis alkuruokana. Pääruoka seuraa myöhemmin..