Sika

Ei kyllästytä vielä. Paella nimittäin. Ylihuomenna saattaa jo kyllästyttää. Eikä se varmasti vielä silloinkaan loppu ole.

Kun ei ole tarvinnut käyttää aivokapasiteettia uusien ruokien ideoimiseen tahi väsäämiseen, olen lähes spontaanisti täydentänyt keittiötarvikkeiden puutelistaa. Kovin suurihan se ei voi enää olla, kun se sitruunankuoriraastinkin on tullut jo hankittua. Mutta tänään kuitenkin lisäsin listan 26. kohdaksi liekinheittimen. Kukaan itseäänkunnioittava harrastelijakokkihan ei kertakaikkiaan voi tulla toimeen ilman liekinheitintä. Vanukaskupithan sain lahjaksi jo kesällä. Mutta mitä niillä tekee ilman liekinheitintä? Ja lisäksi kaikki polttaminen on mukavaa.

Onhan tässä viime kuukausina tullut tehtyä yksiä sun toisiakin ruokia, mitä ei ole tänne saakka tullut postattua. Yksi viime aikojen suosikeistani on ollut porsaan kyljykset eri tavoilla marinoituna. Hyvää, vaihtelevaa ja paljon helpommaksi ruuanlaitto ei enää käy. Etenkin jos lisäkepuolen hoitaa raejuustolla ja sellaisella. Erilaisia marinadeja nyt on maailma täysi, mutta erityisesti olen pitänyt näistä kahdesta, jotka löytyvät Alastoman kokin paluusta. Näillä annosmäärillä pitäisi pystyä marinoimaan ainakin nelisen kyljystä.

Rosmariini-valkosipuli-sitruunamarinadi

2 kunnon kourallista tuoreita rosmariininlehtiä hienonnettuina
6 valkosipulinkynttä (kuori ja hienonna)
10 lorausta oliiviöljyä
3 sitruunaa (leikkaa kahtia, purista mehut ja hienonna tai raasta kuoret)
vastarouhittua mustapippuria

Sekoita kaikki ja hiero lihan pintaan. Anna marinoitua, kunnes on aika paistaa liha.

Fenkolinsiemen-timjami-valkosipuliseos

4 rkl fenkolinsiemeniä
2 kunnon kourallista tuoretta timjamia
2 kuorittua valkosipulinkynttä
1 laakerinlehti revittynä
suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Rouhi tai murskaa kaikki sekaisin ja hiero lihaan.

Tenttiin lueskellessa tuli mielenkiintoinen “ruokasitaatti” vastaan. Tässä siis ehdotukseni joulukuun ruotasitaatiksi:

Keittotaito luikertelee lääkärintaidon sisään ja väittää tietävänsä mikä on ruumiille parasta ravintoa, niin että jos kokin ja lääkärin pitäisi lasten tai älynlahjoiltaan lapsentasoisten aikuisten edessä kilpailla siitä, kumpi heistä paremmin ymmärtää mitkä ruoat ovat hyödyllisiä ja mitkä vahingollisia, lääkäri kuolisi nälkään. Tätä minä sanon mielistelyksi, ja sanon että se on rumaa, koska se tähtää nautintoon ajattelematta mikä on ihmisen parhaaksi. Siksi se ei minusta ole mikään taito, vaan pelkkä käytännön kyky, se ei tarkkaan tiedä kenelle se tarjoaa tuotteitaan ja millaisia tuotteita se tarjoaa, eikä se siis myöskään pysty selvittämään asiaan vaikuttavia tekijöitä.

Näin siis Sokrates Platonin Gorgias-dialogissa.

Platonin ja edelleen jatkuvan myöhäissyksyn kunniaksi Sorsakeittiössä mielisteltiinkin lapsentasoisten aikuisten nautinnoksi tällaista varsin syksyistä possuruokaa Reinin lihan ohjeen perässä. Lisäkkeeksi sopinee parhaiten perunat.

Punajuuripossu

600 g possun kasleria tai kinkkua rasvalla
2-4 punajuurta koosta riippuen
1 iso sipuli
2 hapanta omenaa kuutioituna
2 rkl tuoretta raastettua inkivääriä
soijaa maun mukaan
1 rkl tuoretta hienonnettua timjamia
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
muutama kokonainen maustepippuri

Kuutioi liha pieniksi paloiksi ja ruskista voissa padassa. Kuullota voissa pannulla pieniksi pilkottu punajuuri ja sipulisilppu. Lisää lihojen joukkoon ja mausta soijalla, maustepippurilla ja inkiväärillä. Hauduta kannen alla miedolla lämmöllä ilman nestettä noin 40 min välillä käännellen. Lisää mukaan kuutioidut omenat, timjami ja valkosipuli. Jatka kypsentämistä vielä 20 min välillä käännellen. Pieni määrä paistolientä tulee kypsennyksen aikana juureksista, mutta voit halutessasi lisätä heti alussa tilkan lihalientä, jos haluat enemmän kastiketta.

Pastaviikon kunniaksi piti yrittää ainakin kerran tehdä pastaakin. Viime aikoina syömiseni ovat menneet kovin kummalle akselille, enkä ole kovinkaan paljon ehtinyt harrastaa perinteisiä herkkuja, joihin pastakin toki lukeutuu.

Marssin kauppaan täysin ideattomana, mutta onneksi paikallisessa kkk-smarketissa on kätevähkö reseptimasiina, joka osasi nopeasti tarjota hätääni pekonikastiketta pastalle. Terveyskammoisille huomautettakoon, että kastikkeen rasvamäärä on melkoisen hulppea (ruokakerma 15%, tuorejuusto 30 ja pekoni lim 100). Mutta se ei onneksi haittaa hintelää sorsankäristäjää, jonka rasvaprosenttikin on googletetun optimin alapuolella. Eikä tarvitse arvata kahta kertaa oliko ruoka hyvää.

Pekonikastike pastalle

1 pkt pekonia
1 sipuli
100 g valkosipulista tuorejuustoa
1 dl ruokakermaa
½ tl sokeria
1/4 tl mustapippuria

1. Paloittele pekoni ja silppua sipuli

2. Ruskista pekoni ja sipuli pannulla. (Pekonin kun paistaa ensin niin sipulit menevät kätevästi pekonin rasvassa)

3. Sekoittele joukkoon tuorejuusto.

4. Lisää ruokakerma, sokeri ja mustapippuri. Anna kiehua 5 min.

5. Tarjoa pastan kera.

Toisessa hiljakkoin hankkimassani ruokakirjassa, eli Sikapossussa oli melko muikea thairuokaväännelmä kunnon possuhengessä. Kirjassa vaikutti olevan myös muita mielenkiintoisia possureseptejä, joita varmastikin kokeilen myöhemmin.

Enpä tiedä, mitä paikalliset ihmiset sanoisivat, jos yrittäisin tilata tätä ruokaa jossain thai-ravintolassa. Valitettavasti siivilöinnin jälkeen ulkonäkö ei ole ihan parhaasta päästä, mutta melkkoisen maukas liemi tuosta silti keittyi.

Tom kah röh

1 – 1 ½ l lihalientä
400 g (polkka)possun sisä- tai ulkofilettä
1 sipuli silputtuna
3 valkosipulinkynttä silputtuna
3 cm inkivääriä silputtuna
3 sitruunaruohoa
3 limetinlehteä
4 dl kookosmaitoa
suolaa, 2 tl ruskeaa sokeria
(kalakastiketta, vihreää currya)
2 pientä, punaista chiliä

Kaada lihaliemi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää possunfilee ja kuori vaahto. Freesaa pannulla sipulisilppu ja inkivääri. Lisää liemeen. Paloittele sitruunaruohot 3-4 osaan ja lisää liemeen. Lisää limetinlehdet. Anna porista hissuksiin, kunnes liha tuntuu kypsältä (noin tunti).

Nosta liha laudalle ja siivilöi liemi. Sekoita liemeen kookosmaito huolellisesti hämmentäen. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua 10-15 minuuttia. Leikkaa possu pieniksi suikaleiksi ja lisää keittoon. Mausta suolalla ja sokerilla (ja mahdollisesti lorauksella kalakastiketta ja parilla teelusikallisella vihreää currya). Poista chilistä siemenet, silppua ja lisää keittoon. Anna muhia muutama minuutti ja koristele punaisen basilikan lehdillä, jos niitä löytyy.

Eilen avasin pitkästä aikaa valkkaripullon (myöhemmin blogahtavan) härän hännän pehmittäjäksi, joten alkuviikko sujuukin erilaisten valkkariruokien parissa. Ja mikä olisikaan klassisempi valkkariruoka kuin risotto, johon halusin tällä kertaa hieman lihaisampaa täytettä. Lihavaihtoehdoista taas tuli ensimmäisenä mieleen savukinkku, jonka jälkeen ruoka olikin jo suunnilleen kasassa.

Risotoista on tullut minulle lähes jonkin sortin bravuriruokia, ne nimittäin tuntuvat onnistuvan aina ja maistuvat toinen toistaan maukkaammilta (tämän sanomisen jälkeen tietenkin mokaan ensi kerralla totaalisesti). Risottojen valmistus on myös melkoisen helppoa, vaikkakin vaatii täyttä huomiota koko keittoajan. Hämmentäminen ja nesteen ajoittainen lisääminen on kuitenkin sen verran suoraviivaista touhua, että tällainenkin putkiaivoinen mies ehtii vapauttaa ajatuksensa muualle siksi ajaksi.

Jännitin hieman, miten kinkku sopisi risottoon, kun en ole vastaavaa yhdistelmää ennen kokeillut, mutta hyvin se tuntui sopivan. Erityisesti savun maku tuli hyvin esiin muutoin melko hienovaraisten makujen joukosta. Kannattaa kokeilla siis!

Savukinkkurisotto

1 iso sipuli pieneksi pilpottuna
25 g voita
250 g arborioriisiä
1 dl valkoviiniä
1 l kanalientä fondista
200 g savupalvikinkkua tms. hyvää kinkkua pieninä kuutioina
kurkumaa
pippuria
25 g voita
parmesaania

1. Pehmitä sipuli pannulla voissa, mutta älä ruskista. Lisää pannulle riisi ja imeytä rasva riisiin.

2. Siirrä seos kattilaan ja kaada sekaan valkoviini. Lisää kanalientä pienissä erissä kattilaan ja anna nesteen imeytyä ennen lisäämistä. Sekoita jatkuvasti. Jatka tätä kunnes riisit ovat pehmeitä, mutta ytimessä edelleen purutuntumaa (al dente, tms). Aikaa kuluu noin 20 minuuttia, kanaliemestä ei välttämättä kaikkea.

3. Lisää joukkoon kinkku, mausteet, voi ja parmesaani ja sekoita hyvin. Tarjoa lämpimänä.

Päivän indeksi: 71.

Tänään söin hieman tavanomaista enemmän. Energiaa kertyi 10750kJ jakaumalla 48-19-33. Ylimääräiseen tankkaukseen oli syynä 40 kilometrin pyörälenkki television ääreen (kaikkea sitä tekeekin futiksen mm-kisojen vuoksi). Olettaisin siis, että tuo ylimääräinen energia tuli kulutettuakin varsin tehokkaasti. Paino ainakin tulee edelleen alas, joskin vauhtia saisi olla hieman enemmänkin. Kolmasosa tavoitteesta tullee suoritetuksi lähipäivinä, joten tätä tahtia koko operaatioon kuluisi noin 9 viikkoa aiemmin arvioidun 6 viikon sijaan.

Juhannuksena söimme toki muutakin kuin edellisen postauksen suklaakakkua. Jo lähes juhannuksen perinneruokiin kuuluu toki tortelloonit, mutta paistelimme lisäksi kokonaisen porsaan sisäfileen. Jotta homma sujui tarpeeksi rivakasti, käytimme valmiiksi marinoitua filettä. Valmistusoperaatio olikin varsin yksinkertainen. Ensin koko mötikkä ruskistettiin huoneenlämpöisenä pannulla ja pantiin sitten 225 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi (paistoaika koon mukaan, meillä oli pienehkö filee) ja annettiin sitten vetäytyä hetki ennen palasiksi leikkelemistä. Hyvää helposti.