italia – Sorsanpaistaja

Parmankinkkua ja rucolaa

celeJanuary 26, 2009 0 Comments

Sorsakeittiössä vietettiin viikonloppuna pitkästä aikaa kunnon syöminkejä, joissa viattomia eläinparkoja ei säästelty. Illan vierailijakokki onkin tunnettu sorsakeittiössä pupujen, sorsien ynnä muiden eläinten kaatajana. Tällä kerralla tosin pääosan esittäjä oli vain ongittu Reinin Lihan tiskeiltä.

Siihen pääsemme kuitenkin vasta seuraavassa postauksessa. Illan teemana oli (yllättäen) Italia, johon ruokamme istuivatkin vallan mainiosti. Aloittelimme ruokahalun herättämistä parmankinkun ja rucolan yhdistelmällä, jota vielä terästimme parmesaania ja pecorinoa maistellen. Olen löytänyt hiljattain Hakaniemen hallista vallan mainion juustotiskin, josta maistelemamme juustot olivatkin peräisin. Prosciuttoa en olekaan tainnut ennen sellaisenaan maistella, vaan se on aina paistunut pannulla salvian ja erilaisten eläinten kanssa. Varsin mainiolta se maistui kuitenkin sellaisenaankin. Perinteisempää carpacciota tästä saa kun vaihtaa parmankinkun tilalle ohuenohuita siivuja raakaa naudanlihaa.

prosciutto

Parmankinkkua ja rucolaa

pari siivua parmankinkkua syöjää kohti
rucolaa
parmesaania ohuiksi lastuiksi leikattuna
sitruunanmehua ja oliiviöljyä noin 1:3 suhteessa
suolaa ja pippuria

1. Sekoita sitruunanmehu, oliiviöljy, suola ja pippuri. Aseta tarjoiluvadille rucolat ja pirskottele sekoitusta niiden päälle. Aseta parmankinkut rucolan päälle ja koristele parmesaanilastuilla.

Yrtti-marsalabroileri ja zabaglione eli marsalavaahto

celeSeptember 24, 2008 0 Comments

Välillä ruuan valinta sujuu helposti. Meille oli viikonloppuna tulossa ruokavieraita ja perjantaina pohdittiin että mitä heille kokattaisiin. Kun mitään ei heti tullut mieleen, päädyttiin vain ostamaan päivällä broiskufileitä Reinin lihasta ja mietittäisiin sitten ruokalajia illemmalla. Sittenhän Pastanjauhajat sattuivat polkkaamaan herkullisen näköisen yrttibroilerireseptin. Reseptissä yhdistyivät niin jo ostetut broiskufileet, viinihyllyltä vuoden takaiselta Rooman-matkalta säästynyt marsala-pullo, kuin torilla kuolaamani suppilovahverot.

Marsalaa kokeilimme kerran joskus vuosia sitten kun muistaakseni Etiketissä siitä kirjoitettiin. Suomessahan tilanne on hieman heikko, kun Alkon valikoimissa on vain yhdenlaista marsalaa, ja se on äärettömän makeaa. Ainakin omaan makuuni. Halusin kuitenkin antaa marsalalle toisen mahdollisuuden, joten hieman vähemmän makean marsalan metsästys oli vuoden takaisen reissun yksi tavoitteista.

Marsalaa piti kokeilla kanan lisäksi tietenkin myös siinä toisessa klassisessa marsala-ruuassa, eli zabaglionessa. Sitäkin kokeilimme viime kerralla, silloin muistaakseni surkeasti epäonnistuen. Yrttikanan resepti on siis peräisin Hot of the Garlic pressistä. Zabaglionen teimme suunnilleen Maku-lehden reseptin mukaan, joskin ilman appelsiininkuorta, ja söimme sen mansikoiden kera. Lisänä meillä oli äärettömän yksinkertaista rucola-fenkoli-salaattia (fenkolia, rucolaa, hieman sinappia, sitruunanmehua ja oliiviöljyä) sekä tagliatellea. Kuvat ovat tällä kertaa hieman hätäisesti räpsäistyjä kun vieraitakin oli paikalla.

Yrtti-marsalabroileria

4 broilerinfilettä
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl maitoa
1 dl tuoreita yrttejä hienonnettuna (itse käytin persiljaa ja timjamia, toimivat hyvin sienien kanssa)
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
suolaa

1 dl suppilovahveroita (tai muita sieniä) hienonnettuna
1 dl marsalaa
2 dl kanalientä
2 valkosipulinkynttä
Beurre Manierrea (voita ja jauhoja about 1/1 sekoitettuna, itse heitin erikseen voita sekaan ja suurustin jauholla)
kermaa

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Siivoa rasva broilerinfileistä (tai vaadi siistejä fileitä). Sekoita jauhot, yrtit ja puserrettu valkosipulinkynsi lautasella. Dippaa fileet ensin maitoon, mausta suolalla ja pyörittele niitä sitten jauhoissa. Ruskista fileet pikaisesti kultaisiksi pannulla ja siirrä ne uuniin.

2. Tee sillävälin kastike. Anna pannun lämmetä uudelleen ja lisää oliiviöljyä. Ruskista sienet pannulla ja kaada sekaan viini. Lisää noin minuutin kuluttua kanaliemi ja kaksi murskattua valkosipulinkynttä. Keitä kokoon muutama minuutti ja ota kiinni beurre manierrella. Lisää lopuksi kerma ja ota pois liedeltä.

3. Ota kanat uunista ja tarjoa vaikka tagliatellen ja rucola-fenkoli-salaatin kera.

Zabaglionen tekeminen vaatii hieman kärsivällisyyttä. Meillä ei teräskulhoa valitettavasti ole, mutta teimme tämän lasikulhossa ja lämmitimme höyryttämällä kulhoa kattilan päällä ja toimi hyvin.

Zabaglione eli marsalavaahto

6 keltuaista
1 dl sokeria
1 1/2 dl marsalaviiniä

1. Vatkaa keltuaiset ja sokeri teräskulhossa, kunnes seos on vaaleaa ja kuohkeaa.

2. Nosta kulho vesihauteeseen ja sekoita joukkoon marsala. Vatkaa seosta vesihauteessa, kunnes se sakenee vaniljavaahdon tyyppiseksi (5–10 minuuttia).

3. Tarjoa mansikoiden tai muiden marjojen tai hedelmien kanssa.

Kermainen parsapasta

celeMay 12, 2008 0 Comments

Nyt olen iskenyt kyllä blogitaantumaan: ennen tänne vain ei ilmestynyt uusia postauksia juuri koskaan, nyt niitä on alkanut hävitä.. 😀

Mutta vastaiskuksi tämän päivän pasta onnistui kerrassaan mainiosti. Parsakausi ei ole oikein koskaan minuun saakka iskenyt. Viime vuonna taisin jotain kokeilla, mutta epäonnistuin surkeasti. Nyt kuitenkin tilattiin tagliatellea ja parsaa kermakastikkeessa ja ohjekin etsittiin Suuresta pastakirjasta puolestani. Kauppareissukin tuli tehtyä ilman minun kontribuutiota. Minulle jäi siis helpoin homma, eli ruuan toteutus. Vesi kiehumaan, sen lämmetessä esivalmistelut ja kastikkeen pyöräytys pastan keittoaikana. Alle 20 minuutissa pöytään. On se elämä helppoa.

Tagliatellea parsan ja tuoreiden yrttien kera

6 annosta

500 g tagliatellea
155 g parsan versoja
40 g voita
1 rkl hienonnettua tuoretta persiljaa (meitsi vähintään tuplasi yrttien määrän)
1 rkl hienonnettua tuoretta basilikaa
3 dl kuohukermaa
1 1/4 dl vastaraastettua parmesaania tai pecorinoa
suolaa ja pippuria

1. Keitä pasta pasta runsaassa, voimakkaasti kiehuvassa suolatussa vedessä al dente. Valuta ja kaada takaisin kattilaan.

2. Leikkaa pastan kiehuessa parsan versot pieniksi paloiksi. Kuumenna voi keskikokoisessa pannussa, lisää parsat ja hämmennä keskilämmöllä 2 minuuttia tai juuri ja juuri kypsiksi. Lisää persilja ja basilika, kerma, sekä suolaa ja pippuria maun mukaan. Keitä 2 minuuttia.

3. Lisää raastettu parmesaani kattilaan ja sekoita hyvin. Kun se on sekoitettu kunnolla, lisää se kattilaan lämpimän pastan joukkoon ja sekoita kevyesti niin, että ainekset leviävät tasaisesti. Tarjoa heti.

Ragú-kastike pastalle

celeMarch 18, 2008 5 Comments

Eilen kun keittiössämme väännettiin pekonikasviksia (pekonikasviksia…) niin oli pakko yrittää hieman ryhdistäytyä tämän bloggauksenkin suhteen. Pekonikasvikset eivät ole vuorossa aivan vielä, sillä arkistoista löytyy aika lailla bloggaamatonta materiaalia.

Sorsakeittiöön on myös ilmiintynyt uusi kamera, joten kuvat ehkä paranevat vähitellen, kunhan täällä opitaan käyttämään sitä. Yllä näkyy Kulinaarimurulassakin mainostetun tuottajan tomaattimurskapurkki, enkä voi kuin yhtyä mainostukseen. Ostakaa Prismoista (jotain hyvää sielläkin) ennen kuin minä vien kaikki.

Yksi ensimmäisistä uuden tomaattimurskalajikkeen sovelluskohteista oli Jamie’s Italy -kirjasta löytyvä ragú-kastike pastalle. Alkuperäiseen ohjeeseen sisältyy myös itse pyöriteltävät pastat, mutta ne jäivät tällä kertaa kokeilematta. Fusillista on sen sijaan tulossa omaa suosikkipastaani, sen verran hienosti se imaisi tämän kastikkeen sisäänsä.

Ragú-kastike pastalle

oliiviöljyä
1 punasipuli hienoksi silputtuna
2 valkosipulinkynttä hienoksi silputtuna
3 laakerinlehteä
varsi tuoretta rosmariinia
500 g naudanjauhelihaa
4 tölkkiä tomaattimurskaa
suolaa ja pippuria
parmesaanijuustoa koristeluun

Kuullota sipulit isossa pannussa oliiviöljyssä. Lisää laakerinlehdet, rosmariini, jauheliha ja tomaatimurska. Kiehauta. Keitä kannen alla miedolla lämmöllä pari tuntia. Jos kastike kiinteytyy liikaa, lisää vettä. Mausta suolalla ja pippurilla. Kerää laakerinlehdet ja rosmariininvarsi pois kastikkeesta ja tarjoa pastan kera.

Täytetty kalkkunarulla

celeJanuary 29, 2008 2 Comments

Ja salamahaasteen salamavastaus on valmis…

…tai ei ihan. Tein tätä nimittäin viikko sitten. Kyllä, kalkkunan ensimmäinen esiintyminen blogissani, kokattuna viikkoa ennen haastetta. Ja sisään olisi voinut sitä fenkoliakin tunkea, kuten vaikkapa tässä reseptissä tehdään.

Mutta harjoitus tekee mestarin, joten seuraavaa kalkkunaruokaa valmistellessa olenkin jo melkein mestari. Googlettelinkin tänään erilaisia vaihtoehtoja kalkkunan ja fenkolin käyttöön. Italialaiset tuntuvat suosivan fenkolia pastassa, joten jonkinlainen fenkoli-kalkkuna-pasta voisi olla yksi hyvä vaihtoehto, etenkin kun kalkkunamakkara tuntuu olevan myös jonkinlainen italialaisten suosikki (myös pastakäytössä). Perinteisin kalkkunavaihtoehto lienee kuitenkin hankkia sellainen kokonaisena ja täyttää se fenkolilla ja muulla. Poissuljin tämän vaihtoehdon kuitenkin, koska taloutemme ei saisi ikinä syötyä kokonaista kalkkunaa järkevässä ajassa. Google löysi myös kasoittain reseptejä ylijäämäkalkkunan käyttämiseen. Tuntuu olevan toisaalla samanlaista ähkyä kalkkunasta kuin meillä kinkusta kerran vuodessa. Kalkkunaa ja fenkolia osattiin myös suoraan yhdistää muutamissa melko kutkuttavissa salaateissa.

Yhteenvetona voisi siis todeta, että tulossa lienee joko salaattia, tai jonkinlaista kalkkunamakkarasovellusta, joko pastan tai keiton muodossa. Täytyy nyt kuitenkin ensin painella Hakaniemen halliin katselemaan löytyisikö sieltä sopivia tarpeita.

Mutta sitten takaisin harjoitusruokaan. Tämä resepti on Toscanan herkut -kirjasta, ja toimi melko mukavasti. Kalkkunafileen halkominen neljään osaan ei ollut ehkä kaikkein helpointa ja mukavinta puuhaa, mutta muutoin tämä syntyy melko kivuttomasti. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, meillä lurahti hieman liikaa.

Täytetty kalkkunarulla

1,2 kg kalkkunan rintafileetä, halkaistuna ja nuijittuna noin 1-1 ½ cm paksuiseksi pyöreäksi levyksi
1 valkosipulinkynsi
6 tuoretta salvian lehteä
2 rkl tuoreita rosmariinin lehtiä
2 tl tuoreita timjamin lehtiä
1 rkl suolaa
1 tl mustapippuria
6 rkl oliiviöljyä
150 g keittokinkkua
200 g fontina-juustoa (tai muuta mietoa, rasvaista juustoa) viipaleina
3 dl kana- tai lihalientä

1. Lämmitä uuni 180 asteeseen.

2. Halkaise kalkkunafilee niin, että levyt jäävät kiinni yhdeltä sivultaan. Halkaise vielä puolikkaat ja taivuta yhtenäiseksi levyksi. Nuiji litteäksi nyrkillä tai lihanuijalla.

3. Hakkaa työlaudalla hienoksi valkosipuli, salvia, rosmariini ja timjami. Mausta suolalla ja pippurilla. Sirota yrtti-mausteseos tasaisesti kalkkunalevylle ja valuta päälle 3 rkl oliiviöljyä, sirota pinnalle suolaa. Paista uunissa noin tunti. Käännä rulla paistamisen aikana ja valele välillä kanaliemellä.

4. Ota rulla uunista, annan lämmön tasaantua ja leikkaa sitten terävällä veitsellä ohuita viipaleita. Nosta viipaleet lämmitetylle laakealle vadille ja tarjoa lisäkkeet samalta vadilta.

5. Lisäkkeeksi sopii parsakaalisose tai rullan vierellä uunivuoassa kypsennetyt perunakuutiot.

Tonnikalapastaa

celeJanuary 7, 2008 0 Comments

Sorsakeittiön perusongelma on jo vuosia ollut se, että kalaa ei tule syötyä tarpeeksi usein. Haluja kyllä olisi, mutta jotenkin kala tuppaa aina jäämään kaupan hyllyille. Hieman myös kyllästyttää aina syödä lohta, seitä tai tonnikalaa, mutta muiden kalojen tarjonta on lähi-Prismassamme melko heikkoa tai järjettömän kallista. Eräs ongelma on ehkä myös siinä, että suurin osa taloudestamme löytyvistä keittokirjoista ovat käännöksiä, ja niissä kalalajit ovat usein sellaisia, joita ei kaupoista muutenkaan löydä. Mielestäni hyvään ruokakirjan käännökseen kuuluisi myös saatavilla olevien vaihtoehtojen tuominen ilmi, kuten esimerkiksi ainakin joissain Jamien kirjojen käännöksissä on tehty. Muuten jää helposti keltajuovamulloa sisältävät ruuat kokkaamatta, vaikka sen tilalla voisikin käyttää jotain helpommin saatavaa kalalajia.

Mutta sitten ruokaan. Selailin pastanjauhajien reseptiarkistoa ja yritin löytää sieltä nimenomaan kalaa sisältävää pastakastiketta. Ja löytyihän sieltä varsin makoisa tonnikalapasta. Vaikka opiskeluajat ovat vielä melko läheisiä, täytyy kuitenkin myöntää, että en kyllä koko opiskelun aikana tainnut tehdä tonnikalapastaa kertaakaan, vaikka se lienee jonkinlainen opiskelijasuosikki.

Tonnikala-pastakastike

1 sipuli
pari valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
1 tölkki tomaattimurskaa
2 tölkkiä veteen säilöttyä tonnikalaa
kalaliemikuutio (tai vastaava määrä kalafondia)
rouhaus mustapippuria
runsaasti basilikaa
2 dl ruokakermaa
parmesaania

Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetken aikaa öljyssä pannulla. Lisää tomaattimurska. Valuta tonnikala ja lisää se pannulle yhdessä kalaliemikuution ja mausteiden kanssa. Hauduta noin kymmenen minuuttia. Lisää lopuksi kerma. Sekoita kastike keitetyn pastan joukkoon ja raasta päälle parmesaania.

Spagetti alla trapanese

celeAugust 13, 2007 17 Comments

Minäkin/mekin tosiaan olin/olimme paikalla. Näiden raporttien jälkeen ei jää paljoa lisättävää, kiitokset vain kaikille paikallaolleille. Se jätetään raportoimatta, mitä tapahtui suklaakakulleni. Seuraaviin pippaloihinkin täältä varmasti on lähtijöitä.

Ja sitten uutisia ulkomailta. Roomassa ehdittiin käydä tosiaan piipahtamassa ja raportoinnit ovat jälleen mukavasti myöhässä. Josko saisin kuvia hieman seulottua lähipäivinä. Sen voin kuitenkin jo mainita, että Colosseumista tuli otettua ainakin kolmisenkymmentä kuvaa, joten paikallaolo lienee hyvin dokumentoitu.

Roomassa huonointa oli se, että pasta-annokset olivat niin maukkaita, että omat tekeleet tuntuvat jäävän kovin kalpeiksi niiden rinnalla. Erityisesti itse pastan keittämisessä näyttää edelleen olevan hieman opittavaa, sen verran rapsakkaa muttei kuitenkaan raakaa pastaa tuli Roomassa maisteltua. Ja omia kykyjähän ei mikään paranna ellei harjoittelu, joten pastaa on viime aikoina keitelty sorsakeittiössä senkin edestä.

Tätä Jamie’s Italy -kirjasta löytyvää pestokastiketta spagetille voi suositella erityisen lämpimästi. Kastikkeessa on sen verran runsaasti rasvaa manteleiden, oliiviöljyn ja juuston muodossa, että mahakin täyttyy kuin liharuuasta konsanaan. Tomaateiksi sopivat kirsikkatomaatit parhaiten, mutta tavallisilla tomaateillakin tulos on varsin maittava. Tärkeintä lienee, että tomaatit ovat kypsiä.

Spaghetti alla trapanese

neljälle

spagettia tarvittava määrä
suolaa ja pippuria
150 g kokonaisia manteleita
1 valkosipulinkynsi
4 suurta kourallista tuoretta basilikaa
150 g vastaraastettua parmesaania tai pecorinoa
oliiviöljyä
600 g tomaatteja puolitettuna

1. Keitä spagetti.

2. Spagetin keittyessä lämmitä mantelit kuivalla pannulla ja murskaa ne karkeaksi murskaksi morttelissa (tai sauvasekoittimella). Laita murska kulhoon. Murskaa myös valkosipuli ja basilika (erikseen) ja sekoita ne mantelien sekaan. Lisää raastettu juusto, hujaus oliiviöljyä sekä suolaa ja pippuria. Lisää tomaatit ja murskaa ne käsilläsi murskaksi mönjän sekaan. Lisää vielä tarvittaessa hieman oliiviöljyä ja sekoita valutetun pastan kanssa. Tarjoa välittömästi.

Kasvissyöjän pekonirisotto

celeFebruary 12, 2007 0 Comments

Huomasin, että edellisestä pekonipostauksesta on jo niin kauan aikaa, että eihän tässä kehtaa enää pian nimittää itseään pekonibloggaajaksi ellei asialle tee jotain. Pitkä pekonitauko näkyikin reseptivalinnassa. Tämä on meinaan melkoisen vinksahtanut pekonireseptiksi. Pointti ei nyt ole siinä, että tämä olisi kasvissyöjän lopullisesti pek..lihansyöjäksi muuttava ruoka, vaan että jos kasvissyöjän pitäisi tehdä pekoniruokaa (toisille) niin tällaista siitä varmaan tulisi. Vihreää kuin pupun iltapala.

Ihan hyvää, siitä huolimatta. Pekonia ei saa pilattua edes herneillä. Ainiin, tämä on Sikapossu-kirjasta. Ja minähän en koristellut pekoninpaloilla kun ne sivuun jätetyt pekoninpalat tuli syötyä risotonpyörittelyn ohella. Toiset vahtii risottoa punaviinin voimalla, minä pekonin.

(Edellisessäkin pekonirisotossa oli sikana vihreää…)

Pekonirisotto

1 l kasvislientä
500 g pakasteherneitä
1 sipuli
150 g pekonia
oliiviöljyä
300-400 g arborioriisiä
50 g parmesaaniraastetta
suolaa

Kiehauta kasvisliemi ja kypsennä puolet herneistä pehmeiksi. Kaada liemi ja herneet tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi. Silppua sipuli. Leikkaa pekoni pieniksi paloiksi.

Laita kattilaan öljy ja ruskista pekonisilppu siinä. Siirrä noin kolmannes syrjään. Lisää sipuli ja freesaa se. Laita riisi kattilaan ja kuullota sitäkin. Lisää kuumaa kasvis-hernelientä aina, kun seos paksunee. Kaada loppuvaiheessa joukkoon loput herneet.

Lisää viimeiseksi parmesaaniraaste ja anna hetki muhia. Tarjolle pantaessa korista risotto lopulla pekonilla.

“Metsästäjän” lasagne

celeFebruary 8, 2007 2 Comments

En nyt muista, tuliko tämä mainittua (jo useastikin?) aikaisemmin, mutta Jamie’s Italy on ehkä paras Jamie-sedän keittokirjoista. En ole vielä moniakaan kyseisen kirjan herkuista ehtinyt testaamaan, mutta ne joita olen testannut, ovat olleet loistavia. Lisäksi tuntuu siltä, että tähän kirjaan on panostettu enemmän kuin aikaisempiin. Kuvat ovat parempia ja taitaa tuo olla hieman paksumpikin kuin aiemmat kirjat. Ja löpinääkin on runsaammin.

Lasagnen himossa piti tietenkin sitten kokeilla kirjan lasagne-ohjettakin. Yleensä kun olen tehnyt lasagnet hieman tylsällä ohjeella. Jamie suositteli lihaksi jonkin sortin metsästettyjä elukoita, mutta koska sellaisia ei ollut saatavilla, jouduin tyytymään nautaan. Päälle olisi pitänyt laittaa salvianlehtiä, mutta koska niitäkään ei kaupasta tällä kertaa löytynyt, ripottelin hieman kuivattua salviaa. Ei ihan sama asia. Melko herkkua tämä silti oli. Ainakin ennen kolmatta päivää kun alkoi jo tulla korvista ulos.

Lasagne alla cacciatora

600 g riistajauhelihaa (tai nautaa)
lasagnelevyjä tuorepastasta tai kuivatusta
Parmesaania koristeluun
2×150 g mozzarellaa
kourallinen salvianlehtiä
oliiviöljyä

Tomaattikastike
oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
rosmariininoksa
3 laakerinlehteä
3 tlk kuorittuja tomaatteja

valkokastike
1 l maitoa
kourallinen tuoretta persiljaa
hyppysellinen muskottipähkinää
½ sipuli, pilkottuna
6 kokonaista mustapippuria
80 g voita
65 g jauhoja
150 g raastettua parmesaania
merisuolaa ja mustapippuria

1. Ruskista jauheliha ja pane se syrjään. Paista sen jälkeen valkosipulia oliiviöljyssä heti, lisää tomaatti, rosmariini ja laakerinlehdet. Keitä miedolla lämmöllä 45 minuuttia kannen kanssa. Lisää sekaan jauheliha ja keitä vielä 20 minuuttia. Poista rosmariini ja laakerinlehdet ja mausta maun mukaan.

2. Kuumenna maito, persilja, muskotti, sipuli ja kokonaiset mustapippurit kiehuvaksi. Siivilöi maito. Kuumenna toisessa kattilassa voi ja sekoita jauhot. Lisää siivilöity maito vähitellen ja keitä muutama minuutti niin, että saat hyvin suurustunutta maitokastiketta. Sulata joukkoon parmesaaniraaste ja mausta suolalla ja pippurilla.

3. Voitele iso lasagnevuoka ja asettele tomaattikastike, lasagnelevyt ja maitokastike kerroksittain (itse laitoin neljä kerrosta). laita päälle hieman parmesaaniraastetta ja mozzarellasiivut. Koristele salvialehdillä ja parilla ripsauksella oliiviöljyä. Paista 180-asteisessa uunissa 45 minuuttia, tai kunnes väri on kauniin kultainen.

Kylmäsavulohipasta, toinen kierros

celeJanuary 2, 2007 3 Comments

Onkos kenellekään ikinä käynyt niin, että kun on toisesta ruokablogista lainattua reseptiä tehdessään pohtinut jo valmiiksi minkälaisia ylisanoja sen hehkuttamiseen käyttäisi, osoittautuukin ruoka aivan hirveäksi? Sellaista mietin tänään Polkkapossun toiveuusittua kylmäsavulohipastaa tehdessäni. Tosin tällä kertaa resepti osoittautui juuri niin hyväksi kuin polkkikselta voikin odottaa. Tyyli oli melko paljon pelkistetympi kuin minulla on yleensä ollut tapana, mutta se sopikin tähän hyvin, sillä savulohi pääsee paremmin esille. Reseptiä en nyt jaksa tähän kopioida, kun se tuolta ylläolevasta linkistä löytyy.