Ciabatta

Meillä oli tänä viikonloppuna varsinainen taikinanvääntöviikonloppu. Mitään kovin uutta ja ihmeellistä en kokeillut, sillä näitä ciabattojakin olen kertaalleen aiemminkin kokeillut. Silloin seurauksena oli (todennäköisesti täysin muista syistä) mahakipua ja oksentelua, niin en ole kovin suurella innolla ollut uutta kertaa kokeilemassa.

Näin melkein kahden viikon kokemuksella voin jo sanoa, että yleiskone kannattaa kyllä hankkia, jos vähääkään on leipurin vikaa. Kaikki syntyy monin verroin helpommin kuin käsin vääntämällä ja ainakin minun käsinvaivaamiin taikinoihin verrattuna lopputulos on verrattomasti parempi.

Resepti on luonnollisesti Professional Bakingista.

ciabatta

Ciabatta

480 g vettä
30 g hiivaa
450 g vehnäjauhoja
180 g oliiviöljyä

15 g suolaa
220 g vehnäjauhoja

1. Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää jauhot ja oliiviöljy. Vaivaa noin viisi minuuttia tai kunnes taikina on pehmeää. Peitä ja anna kohota noin tunti huoneenlämmössä

2. Lisää suola ja vehnäjauhot. Vaivaa muutama minuutti. Taikina on hyvin pehmeää ja tarttuvaa. Anna kohota noin tunti.

3. Jaa taikina kahdeksi pitkulaiseksi pötköksi ja muotoile mahdollisimman vähän taikinaa käsitellen leiviksi. Jauhota pinnalta ja anna nousta kaksinkertaiseksi.

4. Paista 220 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Sitruunapasta

Nyt pysäytän uhkaavan uneliaisuuskierteen bloggaamalla nopeasti varsin mainion ja helpon sitruuna(voi)pastan. Kriittisemmän osapuolen mielipide oli, että on hän parempaakin pastaa syönyt, mutta minusta tämä oli varsin mainiota ja raikasta. Reseptin lähde luonnollisesti Aglio & Olio.

sitruunapasta

Tagliatelle con limone e burro

kermaa
voita
sitruunamehua
raastettua sitruunankuorta
persiljaa

1. Lämmitä kerma pannussa. Sekoita siihen voita, sitruunamehua ja raastettua sitruunankuorta. Kun voi on sulanut, poista pannu liedeltä. Tarkista suolan määrä. Sekoita pastan kanssa ja lisää persilja.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Jamien parhaat lihapullat

Tämän postauksen jälkeen lupaan pitää taukoa Jamiesta, mutta pitää vielä toisen kokeilun verran hehkuttaa. Tein nimittäin elämäni parhaat lihapullat Jamien opastuksella.

Lihapullia tulee kokeiltua aina silloin tällöin, mutta surkeasta menestyksestäni todistaa se, etten ole blogannut lihapullista kuin yhden ainoan kerran blogin hämärinä alkuaikoina. Näihin lihapulliin tuo mukavan vivahteen juustokuminan ja korianterin käyttö ja kaiken kruunaa juustokuorrute. Muutenhan näissä ei mitään kovin kummallista olekaan. Pannulla on tarkoitus vain ruskistaa pullat, ei kypsentää. Nopea käsittely siis kuumalla pannulla ja uuni hoitaa loput.

jamiepullat

Jamien parhaat lihapullat

pullataikina:
400 g jauhelihaa
pari kourallista leipämurskaa (tai korppujauhoja)
juustokuminaa
korianteria
chiliä
oreganoa
suolaa ja pippuria
kananmuna

tomaattikastike:
oliiviöljyä
1 tlk tomaattimurskaa
(valkosipulinkynsi)
puolikas sipuli palasina (tai yksi pieni)
basilikaa
suolaa ja pippuria

päälle:
mozzarellaa
parmesaania
oliiviöljyä

1. Laita ensin tomaattikastike tulelle. Kuullota valkosipuli ja sipuli oliiviöljyssä. Lisää tomaattimurska. Keitä vähintään 15 minuuttia, mausta suolalla, pippurilla ja runsaalla basilikalla

2. Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen ja paistinpannu kuumaksi. Pyöräytä mausteet pannun kautta, jos haluat. Sekoita kaikki lihapullamassan ainekset ja pyörittele niistä märin sormin palloja. Laita kuumalle pannulle oliiviöljyä ja ruskista lihapullat pinnalta kauniin ruskeiksi.

3. Laita uunivuokaan pohjalle tomaattikastiketta, päälle lihapullat ja niiden päälle runsaasti mozzarellaa, parmesaania ja liraus oliiviöljyä. Paista uunissa kultaisiksi (noin 20 minuuttia) ja tarjoa heti spaghetin kera.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Pasta carbonara, toinen yritys

Kävijätilastoja katsellessa minua alkaa aina harmittaa. Huomattava osa tämän blogin vierailijoista päätyy blogiin hakemalla pasta carbonaraa, ja päätyy ikivanhaan postaukseeni carbonarasta reseptillä, joka ei mielestäni edes ole kovin kummoinen.

Tätä puutetta on pitänyt jo pitempään korjata, mutta ongelma on ollut juuri se, minkä vanhassakin postauksessa mainitsin: olen kokeillut monia reseptejä, mutten ole yhteenkään niistä täysin tyytyväinen. Roomassa sain pari vuotta sitten vallan mainiota ja erittäin yksinkertaista carbonaraa, mutta tämän toistaminen kotioloissa ei ole aivan vieläkään onnistunut. Olenkin päätynyt siihen, että ongelma löytyy ennemminkin hellan edestä kuin kokeilluista resepteistä.

Tähän ongelmaan on auttanut, vähitellen kehittyneen pastankeittotaidon ohella, Aglio & Olio -kirjan carbonara-resepti, jossa käytetään vähemmän nestettä kuin monissa muissa kokeilemissani resepteissä. Tämän ansiosta pastasta ei tule sellaista kermavelliä kuin minulle tuppaa helposti käymään. Eli jos sinullakin on ongelmia carbonaran kanssa, suosittelen kokeilemaan tätä reseptiä..

carbonara

Spaghetti alla carbonara

sipulia
2-3 siivua pekonia per lärvi
1 kananmuna per lärvi
ranskankermaa
parmesaania
pippuria

1. Pilko ja kuullota sipuli, lisää pilkottu pekoni ja paista 10 minuuttia.

2. Sekoita eri kulhossa kananmunat, tilkka ranskankermaa ja runsaasti parmesaania.

3. Sekoita pasta pekonin ja sipulin kanssa. Lisää kananmuna-kermaseos. Lämmitä nopeasti mutta ole tarkkana, ettei muna ala hyytyä. Mausta pippurilla. Tärkeää on se, että kermaa on vain vähän. Ruoka ei saa olla kermaista.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Pizzerian pekonipasta

kikijakiira

Kun saan käsiini uuden pastakirjan, ei liene yllätys, että kaivan sieltä mitä pikimmiten pekonipastan reseptin. En ollut oikeastaan lainkaan pettynyt, kun lyhyellä selauksella onnistuin löytämään lukuisia sellaisia. Ja mikä hienointa, italialaiset eivät kuulemma ole turhantarkkoja pastan luokittelun kanssa. Muutama pekonisiivu ei tee pastasta lihapastaa, vaan sen voi hyvillä mielin luokitella kasvisruuaksi.

Ruokabloggaajana olen myös oppinut arvioimaan reseptien hyvyyttä. Sorsanpaistajan tärkein sääntö onkin, että jos reseptin ohjeistus alkaa “paista pekoni voissa”, voit olla varma, että ruuasta tulee hyvää. Etenkin, jos muina raaka-aineina on kermaa ja tomaattia.

pekonivoi

Maccheroncini al fumé

valkosipulia
voita
pekonia
tomaatteja
kermaa
chiliä

1. Paista pekoni voissa, lisää pilkottu valkosipuli. Lisää pilkotut tomaatit (voit käyttää myös tölkkitomaatteja) ja tilkka chiliä. Anna hautua 15 minuuttia, lisää kerma. Anna makujen sekoittua hetki.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Kylmäsavulohipasta, osa n

Kun saan käsiini uuden pastakirjan, ei liene yllätys, että kaivan sieltä mitä pikimmiten kylmäsavulohipastan reseptin. Olin oikeastaan hieman pettynyt, kun en lyhyellä selauksella onnistunut löytämään kuin yhden sellaisen.

Kylmäsavulohipastaahan tein joskus muinoin aina tällä reseptillä, mutta sittemmin sen on lähes korvannut polkkapossun simppelimpi resepti, mutta nyt sekin on löytänyt vertaisensa. Ja tämä on vieläkin helpompi tehdä. Ehkä se on vaan niin, että kylmäsavulohipasta on itsessään niin hyvää, että mitä siitä tekeekin, on maku loistava. Timjami tuo vielä päälle kivan säväyksen.

savulohipasta

Tagliatelle con panna e salmone

kylmäsavulohta
voita
kermaa
tuoretta timjamia

1. Pilko kylmäsavulohi. Sulata voi pannussa. Lisää kerma, pilkottu lohi ja timjami. Anna kiehua alhaisella lämmöllä 3-4 minuuttia. Sekoita kastike pastaan ja tarjoile. Voit myös säästää osan lohesta ja lisätä sen vasta lopuksi suoraan annosten päälle.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Spagettia ja oliiviöljyä

Minulla tuli taannoin neljännesvuosisata täyteen ja sain sen kunniaksi lahjaksi jo pitkään himoitsemani pastakeittokirjan Aglio & Olion. Sen verran tuota on tullut kaupoissa jo selattua, että tiesin kirjan olevan kaltaiselleni pastaihmiselle mainio inspiraation lähde. Sen sijaan en tiennyt, että pasta voi olla vieläkin helpompaa ruokaa kun olin ajatellut.

Aloitimme pastakokeilut yksinkertaisten pastojen luvusta, ja tämän yksinkertaisempia reseptejä ei ole montaa vastaan tullut… Tosin tätä tehdessä kannattaa olla hanskassa pastankeiton perusasiat eli laadukkaat raaka-aineet, suolattu runsas keitinvesi ja näppituntuma al denteksi keittämisessä. Muuten voi tulla aika lattea lopputulos. Meillä onnistui tällä kertaa vallan mainiosti, eikä tämä suinkaan ollut pastakokemusteni heikoimmasta päästä.

spagetti

Spaghetti con olio

spagettia
oliiviöljyä
suolaa

1. Keitä pasta, lisää öljy ja suola.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Conchiglieta parsakaalin ja anjoviksen kera

Piti vähän miettiä, voiko tämän ruuan laittaa kalakategoriaan, kun ohjeessa on huimaavat kolme anjovisfilettä. Laitoin sitten kompromissina sekä kalaan että kasviksiin. Mietin tätä tehdessä, miten ruokapreferenssit ovat muuttuneet viimeisten vuosien aikana. Muutama vuosi sitten olisin skipannut tämän ohjeen tyysti, mutta nyt kyseessä on juuri sellainen nopeasti valmistettava ja maukas pastaruoka, joita mieluusti suosin. Simpukkapasta ei liene mitenkään pakollinen, mutta se sitoo kerman kyllä melkoisen tehokkaasti.

parsapasta

Conchiglieta parsakaalin ja anjoviksen kera

500 g conchiglieta (simpukankuoripastaa)
450 g parsakaalia
1 rkl öljyä
1 pilkottu sipuli
1 murskattu valkosipulinkynsi
3 pilkottua anjovisfilettä
3 dl kermaa
1 1/4 dl vastaraastettua parmesaania

1. Keitä pasta runsaassa suolatussa vedessä al dente. Valuta ja kaada takaisin kattilaan.

2. Leikkaa pastan kiehuessa parsakaali pieniksi kukinnoiksi ja keitä kiehuvassa vedessä 1 minuutti. Valuta, laita kylmään veteen ja valuta uudestaan. Pane syrjään.

3. Kuumenna öljy paksupohjaisessa paistinpannussa. Lisää sipuli, valkosipuli ja anjovikset ja kypsenn miedolla lämmöllä hämmentäen 3 minuuttia.

4. Lisää kerma pannuun ja kuumenna kiehuvaksi koko ajan hämmentäen. Pienennä lämpöä ja anna kiehua hiljaa 2 minuuttia. Lisää parsakaalin kukinnot ja keitä 1 minuutti. Annostele suolaa ja vastajauhettua mustapippuria maun mukaan. Lisää kastike pastan joukkoon ja sekoita hyvin keskenään. Ripottele pinnalle parmesaania ja tarjoa heti.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Rucola-pekoni-tomaattipasta

omena

Jos elämä joskus tuntuu liian korkealla olevan omenan tavoittelulta, ei kannata huolestua, toisilla se on sitä kirjaimellisesti.

Haaveilin eräänä iltana pastasta, jossa olisi rucolaa. Ajatuksena oli tehdä siitä lihatonta, eli laittaa rucolaa, tomaattia, oliiviöljyä ja parmesaania. Kaupassa en kuitenkaan pystynyt hillitsemään itseäni pekoniosaston läpi kulkiessani, joten pakkohan sinne oli pekoniakin vähän sekaan laittaa. Niinpä tästä tulikin kasvispastaa pekonilla höystettynä. Eikä se tätä ainakaan huonontanut. Mausta tuli melko lailla italialaishenkinen.

rucolapasta

Rucola-pekoni-tomaattipasta

spagettia
suolaa keitinveteen

pari siivua pekonia syöjää kohti
kirsikkatomaatteja puolitettuna
rucolaa
raastettua parmesaania
oliiviöljyä
pippuria

1. Keitä spagetti suolatussa vedessä.

2. Pastan keittyessä leikkaa pekoni paloiksi ja ruskista ne nopeasti.

3. Valuta spagetti ja sekoita kattilassa tai tarjoiluastiassa kasvikset (myös pekoni) sekaan. Mausta parmesaanilla, öljyllä ja pippurilla. Tarjoa heti.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Karitsanpaistia ilman kurpitsaa ja gnoccheja tomaattikastikkeessa

zwilling, mutti ja fairy

Viime syksynä televisiosta tuli poikkeuksellisen runsaasti hyviä ruokaohjelmia. Silmä kovana tuli seurattua Ruokasafaria, yhä jatkuvaa Jamien kotonaa sekä Hullua kokkia (eli Jyrki Sukulaa) Piemontessa. Kaikista näistä on tarttunut reseptejä kokkailuihin ja syöminkiemme loppuosan reseptit olivatkin kokonaan Hullun kokin käsialaa.

Pääruokana tarjoilimme karitsanpaistia, joka onnistui yli kaikkien odotuksien. Totesimme yhdessä suin, että kovin paljon parempaa liha ei enää voi olla. Lisäksi resepti oli kohtuullisen helppo toteuttaa, kunhan reisiluun irrottamisesta selviää. Olikin varmaan hauskaa katseltavaa kun heiluimme parin veitsen kanssa paistin kimpussa yrittäen kiskoa luuta irti. Jälkikäteen huomasinkin saaneeni pari pikkuhaavaa veitsistä ihan huomaamatta…

Kurpitsa-lisäkettä sen sijaan emme toteuttaneet, koska kurpitsat eivät oikein enää ole sesongissa, ainakaan kauppojen heviosastojen perusteella. Laitan reseptin tuonne kuitenkin alkuperäisessä muodossaan. Karitsan ohella söimme sen sijaan gnoccheja tomaattikastikkeessa. Niitä pyöritellessä mietiskelimme gnocchien oikeaa lausuntamuotoa (Veera?) ja kun emme päässeet yksimielisyyteen njokkien ja knokkien välillä, päätimme kutsua niitä suomalaisittain nokeiksi. Nokkien pyörittely osoittautui muutenkin melko tuskalliseksi operaatioksi, kun taikinan koostumus ei oikein ollut leivontakelpoinen millään jauhomäärällä ja lopputuloskaan ei nyt niin kauhean ihmeelliseltä maistunut. Mutta tomaattikastike oli sentään hyvää.

paisti

Karitsanpaisti ja kurpitsaa

karitsan paisti
2 oksaa rosmariinia
2-3 oksaa timjamia
1 raastettu sitruunankuori
2 valkosipulinkynttä
suolaa, valkopippuria
300 g keltaista kurpitsaa
oliiviöljyä

1. Poista paistista reisiluu niin että viillät veitsellä luun vierestä. Nivelen kohdalla voit taittaa luun niin että se irtoaa sääriluusta jonka voi jättää kiinni.

2. Hiero lihan pintaan valkosipulia ja suolaa sekä pippuria ja laita lihan sisään hienonnetut yrtit. Kiedo kiinni ja hiero loput yrteistä myös ulkopuolelle.

3. Sido paisti kiinni puuvillalangalla ja laita vielä rosmariinoksa narun alle

4. Paista pannulla niin että liha saa väri pintaan ja kypsennä sen jälkeen uunissa 180 asteessa noin tunti, kunnes sisälämpötila on 58 astetta.

5. Kuori ja lohko kurpitsa. Mausta suolalla ja pyörittele tilkassa oliiviöljyä ja laita paistin kanssa uuniin, kun paisti on ollut uunissa noin 30 minuuttia

Gnoccheja tomaattikastikkeessa
3-5 jauhoisaa perunaa
4 munan keltuaista
1 kananmuna
2 dl tipo ”00” jauhoja
muskottipähkinää
suolaa
3 rkl oliiviöljyä

tomaattikastikeeseen
8-10 pientä luumutomaattia
1 rkl voita
3 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
½ peperoncino (kuivattu chili) palko
suolaa, valkopippuria
tuoretta basilikaa
parmesan-juustoa

1. Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kuori ja paseeraa siivilän läpi.

2. Lisää hieman jäähtyneen perunamassan joukkoon kananmunan keltuaiset ja koko muna.

3. Lisää jauhoja pikkuhiljaa sekä mausteet ja oliiviöljy.

4. Kokeile taikinan rakennetta pyörittämällä kädessäsi noin peukalonpäänkokoinen gnocchi ja keitä se.

5. Kun taikinan rakenne on hyvä, pyöritä jauhotetulla alustalla taikinasta noin sormen paksuinen rulla ja leikkaa peukalonpäänkokoisiksi paloiksi. Jätä keittiö liinan alle hetkeksi.

6. Laita pastan keitin vesi kiehumaan ja lisää suola vasta kiehuvaan veteen.

7. Hienonna sipuli ja lohko tomaatit

8. Kuullota sipuli ja peperoncino voin ja oliiviöljyn sekoituksessa pannulla. Lisää tomaatti.

9. Keitä gnocchit noin 4-5 minuuttia ja nosta reikäkauhalla tai siivilällä kastikkeen joukkoon.

10. Sekoita varovasti ja laita päälle hienonnettua basilikaa ja tarjoile parmesan-juusto raasteen kanssa

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone