Farang

Päivän indeksi 84.

Ensimmäisen viikon pudotus oli huima, mutta nyt paino on pysytellyt suunnilleen samoissa lukemissa muutamia päiviä. Ei tässä sikäli mitään paniikkia, koska olen laihtunut puolessatoista viikossa suunnilleen sen verran kuin ajattelin laihtuvani kolmessa. En voi vieläkään sanoa tehneeni ruokavaliossa kovin merkittäviä muutoksia, joten tähän mennessä pudonnut paino lienee lähinnä nestettä. Heiaheian mukaan urheilin kyllä viime viikolla reilut 10 tuntia, joten ehkä silläkin on vaikutusta.

Laihdutuskuurin aikana tulee tietenkin monenlaisia mielitekoja ja lupasinkin itselleni jo Alian brunssin kunhan ensimmäinen kolmannes tavoitteesta on täytetty. Sitä odotellessa on hyvää aikaa muistella taannoista käyntiä Farangissa.

Me harrastamme todella vähän ravintoloita ja vielä vähemmän aasialaistyylisiä fine dining -ravintoloita, joten en oikein osaa kiinnittää Farangin tasoa millekään skaalalle. Sen voin kuitenkin todeta, että Farang oli kevyesti paras ravintola, jossa olen käynyt.

Vierailimme ravintolassa viiden hengen porukalla lauantaina illalla. Ruokasali on varsin suuri ja hälyinen, kuten monet muutkin ovat todenneet, ja aivan täynnä. Tämä ei kuitenkaan olennaisesti häirinnyt tunnelmaa, lukuunottamatta naapuripöydässä elämänsä hauskinta iltaa viettänyttä naista, joka nauroi erittäin kovalla äänellä, usein ja paljon.

Otimme sittemin jo listalta poistuneen Ao Nang -maistelumenun, johon sisältyi yhteensä hulppeat yhdeksän pientä annosta. En ole kovin tulisen ruuan ystävä, joten hieman jännitti miten kestän seitsemän annoksen chilimäärän ennen jälkiruokia. Chilikiintiö tulikin täyteen, mutta vasta viimeisen ruokalajin aikana.

Suosikkini olivat kaksi ensimmäistä alkupalaa, jotka oli hienosti rakennettu todella moniulotteisiksi makupommeiksi, kuten tarjoilija meille niitä kuvasi. Pääruuista paras oli joka paikassa valtavasti hehkutettu karamellisoitu possu, joka totta vieköön osoittautui hehkutuksen arvoiseksi. Pöydästämme kuului tätä syödessä lähinnä hörinää, maku oli niin taivaallinen. Heikommasta päästä taas oli hieman mitäänsanomaton tofu-annos, joskin sekin oli kyllä erinomaisesti valmistettu. Pidin erityisen paljon myöskin hola hola -jälkiruuasta, joskin muu pöytäseurue piti enemmän toisesta kakkuannoksesta.

Juomana toimi tällä kertaa olutprojektini inspiroimana olut, mikä olikin erittäin hyvä ja toimiva valinta Kaakkois-Aasialaisille mauille. Yksi seurueestamme otti myös suositusviinit menulle, eikä niissäkään ilmeisesti vikaa ollut. Tarjoilu oli läpi illan erittäin lämminhenkistä ja ystävällistä.

Alla vielä pokkariräpsäisyt annoksista.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Poronkäristys, toinen yritys

Päivän indeksi: 94.

Laihdutus on alkanut kivasti. Ei kuitenkaan siksi, että olisin muuttanut ruokavaliotani erityisemmin. Päinvastoin, viikonloppuna tuli syötyä kaapeista viimeisiä suklaita ja keksejä vähän turhankin nopeaan tahtiin. Sunnuntain vuoden ensimmäinen pitempi pyörälenkki ja maanantain hullunraskas sulkapallotreeni kuitenkin vei ainakin nestettä siihen tahtiin, että paino lähti laskemaan. Tosin sulkapallon jäljiltä olen vielä kaksi päivää myöhemminkin sen verran jumissa, että ehkä kokonaiskulutus olisi ollut suurempi, jos olisi ollut vähän kevyempi pallottelu maanantaina ja lisäksi jotain muuta eilen ja tänään.

Mutta asiaan. Petterin mukana tuli kolme settiä käristyslihaa, joista ensimmäisen bloggasin jo aikaa sitten. Kolmannen satsin tein suunnilleen ensimmäisen kierroksen mukaisesti juuri hiljakkoin, mutta toinen yritys on jäänyt bloggaamatta.

Halusin toisella kerralla jättää kaikki krumeluurit pois käristyksestä, ja kokeilla hyvin pelkistettyä linjaa. Siksi possukomponentti sai jäädä pois, ja mausteena käytin vain suolaa. Sen verran kuitenkin poikkesin aivan pelkistetyimmästä linjasta, että käytin nesteenä puoliksi vettä ja puoliksi stouttia, joka ensimmäisellä kerralla osoittautui vallan mainioksi käristysliemeksi.

En kuitenkaan pitänyt tästä yhtä paljon kuin ensimmäisestä yrityksestä. Pekoni tuo käristykseen mehevyyttä ja suolaa ei tarvitse laittaa niin paljon kun käristystä maustaa muullakin kuin suolalla. Nyt tämä maistui lähinnä suolaiselle, eikä oikeastaan poroltakaan niin vahvasti kuin voisi ajatella. Pekoni sopii siis käristykseen.

Lisäkkeeseen hain pientä variaatiota iänikuiseen (joskin mainioon) perunamuussiin maustamalla sitä persiljalla ja ruohosipulilla. Sopi hyvin pelkistetyn käristyksen kylkeen.

Poronkäristys

poron käristyslihaa
tummaa olutta, esim. stoutia
suolaa
voita paistamiseen

1. Ruskista käristysliha voissa.

2. Lisää haudutusnesteeksi puolet olutta, puolet vettä. Anna hautua vähintään 30min.

3. Mausta suolalla.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Laihdutuskuuri, vol. 2


Piko laihduttaa

Blogini alkuhämärissä vuonna 2006 minulla oli laihdutuskuuri (kategorian viimeiset postaukset näyttävät vähän lähteneen lapasesta). Opin sen seurauksena laihduttamisen tärkeimmän säännön: mikään ei motivoi laihtumista niin kuin julkisen häpeän uhka, jos tavoitteet jäävät saavuttamatta. Nyt on talvikaudella taas paino päässyt sen verran lähtemään käsistä, että on aika aloittaa uusi kierros.

Viimeksi käytin mainiota tapaa ilmoittaa laihtumisen edistyminen indeksinä siten, että alkupaino on 100 ja tavoite 0. Indeksin laskin muutaman päivän punnitusten keskiarvona, jotta satunnaisvaihtelu pysyisi paremmin kurissa. Aion käyttää nyt samaa tapaa, kahdesta syystä: ensinnäkin indeksistä näkee suoraan näppärästi miten suuri osa laihtumistavoitteesta on saavutettu. Toiseksi en oikeasti paina kovin paljoa, joten kenenkään ei tarvitse taivastella mitä syytä minun on laihduttaa.

Sen verran voin kuitenkin kiinnittää lukuja reaalimaailmaan, että laihdutustavoitteeni on jonkin verran suurempi kuin viimeksi ja tavoitepainoni samaa luokkaa kuin edellisellä kerralla lähtöpaino. Edellisen laihdutuskerran jälkeen olen alkanut harrastaa salilla käymistä, joten rasvan lisäksi kehoon on kertynyt myös lihaksia, joista ei ole tarvetta päästä eroon. Varsinaista aikatavoitetta minulla ei ole, mutta luulisin tavoitepainon saavuttamiseen menevän 3-4 kuukautta, kun viimeksi laihdutuskuurini kesti vajaa 2 kuukautta. Sinänsä ajalla ei ole väliä, kunhan suunta pysyy oikeana.

Mitään erityistä diettiä en ole vielä miettinyt. Uskoisin, että liikuntamääräni kesäkaudella sen verran suuri, että kun pahimmat ylilyönnit vältää ruokapuolella, painon pitäisi laskea suunnilleen itsestään. Etenkin kun epäonnistuessa uhkaa julkinen häpeätuomio.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Poropatonki

Kokemus poron sisäpaistista oli niin mainio, että päätimme mennä muidenkin paistien kanssa simppelillä linjalla. Kulmapaisti koki kohtalonsa samalla tavoin matalassa lämmössä roseksi paistettuna. Sitten laitoimme paksuja siivuja ylellisten poropatonkien täytteeksi. Kulmapaisti ei ollut laadultaan aivan yhtä huikean suussasulavaa kuin sisäpaisti: siinä oli joitain kovempia kalvoja, joita sisäpaistissa ei ollut käytännössä lainkaan.

Täytimme patongit poron lisäksi tomaatilla, salaatilla, sekä majoneesilla, johon oli sekoitettu pieneksi hakattua persiljaa, sinappia ja ehkä jotain muutakin saatoin sekaan heittää. Erinomaisen herkullista!

Poropatongit

Poron paistia
tomaattia
salaattia
majoneesia
sinappia
persiljaa

1. Paista paisti 100 asteessa haluamaasi kypsyyteen.

2. Sekoita sillävälin majoneesiin sinappia ja persiljaa ja anna maustua kunnes paisti on kypsä.

3. Täytä patonki herkuilla!

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Porokeitto

Petteriä on kevään mittaan tullut popsittua varsin tiheään. Noin kuukauden päästä pakastimen täyttää puolikas possu, joten sitä ennen pitäisi saada viimeisetkin osat syötyä. Arkistoihin on myös jäänyt kasa bloggaamattomia petteriruokia, esimerkiksi tämä simppeli porokeitto.

Keiton tein toisesta osasta lapaa, koska mielestäni paistin käyttäminen keittoon olisi aikamoista tuhlausta. Tässä pääsi myös hyödyntämään mukana tulleita poron keittoluita. Niistä tulikin mainio liemi keittoon, ja kun keittelin lapaa muutenkin varsin pitkään, oli lopputulos erittäin maukas. Keittolihana lapa oli melko neutraalin makuista, mutta selvästi lihaisamman tuntuista kuin naudan vastaavista osista keitettynä. Varsin mainiota keittoa siis.

Tämäkin resepti on poron mukana tulleesta reseptivihkosesta, joka on osoittautunut korvaamattomaksi avuksi, kun olen miettinyt mitä eri osista tekisi.

Oulan porokeitto

500 g poronlihaa: lapaa, paistia, kylkeä
500 g poron keittoluita
6 perunaa
2 sipulia
pala selleriä
persiljaa
valkosipulia
suolaa ja pippuria

1. Pilko lihat 2×2 cm paloiksi.

2. Laita luut ja lihat kattilaan sekä lisää kylmää vettä niin, että ne peittyvät.

3. Keitä lihoja hiljakseen sekä kuori pinnalle syntyvä vaahto pois.

4. Kuori ja pilko juurekset.

5. Kun lihat alkavat tuntua mureilta (etupään lihoja voi keitellä pitkään), lisää juurekset sekä loput mausteet.

6. Keitä vielä hetki, jotta juurekset kypsyvät.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone