Kana

Ensin kirkollisia ilmoituksia:
-Isälle ilmoitan, että ostin kuulokkeet. Ne hienot.
-Äidille ilmoitan, että tuhlasin sikana rahaa. Taas.
-Muille ilmoitan, että tänään oli palkkapäivä.

Polkkiksen kommentin inspiroimana päätin jatkaa kokeilujani salvian ja ilmakuivatun kinkun parissa ja tein käytännössä eilistä ruokaa kanapohjaisena. Rintafile olisi ehkä kannattanut leikata halki, jotta pihveistä olisi tullut ohuempia. Nyt niitä sai paistella hyvän aikaa. Salviaa on vielä isohko puska jäljellä. Mihinköhän sen käyttäisi?

Rosmis ihmetteli eilen munakkaan arvoitusta. Kuinkas ollakaan, Sorsanpaistajan vieläkin turhan suuresta bloggaamattomien ruokien arkistosta löytyi munakaskin, joten esittelen sen nyt suurelle yleisölle. Viikon huhkiminen ei näemmä todellakaan riittänyt arkiston tyhjäykseen, todennäköisesti se ei tyhjene vielä tälläkään viikolla viikonloppuna tiedossa olevien kemujen takia. Yritys on kuitenkin kova.

Joitain vuosia sitten tein munakkaita useinkin, mutta sitten innostus on hieman laantunut, eikä ne munat taida kovin runsaasti nautittuna olla edes kovin terveellisiä. Pienenä tein munakkaat aina niin, että pistin munaa kohti ruokalusikallisen vettä, maustoin suolan lisäksi aivastuspulverilla (valkopippuri) ja suosikkimausteellani paprikalla. Vatkasin yleensä munamassan ihan kunnolla sekaisin, vaikka yläasteen kotitaloustunnilla kiellettiin sekoittamasta liian hyvin. En ole kyllä hirveästi huomannut korrelaatiota lopputuloksen ja sekoitusmäärän välillä. Kolme munaa on yleensä aika hyvä setti, neljästä on jo vaikea saada tarpeeksi hyytynyttä.

Paistovaiheessa tapasin hajottaa rakenteen ihan kunnolla niin että munamassa hyytyy tasaisesti. Sitten lätkin runsaasti edamviipaleita toiselle puoliskolle ja käänsin toisen puolen päälle, ja odottelin vielä sen aikaa että juusto suli.

No, viimeksi kokeilin sitten hieman erilaista versiota ja yhdistelin tuon perusreseptin ja Ranskalainen keittiö -kirjasta löytyneen yrttimunakas-reseptin tällaiseksi lopputulokseksi.

Sovellettu yrttimunakas

2 munaa
1 rkl vettä
voita paistamiseen
1 rkl ranskankermaa tai smetanaa
1 tl silputtuja yrttejä (esim. rakuunaa, ruohosipulia, persiljaa tai meiramia)
edamraastetta
suolaa, valkopippuria ja paprikaa

1. Vatkaa munat, suola ja pippuri hyvin sekaisin.

2. Sulata voi pannulla. Lisää munaseos.

3. Kun munaseos alkaa hyytyä, nosta munakasta sivuilta haarukalla tai lastalla ja kallista pannua, jotta raaka muna valuu munakkaan alle. Isolla pannulla munakas kypsyy ilman sekoitteluakin.

4. Kun munakas on hyytynyt niin, että se ei enää valu mutta on vielä pehmeä, lusikoi rasnkankerma tai smetana sen keskelle ja ripottele pinnalle yrttejä ja runsaasti juustoraastetta.

5. Kun juusto on sulanut, taita munakas kasaan. Taita ensin noin kolmannes munakkaasta keskustan päälle ja toista sama toisella reunalla. Tarjoa välittömästi.

Tämän version hyvä puoli oli siinä, että kun munakasta ei sörkitty lainkaan paiston aikana, se pysyi paremmin kasassa taitteluvaiheessa. Toisaalta reuna pääsi kuivumaan enemmän kuin perinteisessä versiossa. Vaikutusta lienee lisännyt vielä perinteistä versiota hillitympi vedellä laimentaminen. Munamassan kuivuutta kompensoi tosin runsas juustoraaste ja kerma.

Kiireisen viikonlopun arkistopostaus.

Broileria riisi-vihannespedillä

3-4 marinoituja broilerin koipi-reisiä
3-5 annosta pitkäjyväistä riisiä
1 sipuli
1 paprika
5 dl vettä
lihaliemikuutio

1. Lämmitä vesi ja lihaliemikuutio.

2. Aseta vuoan pohjalle riisi ja sen päälle hienonnettu paprika ja sipuli

3. Asettele broilerit päälle.

4. Kaada vettä niin että riisit peittyvät reilusti

5. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 1-1½ tuntia. Tarkista välillä veden määrä.

Tämä oli pienenä suosikkiruokani. Broilerit nyt ovat aina maukkaita, mutta näin tehtynä myös riiseistä tulee herkullisia. Kannattaa valita sellainen broileripaketti, jossa on reilusti marinadia. Kerrankin tehdasmarinadeilla pääsee pitkälle.

Tämä on salakielinen viesti:

Niille (harvoille), jotka muistavat celen seikkailut, osan 1, kerron että tänään oli vuorossa sarjan toinen, korkeampi osa. Tällä kertaa aikamarginaaliksi jäi hieman reilut neljä tuntia viimeisestä merkinnästä deadlineen, ja jonotustakin oli paljon viime kertaa vähemmän. Aiemmin ilmoitetut aikataulut menivät uusiksi tietyillä nettisivuilla olleen väärän informaation takia. Uusi aika on 23.5. klo 15, F33, 4.krs. Tervetuloa!

Mutta sitten asiaan. Kanakavalkadia jatkaa tällainen, taatusti autenttinen, malesialaisen kookoskanan resepti, jota tein taannoin. Käytännössä kaikkien aasialaisten ruokieni lähde on Suuri aasialainen keittokirja, niin tämänkin.

Malesialainen kookoskana

1 broileri (itse käytin rintaleikkeitä)
1 rkl öljyä
2 viipaloitua sipulia
3 murskattua valkosipulinkynttä
2 pilkottua punaista chiliä, joista on poistettu siemenet
1 1/4 dl kuivattua kookosta
2 tl jauhettua kurkumaa
2 tl jauhettua korianteria
2 tl jauhettua juustokuminaa
2 sitruunaruohonvartta (vain valkoinen osa)
8 currynlehteä
5 dl kookosmaitoa

1. Pilko broileri 8 tai 10 osaan.

2. Kuumenna öljy suuressa kattilassa ja kuullota sipulit. Lisää valkosipuli, chili, kookos ja kurkuma. Sekoita 1 minuutti. Lisää korianteri, juustokumina, sitruunaruoho, currynlehdet ja kookosmaito. Sekoita hyvin.

3. Lisää broilerinpalat ja sekoita kastikkeeseen. Keitä ilman kantta 45-60 minuuttia, tai kunnes broileri on kypsää ja kastike on saonnut. Tarjoa vermisellien kera.

Jotain kummaa tapahtui täällä ääkkösille. Lienevätkö taas ne tämän palvelimen toistaitoiset nörttiylläpitäjät säätäneet jotain. Yritän korjata asian lähipäivinä.

EDIT: Ääkköset näemmä toimivat jälleen.

Kä… Konsertista toipuminen vei sen verran pitkään, että tuli väistämätön parin päivän bloggaustauko. Muutenkin on ihan täysin loogista, että kun kotiin aukeaa netti, ei millään jää niin paljoa aikaa bloggaukseen, kun aikaa kuluu siellä netissä niin paljon.

Sorsakeittiössä panostetaan edelleen lihattomiin vaihtoehtoihin, joten erityisesti pienten siivekkäiden eläinten erilaisille paistotavoille on kysyntää. Näin äitienpäivänä tulikin mieleen, että taikinapoika valmistikin aikoinaan herkullisen näköistä tandoorikanaa. Olinkin valmistautunut intialaiseen kokkailuun ostamalla tandoorimaustetta jo hyvissä ajoin. Tyttöystäväkin oli vaatinut sunnuntaille jonkin sortin kana&nuudeli-viritystä, mutta tiesin, että tsuru mai sulattaisi hänen sydämensä vähintään yhtä tehokkaasti kuin nuudelitkin. Ruoka valmistettiin siis tällä tavoin:

Tandoorikanaa

500 g luutonta kanaa, esim rinta- ja koipilihat
tandoorimausteseosta
2 dl Bulgarian jugurttia

Marinoi lihat hyvissä ajoin, 6-24 tuntia ennen paistamista. Poista mahdollinen nahka kananpaloista. Viillä rintapaloihin ristikkäisiä syviä viiltoja. Sekoita tandoorimauste jugurttiin mausteseoksen paketin ohjeen mukaisesti, laita lihat pakastuspussiin ja kaada marinadi päälle. Sekoita huolellisesti, jotta marinadi menee myös viiltoihin. Jätä jääkaappiin marinoitumaan.

Vuoraa uunipelti foliolla, josta reunat on taiteltu ylös ammemaisesti. Lämmitä uuni 300 asteeseen pellin ollessa uunin sisällä. Kun uuni on saavuttanut lämpötilan, aseta kananpalat pellille ja paista 10 minuuttia. Ota pelti pois uunista ja sivele palat jäljelle jääneellä marinadilla. Laita kanat takaisin uuniin, ja sammuta uuni. Paista vielä 20 minuuttia luukkua avaamatta.

Käytin tähän itse rintaleikkeestä leikeltyjä rintafileitä. Äitienpäivän siwan valikoima kun ei tuntenut kovin montaa muutakaan kanalaatua. Koska omassa tandoorimaustepussissani ei ollut minkäänlaisia sekoitusohjeita, heittelin maustetta sen verran sekaan, että väri oli sopiva ja keittiössä leijaili lähinnä piparkakkutaikinaan assosioituva haju. Kanojen väri jäi vähän haaleaksi, mutta maku oli siitä huolimatta sen verran tujakka, että aloin miettimään, että millä ihmeen ilveellä tuon saisi punaiseksi. Jossain reseptissä näytettiin käyttävän punaista elintarvikeväriäkin, mutta se lienee huijausta. Pitänee ensi kerralla kokeilla jotain taikatemppuja.

Nyt kun maine on tullut lopullisesti pilattua, on syytä jälleen palata kokkailuihin. Tai oikeastaan ei; laihis on lähtenyt vihdoinkin kunnolla käyntiin, joten samoja ruokia säästyy nykyään useammalle päivälle. Osaltaan johtunee tosin siitä, ettei perunankuorintaorjani ole enää syömässä herkkujani. Pyöräilykauden aloittelinkin jo jokin aika sitten, mutta vähitellen tässä on vasta päästy kunnolla vauhtiin. Polvet tuntuvat ensimmäisenä kipeytyvän pyörälenkkeilystä. Tietääköhän kukaan, mikä olisi sopivaa polvienvahvistusjumppaa?

Arkistotyhjennyksen toinen osa on tällainen tomaattiherkku, joka jostain syystä oli unohtunut arkistojen kätköihin. Outoa sinänsä, siksi hyvä ruoka on kyseessä.

Tomaatti-chilikanaa

3-4 rkl oliiviöljyä
1 pieni hienonnettu sipuli
2 murskattua valkosipulinkynttä
450 g broilerinsuikaleita
1 pienehkö pala chiliä
4 pienehköä tomaattia
1 rkl tomaattipyreetä
3-4 rkl kuivaa valkoviiniä
rosmariinia
1-2 dl kanalientä
suolaa ja pippuria

1. Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä

2. Lisää ja kypsennä kanat.

3. Lisää chili, tomaatit, suola ja pippuri sekä tomaattipyree ja viini.

4. Keitä miedolla lämmöllä 10 minuuttia.

5. Lisää rosmariini ja keitä vielä 20 minuuttia. Lisää välillä kanalientä.

6. Tarjoa kuumana perunoiden kanssa.

Tämä on ehkä rosmariiniperunoiden ohella parasta käyttöä rosmariinille. Chili tuo myös hieman lisäpotkua, mutta sitä kannattaa kuitenkin käyttää harkiten, ettei ruuasta tule liian tulista. Tarkoitus on vain vahvistaa ruuan kuumuuden tunnetta.

Olen pitkään ajatellut alkaa tehdä keittoja pakastimeen työsyömingeiksi. Jos vaikka se marraskuussa alkanut laihdutuskuuri vihdoin alkaisi ihan oikeastikin. Eilen sitten tällainen resepti pamahti silmille ja sitähän piti tietenkin kokeilla. Tällaiset keitot varmaan pitäisi oikeasti syödä heti kuumana, mutta hyvin tuo maistui tänään lämmitettynäkin. Reseptin alkulähde on jälleen Trattoria-kirja.

Kana-paprikakeitto

12 punaista paprikaa
10 broilerin reisipalaa
merisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria
2 rkl oliiviöljyä
1 kuorittu ja silputtu sipuli
2 kuorittua ja murskattua valkosipulinkynttä
1 ½ l lämmintä kanalientä
kourallinen tuoretta revittyä basilikaa
kourallinen tuoretta minttua karkeana silppuna
2 rkl tuoretta meiramia
huippulaatuista oliiviöljyä

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Paahda paprikoita 25 minuuttia ja jäähdytä. Kaavi siemenet pois ja leikkaa paprikat ohuiksi suikaleiksi.

2. Kypsennä samalla broilerin reisipalat. Mausta ne suolalla ja pippurilla ja paahda uunissa paprikoiden kanssa 20 minuuttia tai kunnes ne ovat kokonaan kypsyneet. Jäähdytä. Poista nahka ja luut ja hienonna liha.

3. Kuumenna öljy isossa kattilassa. Lisää sipulisilppu ja kuullota kullankeltaiseksi. Lisää paprikasuikaleet ja valkosipuli.

4. Lisää kanaliemi, hienonnettu liha ja yrtit. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria ja hauduta keittoa 5 minuuttia. Annostele keitto lämmitetyille lautasille ja pirskottele pinnalle hyvää oliiviöljyä.

Minähän en ihan 12 paprikaa tuohon laittanut, kolme on lähempänä oikeaa määrää, samoin kuin broilerien määrässä. Muiden aineiden määrät pidin suunnilleen alkuperäisenä, mitä nyt basilikaa taisin heittää parikin kourallista. Nyt on muutenkin aika surkea paprika-aika. Ne ovat kalliita ja kärsineen näköisiä jo kaupassa. Ohje oli myös hieman epätarkka broilerin kypsentämisen osalta. Pyöräytin broilerit pannun kautta uuniin paprikoiden kanssa, ihan varmuuden vuoksi. Ei paisto maullekaan varmaan ikinä pahaa tee.

Sitten kun jäi pöydälle kynimisen jäljiltä kasa broilerinjätöksiä, päätin tarttua Jamienkin hehkuttamaan helpon kanaliemen tekemiseen. Katselin vähän muutamaakin reseptiä, mutta liemi syntyi lähinnä jääkaapin vihannesosaston ehdoilla. Kattilaan lensi litran verran vettä, kolmen koipireiden jätökset, sipuli, porkkana ja sellerinvarsi palasina. Mausteosastoa edusti tuosta keitosta ylijääneet tuoreet yrtit ja lisäksi hieman rosmariinia ja taisi sinne jokunen mustapippurikin eksyä. Sitä sitten keiteltiin tunnin verran ja siivilöitiin lopputuote ja pantiin pakastimeen odottamaan käyttöä. Aika helppoahan se oli, Jamien hehkuttamasta fantastisuudesta kerron sitten vasta soveltamisen jälkeen.

Suuren pekoniviikkonumeron valmistelu on hyvällä mallilla ja se ilmestyy huomenna tai ylihuomenna. Jos joku graafisesti kykenevä ihminen haluaisi hieman auttaa pekoniviikon järjestelyssä, niin ottaisin mielelläni apua vastaan.

Pekoniviikkoa odotellessa on hyvää aikaa hehkuttaa pastanjauhajien mahtavuutta. Heillä on paitsi parhaat ruuat ja lukijat, myös parhaat kokkivieraat. Herra Bronx on vieraillut jauhantakeittiössä parikin kertaa, mutta tämä hänen ensimmäinen kanapastansa on vallannut paikkansa vakioruokalistalleni. Voisin melkeinpä väittää syöneeni tätä ruokaa viime kuukausien aikana useammin kuin mitään muuta. Parasta on tietenkin se, että tyttöystävänikin pitää tästä.

Jokainen itseään kunnioittava kokki käy toki lukemassa alkuperäisen veitsimerkkikavalkadilla varustetun reseptin, mutta laiskoille tässä on tylsä lyhennelmä.

Bronx Chicken Dice Pasta

kanan rintafileitä
lime
balsamicoa
isohko sipuli
paprika
currya, suolaa, punaista ja vihreää pippuria
voita ja oliiviöljyä (50/50) paistamiseen
provencen yrttejä
purkki kermaa omatunnon mukaan
ranskankermaa
tuoretta inkivääriä

1. Pese marinadi pois kanoista. Pilko ne ison noppakuution kokoisiksi paloiksi. Tee marinadiliemi limestä, balsamicosta, currysta, suolasta ja pippureista ja marinoi kanoja kunnes ne näyttävät sopivan raakakypsiltä.

2. Pilko sipuli ja paprika isohkoiksi suikaleiksi. Paistele niitä voissa al dente ja lisää sekaan hieman balsamicoa ja provencen yrtit.

3. Ota kasvikset pois pannulta ja ruskista kanat. Lisää kasvikset takaisin ja kaada sekaan kerma ja hieman ranskankermaa. Anna hautua ja mausta inkiväärillä.

4. Tarjoa pastan kera.

Pastaksi valikoituu tässäkin kastikkeessa yleensä penne. Pasta on siitä hämärää, että muotoja on hirvittävä määrä, mutta silti tulee melkein aina syötyä penneä, tagliatellea tai spagettia. Viime aikoina tagliatellekin on ollut vähissä kun en ole jaksanut vääntää tuorepastaa. Onkos täällä ketään pastakoneellisia ihmisiä, jotka osaisivat suositella millainen masiina kannattaisi hankkia pastanpyöräyttelyyn?