October – 2006 – Sorsanpaistaja

Pieni ViiniBlogi

celeOctober 31, 2006 0 Comments

Pieni viiniblogi on yksi vanhimmista blogituttavuuksistani. Pienessä viiniblogissa maistellaan “pienen paikallispuulaakin” pienen viinihyllyn antimia pienperheen voimin, joskin tietojeni mukaan pieni viiniblogi on siirtynyt hiljakkoin vihreämpien puulaakien ääreen.

Pieni viiniblogi päivittyy (ymmärrettävästi) melko harvoin, mutta kaikista maistelluista viineistä on tarjolla mystisten nimimerkkien I ja Ä arviot viineistä. Joskus viinejä on maistelemassa myös V. Pienen viiniblogin arviot viineistä eroavat tyyliltään tavanomaisen viinikirjallisuuden arvioista. Ainakin harvemmin viinikirjallisuudessa kerrotaan viinin vaikutuksesta seuraavan aamun olotilaan. Pienessä viiniblogissa uskotaan vahvasti luomuviineihin, mutta toisaalta aivan viimeisimpien arvioiden perusteella luomuakin parempi lääke krapulaan on juoda vähemmän. Yllättävää.

—

Sorsanpaistaja esittelee suomalaiset ruokablogit. Esiteltävät blogit on listattu täällä. Tarkista, että ruokablogisi on listalla.

Suklaa-appelsiinivaahto

celeOctober 30, 2006 0 Comments

Lukiossa kouluruokien ehdottomia suosikkejani olivat jälkiruokana usein tarjoillut vaahdot. Erityisesti suklaavaahto oli suosikkini. Vaahdoilla on sellainen ominaisuus, että niitä tulee aina hamstrattua aivan järjettömiä annoksia. Jossain vaiheessa (yleensä vielä melko aikaisessa vaiheessa) sitten alkaa kuitenkin tökkiä, ja viimeisten lusikallisten kanssa on jo melkoista vääntämistä. Tätä tapahtuu vielä “kokeneelle vaahdonsyöjällekin”, mutta erityisen usein liian suuren annoksen virhe tapahtuu ensimmäisillä kerroilla. Vaahtojen joukossa oli toki myös yksi, jota päädyimme kollektiivisesti vihaamaan. Sitruunavaahto sai lempinimekseen fairyvaahto, eikä maku todellakaan ollut kaukana astianpesuaineesta.

Kaikenlaisia suklaavaahtoja onkin tullut myöhemmin välillä kokeiltua, mutta toistaiseksi yhtäkään varauksettoman loistavaa reseptiä ei ole löytynyt. Tämä suklaa-appelsiinivaahto on kuitenkin melko lähellä optimia. Tosin maku on melko appelsiinimainen, ikään kuin appelsiinikonvehdeissa, joten ehkä tätä ei voi aivan puhtaana suklaavaahtona pitää. Hyvää kaikesta huolimatta. Resepti on Suuresta jälkiruokakirjasta ja vaahdon ulkoasu ruma, koska en jakanut vaahtoa annoskulhoihin heti tekovaiheessa. Lähinnä itselleni kun tuota tein. Useammaksi päiväksi..

Suklaa-appelsiinivaahto

125 g hyvää tummaa suklaata rouhittuna
3 3/4 dl maitoa
5 keltuaista
2 tl appelsiinin kuorta hienoksi raastettuna
90 g hienoa sokeria
1 rkl liivatejauhetta
1 3/4 dl kermaa pehmeäksi vatkattuna

1. Kuumenna kattilassa suklaa ja maito miedolla lämmöllä, niin että suklaa sulaa. Vatkaa keltuaiset, kuoriraaste ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi. Kaada suklaamaito munavaahtoon koko ajan sekoittaen, kaada seos sitten takaisin kattilaan. Sekoita miedolla lämmöllä, kunnes kastike hieman sakenee ja se pysyy puulusikan selkäpuolella. Älä anna kastikkeen kiehua. Nosta kattila liedeltä, siirrä seos kulhoon ja anna sen jäähtyä.

2. Pane pieneen, kuumuudenkestävään kulhoon 3 rkl vettä. Ripottele pinnalle liivatejauhe tasaiseksi kerrokseksi ja anna sen saostua. Kuumenna kattilassa 4 cm:n kerros vettä kiehuvaksi, nosta kattila liedeltä, laske liivatekulho veteen ja sekoita, kunnes liivate liukenee. Sekoita liivate hyvin lämpimän kastikkeen joukkoon.

3. Anna seoksen jäähtyä kokonaan ja hiukan saostua. Kääntele sen joukkoon kermavaahto metallilusikalla. Kaada seos kuuteen jälkiruokamaljaan ja anna niiden hyytyä jääkaapissa. Voit koristella ruoan kermavaahdolla, suklaalla tai sukaatilla.

Pastaa ja pekonikastiketta

celeOctober 27, 2006 3 Comments

Pastaviikon kunniaksi piti yrittää ainakin kerran tehdä pastaakin. Viime aikoina syömiseni ovat menneet kovin kummalle akselille, enkä ole kovinkaan paljon ehtinyt harrastaa perinteisiä herkkuja, joihin pastakin toki lukeutuu.

Marssin kauppaan täysin ideattomana, mutta onneksi paikallisessa kkk-smarketissa on kätevähkö reseptimasiina, joka osasi nopeasti tarjota hätääni pekonikastiketta pastalle. Terveyskammoisille huomautettakoon, että kastikkeen rasvamäärä on melkoisen hulppea (ruokakerma 15%, tuorejuusto 30 ja pekoni lim 100). Mutta se ei onneksi haittaa hintelää sorsankäristäjää, jonka rasvaprosenttikin on googletetun optimin alapuolella. Eikä tarvitse arvata kahta kertaa oliko ruoka hyvää.

Pekonikastike pastalle

1 pkt pekonia
1 sipuli
100 g valkosipulista tuorejuustoa
1 dl ruokakermaa
½ tl sokeria
1/4 tl mustapippuria

1. Paloittele pekoni ja silppua sipuli

2. Ruskista pekoni ja sipuli pannulla. (Pekonin kun paistaa ensin niin sipulit menevät kätevästi pekonin rasvassa)

3. Sekoittele joukkoon tuorejuusto.

4. Lisää ruokakerma, sokeri ja mustapippuri. Anna kiehua 5 min.

5. Tarjoa pastan kera.

Aatemaailma kohdallaan

celeOctober 27, 2006 5 Comments

Näinhän se on, että krokotiilin suusta totuus kuullaan.

Pastanjauhantaa

celeOctober 27, 2006 2 Comments

Näin kansalliseen pastaviikkoon sopii mitä luontevimmin kansallisen pastablogimme, eli Pastanjauhajien esittely.

Pastanjauhantaa ei ollut ensimmäinen suomalainen ruokablogi, mutta nykyisin varmastikin tunnetuin. Pastanjauhajat ovat jopa seikkailleet paikallislehtemme sivuilla. Blogilistaltakin Pastanjauhantaa löytyy läheltä suosituimpia neuleblogeja..

Pastanjauhajien ruokakirjo on melkoisen laaja, mutta teemoina tomaattisapuskat ja grillaus ovat selvästi mieleen. Pastan ohella, siis. Pastanjauhajat ovat myös melko aktiivisia ruokamatkaajia. Vuoden aikana reissuja Pastanjauhajien tukikohdasta Oulusta on tehty ainakin Englantiin, Sveitsiin sekä Tampereelle.

Yksi mielestäni merkittävä piirre pastanjauhajissa on runsas lukijareseptien määrä. Niiden soisi lisääntyvän muissakin ruokablogeissa, jonkin sortin yhteisöllistä puuhaa kun tämä bloggaus on olevinaan.

—

Sorsanpaistaja esittelee suomalaiset ruokablogit. Esiteltävät blogit on listattu täällä. Tarkista, että ruokablogisi on listalla.

Tom kah röh

celeOctober 21, 2006 3 Comments

Toisessa hiljakkoin hankkimassani ruokakirjassa, eli Sikapossussa oli melko muikea thairuokaväännelmä kunnon possuhengessä. Kirjassa vaikutti olevan myös muita mielenkiintoisia possureseptejä, joita varmastikin kokeilen myöhemmin.

Enpä tiedä, mitä paikalliset ihmiset sanoisivat, jos yrittäisin tilata tätä ruokaa jossain thai-ravintolassa. Valitettavasti siivilöinnin jälkeen ulkonäkö ei ole ihan parhaasta päästä, mutta melkkoisen maukas liemi tuosta silti keittyi.

Tom kah röh

1 – 1 ½ l lihalientä
400 g (polkka)possun sisä- tai ulkofilettä
1 sipuli silputtuna
3 valkosipulinkynttä silputtuna
3 cm inkivääriä silputtuna
3 sitruunaruohoa
3 limetinlehteä
4 dl kookosmaitoa
suolaa, 2 tl ruskeaa sokeria
(kalakastiketta, vihreää currya)
2 pientä, punaista chiliä

Kaada lihaliemi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää possunfilee ja kuori vaahto. Freesaa pannulla sipulisilppu ja inkivääri. Lisää liemeen. Paloittele sitruunaruohot 3-4 osaan ja lisää liemeen. Lisää limetinlehdet. Anna porista hissuksiin, kunnes liha tuntuu kypsältä (noin tunti).

Nosta liha laudalle ja siivilöi liemi. Sekoita liemeen kookosmaito huolellisesti hämmentäen. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua 10-15 minuuttia. Leikkaa possu pieniksi suikaleiksi ja lisää keittoon. Mausta suolalla ja sokerilla (ja mahdollisesti lorauksella kalakastiketta ja parilla teelusikallisella vihreää currya). Poista chilistä siemenet, silppua ja lisää keittoon. Anna muhia muutama minuutti ja koristele punaisen basilikan lehdillä, jos niitä löytyy.

Kuvia sorsakeittiöstä, osa 1.

celeOctober 19, 2006 3 Comments

Rosmariini toivoi joskus kesällä kuvia sorsakeittiöstä, joten tartuin tietenkin toimeen niin vikkelästi kuin odottaa saattaa. Ensimmäiseksi kuvaksi valikoitui riisihylly, jonka täydennystilanne sattui juuri nyt olemaan varsin hyvällä mallilla. Vasemmalta oikealle Uncle Ben’sin tavallinen pitkäjyväinen riisi, tsuru mai (<3), kohuko rose, arborio, sen päällä suomen suosituin puuroriisi, basmati sekä viimeksi jasmiini. Kohuko rosesta todennäköisesti luovun nykyisen pussin tyhjettyä, sillä tsuru maissa on käytännössä samat ominaisuudet. Nykyisellään käytän sitä vain sushiin, jossa se on mielestäni inauksen tarttuvampaa kuin tsuru mai. Uncle Ben'siäkin käytän tasan yhteen ruokalajiin, johon voisi myös yrittää keksiä korvaavaa lajiketta, niin hylly vähän selkeytyisi.

Tom kha gai

celeOctober 16, 2006 5 Comments

Yksi thaimaalaisen keittiön klassikkokeitoista on tom kha gai, jota Polkkapossukin ehti kesämmällä kokkailemaan. Polkkapossun tietojen mukaan tämä ei kuitenkaan ole se kaikkein kuuluisin keitto, mutta ehkä pääsen siihenkin vielä käsiksi tulevien viikkojen aikana.

Tuon kirjani mukaan thai-ruoan makuun kuuluu olennaisimpana neljä ässää: mausteisuus/tulisuus (spicy), suolaisuus (salty), makeus (sweet) ja happamuus (sour). Monet tärkeimmät raaka-aineet tuovatkin ruokaan jotain edellämainituista mauista: chileistä tulisuutta, kala- ja soijakastikkeesta suolaisuutta, kookosmaidosta makeutta ja limestä eri muodoissaan happamuutta. En olisi silti arvannut, että nuo kaikki ässät löytyisivät samasta ruuasta, mutta sainkin yllättyä heti ensimmäisellä kerralla. Kaikki reseptin kummallisemmat raaka-aineet löytyvät Vii Voanista, galangajuurta lukuunottamatta varmaankin hyvin varustetuista tavallisistakin ruoka-kaupoista.

Tom kha gai

0,5 l kanalientä
4 kaffirlimetin lehteä revittynä
1 sitruunaruohon varsi
12 ohutta viipaletta galangajuurta
300 g suikaloitua kananrintaa
500 ml kookosmaitoa
60 g jonkin sortin sieniä (käytin itse herkkusieniä mutta ne kyllä hävisivät tuonne kuin polkkis sienestämään)
4 rkl limen mehua
4 ½ rkl kalakastiketta
8 paistinpannulla pyöräytettyä chiliä
korianterinlehtiä koristeluun

1. Lämmitä kanaliemi isossa pannussa. Lisää joukkoon limen lehdet, sitruunaruoho ja galangajuuri. Keitä 10 minuuttia, lisää kana ja kookosmaito ja kuumenna kiehuvaksi.

2. Lisää sienet, limen mehu ja kalakastike. Keitä noin 20 minuuttia, kunnes kanat ovat kypsyneet. Lisää paistetut chilit keittoon ja tarjoa heti. Koristele korianterinlehdillä.

Hullujen päivien ahvenfileet

celeOctober 15, 2006 0 Comments

Hullut päivät olivat ja menivät, mutta nyt sorsakeittiössä on uusi hieno vaaka. Mietin vähän, että kehtaanko kertoa noita vaa’an antamia arvoja, kun nauratte sen jälkeen kesäisen laihdutuskuurini pellolle. Vaa’an mukaan minussa on nimittäin 13,2% rasvaa, 59,8% nesteitä ja lihasmassaa 45,6%. Sitä en vielä ole ihan käsittänyt, että miten noista tulee yhteensä melkein 120% eikä kai esimerkiksi luut kuulu noista mihinkään ryhmään. Vesimäärän uskoisin olevan melko lähellä oikeaa (tai normaalia) mutta ei kai noita lihaksia voi noin hirvittävästi olla? Tai sitten lihasmassaan sisältyy myös lihasten sisältämä vesi tai jotain muuta hämärää.

Vaa’assa oli kuitenkin sellainen hieno ominaisuus, että se talletti nuo alkuarvoni, joten ensi kerralla näen absoluuttisten arvojeni lisäksi muutoksen alkuperäisiin. Lisäksi vaaka kertoo suosituksen, miten arvoja kannattaisi pyrkiä kehittämään.

Hulluilta päiviltä sai myös varsin edullisia ahvenfileitä. Pyysin kalatiskiltä kaksisataa grammaa ahvenia ja mietin, olisiko pitänyt sanoa parisataa, kun eihän se niin tarkkaa ole. Mutta mitä vielä. Tomera täti lätkäsi fileet vaa’alle ja eikös lukema ollut tasan 200 grammaa. Ahvenet sitten tuli syödyksi ihan yksinkertaisesti paistettuna.

Paistettua ahventa

ahvenfileitä
suolaa, pippuria
limeä tai sitruunaa
oliiviöljyä paistamiseen

Paista fileitä pannulla oliiviöljyssä pari minuuttia (kunnes saavat hieman väriä) molemmin puolin. Lisää toista puolta paistettaessa mausteet. Nauti välittömästi.

Luvassa thai-ruokaa

celeOctober 12, 2006 2 Comments

Ostin hiljakkoin tuollaisen mielenkiintoisen thai-ruokakirjan, jonka antia olisi lähiviikkoina tarkoitus kokeilla. Eli ainakin sitruunaruohoa ja basilikaa kannattaa hamstrata ennen kuin ostan itse kaiken. Vii voanissa näytti kyllä jo eilen olevan aika heikko tilanne tuoretuotteiden kanssa. Joku taisi vuotaa tiedon etukäteen?