Month: December 2006

Ei kyllästytä vielä. Paella nimittäin. Ylihuomenna saattaa jo kyllästyttää. Eikä se varmasti vielä silloinkaan loppu ole.

Kun ei ole tarvinnut käyttää aivokapasiteettia uusien ruokien ideoimiseen tahi väsäämiseen, olen lähes spontaanisti täydentänyt keittiötarvikkeiden puutelistaa. Kovin suurihan se ei voi enää olla, kun se sitruunankuoriraastinkin on tullut jo hankittua. Mutta tänään kuitenkin lisäsin listan 26. kohdaksi liekinheittimen. Kukaan itseäänkunnioittava harrastelijakokkihan ei kertakaikkiaan voi tulla toimeen ilman liekinheitintä. Vanukaskupithan sain lahjaksi jo kesällä. Mutta mitä niillä tekee ilman liekinheitintä? Ja lisäksi kaikki polttaminen on mukavaa.

Onhan tässä viime kuukausina tullut tehtyä yksiä sun toisiakin ruokia, mitä ei ole tänne saakka tullut postattua. Yksi viime aikojen suosikeistani on ollut porsaan kyljykset eri tavoilla marinoituna. Hyvää, vaihtelevaa ja paljon helpommaksi ruuanlaitto ei enää käy. Etenkin jos lisäkepuolen hoitaa raejuustolla ja sellaisella. Erilaisia marinadeja nyt on maailma täysi, mutta erityisesti olen pitänyt näistä kahdesta, jotka löytyvät Alastoman kokin paluusta. Näillä annosmäärillä pitäisi pystyä marinoimaan ainakin nelisen kyljystä.

Rosmariini-valkosipuli-sitruunamarinadi

2 kunnon kourallista tuoreita rosmariininlehtiä hienonnettuina
6 valkosipulinkynttä (kuori ja hienonna)
10 lorausta oliiviöljyä
3 sitruunaa (leikkaa kahtia, purista mehut ja hienonna tai raasta kuoret)
vastarouhittua mustapippuria

Sekoita kaikki ja hiero lihan pintaan. Anna marinoitua, kunnes on aika paistaa liha.

Fenkolinsiemen-timjami-valkosipuliseos

4 rkl fenkolinsiemeniä
2 kunnon kourallista tuoretta timjamia
2 kuorittua valkosipulinkynttä
1 laakerinlehti revittynä
suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Rouhi tai murskaa kaikki sekaisin ja hiero lihaan.

Tenttiin lueskellessa tuli mielenkiintoinen “ruokasitaatti” vastaan. Tässä siis ehdotukseni joulukuun ruotasitaatiksi:

Keittotaito luikertelee lääkärintaidon sisään ja väittää tietävänsä mikä on ruumiille parasta ravintoa, niin että jos kokin ja lääkärin pitäisi lasten tai älynlahjoiltaan lapsentasoisten aikuisten edessä kilpailla siitä, kumpi heistä paremmin ymmärtää mitkä ruoat ovat hyödyllisiä ja mitkä vahingollisia, lääkäri kuolisi nälkään. Tätä minä sanon mielistelyksi, ja sanon että se on rumaa, koska se tähtää nautintoon ajattelematta mikä on ihmisen parhaaksi. Siksi se ei minusta ole mikään taito, vaan pelkkä käytännön kyky, se ei tarkkaan tiedä kenelle se tarjoaa tuotteitaan ja millaisia tuotteita se tarjoaa, eikä se siis myöskään pysty selvittämään asiaan vaikuttavia tekijöitä.

Näin siis Sokrates Platonin Gorgias-dialogissa.

Platonin ja edelleen jatkuvan myöhäissyksyn kunniaksi Sorsakeittiössä mielisteltiinkin lapsentasoisten aikuisten nautinnoksi tällaista varsin syksyistä possuruokaa Reinin lihan ohjeen perässä. Lisäkkeeksi sopinee parhaiten perunat.

Punajuuripossu

600 g possun kasleria tai kinkkua rasvalla
2-4 punajuurta koosta riippuen
1 iso sipuli
2 hapanta omenaa kuutioituna
2 rkl tuoretta raastettua inkivääriä
soijaa maun mukaan
1 rkl tuoretta hienonnettua timjamia
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
muutama kokonainen maustepippuri

Kuutioi liha pieniksi paloiksi ja ruskista voissa padassa. Kuullota voissa pannulla pieniksi pilkottu punajuuri ja sipulisilppu. Lisää lihojen joukkoon ja mausta soijalla, maustepippurilla ja inkiväärillä. Hauduta kannen alla miedolla lämmöllä ilman nestettä noin 40 min välillä käännellen. Lisää mukaan kuutioidut omenat, timjami ja valkosipuli. Jatka kypsentämistä vielä 20 min välillä käännellen. Pieni määrä paistolientä tulee kypsennyksen aikana juureksista, mutta voit halutessasi lisätä heti alussa tilkan lihalientä, jos haluat enemmän kastiketta.