Currynuudeleita ja porsasta

Aina välillä tekee mieli nuudeliwokkeja. Ne on helppo ja nopea tehdä ja maistuvat yleensä hyvältä. Tämä on Suuresta aasialaisesta keittokirjasta.

Currynuudeleita ja porsasta

125 g kuivattuja riisinuudeleita
1 sipuli
2 rkl öljyä
2 tl mietoa curryjauhetta
½ tl suolaa
80 g pakasteherneitä
½ dl kookosmaitoa tai kasvislientä
2 tl soijakastiketta
125 g kiinalaista grillattua sianlihaa tai paahdettua porsasta ohueksi viipaloituna

1. Pane riisinuudelit kulhoon. Kaada päälle kuumaa vettä ja liota 20 minuuttia. Valuta hyvin siivilässä. Leikkaa sipuli kahdeksaan osaan ja irrota palat toisistaan.

2. Kuumenna öljy wokissa. Lisää sipuli ja kypsennä kovalla lämmöllä 1 minuutti.Lisää curryjauhe, suola ja nuudelit ja sekoita.

3. Lisää herneet, kookosmaito ja soijakastike, sekoita muutaman kerran. Peitä wokki tiiviisti kannella, vähennä lämpöä ja keitä 3 minuuttia hyvin miedolla lämmöllä. Sekoita lihaviipaleet joukkoon ja kypsennä 1 minuutti. Tarjoa pääruokana tai välipalana.

Kuvien lataus bugaa nyt jotenkin, päivitän kuvan tähän myöhemmin.

Alkuperäisen kirjan kuvassa oli käytetty paksuja vermisellejä, mutta koska kaapista sattui löytymään ohuita, niin käytin noita. Grillattuna kiinalaisena lihana toimi viipaloitu kassler. Autenttista meininkiä.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Verta ja suolenpätkiä

On ollut melko epäonninen alkuviikko. Ensinnäkin tuntuu, että tämä toistaitoisten nörttien ylläpitämä palvelin on useammin maissa kuin ylhäällä. Toiseksi aloitin pyöräilykauden.

Pyöräilyhän on sorsakeittiön mieluisinta laihdutusliikuntaa. Työpaikkapyöräily ei käytännössä kuluta lainkaan aikaa, kun julkisilla sukkulointi vie lähes yhtä paljon aikaa. Lisäksi tietenkin pyöräily on hauskaa ja sopivan vauhdikasta sorsien perässä lentelyyn tottuneelle. Koska pyöräily talvella ei kuitenkaan kuulu lempipuuhiini, tapaa painokin heittää melkoista käyrää vuodenaikojen vaihtelun mukana.

No tänään sitten vihdoin kaivoin pyörän varastosta vuoden ensimmäistä työpaikkapyöräilykierrosta varten. Katselin samalla ihmeissäni kalenteriin, että olen joskus aloittanut pyöräilykauden 21.3. Kaikki meni kuitenkin oikein kivasti ensimmäiset neljä kilometriä. Sen jälkeen kumi puhkesi. Takakumi. Onneksi Kulosaaren metroasema oli lähellä, joten pyörä parkkiin ja metrolla töihin. Kotimatka olikin vähän tylsempi kun piti taluttaa pyörä kotiin. Ja nyt pitäisi irroittaa takapyörä. Takapyörä. Takapyörä. Äh.

Joskus himoille täytyy antaa valta, ja siksipä eilisen ruualle ei olekaan ohjetta, vain himokas kuva. Perunoiden kuorinta muuten on äärettömän tympeää puuhaa. Siksi olenkin hankkinut perunankuorintaorjan ihan vain tätä tehtävää varten. Tällä kertaa hän ei ollut maisemissa, joten jouduin tekemään senkin itse.

makkara.jpg

Edellisestä kerrasta oli varmaan kaksi vuotta. Siksi se varmaan maistuikin niin hyvälle. Muutenkin olisi varmaan terveellistä syödä useammin kaikennäköisiä veri- ja maksaruokia. Maksasta kai voisi tehdä oikeastikin herkkuja (reseptejä?). Kouluajoilta on vaan periytynyt jonkunnäköinen kammo esimerkiksi maksapihvejä kohtaan. Siellä kun niiden maku nyt ei varsinaisesti makuhermoja hivellyt. Jos tätä vauhtia jatkuu niin tänään syön maksalaatikkoa..

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Bambupossua ilman bambua

Kyllähän minä tiesin, että niitä sorsia ei pitäisi lääppiä niin läheltä. Sain nimittäin lintuinfluenssan. Melkoinen tauti tuo lintuinfluenssa, tällaisia oireita en ole ennen kokenutkaan. Kuumeen ja yleisen pahoinvoinnin lisäksi tämä blogi hajosi vuorokaudeksi ja kaksi edellistä merkintää katosivat. Onneksi vadelmakakku ei kadonnut. Alan vähitellen ymmärtää, miksi lintuinfluenssasta on syntynyt kauhea mediahysteria. Eihän siitä mitään tulisi, jos yhtäkkiä kaikista blogeista alkaisi kadota merkintöjä. Kuolonuhrit nyt ovat vielä sietokyvyn rajoissa, mutta blogien hajoaminen…

Lintuinfluenssa ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että syötävä on. Tässä tilassa on parempi turvautua vanhoihin suosikkeihin. Tämä on ensimmäisiä “aasialaisia” reseptejä, mitä olen kokeillut. Tarpeeksi tuttua ja turvallista, ettei vaan maistuisi liian eksoottiselta. Hyvää tämä on kuitenkin. Nimi tulee siitä, että alkuperäisessä reseptissä (joka on jostain netin syövereistä) oli mukana bambua, mutta en sitä ikinä uskaltanut sekaan laittaa. Myöhemmin kyllä, mutta säilykebambu ei ehkä kuitenkaan ollut se minun juttuni.

Bambupossua ilman bambua (hapanimelää porsasta)

400g porsaan suikaleita (voit suikaloida itse haluamastasi possunosasta, mutta tämä ei ole snobiruokaa)
3dl vettä
suolaa, pippuria, liberaalisti inkivääriä
(jos lihat eivät ole marinoituja, lisäksi paprikaa, chiliä, yms.)
1 porkkana
15 senttiä purjoa
1 paprika
1tlk ananasrenkaita

suuruste:
1-2rkl valkoviinietikkaa
1-2rkl soijaa
1rkl sokeria
1rkl perunajauhoja

1. Ruskista lihat. Lisää kattilaan vesi ja mausteet. Keitä noin 10 minuuttia.

2. Silppua porkkana, purjo ja paprika tulitikuiksi ja lisää ne. Keitä noin 15 minuuttia lisää.

3. Lisää ananakset paloiteltuna. Säästä liemi.

4. Lisää ananaspurkin liemeen viinietikka, soija, sokeri ja jauhot. Lisää kattilaan ja keitä kunnes sakenee.

5. Tarjoa riisin (tsuru mai :)) kanssa.

bambupossu.jpg

Helppoa ja hyvää. Jos haluaa syödä tikuilla, niin kannattaa joko yrittää pitää nesteen määrä pienenä tai ottaa se erilliseen kuppiin ja annostella maltillisesti. Kastike tuppaa hajottamaan riisin rakenteen.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone