Kannattava lammaskeitto

luu

Jos jääkaapissa sattuu majailemaan viikonloppukokkailujen jäljiltä ahvenanmaalaisen luomukaritsanpaistin reisipuoli, kannattaa harkita keiton tekemistä. Jos kimpaleesta törröttää luita joka suuntaan, kannattaa harkita koko klöntin keittämistä, jonka jälkeen lihan irrottaminen sujuu helpommin ja lihasta luineen tulee mukava liemi keiton pohjaksi.

Lisäksi keittoon kannattaa laittaa perunoita ja keittojuureksia, koska ne kuuluvat keittoihin, tomaattia, koska se on hyvää sekä timjamia ja rosmariinia, jota on jäänyt yli viikonloppukokkauksesta. Sekä muutamia kokonaisia mustapippureita. Sipuliakin olisi voinut laittaa, jos olisi muistanut, ja maustaa kannattaa suolalla.

lammaskeitto

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Suklaa-päärynätorttu

Lauantaina nauttimamme jälkiruuan valmistuksesta en osaa oikeastaan sanoa paljoakaan, koska omat kätöseni olivat samaan aikaan perunajauhomössössä. Olin kuitenkin luottavainen lopputuloksen hyvyydestä, olihan reseptissä kaikki hyvään jälkiruokaan tarvittavat jekut: sokeria, rasvaa ja alkoholia.

Pettyä ei tarvinnutkaan, sillä lopputulos todella oli hyvää. Päärynälohkot kevensivät sopivasti suklaakakun rasvaisuutta ja jäätelö kruunasi kokonaisuuden. Päärynälohkot sopivat minusta tähän melko suurina paloina. Joku toinen voisi ehkä pitää hieman pienemmistä sattumista.

päärynätorttu

Suklaa-päärynätorttu

3-4 kypsää, pehmeää päärynää
200 g jauhoja
200 g tummaa suklaata
170 g voita
½ pussi kuivahiivaa
1 dl maitoa
2 kananmunaa
1 dl valkoviiniä
100 g sokeria
koristeluun tomusokeria

1. Kuori ja lohko päärynät. Anna niiden marinoitua valkoviinissä noin 20 minuuttia.

2. Sulata suklaa ja puolet voin määrästä vesihauteessa.

3. Sekoita loput voista ja sokeri keskenään lähes vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmunat. Sekoita kuivahiiva jauhoihin ja sekoita taikinan joukkoon siivilän läpi. Lisää maito.

4. Sekoita lopuksi suklaamassa taikinaan.

5. Laita puolet taikinasta voidellun piirakkavuoan pohjalle. Asettele päälle päärynät ja sitten loppu taikinasta.

6. Paista 200 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia, kun torttu on jäähtynyt sen voi koristella tomusokerilla tai tarjoilla hieman lämpimänä vaniljajäätelön tai fior di latte jäätelön kanssa.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Karitsanpaistia ilman kurpitsaa ja gnoccheja tomaattikastikkeessa

zwilling, mutti ja fairy

Viime syksynä televisiosta tuli poikkeuksellisen runsaasti hyviä ruokaohjelmia. Silmä kovana tuli seurattua Ruokasafaria, yhä jatkuvaa Jamien kotonaa sekä Hullua kokkia (eli Jyrki Sukulaa) Piemontessa. Kaikista näistä on tarttunut reseptejä kokkailuihin ja syöminkiemme loppuosan reseptit olivatkin kokonaan Hullun kokin käsialaa.

Pääruokana tarjoilimme karitsanpaistia, joka onnistui yli kaikkien odotuksien. Totesimme yhdessä suin, että kovin paljon parempaa liha ei enää voi olla. Lisäksi resepti oli kohtuullisen helppo toteuttaa, kunhan reisiluun irrottamisesta selviää. Olikin varmaan hauskaa katseltavaa kun heiluimme parin veitsen kanssa paistin kimpussa yrittäen kiskoa luuta irti. Jälkikäteen huomasinkin saaneeni pari pikkuhaavaa veitsistä ihan huomaamatta…

Kurpitsa-lisäkettä sen sijaan emme toteuttaneet, koska kurpitsat eivät oikein enää ole sesongissa, ainakaan kauppojen heviosastojen perusteella. Laitan reseptin tuonne kuitenkin alkuperäisessä muodossaan. Karitsan ohella söimme sen sijaan gnoccheja tomaattikastikkeessa. Niitä pyöritellessä mietiskelimme gnocchien oikeaa lausuntamuotoa (Veera?) ja kun emme päässeet yksimielisyyteen njokkien ja knokkien välillä, päätimme kutsua niitä suomalaisittain nokeiksi. Nokkien pyörittely osoittautui muutenkin melko tuskalliseksi operaatioksi, kun taikinan koostumus ei oikein ollut leivontakelpoinen millään jauhomäärällä ja lopputuloskaan ei nyt niin kauhean ihmeelliseltä maistunut. Mutta tomaattikastike oli sentään hyvää.

paisti

Karitsanpaisti ja kurpitsaa

karitsan paisti
2 oksaa rosmariinia
2-3 oksaa timjamia
1 raastettu sitruunankuori
2 valkosipulinkynttä
suolaa, valkopippuria
300 g keltaista kurpitsaa
oliiviöljyä

1. Poista paistista reisiluu niin että viillät veitsellä luun vierestä. Nivelen kohdalla voit taittaa luun niin että se irtoaa sääriluusta jonka voi jättää kiinni.

2. Hiero lihan pintaan valkosipulia ja suolaa sekä pippuria ja laita lihan sisään hienonnetut yrtit. Kiedo kiinni ja hiero loput yrteistä myös ulkopuolelle.

3. Sido paisti kiinni puuvillalangalla ja laita vielä rosmariinoksa narun alle

4. Paista pannulla niin että liha saa väri pintaan ja kypsennä sen jälkeen uunissa 180 asteessa noin tunti, kunnes sisälämpötila on 58 astetta.

5. Kuori ja lohko kurpitsa. Mausta suolalla ja pyörittele tilkassa oliiviöljyä ja laita paistin kanssa uuniin, kun paisti on ollut uunissa noin 30 minuuttia

Gnoccheja tomaattikastikkeessa
3-5 jauhoisaa perunaa
4 munan keltuaista
1 kananmuna
2 dl tipo ”00” jauhoja
muskottipähkinää
suolaa
3 rkl oliiviöljyä

tomaattikastikeeseen
8-10 pientä luumutomaattia
1 rkl voita
3 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
½ peperoncino (kuivattu chili) palko
suolaa, valkopippuria
tuoretta basilikaa
parmesan-juustoa

1. Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kuori ja paseeraa siivilän läpi.

2. Lisää hieman jäähtyneen perunamassan joukkoon kananmunan keltuaiset ja koko muna.

3. Lisää jauhoja pikkuhiljaa sekä mausteet ja oliiviöljy.

4. Kokeile taikinan rakennetta pyörittämällä kädessäsi noin peukalonpäänkokoinen gnocchi ja keitä se.

5. Kun taikinan rakenne on hyvä, pyöritä jauhotetulla alustalla taikinasta noin sormen paksuinen rulla ja leikkaa peukalonpäänkokoisiksi paloiksi. Jätä keittiö liinan alle hetkeksi.

6. Laita pastan keitin vesi kiehumaan ja lisää suola vasta kiehuvaan veteen.

7. Hienonna sipuli ja lohko tomaatit

8. Kuullota sipuli ja peperoncino voin ja oliiviöljyn sekoituksessa pannulla. Lisää tomaatti.

9. Keitä gnocchit noin 4-5 minuuttia ja nosta reikäkauhalla tai siivilällä kastikkeen joukkoon.

10. Sekoita varovasti ja laita päälle hienonnettua basilikaa ja tarjoile parmesan-juusto raasteen kanssa

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Parmankinkkua ja rucolaa

Sorsakeittiössä vietettiin viikonloppuna pitkästä aikaa kunnon syöminkejä, joissa viattomia eläinparkoja ei säästelty. Illan vierailijakokki onkin tunnettu sorsakeittiössä pupujen, sorsien ynnä muiden eläinten kaatajana. Tällä kerralla tosin pääosan esittäjä oli vain ongittu Reinin Lihan tiskeiltä.

Siihen pääsemme kuitenkin vasta seuraavassa postauksessa. Illan teemana oli (yllättäen) Italia, johon ruokamme istuivatkin vallan mainiosti. Aloittelimme ruokahalun herättämistä parmankinkun ja rucolan yhdistelmällä, jota vielä terästimme parmesaania ja pecorinoa maistellen. Olen löytänyt hiljattain Hakaniemen hallista vallan mainion juustotiskin, josta maistelemamme juustot olivatkin peräisin. Prosciuttoa en olekaan tainnut ennen sellaisenaan maistella, vaan se on aina paistunut pannulla salvian ja erilaisten eläinten kanssa. Varsin mainiolta se maistui kuitenkin sellaisenaankin. Perinteisempää carpacciota tästä saa kun vaihtaa parmankinkun tilalle ohuenohuita siivuja raakaa naudanlihaa.

prosciutto

Parmankinkkua ja rucolaa

pari siivua parmankinkkua syöjää kohti
rucolaa
parmesaania ohuiksi lastuiksi leikattuna
sitruunanmehua ja oliiviöljyä noin 1:3 suhteessa
suolaa ja pippuria

1. Sekoita sitruunanmehu, oliiviöljy, suola ja pippuri. Aseta tarjoiluvadille rucolat ja pirskottele sekoitusta niiden päälle. Aseta parmankinkut rucolan päälle ja koristele parmesaanilastuilla.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Muuttoilmoitus

Siinä minä olin, juuri palaamassa kahden kuukauden blogitauolta, kun armollisen entisen lukioni palvelin päätti hajota sopivasti pari päivää kaikkien lähdettyä joululomalle. Pari viikko käpristeltyäni päätin sitten toteuttaa pitemmän aikaa suunnittelemani muuton pois kuppaamasta melkein 10 vuotta sitten päättämäni koulun vaivoista.

Ideahan tässä on se, että kun domainista tulee kuluja jokunen euro kuussa, niin motivaatio bloggaamiseenkin nousee. Vähän niin kuin töitäkin tekee mielummin negatiivisella palkalla kuin ilmaiseksi. Tai jotain..

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone