Mean tomaattinen lohikeitto

Sorsakeittiössä on väännetty nyt soppaa oikein urakalla. Tällä kertaa vuorossa oli pastanjauhajien kautta lainattu Mean herkullinen lohikeitto. Resepti menee siis näin:

Lomallakin on syötävä. Tai itse asiassa sehän on yksi keskeisin lomanviettotapa. Joten eilen vastustamaton kalakeiton himo vei minut tekemään lohisoppaa, ensimmäinen kerta elämässäni sitäkin lajia… Siitä siis tuli aivan tavattoman hyvää. Ja sitä on paljon, saattaa olla, että jo ensi sunnuntaina se alkaa tökkiä, vaikka hyvää onkin. Heitänkin tuonne alle tämän herkun ohjeet. Sitä syödään ihan ilman leipää, sillä vatsaa on turha täyttää muualla kuin herkuilla.
Kaupan vihannesosastolta mukaan haalitaan nippu uusia sipuleita, toinen nippu ruohosipulia, kolmas tilliä, neljäs porkkanoita ja perunoita jonkin verran. Kalalientä, vipsikermaa ja tomaattimurskaa, jos ei kotona satu olemaan. Pakasteosastolta katkarapuja pussillinen ja kalatiskiltä puolikiloinen pötikkä norjalaista lohta.
Isohko kattila, sinne tomaattimurska, vettä ja pari-kolme kalaliemikuutiota, ropsaisu chiliä ja vaikka jo tässä vaiheessa lusikallinen fariinisokeria, ettei se unohdu ja myllystä merisuolaa kolmisen kieppiä. Perunat kuoritaan ja pilputaan suhteellisen sopiviksi suupaloiksi, samoin porkkanat, joista osa syödään heti. Pari sipulia tai niin monta kuin itkulta näkee, pilkotaan joukkoon. Kansi päälle ja porisemaan. Sillä välin pienitään ruohosipuli ja tilli ja lohesta veistetään kuutioita. Perunat kypsyy nopeasti, joten jo kohta perään heitetään yrtit ja lohi ja ravut. Ja runsaasti vispikermaa. Tarkistetaan maku, värihän onkin herkullisen kaunis. Lientäkin voisi lisätä, se nimittäin on hyvää.

soppa.jpg

Tiedättekö muuten, että tavallisia puolen litran pakasterasioita on tavattoman vaikea löytää tähän aikaan vuodesta. Menetin puolet rasioistani, kun tasasimme keittiöomaisuutemme orjani kanssa (ostin muuten jo itselleni perunankuorintaveitsen) muuton yhteydessä ja nyt alkoi hieman tehdä tiukkaa, kun kaikki rasiat alkoivat olla täynnä kaiken maailman keitoksia. Kiertelin varmaan neljässä kaupassa ennen kuin onnisti. Ehkä kevät ei ole ihan näitä pakastuspuuhien parhaita sesonkeja.

Kaikenlaisia muitakin pikkuongelmia on ollut keittiössä muuton jälkeen, kun esimerkiksi maustehyllystä onkin uupunut sellaisia mausteita, joita siellä on ilman muuta olettanut olevan. Eiköhän keittiö kuitenkin palaudu lähiviikkojen aikana jälleen tavanomaiseen kuntoon. Sitten voisi harkita pastanjauhajatyylisten kurkistuksia keittiöön -juttujen tekemistä. Ainakin kaasuliesi on sen verran komea, että sitä kelpaa esitellä.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

2 Responses

  1. mea May 4, 2006 / 6:02 pm

    Harvoin, tuskin koskaan, pääsee tällainen tumpelokokki, jonka erikoisuus on kämmiä joka ainut ruoka jollain tavoin, saamaan nimensä mainituksi samalla viikolla kahdessa oikeassa kokkiblogissa. Kiitän. Ja jatkan tämänkin erinomaisen blogin vahtaamista toivossa oppia.

  2. cele May 5, 2006 / 9:38 am

    Eihän se haittaa, jos erikoisuutena on ruokien kämmiminen, jos reseptit ovat näin hyviä. 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *