Sorsanpaistaja

Ennen oli bloggaus helppoa. Sen kun vain asensi wordpressin ja alkoi postailemaan. Ehkä blogilistalle kannatti liittyä, kun se teki kanssablogien seuraamisen helpommaksi.

Nyt tuntuu olevan muodissa facebook-sivujen luominen blogeille. Tähän en taida olla ihan vielä valmis (kun vähäinen fanimäärä harmittaisi), mutta kysyisin postausten laittamisesta newsfeediin. Jotkut näyttävät käyttävän NetworkedBlogs-applikaatiota ja toiset vain heittävät linkkejä postauksiinsa. Mitä hyötyä tuosta applikaatiosta on verrattuna manuaaliseen linkkien postaamiseen ja onko tuossa muita hyödyllisiä ominaisuuksia. Esittelysivulla ainakin on tavalliseen tapaan hypetystä ja ylisanoja..

Kävijätilastoja katsellessa minua alkaa aina harmittaa. Huomattava osa tämän blogin vierailijoista päätyy blogiin hakemalla pasta carbonaraa, ja päätyy ikivanhaan postaukseeni carbonarasta reseptillä, joka ei mielestäni edes ole kovin kummoinen.

Tätä puutetta on pitänyt jo pitempään korjata, mutta ongelma on ollut juuri se, minkä vanhassakin postauksessa mainitsin: olen kokeillut monia reseptejä, mutten ole yhteenkään niistä täysin tyytyväinen. Roomassa sain pari vuotta sitten vallan mainiota ja erittäin yksinkertaista carbonaraa, mutta tämän toistaminen kotioloissa ei ole aivan vieläkään onnistunut. Olenkin päätynyt siihen, että ongelma löytyy ennemminkin hellan edestä kuin kokeilluista resepteistä.

Tähän ongelmaan on auttanut, vähitellen kehittyneen pastankeittotaidon ohella, Aglio & Olio -kirjan carbonara-resepti, jossa käytetään vähemmän nestettä kuin monissa muissa kokeilemissani resepteissä. Tämän ansiosta pastasta ei tule sellaista kermavelliä kuin minulle tuppaa helposti käymään. Eli jos sinullakin on ongelmia carbonaran kanssa, suosittelen kokeilemaan tätä reseptiä..

Spaghetti alla carbonara

sipulia
2-3 siivua pekonia per lärvi
1 kananmuna per lärvi
ranskankermaa
parmesaania
pippuria

1. Pilko ja kuullota sipuli, lisää pilkottu pekoni ja paista 10 minuuttia.

2. Sekoita eri kulhossa kananmunat, tilkka ranskankermaa ja runsaasti parmesaania.

3. Sekoita pasta pekonin ja sipulin kanssa. Lisää kananmuna-kermaseos. Lämmitä nopeasti mutta ole tarkkana, ettei muna ala hyytyä. Mausta pippurilla. Tärkeää on se, että kermaa on vain vähän. Ruoka ei saa olla kermaista.

Viikonlopun blogimiitissä oli yhtenä puheenaiheena lapsuusajan pöperöt, joka on myös syyskuun ruokahaasteen aiheena. Monella tuntui olevan varsin traumaattiset muistot lapsuusruuista. Minulla ei tällaisia traumoja ole, koska pienenä söin aina pannukakkua ja sehän on hyvää.

Varsinaisiin sfääreihin tämä nautinto nousi, kun sain kerran isotätini valmistamaa pannaria, jonka ohje luonnollisesti siirtyi vakiokäyttöön. Tämän pannarin salaisuus on edellisen ruokahaastepostaukseni tyyliin rasva, erityisesti sen määrä ja laatu. Meillä ehkä joskus huijattiin ja tehtiin tämä rasvattomasta maidosta ja päälle laitettiin voin sijaan leivontamargariinia, mutta se on huijausta, eikä niin pidä tehdä. Oikea pannukakku tehdään täysmaidosta ja runsaasta päälle lirutellusta sulatusta voista. Onnistumisen voi tarkistaa jälkikäteen uunipannulta: jos rasvaa on tihkunut runsaasti leivinpaperin läpi pannulle, on koostumus hyvä.

(Ohje on itseasiassa uusintapostaus kolmen vuoden takaa, mutta sen arvoinen.)

Pannukakku
6 dl täysmaitoa
2 munaa
1 1/2 dl sokeria
1/2 tl suolaa
reilu 3 dl vehnäjauhoja
50 g (tai omantunnon mukaan) voita sulatettuna

1. Kaada maito kulhoon, hajota sekaan munat. Lisää muut aineet ja sekoita. Anna turvota.

2. Lämmitä uuni 200-225 asteeseen. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle ja kaada sulatettu voi tasaisesti päälle. Paista noin 20 minuuttia kunnes pannari on kauniin kullanruskeaa.

3. Tarjoa heti esimerkiksi mansikoiden kera.

Lauantaina iltapäivällä löysimme siis itsemme samasta bussista Äijäruokalan Arin, Kurpitsamoskan Marin sekä Kannat kattoon Raunan kanssa samasta bussista matkalla kohti Nummelaa ja Sillä sipuleiden uutta residenssiä. Perillekin selvittiin, vaikka ainut matkassa ollut kartta oli tippunut matkasta jo ennen bussiin astumista, ja paikalla meitä odotti isäntäväen lisäksi vielä Herkun ja koukun Jytis.

Illan ruokalajit ovat varsin mainiosti selostettuna Sillä sipulissa ja kuvia voi katsella vaikka edellisestä postauksesta, joten en selitä kaikkea uudestaan. Tässä kuitenkin harissalla maustettujen kanansiipien ohje.

Naturelleja kanansiipiä tuntuu olevan hieman vaikea löytää, mutta niitä löytyy ainakin Votkinsin tiskiltä asematunnelin s-marketissa tai Hakaniemen hallista. Harissaa puolestaan saa samaisesta s-marketista, stockalta, etnisistä kaupoista ja mahdollisesti muista isommista liikkeistä. Alkuperäisen reseptin mukaan tämän kanssa pitäisi vedellä myös lohkottuja veriappelsiineja, mutta niiden sesonki on keväisin, joten tällä kertaa jouduin tyytymään tavanomaisiin appelsiineihin.

Olen aina salaa pitänyt horneteista, ja näissä harissasiivissä on hieman samaa tulisuutta, mutta hieman erilainen luonne. Valmistaminen on hyvin helppoa. Tarvitset kanansiipiä, harissaa, oliiviöljyä sekä (veri)appelsiineja ja tomusokeria. Harissaan sekoitetaan oliiviöljyä, jolloin siitä muodostuu mukava maustetahna. Tätä tahnaa levitetään reilulla kädellä siiville, jotka lykätään tämän jälkeen kuumaan grilliin/uuniin kunnes ne ovat kypsyneet ja saaneet kauniin ruskean värin. Tällä välin appelsiini leikataan lohkoiksi, pyöritellään tomusokerissa ja heitetään loppupuolella grilliin (kunnes ne hieman tummuvat). Syödään heti.

(livebloggausta/kuvastreamia Nummelasta, uusimmat kuvat ensimmäisenä.)

Ja sitten vielä vähän makeampaa.

Pöytä on katettu.

Tyypilliseen tapaan ruokaa on vähintään tarpeeksi. Grilli vaan ei ihan vielä ole valmis..

Täällä ollaan Nummelassa blogimiitissä. Alla vähän alkupaloja. Lisää ehkä illan mittaan..

Kuten kaikki itseäänkunnioittavat ruokablogistit, minäkin seuraan aktiivisesti Mtv3:n Makuja-ohjelmaa (8:38 arkiaamuisin). Se on nykyään niin helppoa: digiboksissa ajastus päällä, tsekkaa parin viikon välein tallennetuista jaksoista näkyykö Veeraa keittiössä. Jos ei näy, jakso joutaa roskiin, muuten katseluun.

Ei se (onneksi?) ihan näin mene. Välillä muiltakin kokeilta löytyy ihan mainiota reseptejä. Erityisesti olen ihastunut muutamaan Henri Alénin laittamaan ruokaan, niistä karitsan kyljyksiin etunenässä.

Tämä tuli siis telkkarista jo ennen pääsiäistä; olen ajan hermoilla kuten aina. Ei kannata silti jättää kokeilematta: karitsan kare on yksi minun suuria suosikkejani (muiden karitsanpalojen ohella) ja tässä se saa vielä pintaansa mukavan mausteseoksen ja korppujauhojen avustuksella vielä mukavan voitujauksen. Suussasulavaa, maukasta ja sopivan rasvaista. Lisäkkeeksi tuossa jaksossa tehtiin parmesaanikasviksia: keitä muutamia kasviksia (kukka- ja parsakaalia, porkkanaa, kesäkurpitsaa, kirsikkatomaatteja) pari minuuttia, valuta vedet pois ja mausta sitruunalla, basilikalla, parmesaanilla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla.

Karitsan kyljykset

2 karitsan kyljysriviä
1 rkl dijon-sinappia
2 valkosipulinkynttä
hieman hienonnettua lehtipersiljaa
1 dl korppujauhoja
suolaa
mustapippuria
1 rkl voita

1. Hienonna persilja ja valkosipulit. Sekoita ne sinapin joukkoon. Leikkaa kyljysrivistä kyljyksiä.

2. Sivele kyljykset sinappiseoksella ja painele ne sitten korppujauhoihin. Paista kyljykset voissa kullanruskeiksi.

3. Mausta lopuksi suolalla ja mustapippurilla.