February – 2011 – Sorsanpaistaja

Lihakeitto

celeFebruary 28, 2011 0 Comments

Lihapadan perään blogattavaksi sopii mainiosti lihakeitto. Tällainen lihakeitto kun muistuttaa kovin paljon lihapataa. Käytän lihakeitossa aina pitkään haudutettavaa ruhonosaa, esimerkiksi naudan etuselkää. Liemi on aina lihaliemestä ja kasviksina on aika lailla samoja juureksia ja vihanneksia kuin patoihinkin voisi laittaa. Lisäksi perunat uppoavat keittoon itseensä kun padoissa ne tapaavat olla lisäkkeen roolissa.

Minulle on vakiintunut tavaksi aloittaa keiton tekeminen kuutioimalla liha kattilaan ja lisäämällä kattilaan sen verran vettä, että lihat peittyvät sentillä tai parilla. Sitten keitän pari kolme tuntia miedolla lämmöllä, niin, että vesi juuri ja juuri kuplii. Noin puolen tunnin jälkeen lihasta on irronnut veden pinnalle vaahto, jonka kaavin varovasti kauhalla pois. Tämän jälkeen saatan heittää sekaan jokusen mauste- tai mustapippurin.

Muutaman tunnin keittämisen jälkeen liha on pehmennyt ja luovuttanut liemeen mahtavasti makua. Tästä pisteestä keitto valmistuukin sitten nopsasti. Keittoon lisätään vettä tai lihalientä ja halutut kasviskomponentit kypsymisjärjestyksessä: ensin porkkana/lanttu/juurekset (keittojuurekset toimii), niiden perään perunat (jotka tapaan leikata melko pieniksi kuutioiksi) ja sitten muut kasvikset, esimerkiksi purjoa tai sipulia tai herneitä tai mitä mieli tekeekin. Aivan lopuksi maustan vielä tuoreilla yrteillä (persilja on hyvää) ja lisään tarpeellisen määrän suolaa. Juureksiin kannattaa jättää purutuntumaa. Seuraavana päivänä lämmitettäessä alkavat perunat muuten helposti olla hajoamispisteessä, eikä mössöä ole muutenkaan kiva syödä.

Lihakeitto

700 g naudan etuselkää
vettä
1/2 – 1 1/2 litraa lihalientä
kymmenkunta mauste- tai mustapippuria
1 pussi keittojuureksia
2 porkkanaa
6 perunaa
puolikas purjo
150 g herneitä
puska tuoretta persiljaa
suolaa

1. Leikkaa liha parin sentin kuutioiksi. Lisää kattilaan ja peitä lihat vedellä. Keitä juuri ja juuri kiehuen 3 tuntia. Noin puolen tunnin jälkeen kerää lusikalla varovasti pintaan muodostunut vaahto. Tarkasta välillä, ettei vesi lopu.

2. Leikkaa porkkana ja perunat pieniksi kuutioiksi. Lisää ensin porkkana ja keittojuurekset, noin 5 minuuttia myöhemmin perunat. Leikkaa purjo pitkittäin halki ja puolikkaat noin sentin mittaisiksi suikaleiksi. Lisää kattilaan. Keitä noin 10 minuuttia, tai kunnes perunat ovat juuri ja juuri kypsiä. Heitä joukkoon herneet ja persilja ja lisää suolaa, kunnes liemi on sopivan suolaista.

Provencen lihapata

celeFebruary 24, 2011 0 Comments

Lihapatoja olen blogannut monenlaisia. Viime aikoina en ole enää jaksanut jokaista tänne laittaa, kun peruskonsepti tuntuu olevan suunnilleen sama: nautaa, lammasta tai possua pataan (ja naudan tapauksessa pakollinen possukomponentti eli pekoni), sekaan sipulia, porkkanaa, lehtiselleriä, jokunen yrtti tai muu mauste ja liemi viiniä, lihalientä tai näiden sekoitusta. Sitten muutama tunti uunissa ja hyvää tuli.

Peruskonsepti on sama myös tässä lihakirjasta nappaamassani provencen lihapadan reseptissä. Halusin laittaa tällä kertaa pataan tomaattia, kun lähikauppa yllätti näin talvikaudella kypsillä ja edullisilla marokkolaisilla tomaateilla, joten resepti sopi kuin nenä päähän. Muina variaatiopisteinä tässä toimivat neilikka (joka ei kovasti maistunut) ja appelsiininkuori (joka maistui). Appelsiini toi tähän raikkauden lisäksi mukavan tuoksun, joka levisi jo paistoaikana ympäriinsä ruokahalua herätellen.

Provencen lihapata

1,5 kg patalihaa naudasta (esim. rinta, etuselkä)
2 rkl oliiviöljyä
350 g pekonia tai possunkylkeä tai molempia, kuutioituna
5 dl valkoviiniä
5 dl vettä tai mietoa lihalientä
1 sipuli
4 neilikkaa
4 valkosipulinkynttä, pilkottuna
2 laakerinlehteä
muutama timjaminoksa (tai kuivattua timjamia)
1 appelsiinin kuori raastettuna
2 porkkanaa isoina paloina
3 lehtisellerin vartta, isoina paloina
500 g tomaattia, kuutioituna
suolaa ja mustapippuria

1. Leikkaa nauta melko isoiksi suupaloiksi. Voit poistaa osan rasvasta, mutta älä poista kaikkea.

2. Lämmitä oliiviöljy isolla paistinpannulla. Ruskista pekoni tai kylki kevyesti (muttei rapeaksi). Siirrä reikäkauhalla isoon pataan. Ruskista nauta samalla pannulla muutamassa erässä ja siirrä myöskin pataan.

3. Kaada hieman viintä pannuun ja kaada se sekä paistorasvat pataan. Kaada pannulle loppu viini, kiehauta ja kaada pataan. Toista sama vedelle/lihaliemelle. Nesteen tulisi peittää lihat parilla sentillä tässä vaiheessa.

4. Leikkaa sipuli puoliksi ja pistä kumpaankin puolikkaaseen pari neilikkaa ja lisää pataan. Lisää myös valkosipuli, yrtit, appelsiinin kuoriraaste, porkkanat, lehtisellerin varret ja tomaatit. Mausta kevyesti suolalla (muista että pekonista irtoaa suolaa ja veden haihtuessa suolaisuus muutenkin lisääntyy). Laita pata 120 asteiseen uuniin, tai keitä miedolla lämmöllä 3-4 tuntia, eli kunnes liha on täysin pehmennyt.

5. Pata on parhaimmillaan päivän tai parin päästä, joten sen voi hyvin tehdä jo edellisenä päivänä. Lisäkkeenä voi tarjota perunaa muodossa tai toisessa, tai vaikka pastaakin.

30 minuutin haaste: Pinaatti-fetapiirakkaa, kurkku- ja tomaattisalaattia sekä pähkinä-suklaajätskiä

celeFebruary 22, 2011 2 Comments

Tällä kertaa sukelsin 30 minuutin haasteessa kreikkalaiseen keittiöön ja puolessa tunnissa yritettiin väsätä pinaatti-fetapiirakkaa, paria salaattia ja jälkiruuaksi pähkinä-suklaajauheella kuorrutettua jäätelöä. Tällä kertaa olin jo aika lähellä saavuttaa puolen tunnin maagisen aikarajan, mutta kun nostin piirakan pöytään kellon näyttäessä 32:56, havaitsin että munamössö ei ollut vielä aivan jämähtänyt, joten piirakka piti vielä heittää hetkeksi uuniin. Paras aika kuitenkin tähän mennessä.

Valmistumisaika 32:56 + 3 minuuttia piirakan lisäkypsytystä, eli noin 36 minuuttia

Mikä kesti

Tämä ruoka kaatui väistämättä uuniimme. Se ei yksinkertaisesti lämpene niin nopeasti, että piirakka voisi mitenkään olla valmiina puolen tunnin kohdalla. Nythän valmista oli lopullisesti 6 minuuttia määräajan jälkeen, ja aika oli piirakan valmistumisesta kiinni. Piirakka olisi siis pitänyt heittää uuniin 6 minuuttia aiemmin. Paitsi että uunimme ei olisi ollut 6 minuuttia aiemmin lähelläkään 200 astetta, olisi piirakka pitänyt valmistaa uunikuntoon ehkä kolmessa minuutissa ja se lienee mahdotonta tällä taitotasolla. Jos uunin lämmittäisi hieman kuumemmaksi, voisi puolen tunnin saavuttaminen olla mahdollista.

Miltä maistui

Kreikkalaista ruokaa ei tule kovin usein tehtyä, vaikka olenkin fetajuuston ja oliiviöljyn ystävä. Piirakka olikin varsin kelvollista. Filotaikinaa voisi minusta laittaa kerroksen tai pari lisääkin, se rapsakoituu uunissa tosi kivasti etenkin piirakan päältä. Tomaatti-basilikasalaatti oli luonnollisesti herkullista, chilit kurkkusalaatissa vähän outo yhdistelmä. Ja jäätelö oli tietenkin mitä herkullisinta, kuten kaikki jälkiruuat tässä sarjassa tähän mennessä.

Pinaatti-fetapiirakkaa, kurkku- ja tomaattisalaattia sekä pähkinä-suklaajätskiä

Piirakka
100 g pinjansiemeniä
5 kananmunaa
300 g fetajuustoa
50 g cheddarjuustoa
kuivattua oreganoa
1 sitruuna
pala voita
400 g pinaattia
270 g filotaikinaa
cayennepippuria
muskottipähkinää

Kurkkusalaatti
1 kurkku
10 mustaa oliivia
2 rkl balsamicoa
3 kevätsipulia
½ sitruuna
½ punainen chili
5-6 oksaa minttua

Tomaattisalaatti
kourallinen tuoretta basilikaa
1 valkosipulinkynsi
valkoviinietikkaa
300 g kirsikkatomaatteja

Maustamiseen
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Jäätelö
4 rkl kahvinpapuja
100 g hasselpähkinöitä
100 g hyvää tummaa (70%) suklaata
vaniljajätskiä

Aloita Ota kaikki aineet ja välineet valmiiksi. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen ja keskikokoinen (26cm) uuninkestävä paistinpannu keskilämmölle.

Piirakka Laita pinjansiemenet kuivalle pannulle paahtumaan, sekoita välillä. Riko 5 munaa kulhoon ja murusta sekaan 300 g fetaa. Raasta joukkoon 50 g cheddar-juustoa. Lisää hyppysellinen pippuria, muutama hyppysellinen oreganoa, sitruunan raastettu kuori ja hujaus oliiviöljyä. Kun pähkinät ovat ruskistuneet, lisää ne joukkoon

Laita tyhjä pannu takaisin levylle, lisää hieman oliiviöljyä ja voita ja sekoita joukkoon puolet pinaatista. Sekoittele ja kun se alkaa sekoittua rasvaan, lisää vähitellen loput pinaatit.

Ota filotaikina esille (minun filotaikinani piti ottaa 2 tuntia ennen ruuanlaittoa pakastimesta, tsekkaa ohjeet omassasi tai käy huonosti :)). Laita leivinpaperista noin 50 senttiä pitkä arkki pöydälle ja ripottele päälle oliiviöljyä. Rypistä paperi kasaan ja avaa se jälleen. Laita leivinpaperille kerros filotaikinaa niin että se lähes peittää leivinpaperin. Hiero pinnalle oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja ripaus cayennepippuria. Toista kunnes sinulla on 3 kerrosta filotaikinaa (neljäkin voi olla). Älä huoli taikinan repeämistä ja muista sekoittaa pinaattia välillä.

Kun pinaatti on kunnolla mössääntynyt, ota pannu levyltä ja lisää pinaatit munasekoitukseen. Lisää hieman muskottipähkinää. Sekoita hyvin. Siirrä leivinpaperi filotaikinakerroksineen pannulle niin että reunat tulevat yli pannusta. Paina taikina hyvin pannun reunoille ja kaada täyte pannulle. Käännä reunan yli menneet filotaikinat täytteen päälle kanneksi. Laita pannu muutamaksi minuutiksi takaisin liedelle ja siirrä sen jälkeen uuniin 18-20 minuutiksi, kunnes piirakka on kultaista ja taikina rapeaa.

Kurkkusalaatti Leikkaa kurkku pitkittäin neljään osaan ja leikkaa nämä sitten noin sentin paloiksi. Laita sekoituskulhoon. Kuivaa 10 oliivia, purista kivet ulos ja revi ne toiseen pieneen kulhoon. Laita joukkoon 2 ruokalusikallista balsamicoa ja sekoita hyvin että viinietikka vetää oliiveista suolaisuutta. Leikkaa kevätsipulit hienoksi ja lisää oliiveihin.

Lisää oliivien sekaan vielä 4 ruokalusikallista oliiviöljyä ja puolen sitruunan mehu ja sekoita oikein hyvin. Poista siemenet puolikkaasta chilistä ja leikkaa hienoksi silpuksi ja lisää kurkkujen sekaan. Ota mintun lehdet irti varsista ja revi ne kurkkujen sekaan. Kaada sitten oliivisekoitus kurkkujen sekaan, sekoita hyvin ja vie pöytään.

Jäätelö Kaada kahvinpavut blenderiin ja hienonna ne. Lisää hasselpähkinät ja jauha nekin. Lisää sekaan vielä suklaakin ja jauha. Kaada jauhe lopuksi kulhoon.

Tomaattisalaatti Huuhtaise blenderi. Revi basilika ja laita blenderiin. Säästä muutama ylempi lehti koristeeksi salaatin joukkoon. Lisää joukkoon suolaa ja pippuria, kuorittu valkosipulinkynsi, muutama kulaus oliiviöljyä ja hieman valkoviinietikkaa. Ajele vihreäksi tahnaksi. Maista ja mausta jos tarvis. Puolita tai leikkaa neljään osaan tomaatit. Kaada basilikamönjä lautasella ja heitä tomaatit päälle. Laita sekaan säästämäsi basilikanlehdet ja hieman suolaa ja vie sitten pöytään.

Tarjoilu Ota jäätelö pakastimesta sulamaan ja vie piirakka pöytään. Piirakan ja salaatin jälkeen vie jäätelö ja pähkinä-suklaajauhe pöytään. Tee jäätelöstä palloja ja pyörittele niitä sen jälkeen jauheessa, niin että siitä muodostuu pallon pinnalle runsas kerros. Jos jauhetta jää yli, säästä se ilmatiiviissä purkissa myöhempää käyttöä varten.

Ja keittiökään ei jäänyt kovin sotkuiseksi kun melkein kaikki ruuanlaittoastiat menivät sellaisenaan pöytään asti.

3 minuutin ramenit Ai Otsukan mukaan

celeFebruary 20, 2011 0 Comments

Japanilainen keittiö ei todellakaan ole niitä vahvimpia osa-alueitani. Sushia olen jokusen kerran syönyt ja joskus jopa itse tehnyt, mutta paljon muuta en sitten japanilaisesta keittiöstä tiedä. Siispä päätin lähetä pelaamaan tämän kuun ruokahaastetta vahvuusalueideni, eli japanilaisen pop-musiikin, kautta.

Kännykkäni soittoäänenä on ollut viitisen vuotta Ai Otsukan Ramen 3 pun kukkingu, jossa pohditaan, mitä tekisi sen kolmen minuutin ajan, kun on kaatanut kuuman liemen ramen-kulhoon ja odottaa nuudeleiden kypsymistä. Kappale kestää luonnollisesti tasan sen kolme minuuttia, jona aikana ehditään kelata mitä sinne kulhoon tuli laitettua ja hokea ramen-terminologiaa. Hämmentävää kyllä, en tästä jatkuvasta altistumisesta huolimatta ole ikinä rameneita tehnyt, en edes tiennyt, mitä ne tarkalleen ottaen ovat.

Wikipedia kertoo, että ramenit ovat japanilainen (vehnä)nuudeliruoka, joka tarjoillaan tietynlaisessa liemessä, ja lisäksi mukana voi olla muutamia täytteitä. Ramenit luokitellaan liemen tyypin mukaan, ja päävariaatiot ovat miso, shoyu, tonkotsu ja shio…

…missä vaiheessa ensimmäiset lamput syttyvät pääkopassa. Noin miljoona kertaa kun on tullut kuultua kyseinen litania Ai Otsukan biisin kertosäkeessä: “miso (miso) shoyu (shoyu) totototototototo tonkotsu shio ramen!” Ai sitäkö siinä hoetaan!

Koska tästä huolimatta ikinä ei selviä, mitä nuudelia Ai on juuri itselleen laittanut, arvon hihasta shoyun, eli soijaramenit ja googletan reseptin, jonka pohjalta lientä lähdetään rakentamaan. Nuudeleiden valinta ei ole juurikaan helpompaa: kolmannessa säkeistössä kysytään nuudeleiden tyyppiä ja ehdottoman oikea internet-käännökseni kertoo näin: “Fat noodles, Thin noodle, medium noodle, curly noodle rather than straight noodle.” Sehän auttoi. Päätän röyhkeästi, että mikä vain vehnänuudeli käy.

Entäs ne täytteet sitten? Ainakin menma (eli bambunoksat), kevätsipuli, keitetyt munat, pavun idut, maissi, jonkinlainen possu ja nori tulevat mainituksi toisessa säkeistössä. Näistä on helppo arpoa kevätsipuli, koska sitä tarvitsin toiseenkin ruokaan, munat, koska niitä on kaapissa valmiiksi ja ne näyttävät hauskoilta liemessä lillumassa sekä nori, koska pitäähän japanilaisessa ruuassa merilevää olla.

Näillä pelimerkeillä syntyi melkoisen suolainen nuudelikeitto, joka oli kaikesta huolimatta ihan syömäkelpoisen makuista. Saatanpa kokeilla vielä uudemmankin kerran. Ai Otsuka tulee ainakin soimaan jatkossakin päivittäin.

Soijaramenit Ai Otsukan mukaan

2 vehnänuudeleita
1 valkosipulinkynsi, hienonnettuna
pari senttiä tuoretta inkiväärinä, hienonnettuna
1 tl seesamiöljyä
5 dl kanalientä
2 1/2 dl kombu-lientä
1 rkl sakea
1 tl sokeria
2-3 rkl soijakastiketta
kevätsipulia pilkottuna
pieni pala noria
keitetty muna

1. Lämmitä seesamiöljyä syvässä pannussa. Kuullota siinä inkivääri ja valkosipuli. Lisää kanaliemi ja kombu-liemi pannulle ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää sokeri, suola, sake ja soijakastike.

2. Siivilöi liemi. Kaada liemi nuudeleille, heitä täytteet päälle ja laita Ai Otsuka soimaan ja odota kappaleen loppumista. Nauti heti.

Lohta kookoskastikkeessa

celeFebruary 16, 2011 0 Comments

Vuosien saatossa on tullut kokeiltua varsin monen maan ruokatarjontaa. Viime aikoina olen kuitenkin palaillut eurooppalaisen keittiön ja etenkin italialaisen ruuan pariin. Varsinkin aasialaista ruokaa on tullut laitettua vähemmän kuin ennen, koska mausteinen ja tulinen ruoka ei ole oikein maistunut entiseen malliin.

Aasialaisissa keittiöissä suurin intohimoni lienee kookosmaito, joka saa lähes ruuan kuin ruuan maistumaan hyvälle. Vähän kuin nestemäistä pekonia siis… Makunautintoja Intiasta -kirjasta löytyi tällainen kookoskastikkeen resepti lohelle, joka luonnollisesti piti kokeilla, kun sai samalla täytettyä hieman kalakiintiötäkin. Kovin mausteinen ja tulinkaan se ei ollut. En kyllä ymmärrä näitä kalojen pyyntipäiviä. Lähikaupassa oli merkitty lohen pyyntipäiväksi 2.2. ja viimeiseksi käyttöpäiväksi 16.2. En jaksa ymmärtää, miten kala pysyy syömäkelpoisena kaksi viikkoa, mutta emme kyllä ruokamyrkytystäkään saaneet. Kovin kimmoisa ei tämä yksilö kyllä enää ollut leikkuulaudalla maatessaan.

Lohta kookoskastikkeessa

1/2 – 1 kg lohifileetä

3 rkl sitruunamehua
1 tl chilijauhetta
1 tl kurkumaa
suolaa

4-5 valkosipulinkynttä
2 tl tuoretta inivääriä raastettuna
1 suurehko sipuli
4 kevätsipulia
öljyä paistamiseen
1 tl sinapinsiemeniä
1 dl paseerattuja tomaatteja
1 dl vettä
2 dl kookosmaitoa
10 kardemumman siemenkotaa
suolaa

1. Leikkaa kala suupaloiksi (3-5 cm). Sekoita sitruunamehuun 1/4 tl chilijauhetta, 1/4 tl kurkumaa ja 1/2 tl suolaa. Hiero mausteseos kalan pintaan ja pane tunniksi jääkaappiin marinoitumaan.

2. Hienonna valkosipulinkynnet ja inkivääri. Leikkaa sipuli ja vihersipuli ohuiksi suikaleiksi.

3. Kuumenna sinapinsiemeniä öljyssä kohtalaisella lämmöllä, kunnes ne alkavat ritistä. Lisää sipulit, inkivääri ja valkosipuli. Vähennä lämpöä ja paista, kunnes sipulista tulee läpikuultavaa. Lisää loput chilijauheesta ja kurkumasta ja kypsennä vielä puolisen minuuttia.

4. Sekoita joukkoon paseeratut tomaatit, kardemumman siemenkodat ja kookosmaito. Anna hautua 15-20 minuuttia.

5. Lisää lohi, ensin isot palat ja sitten pienemmät. Hämmennä varovasti. Kypsennä kalanpalojen koon mukaan 1-5 minuuttia. Tarjoa heti.

Vielä yksi marsupostaus

celeFebruary 14, 2011 3 Comments

Tämän jälkeen lupaan jättää Ponyon rauhaan (kunnes saamme opetettua sen hyppimään portaita ylös), mutta laitetaan vielä yksi postaus aiheesta.

Eläinten kuvaamisessa yleinen nyrkkisääntö on, että pyrkii välttämään ylhäältä päin kuvaamista aina kun se on mahdollista. Silloin tulos on yleensä lattea, kun eläimet näkyvät samasta näkökulmasta kuin niitä yleensäkin katsotaan. Samalta tasolta kuvatessa näkee maailman ikään kuin eläinten näkökulmasta ja kuvatkin tapaavat olla mielenkiintoisempia. Marsujen kohdalla (erityisesti häkissä kuvatessa) on tosin yleensä todella hankala kuvata muualta kuin yläviistosta. Ylläoleva kuva on meidän harvoja edes jotenkin onnistuneita kuvia häkissä marsun tasolta.

Toinen nyrkkisääntö on se, että pyrkii kuvaamaan eläinten käyttäytymistä, ei paikallaan pönöttäviä eläimiä. Pontso onkin tarjonnut tähän runsaasti mahdollisuuksia. Meillä on häkissä puusilta, jonka läpi muunmuassa Kiiran kuva oli kuvattu. Yritimme pari vuotta saada Kikiä tai Kiiraa kiipeämään sen päälle ruualla houkuttelemalla ja muilla keinoilla. Ikinä ne eivät sitä kuitenkaan oppineet. Mutta kun laitoimme sillan ensimmäistä kertaa häkkiin Ponyon tultua, kului noin 15 sekuntia ennen kuin Ponyo oli jo hypännyt sillan päälle.. Eikä tarvinnut edes houkutella mitenkään. Pontso onkin huomannut, että sillan päällä on kivaa ja Kiirakaan ei sinne pääse, joten nyt se tuppaa pomppimaan sen yli minkä ehtii ja harrastamaan muutenkin sen päällä oleilua. Voihan siellä myös maistella, miltä häkki maistuu…

Taloutemme David Attenborough taas on innostunut Pontson vinkunavideoiden suosion myötä kuvaamaan lisääkin marsujen yhteiseloa. Aina ei ole helppoa kun toinen puolustaa yksityisyyttään yhtä hanakasti kuin Kiira.

Mutta kyllä sen kestää, onhan Kiirasta kuitenkin turvaa, kun joutuu häkin ulkopuolelle pelottavaan maailmaan…

Maapähkinävoikeksit

celeFebruary 11, 2011 0 Comments

Edellisessä 30 minuutin haasteessani oli yhtenä raaka-aineena maapähkinävoi. Se on minulle uusi raaka-aine Ben & Jerry -purkkien ulkopuolella ja sen metsästys kaupastakin oli aika hauskaa. Meillä oli muutakin asiaa Vii Voaniin, joten ajattelin sieltä löytyvän myös maapähkinävoita. Pitkällisen hyllyjen koluamisen jälkeen ruuhkaisena lauantaina olin kuitenkin valmis luovuttamaan. Kaksi askelta kaupan ulkopuolella olikin sitten iso mainosplakaati “Peanut Butter 2e/500g”, joten eihän siinä auttanut kuin aloittaa metsästys uudestaan. Ja tällä kertaa purkki löytyikin nopeasti.

Toinen ongelma olikin sitten mitä tehdä yli jääneelle maapähkinävoille. Tähän löytyikin ratkaisu sattumalta kun selailin sopivaa keksireseptiä Professional Bakingista ja sieltähän maapähkinävoikeksit pomppasivat silmille. Erityisen tyytyväinen olin keksien rakenteeseen: nämä suorastaan hajoavat murusiksi suussa, juuri niin kuin keksien kuuluukin. Maku on melko mieto ja maapähkinä maistuu aika maltillisesti. Makeuttakaan ei ole liikaa. Parhaimmillaan nämä lienevät kahvikekseinä.

Maapähkinävoikeksit

125 g voita
1 dl sokeria
1 dl tummaa sokeria (esim. ruokosokeri)
1 tl vaniljasokeria
125 g maapähkinävoita
1 kananmuna
2 1/2 dl jauhoja
1/2 tl ruokasoodaa

1. Lämmitä uuni 190 asteeseen. Ota voi lämpenemään huoneenlämpöiseksi.

2. Vaahdota voi, sokerit ja maapähkinävoi kulhossa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kanamuna ja vatkaa se voisokerivaahtoon.

3. Sekoita toisessa kulhossa jauho ja sooda. Sekoita jauho parissa erässä varovasti voisokerivaahtoon. Sekoita varovasti juuri sen verran että jauhot sekoittuvat vaahtoon.

4. Rullaa taikina noin tuuman (2,5cm) paksuiseksi pötköksi ja leikkaa siitä noin sentin paksuisia kiekkoja. Laita kiekot pellille (muista jättää kohoamista/leviämistä varten muutama sentti tilaa kiekkojen väliin) ja ripottele niiden päälle sokeria. Painele haarukalla ristin muotoinen kuvio kekseihin. Paista uunissa noin 10-14 minuuttia riippuen keksien koosta.

Elämäni pata

celeFebruary 9, 2011 2 Comments

Talvi on pataruokien sesonkiaikaa. Viimeisen kuukauden aikana niitä onkin tullut laitettua aika lailla. Nippu hyviä raaka-aineita pataan ja miedolla lämmöllä uuniin muutamaksi tunniksi, niin lopputulos on melkein aina herkullinen. Tällä kertaa kylmän sään lisäksi houkuttimena on ollut Amazonin talvialesta ostamani Le Creusetin 27 sentin (reilu neljä litraa) pata. Ja miten olisinkaan voinut vastustaa, kun kyseisen padan sai alesta kotiovelle kuljetettuna reilulla seitsemällä kympillä. Le Creusetiinhan ihastuin jo parilapannun hankittuani.

Pidän painavista ja isokokoisista pannuista ja padoista. Niissä on yleensä väistämättä hyvä lämmönvarauskyky, mitä arvostaa erityisesti lihaa ruskistaessa. Kätevää onkin, kun samaa pataa voi käyttää niin liedellä kuin uunilla. Lisäksi vetoisuus riittää isompiinkin annoksiin: kahden hengen taloudessa neljä litraa pataruokaa riittää aika moneksi päiväksi. Ja onhan se uskottavamman näköistä kun padoista ja pannuista täytyy ottaa kunnolla kiinni, että niiden liikuttelu onnistuu. Ammattikeittiössä saattaisin olla toista mieltä.

Ennen tätä käytin eniten yksinkertaista savipataa, mistä en näemmä ole ikinä dokumentoinut tänne saakka ainuttakaan kuvaa. Siinäkin oli puolensa, etenkin lihan hauduttamisessa, mutta se keräsi aikojen saatossa niin paljon pinttynyttä likaa ja hajua, että piti lopulta heittää menemään. Tämän padan uskoisin kestävän suunnilleen ikuisesti.

Peruslauantai

celeFebruary 7, 2011 7 Comments

“Peruslauantai”, totesivat ruokabloggaajat ympärilläni, kun laseihin kaadettiin puolen päivän maissa kaksin käsin samppanjaa. Tällä kertaa meitä oli saapunut ennätysrunsaslukuinen joukko, kolmisenkymmentä, Helkan keittiöön maistelemaan samppanjaa, ruokaa laittamaan ja tuotoksiamme (muiden keittiön antimien ohella) maistelemaan.

Lauantaista voi lukea ainakin Kulinaarimurulasta, Sillä sipulista ja Pumpkin Jamista, joten tässä vain pintaraapaisu.

Muiden ruokabloggaajien tapaamisen lisäksi minut houkutteli paikalle erityisesti Essi Avellanin pitämä samppanjatasting, meillä kun ei samppanja varsinaisesti kuulu ihan perusjuomavalikoimaan. Lisäksi itse luento oli mielenkiintoinen johdatus aiheeseen. Essin ote asiaan oli mukavan rento, eikä siinä ollut lainkaan “minä olen suuri viiniasiantuntija”-henkeä, vaikka asiatietämys luonnollisesti olikin kohdallaan.

Ruokien kokkaaminen toisten ruokabloggaajien kanssa oli myös hillittömän hauskaa, joskin 30 samassa tilassa toimivan kokkaajan johdosta myös varsin sekavaa puuhaa kun kaikki halusivat päästä samaan aikaan sen saman sokeripussin kimppuun. Kokkailimme noin viiden hengen porukoissa ja kun liesiä oli vain kaksi ja leikkuulautoja yksi ryhmää kohden, tietynlaista priorisointia piti harjoittaa. Ja muistaa, että Merituulin levyä ei sovi säätää, se on juuri oikeilla säädöillä.

Ilmeisesti osoittauduimme kuitenkin kelvollisiksi keittäjiksi, koska ruuanvalmistukseen käytetystä ajasta kului vain reilut puolet ennen kuin kaikki oli jo valmiina, ja illalla nautitut ruuat olivat kovasti samanlaisia kuin meidän tekemämme. Meille jäikin hyvin aikaa mm. leikkuulaudalle jääneen harvinaisen kuvauksellisen punasipulinpuolikkaan dokumentoimiseen.

Illan syömingit aloittivat sapakset, eli suomalaiset vastikkeet tapaksille. Lautaselle oli kasattuna savumuikkua ja perunasalaattia, leipäjuustoa ja kirsikkatomaattihilloketta, savuporotartar ja marinoitua punasipulia, siikacheviche ja ruisleipää sekä paahdettua saaristolaisleipää, aura gold moussea ja marinoitua omenaa. Oma suosikkini näistä oli ceviche (kuvassa terävänä), jota pitää joskus kokeilla kotioloissakin.

Pääruokana tarjottiin grillattua poron paahtopaistia, tummaa herukkakastiketta ja omena-perunapaistosta. Poroa en ole kovin usein päässyt maistamaan, joten sitä olikin mielenkiintoista mutustella. Valmistusmetodiin kuului tiettävästi kypsennys erittäin miedossa lämmössä erittäin pitkään ja sen jälkeen nopea grillaus. Liha oli mukavan punaista ja mehevää. Eräskin ruokablogimaailman pinot noir söi tätä kaksi lautasellista..

Ennen jälkiruokia saimme vielä aiemmin tekemäämme rosmariini-limesorbettia. Rosmariini toi sorbettiin aika mielenkiintoisen säväyksen, joskin se maistui tässä vähän turhankin vahvasti. Kiitokset Marille annoksensa lainaamisesta kuvattavaksi. 🙂

Ja ihan kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi syömistä, eteemme kannettiin vielä lajitelma jälkiruokia, joihin sisältyi suklaakakkua, punaherukkajäädykettä ja mustikkajuustokakkua. Erityisesti suklaakakku jäi mieleeni. Ensi kerralla kaksinkertaistan vakiosuklaakakkuni voimäärän, niin ehkä lopputulos on lähempänä tällaista.

Kaikenkaikkiaan päivä oli erittäin mukava ja oli hienoa nähdä näin paljon ruokabloggaajia kerralla koossa. Valitettavasti kovin monen kanssa ei ehtinyt paljon sanoja vaihtaa, mutta onhan niitä tulevia miittejä. Erityiskiitos tapahtuman järjestäneelle taholle vaivannäöstä ja panostuksesta.

Ponyo on sekopää

celeFebruary 4, 2011 3 Comments

(Niille, jotka ovat jo kuunnelleet Pontson vinkunaa facebookissa, tiedoksi, että tässä on parempi äänenlaatu..)

Unohdetaanpa taas hetkeksi ruoka-aiheet, kun marsuistahan te kuitenkin haluatte lukea.

Ponyo eli Pontso on nyt ollut nelisen viikkoa häkissä Kiiran seurana, joten tässä vaiheessa voi tehdä jo ensimmäisiä havainnointeja. Ensinnäkin Pontso on aivan sekopää. Hyvä esimerkki kuuluu tuosta videosta. Kun Pontso joutuu eroon Kiirasta, seurauksena on hillitöntä kiljumista, riippumatta siitä, ottaako Ponyon itsensä pois häkistä vai Kiiran. Lattialla saa yleensä parhaat äänet aikaan, kuten videosta kuuleekin.

Pontso onkin kehittänyt melkoisen äiti-tytär-suhteen Kiiran kanssa. Suhde on tosin varsin yksipuolinen. Alkuaikoina Ponyo seurasi häkissä suunnilleen Kiiran varjona ympäriinsä nenä kiinni Kiiran takapuolessa (mistä Kiira ei muuten tykkää) ja etenkin häkin ulkopuolella Pontso haluaisi jatkuvasti tunkea Kiiran alle tai ainakin aivan viereen (eikä Kiira tykkää siitäkään). Kiira on lähinnä välinpitämätön, mutta antaa Ponyolle turpiin aina kun tuntee yksityisen tilansa loukatuksi (eli aika usein). Se ei luonnollisestikaan tunnu haittaavan Pontsoa lainkaan.

Muutenkin Ponyo on osoittautunut melkoisen eloisaksi tapaukseksi: pelästyessään (esimerkiksi silmän räpäytystä muutaman metrin säteellä häkistä) se tapaa juoksennella päin seiniä, heinähäkkiin se hyppäsi ensimmäisen kerran jo viikon jälkeen (Kikilläkin kului useampi kuukausi) ja muutenkin häkistä kuuluu varsinkin iltaisin melkoista rallia. Kiira lähinnä katselee (makuultaan) ihmeissään, että onpa tuossa tapaus.