30 minuutin haaste: Kanavartaat, sataykastiketta, tulinen nuudelisalaatti ja ananasta minttusokerilla

Toinen yritys puolen tunnin menuja ei mennyt sen paremmin kuin edellinenkään, itse asiassa heikommin. Peli oli selvä jo siinä vaiheessa kun kanat menivät uuniin (kypsymisaika 20 minuuttia) ja lopussa takkiin tuli vielä vähän lisää. Tällä kertaa minulla oli myös kaikki ohjeessa mainitut välineet (veden osasin laittaa keittymään kattilassa jo reseptin alussa), joten niitäkään ei voi syyttää. Kun kaikki oli pöydässä valmista, kello näytti

Valmistumisaika: 43:04

Mikä kesti

Rehellisesti sanoen en tiedä. Ehkä olen vain liian hidas Jamien standardeilla.. 🙂 Mitään kommelluksia ei sen kummemmin sattunut. Sotku keittiössäkin oli subjektiivisesti arvioiden vähäisempi kuin viimeksi. Ei tässä kai auta kuin yrittää olla ensi kerralla tehokkaampi.

Miltä maistui

Kanavartaat olivat varsin maukkaita ja sopivasti maustettuja. Nuudelisalaatti totta vieköön oli tulinen, liiankin tulinen minun makuuni. Chilit ovat välillä vähän arvaamattomia. Minttusokeriananakset ovat Jamien vanha resepti, ja niitä olen aiemminkin tehnyt ja hyväksi todennut. Se on kyllä mainio ja helppotekoinen jälkiruoka, mutta ei näemmä tarpeeksi nopea 30 minuutin haasteeseen.

Kanavartaat, sataykastiketta, tulinen nuudelisalaatti ja ananasta minttusokerilla

Satay
puoli puskaa korianteria
1 tuore punainen chili
puolikas valkosipulinkynsi
3 kukkurallista rkl maapähkinävoita
soijakastiketta
2 cm tuoretta inkivääriä
2 limeä

Kana
4 kanan rintafilettä
juoksevaa hunajaa

Nuudelit
250 g kuivattua munanuudelia
100 g suolaamattomia cashewpähkinöitä
puolikas punasipuli
1 tuore punainen chili
puska korianteria
1-2 rkl soijakastiketta
1 lime
1 tl seesamiöljyä
1 tl kalakastiketta
1 tl juoksevaa hunajaa

Lisukkeet
2 romaine-salaattia
puolikas puska korianteria
punainen chili
soijakastiketta
1 lime

Maustamiseen
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Hedelmät ja minttusokeri
1 iso ananas
150 g mustikoita tai muita marjoja
pieni puska tuoretta minttua
3 rkl ruskeaa hienosokeria
1 lime
kreikkalaistyylistä kookosjukurttia (ei hajua löytyykö tällaista valmiina suomesta)

Aloita Ota kaikki tarvittavat aineet ja välineet valmiiksi. Laita grilli (uuni) täysille. Laita neljä puista varrastikkua kylmään veteen (laita paino päälle niin ei kellu). Monitoimikoneeseen hienonnusterä (tai käytä blenderiä).

Satay Laita korianterit (varsineen) blenderiin chilin, kuoritun valkosipulin, 3 kukkurallisen rkl maapähkinävoita ja roiskaisun soijakastiketta kanssa. Kuori ja karkeasti leikkaa inkivääri paloiksi ja heitä joukkoon. Kuori molempien limen kuoret sekaan ja purista toisesta mehu joukkoon. Lisää pari roiskaisua vettä ja ajele lusikoitavaksi tahnaksi. Mausta maun mukaan. Laita puolet pieneen tarjoilukulhoon ja tipottele päälle hieman oliiviöljyä. Laita toinen puolikas syrjään hetkeksi.

Kana Laita rintafileet leikkuulaudalle vierekkäin joka toinen paksu pää toiselle puolelle. Työnnä varovasti puuvartaat kanoista läpi ja leikkaa pitkittäin vartaiden väleistä kanat poikki niin että saat neljä varrasta. Lusikoi loput satay-kastikkeet blenderistä uunipannulle, laita vartaat pannulle ja levitä kastike tasaisesti joka puolelle vartaita. Pese leikkuulauta, veitsi ja kätesi. Ripottele vartaiden päälle oliiviöljyä ja mausta suolalla. Laita uunin yläosaan 8-10 minuutiksi molemmin puolin, kunnes kana on kypsää ja kultaista.

Lisukkeet Leikkaa salaattien tyvi pois ja poista mahdollisesti huonot ulkolehdet. Leikkaa pitkittäin puoliksi, huuhtele, kuivaa ja laita tarjolle. Lämmitä vedenkeittimessä vettä.

Nuudelit Laita nuudelit suureen kulhoon, täytä se kiehutetulla vedellä ja peitä lautasella, ja anna kypsyä kuusi minuuttia. Laita keskikokoinen paistinpannu miedolle lämmölle. Murskaa cashew-pähkinät kaulimella tai astiapyyhkeen alla ja heitä pannulle. Sekoita välillä.

Kuori puolikas punasipuli ja heitä blenderiin. Lisää chili ja koriantereiden varret. Ajele pieneksi hakkelukseksi ja laita suureen kulhoon. Lisää joukkoon 1-2 rkl soijakastiketta ja muutama kulaus oliiviöljyä. Purista joukkoon 1 limen mehu ja sekoita joukkoon 1 tl seesamiöljyä ja kalakastiketta. Sekoita hyvin, maista ja mausta jos tarpeen. Kuivaa nuudelit lävikössä, huuhtele nopeasti kylmässä vedessä, kuivaa uudelleen ja lisää kulhoon.

Laita pähkinäpannu kovemmalle lämmölle, lisää 1 tl hunajaa ja sekoittele, kunnes pähkinät ovat kultaisia. Heitä ne, ja korianterin lehdet nuudeleiden sekaan, sekoita hyvin ja vie pöytään satay-kastikkeen kera.

KanaKäännä vartaat, tiputtele päälle hieman hunajaa ja anna olla toiset 8-10 minuuttia.

Hedelmä ja minttusokeri Kuori ja leikkaa ananas viipaleiksi ja asettele viipaleet tarjoilulautaselle mustikoiden kera. Irrota mintusta lehdet ja murskaa ne morttelissa tahnaksi. Lisää sekaan sokeri ja mortteloi lisää. Ripottele sokeria hedelmien päälle. Leikkaa lime puoliksi pöydässä maustamista varten ja vie pöytään ananasten ja jukurtin kera.

Lisukkeet Leikkaa korianterinlehdet ja chilit paloiksi ja laita ne pieniin tarjoilukulhoihin ja vie pöytään.

Tarjoilu Vie vartaat pöytään soijakastikkeen ja limelohkojen kera. Anna kaikkien tehdä salaatista, nuudeleista, kanasta, korianterista, chilista ja limestä haluamansa annokset.

Ja lopuksi pakollinen sotkukuva:

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Purjo-prosciuttopasta

Silläkin uhalla, että tässä alkaa Jamie Oliveria tulla jo korvista ulos, pakko postata arkistoista vielä yksi herkku. Tein nimittäin Jamien kotona -ohjelman (ja sitten tsekkasin saman vastaavasta kirjasta) inspiroimana vallan herkullista pastaa itselleni epätyypillisistä pasta-aineista, nimittäin purjosta ja prosciutosta, molempia kun sattui olemaan jääkaapissa. Purjo yhdistyy yleensä keittoihin ja liemiin ja prosciutto herkutteluun ja pizzaan; kumpaakaan en muista aiemmin käyttäneeni pastassa.

Tästä tuli kuitenkin tosi hyvää. Purjot muuttuvat pitkän haudutuksen aikana makean meheviksi ja kinkusta tulee kivasti suolaisuutta ja makua sekaan. Jamien versiossa tähän tuli vielä leivänmuru-sienihärpäkettä päälle, ja saattoi pastaankin jotain muuta mennä, mutta tällainen arkinenkin versio toimii erittäin hyvin.

Purjo-prociuttopasta

pari purjoa
oliiviöljyä
voita
pari kynttä valkosipulia
muutama oksa timjamia, lehdet noukittuna
valkoviiniä
kasvis- tai kanalientä
muutama siivu parmankinkkua
suolaa ja pippuria
pastaa
parmesaania

1. Halkaise purjot pitkittäissuuntaan kahteen osaan ja pese hyvin. Leikkaa noin sentin siivuiksi. Kuumenna pannulla oliiviöljy ja nokare voita. Lisää pilkottu valkosipuli, timjaminlehdet ja purjot. Kuullota hetki. Lisää valkoviiniä ja kasvislientä niin että nesteen pinta on lähes purjojen tasolla. Peitä purjot parmankinkkusiivuilla, peitä kannella ja jätä hautumaan hyvin miedolle lämmölle noin puoleksi tunniksi.

2. Kun purjojen kypsyminen alkaa lähestyä, keitä pasta. Riko kinkku purjon sekaan ja mausta suolalla ja pippurilla ja parmesaanilla. Sekoita pastan sekaan ja tarjoa heti.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Piparminttu-juustokakku

Peruin viime vuoden lopussa Glorian ruoka&viinin tilauksen. Vaikka lehti sinänsä oli mielenkiintoinen, huomasin, etten tehnyt lehdistä loppujen lopuksi juuri mitään. En siten kokenut lehden olevan hintansa väärti. Sitten tietenkin tammikuun numeroa on kehuttu joka puolella, joten kävin ostamassa sen irtonumerona. Lehti myytiinkin puoleen hintaan ja siitä maksamani hinta, 4,25e, on selvästi vähemmän kuin tilaajana lehdestä maksamani hinta. En tiedä onko lehtien kestotilaamisessa juuri järkeä, kun näitä tarjouksia tuntuu olevan kovin usein ja lisäksi uusia tilaajia hemmotellaan tarjouksilla sekä krääsäpaketeilla. Kallein tapa lukea lehteä tuntuu olevan sen kestotilaaminen. Säästäähän siinä toki kotiin kantamisen vaivan.

Ainut resepti, jonka kokeilin lehden edellisestä numerosta, oli tämä piparminttu-juustokakun resepti, joka jostain syystä oli jäänyt bloggaamatta. Polgagris-karamelleja en lähikaupasta löytänyt, joten korvasin sen satunnaisella määrällä piparminttuvalmistetta. Kakkuun tuli raikas piparmintun maku siitäkin, mutta ulkonäkö jäi vähän valjuksi. Bastogne-keksit ovat hyvä idea pohjaksi. Sitä täytyy kokeilla muihinkin juustokakkuihin. Digestive-keksipohjaa kun ei aina jaksa.

Piparminttu-juustokakku

pohjaan:
13 kpl bastogne-kanelikeksejä
75 g voita

täytteeseen:
600 g maustamatonta tuorejuustoa (esim. philadelphia)
250 g ricottajuustoa
2 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 rkl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
25 g rouhittuja polkagris-piparminttukaramelleja (tai piparminttutippoja)
4 kananmunaa

koristeluun:
25 g murskattuja polkagris-piparminttukaramelleja

1. Rouhi keksit tehosekoittimella. Sulata voi kattilassa ja lisää siihen keksirouhe. Sekoita hyvin.

2. Pingota leivinpaperinpala irtopohjavuoan kehän ja pohjan väliin. Painele keksiseos tiiviisti vuoan pohjalle. Siirrä keksipohja jääkaappiin odottamaan.

3. Pane uuni lämpenemään 175 asteeseen.

4. Notkista tuorejuusto ja ricotta suuressa kulhossa sähkövatkaimella. Lisää sokerit, vehnäjauhot, suola ja rouhitut piparminttukaramellit. Sekoita kananmunat seokseen yksitellen.

5. Kaada tuorejuustoseos keksipohjalle ja tasoita pinta lastalla. Paista juustokakkua uunin alatasossa noin 1 tuntia tai kunes täyte on hyytynyt ja kauniin värinen.

6. Anna kakun jäähtyä jääkaappikylmäksi, milellään seuraavaan päivään. Viimeistele kakku rouhituilla piparminttukaramelleilla.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Uunissa kypsennettyjä kalafileitä pizzaiola tomaattien kera

Ei ole ihan kerta tai kahdesti kun olen valitellut, että kalaruokia tulee tehtyä aivan liian vähän. Perusongelma on siinä, että lohta ei aina jaksa, eikä silakkaakaan, seiti ei maistu miltään, ja suunnilleen kaikki muu tuppaa maksamaan törkeän paljon. Ei sekään nyt ihan kelvollinen selitys toki ole: kyllähän niitä käyttökelpoisia lohiruokia olisi muitakin kuin uunilohi tai kalakeitto, ja silakastakin voisi tehdä muuta kuin silakkapihvejä.

Toinen vaikuttava tekijä lienee se, että valtaosa keittokirjoistani on ulkomaisia, joko alkuperäiskielellä, tai käännettynä niin, että paikallisille kalalajeille ei ole tarjottu sellaisia vaihtoehtoja, joita täällä päin maailmaa tapaa olla tarjolla. Siis ne reseptit jäävät helposti kokeilematta, kun ei itsekään halua alkaa arpoa meribassille sopivaa vaihtoehtoa. Sitä lohta toki tarjotaan vaikka minkämaalaisissa teoksissa.. Hyvälle kotimaiselle kalakeittokirjalle olisi siis käyttöä.

Viime viikolla kuitenkin kokeilimme uutta kalareseptiä, joka löytyi samasta teoksesta kuin lanttu-fenkoli-lisäkekin. Reseptissä suositeltiin ahventa tai kuhaa, mutta koska niitä ei ollut saatavilla tai ne oli pyydetty viikko sitten tai sitten muuten vain liian kalliita, käytimme sitä seitä. Eikä se millekään maistunut. Kalojen päälle laitetut sinappikastike ja tomaattikuutiot sen sijaan maistuivat hyvältä. Vähän kuin bruschettaa mutta kalalla leivän sijaan.

Uunissa kypsennetty ahven- tai kuhafilee pizzaiola tomaattien kera

4-8 ahven- tai kuhafileetä tai muita pienehköjä kalafileitä
nippu rucolaa

marinoidut tomaatit:
3 keskikokoista kuorittua tomaattia
4 mustaa oliivia
1 rkl mieluiten suolaan säilöttyä kaprista
oreganoa
1 rkl oliiviöljyä
suolaa, pippuria

öljy-sinappikastike:
1 1/2 tl Dijon-sinappia
3 rkl oliiviöljyä
puolen sitruunan mehu

1. Valmista ensin marinoidut tomaatit. Poista tomaateista kuoret ja siemenet ja leikkaa malto pieniksi, noin 1x1cm:n kuutioiksi. Poista oliiveista kivet ja pilko ne 6-8 osaan. Pese kapris ja hienonna se karkeasti. Sekoita tomaatit, oliivit, kapris ja oliiviöljy keskenään, mausta ripauksella oreganoa ja suolalla ja pippurilla. Tomaattien tulee maustua ainakin 30 minuuttia, mutta ne voi käyttää parikin tuntia myöhemmin, jos sekoittaa niitä silloin tällöin.

2. Valmista öljy-sinappikastike. Sekoita sinappi, oliiviöljy ja sitruunamehu keskenään maukkaaksi kastikkeeksi.

3. Pese rucola, poista kovimmat varsiosat ja leikkaa salaattia pari kertaa veitsellä ristiin rastiin. Sekoita salaattiin muutama tippa oliiviöljyä (pari teelusikallista riittää) niin, että se säilyy kauniina ja kiiltävänä.

4. Kuumenna uuni 180-200 asteeseen. Peitä uunipelti leivinpaperilla, nosta kalafileet sen päälle ja valuta öljy-sinappikastiketta fileiden pinnalle. Levitä tomaattimarinadia jokaisen kalafileen päälle. Kypsennä fileitä kuumassa uunissa 7-10 minuuttia eli kunnes kala on kypsää. Pane kalat annos- tai tarjoilulautasille, levitä hieman rucolaa kunkin fileen päälle ja tarjoa värikäs, herkullinen kala heti lämpimänä.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

30 minuutin haaste: Spaghetti alla puttanesca, lisäkesalaatti, valkosipulileipä ja silkkinen suklaaganache

Ensimmäinen puolen tunnin kokeilu sisälsi spaghetti alla puttanescaa, fenkoli-retiisisalaattia, valkosipuliciabattaa ja jälkiruuaksi ganachea. Vartin kohdalla olin vielä luottavainen, että tämä on puolessa tunnissa kasassa, mutta sitten reseptin toisen puolen työmäärä yllättikin, eli..

Valmistumisaika: 38:55

Mikä kesti

Välineistä puuttui vedenkeitin ja yleiskoneen viipalointilisäosa ja valkosipulipuristin. Vedenkeittimen puuttuminen luonnollisesti hidasti veden lämpenemistä kiehuvaksi, mutta olin kyllä työn touhussa veden kiehumiseen saakka, joten tuskin se olisi valmistumista käytännössä nopeuttanut. Lisäksi spaghetti oli kyllä kypsää puolen tunnin kohdalla, mutta reseptissä on älyttömän paljon asioita, mm. koko salaatti ja pastakastike, jotka olisi pitänyt ehtiä tekemään spaghetin seitsemän minuutin keittymisen aikana. Salaatin pilkkomiseen meni marginaalisesti pitempään veitsellä kuin yleiskoneella olisi mennyt, mutta tiskausaika varmasti lyheni enemmän kuin tämän verran.

Lisäksi sähläsin hieman tiputtamalla kaprikset lattialle ja kaivamalla ganachen tarjoilukuppia ylimmän kaapin takaosasta vähän turhan pitkään. Vaikea silti kuvitella, että tämä minun taitotasollani ihan puolessa tunnissa olisi valmistunut, ellei reseptiä osaisi valmiiksi ulkoa. (lukaisen kyllä reseptit etukäteen, jottei käännösongelmien takia kuluisi aikaa hukkaan)

Miltä maistui

Vähän jännitti pastan kanssa, kun en ehtinyt maistaa kastiketta lainkaan, mutta toisaalta tämä oli sen verran peruskauraa, että lopputulos oli kyllä varsin mainio. Spaghetit sen sijaan keitin turhan kypsiksi. Salaatti oli ihan ok, ei ehkä kovin säväyttävää. Ciabatta onnistui hyvin ja oli herkullista samoin kuin ganache, jonka esillepano oli yksinkertaisen kaunis ja helppo toteuttaa pikavauhtia. Espressokuppeja ei tästä kahvittomasta taloudesta löydy, mutta kukapa nyt ei haluaisi syödä suklaansa mieluummin isommasta kahvikupista.. Kaikenkaikkiaan siis mainio kokonaisuus, vielä kun spaghetit olisi keittänyt paremmin.

Spaghetti alla puttanesca, lisäkesalaatti, valkosipulileipä ja silkkinen suklaaganache

valkosipulileipä
1 ciabatta
pieni kimppu lehtipersiljaa
3-4 valkosipulinkynttä

salaatti
2 fenkolia
kourallinen retiisejä
sitruuna

maustaminen
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

spaghetti
500 g (kuivaa) spaghettia
1 tölkki tonnikalaa öljyssä
2 valkosipulinkynttä
1 rkl kapriksia
30 g anjovisfileitä
1-2 tuoretta punaista chiliä
pieni kimppu lehtipersiljaa
8 mustaa kivetöntä oliivia
kanelia
2 tlk tomaattimurskaa
sitruuna

ganache
200 g hyvälaatuista tummaa (70%) suklaata
iso kimpale voita
3 dl kermaa
3 klementiiniä
12 palmier-keksiä (tai muita jotka sopivat dippailuun)

tarjoiluun
valpolicella-punaviiniä

Aloita Ota kaikki valmistusaineet ja välineet valmiiksi. Täytä ja kiehuta teekeittimessä vettä, laita uuni 180 asteeseen, iso paistinpannu ja syvä kattila miedolle lämmölle. Laita viipaloijalisäosa kiinni monitoimikoneeseen.

Valkosipulileipä Leikkaa ciabattasta 2 cm välein lähes leivän läpi ulottuvia viiltoja. Hienonna persilja. Ryttää iso leivinpaperiarkki vesihanan alla, sitten levitä se pöydälle. Sekoita leivinpaperilla persilja ja hyppysellinen suolaa ja pippuria. Tiputtele sekaan runsaasti oliviöljyä ja murskaa sekaan muutama kuorimaton valkosipulinkynsi ja levitä seos leivälle käsin. Työnnä seosta kaikkiin väleihin. Kääri leipä leivinpaperiin ja laita uuniin.

Ganache Kaada kiehunut vesi isoon pastakattilaan ja laita suuri lämmönkestävä vati päälle (niin että vati ei koske veteen). Hakkaa suklaa rikki paketissaan ja tyhjennä sitten kulhoon. Lisää voi, kerma, hippunen suolaa ja yhden klementiinin raastettu kuori. Sekoita ja jätä sulamaan.

Spaghetti Nosta sulkaakulhoa ja lisää spaghetit veteen hyppysellisen suolaa kera. Laita kulho takaisin kattilan kanneksi ja keitä spaghetit ohjeen mukaan. Varo ettei kattila kiehu yli. Kaada öljy tonnikalapurkista pannulle, pidä tonnikala purkissa. Murskaa pannulle 2 kuorimatonta valkosipulinkynttä ja lisää kaprikset, anjovikset ja niiden öljy. Hienonna chilit ja persiljanvarret ja lisää ne pannulle. Tsekkaa välillä spaghetit ja sekoita niitä hieman, jotta ne irtoaisivat toisistaan. Hienonna persiljan lehdet ja laita sivuun. Keitä kastiketta 2 minuuttia, sekoitellen välillä, lisää sitten tonnikala ja oliivit. Sekokita joukkoon suuri hyppysellinen kanelija ja tomaattimurska.

Ganache Kun suklaa on sulanut, sekoita hyvin ja kaada kuuteen espressokuppiin. Puolita kaksi jäljellejäänyttä klementiiniä ja laita tarjoiluvadille keksien ja kuppien kera.

Salaatti Leikkaa fenkoli neljään osaan ja leikkaa mahdollisesti huonot osat irti. Leikkaa retiiseistä varret. Laita fenkolit ja retiisit monitoimikoneeseen ja leikkaa siivuiksi. Kaada isoon kulhoon. Purista sekaan sitruunanmehua ja pari kulausta hyvälaatuista oliiviöljyä ja hyppysellinen suolaa ja pippuria ja sekoita käsin. Maista ja säädä mausteita tarvittaessa.

Spaghetti Kun pasta on keittynyt, kaada vesi pois (säästä osa keitinvedestä). Kaada pasta pannulle kastikkeen sekaan, lisää loput persiljat ja purista sekaan sitruunanmehua ja ripottele sekaan hyvälaatuista oliiviöljyä ja sekoita hyvin. Lisää hieman keitinvettä, jos tarpeen. Kaada suurelle lautaselle ja siirrä pöytään.

Tarjoilu Ota valkosipulileipä suoraan uunista pöydälle ja avaa kääre. Kaada punaviini laseihin ja tarjoa heti.

Ja kaiken jälkeen puhdas keittiö näytti tältä:

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

30 minuutin haaste

Jamien uusin opus, Jamie’s 30 minute meals, tarjoaa 50 ateriakokonaisuutta, joiden pitäisi valmistua puolessa tunnissa. Kaverini sai kirjan synttärilahjaksi, ja hetken sitä selattuani en voinut kuin hankkia kirjan itsekin. Teoriassahan kirja ratkaisee näppärästi lukuisia ongelmia: ei tarvitse enää miettiä, mitkä ruuat toimivat yhdessä, kaikki ruokalajit valmistuvat ohjetta seuraten näppärästi samaan aikaan, ruuat ovat taattua Jamie-laatua ja kaikki tämä on pöydässä 30 minuutissa.

Ja sitten se suuri kysymys: valmistuvatko nämä todella puolessa tunnissa? Ongelmahan ratkeaa vain testaamalla. 30 minuutin haaste on valmistaa joitakin näistä kokonaisuuksista vieraille mahdollisimman nopeasti, toivottavasti puolessa tunnissa. Vieraille, koska sen pitäisi varmistaa jonkinlaisen laatutason ylläpito nopeuden ohella.

Jamie asettaa reseptien nopealle valmistumiselle tiettyjä ehtoja, muunmuassa varsin kattavan listan keittiövälineistä, joista aivan jokaista minulla ei ole. Kommentoin siis yksittäisiä ruokia tehdessä, jos arvioin ruuan valmistuneen hitaammin välineistä johtuvista syistä. Toinen hidastava tekijä on se, että keittiössämme ei varsinaisesti ole työtilaa jaettavaksi saakka. Puhtaasta keittiöstä kuitenkin lähdetään liikkeelle ja mahdollisesti jaan myös keittiön tilan kokkaussession jälkeen…

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Lanttua ja fenkolia valkokastikkeessa kuorrutettuna

Sain joululahjaksi jälleen yhden italialaista keittiötä käsittelevän kirjan: Maarit Enkovaara-Astraldin Makumatkalla Italian maakunnissa. Kirjan takakansi lupaa kuitenkin rohkeasti tarjoavansa uusia, Suomessa tuntemattomia ruokia, joita ei löydy muista keittokirjoista. Eikä tästä kyllä pasta carbonaran tai penne alla norman reseptiä löydykään.

En ole vielä montaa reseptiä ehtinyt testaamaan, mutta tästä kyllä löytyi monia kokeiltavaksi päätyviä ohjeita. Mihinkään kattavuuteen ei liene pyrittykään. Kasvisruokia on paljon, ja liharuuista kaikki paitsi yksi ovat broilerista, ilmeisestikin kirjailijan mieltymysten mukaan. Ensimmäiseksi Italia-aiheiseksi kirjaksi kannattaa siis ehkä hankkia joku toinen. Toisaalta, kenelläpä meistä ei olisi jo ensimmäinen jos toinenkin Italia-aiheinen kirja hankittuna. Kritiikkiä on annettava reseptien kirjoitusasusta: reseptit on kirjoitettu hieman epäselvästi ja joissain kohdissa ylimalkaisesti. Esimerkiksi tässä reseptissä käsketään laittamaan “kasviskuutiot kasariin, jossa on jo…” Moni meistä heittää kasviskuutiot kasariin ennen kuin lukee, että sinne olisi pitänyt laittaa jotain jo aikaisemmin. Tai miten paljon on “sopivasti oreganoa”.

Ensimmäisenä kokeiluun meni tomaattimarinoidut kalafileet, joiden kanssa söimme lanttua ja fenkolia valkokastikkeessa kuorrutettuna. Lisäkkeeksi mitoitettuna ohjeesta tulee kyllä älyttömän monta annosta, joten ohjeen puolittamista kannattaa harkita, ellei taloudessa ole suursyömäreitä tai syö tätä sellaisenaan. Kuminan tuoma maku oli aika mielenkiintoinen, enkä heti muista toista reseptiä, jossa olisi käytetty lanttua, fenkolia ja kuminaa, joten ainakin tältä osin lupaus uusista resepteistä (ainakin minulle) on lunastettu.

Lanttua ja fenkolia valkokastikkeessa kuorrutettun

600 g puhdistettua lanttua
600 g puhdistettua fenkolia
2 salottisipulia
5 rkl oliiviöljyä
3 dl vettä
1½ tl hienonnettua kuminaa
3 rkl hienonnettua persiljaa
suolaa, pippuria

valkokastike:
6 dl maitoa
reilu 50 g voita
reilu 4 rkl vehnäjauhoja
suolaa, valkopippuria
raastettua muskottipähkinää
1½ dl raastettua parmesaania
2 keltuaista

1. Kuori ja hienonna salottisipuli. Kuori lanttu ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Paloittele fenkoli suunnilleen samankokoisiksi kuutioiksi. Kaada kasviskuutiot kasariin, jossa on jo oliiviöljy, vesi sekä hienonnettu salottisipuli, sekoita ja hauduta kasvikset kypsiksi kannen alla matalalla lämmöllä. Mausta kypsennysaikana hienonnetuilla kuminansiemenillä ja hienonnetulla persiljalla. Ota kansi pois ja keitä vielä niin, että keitinneste haihtuu mahdollisimman tarkkaan. Mausta suolalla ja aavistuksella mustapippuria.

2. Tee valkokastike juuresten kypsyessä. Kuumenna maito. Sulata voi ja lisää siihen siivilöidyt jauhot. Sekoita noin 30 sekuntia niin, että jauhot kypsyvät ja kaada sitten kuuma maito kattilaan samalla sekoittaen. Jatka keittämistä yhä sekoittaen, kunnes kastike sakenee. Mausta hyvin suolalla, valkopippurilla ja aavistuksella muskottipähkinää. Lisää parmesaaniraaste ja tarkista vielä suola. Jäähdytä pari minuuttia ja sekoita keltuaiset kastikkeeseen. Sekoita valkokastike kypsiin kasviksiin ja kaada seos uunivuokaan. Kuorruta kuumassa, 180-asteisessa uunissa, kunnes pinta saa kauniisti väriä. Anna vuoan jäähtyä noin 10 minuuttia ennen tarjoamista.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Pyyn, tavin ja lehtokurpan rintafileet taikinakäärössä

Pääruokamme riistapidoista oli vielä arkistoista bloggaamatta. Käärimme siis rinnat taikinakääröön ja maustoimme ne peston tyyppisellä tahnalla. Resepti toiminee mainiosti millä tahansa pienehköllä riistalinnulla. Alun perin se on tarkoitettu teerenrinnalle, mutta nyt meillä oli tosiaan pyy, tavi ja lehtokurppa käsittelyssä.

Mielenkiintoista oli päästä maistelemaan kerralla kolmea erilaista riistalintua. Linnuista pyy poikkesi sekä väriltään että maultaan selvästi tavista ja lehtokurpasta. Pyyssä on enemmän kanamainen maku ja väri, kun tavi ja lehtokurppa taas ovat vahvemmin riistan makuisia. Reseptin mausteet sopivat ehkä pyylle parhaiten, tavi ja lehtokurppa olisivat tulleet toimeen vähemmälläkin maustamisella. Siitä huolimatta pidin niiden makua parempana kuin pyyn.

Riistalinnun rintaa taikinakäärössä

2 riistalinnun rintafileetä
mustapippuria
3 rkl parmesaania
1 rkl oliiviöljyä
4 viipaletta prosciuttoa tai pekonia
suolaa
1 rkl manteleita
10 basilikanlehteä
50 g voita sulatettuna
filo- tai voitaikinaa

kastike:
riistalinnun luita
1 porkkana
2 mandariinia
suolaa, laakerinlehti
1/2 l vettä
1 sipuli
50 g palasokeria
mustapippuria
1/2 l punaviiniä
1/2 rkl maissitärkkelystä
2 rkl punaviiniä

1. Paahda rangat ja juurekset kuumassa uunissa voissa (250 astetta / 15 minuuttia). Sulata sokeri kattilassa, lisää joukkoon mandariinit, pippurit, mausteet skeä paahdetut ruskistetut juurekset ja luut. Lisää lopuksi vesi ja punaviini. Hauduta miedolla lämmöllä.

2. Ruskista teeren rintafileet, mausta ja jäähdytä.

3. Valmista tahna sauvasekoittimella manteleista, oliiviöljystä, basilikasta ja parmesaanista. Levitä taikinalevyt pöydälle ja jaa niiden päälle pekoni ja niiden päälle rintafileet. Levitä niiden päälle basilika-manteliseosta. Sulje nyytit, voitele ja koristele taikinalla. Paista 185-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Siivilöi kastike ja suurusta tärkkelys-punaviiniseoksella ja tarkista maku.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Kiki 9.4.2008 – 18.11.2010

Nyt kun pakollinen jokavuotinen joulutauko on pidetty, yritetään taas palata säännöllisempään bloggaukseen. Linnunrinnat odotuttavat vielä itseään, mutta sitä ennen täytyy kertoa suru-uutinen. Blogimme ahkera kuvauskohde Kiki lopetti nimittäin syömisen marraskuun alussa ja parin viikon paaston jälkeen se jouduttiin lopettamaan. Syyksi syömättömyyteen paljastui ruumiinavauksessa maksassa ollut kasvain. Jatkossa pitää siis pakottaa Kiira kaikkiin ruokakuviin…

Tässä vielä kokoelma Kikin vanhempia kuvia. Aiemmat blogatut kuvat löytyvät Kiki-tagin takaa.


Kiki oli aina olevinaan isompana häkin kuningas, mutta oikeasti Kiiran suoja kelpasi kyllä mainiosti jo pienenä.


Kikin suosikkipeli oli luonnollisesti Brood War.


Kiki oppi myös nopeasti hyppäämään heinähäkkiin, onhan niitä heiniä kovin vaikea syödä rautojen välistä. Heinähäkistä pois pääseminen tuotti tosin välillä ongelmia…


Kiki oli yleensä ottavana osapuolena hampaiden heiluessa (Kikillä kun ei ollut minkäänlaista käsitystä Kiiran vaatimasta yksityisyydestä), mutta ainoalla kerralla kun kinastelu saatiin kuvattua, hampaita heiluttikin Kiki.


Kiki oli myös kova haukottelemaan.


Marsujen pitäisi olla päiväaktiivisia, mutta meillä päivät kuluvat kyllä suureksi osaksi tässä asennossa.


Kiki oli aina valmiina syömään ja tapasikin hamuilla toiveikkaasti kohti korkeuksia.


Näin Kiki ja Kiira poseerasivat yksivuotiskuvassa.


Ja näin noin vuotta myöhemmin.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone