Pastaa häränhännällä

hanta.jpg

Viikonlopun häränhäntäkokemus oli toinen tähänastisessa elämässäni. Viimeksi hauduttelimme perunankuorintaorjani kanssa häntiä pannulla reilut pari tuntia, jolloin lopputulos oli äärimmäisen sitkeä, mutta ne lihankappaleet, jotka jyrsijämäisen käsittelyn jälkeen irtosivat, olivat kyllä varsin maukkaita. Siispä häntäpaloille piti antaa toinen mahdollisuus päästä sorsakeittiön hieman säännöllisempään käyttöön.

Tässä reseptissä haudutus tehdäänkin vielä pitemmän kaavan mukaan. Aikaa kannattaa siis varata kuin taikinapojan resepteihin konsanaan. Kolmen ja puolen tunnin hauduttelun tuloksena häntä todellakin murenee niin, että lopputulos on helposti syötävissä. Pahimpien rasva-allergikkojen ei ehkä kuitenkaan kannata vaivautua. Resepti on peräisin Suuresta pastakirjasta.

Pastaa, haudutettua häränhäntää ja selleriä

1 ½ kg paloiteltua häränhäntää
½ dl maustettuja (esim. yrttejä, pippuria) vehnäjauhoja
½ dl oliiviöljyä
1 hienonnettu sipuli
2 murskattua valkosipulinkynttä
5 dl lihalientä
1 tlk tomaattimurskaa
2 ½ dl kuivaa valkoviiniä
6 kokonaista mausteneilikkaa
2 laakerinlehteä
3 hienoksi pilkottua lehtisellerin vartta
500 g penneä
30 g voita
vastaraastettua parmesaania

1. Kuumenna uuni 160 asteeseen.

2. Leivitä häränhäntä maustetuissa jauhoissa ja ravistele pois liiat jauhot. Kuumenna puolet öljystä isossa pannussa ja ruskista häränhäntä kovalla lämmöllä muutama pala kerrallaan. Siirrä isoon patavuokaan.

3. Pyyhi pannu puhtaaksi talouspaperilla. Kuumenna loppu öljy pannussa, lisää sipuli sekä valkosipuli. Pehmitä sipuli miedolla lämmöllä. Sekoita joukkoon lihaliemi, tomaatit, viini, mausteneilikat, laakerinlehdet sekä suolaa ja pippuria maun mukaan. Kuumenna kiehuvaksi. Kaada häränhännän päälle.

4. Hauduta uunissa kannen alla 2 ½ – 3 tuntia. Lisää selleri vuokaan. Hauduta ilman kantta vielä 30 minuuttia. Keitä kypsennysajan loppupuolella pasta runsaassa, voimakkaasti kiehuvassa suolatussa vedessä. Valuta, sekoita joukkoon voi ja parmesaani. Tarjoa häränhäntä ja kastike pastan kera.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Savukinkkurisotto

risotto1.jpg

Eilen avasin pitkästä aikaa valkkaripullon (myöhemmin blogahtavan) härän hännän pehmittäjäksi, joten alkuviikko sujuukin erilaisten valkkariruokien parissa. Ja mikä olisikaan klassisempi valkkariruoka kuin risotto, johon halusin tällä kertaa hieman lihaisampaa täytettä. Lihavaihtoehdoista taas tuli ensimmäisenä mieleen savukinkku, jonka jälkeen ruoka olikin jo suunnilleen kasassa.

Risotoista on tullut minulle lähes jonkin sortin bravuriruokia, ne nimittäin tuntuvat onnistuvan aina ja maistuvat toinen toistaan maukkaammilta (tämän sanomisen jälkeen tietenkin mokaan ensi kerralla totaalisesti). Risottojen valmistus on myös melkoisen helppoa, vaikkakin vaatii täyttä huomiota koko keittoajan. Hämmentäminen ja nesteen ajoittainen lisääminen on kuitenkin sen verran suoraviivaista touhua, että tällainenkin putkiaivoinen mies ehtii vapauttaa ajatuksensa muualle siksi ajaksi.

Jännitin hieman, miten kinkku sopisi risottoon, kun en ole vastaavaa yhdistelmää ennen kokeillut, mutta hyvin se tuntui sopivan. Erityisesti savun maku tuli hyvin esiin muutoin melko hienovaraisten makujen joukosta. Kannattaa kokeilla siis!

Savukinkkurisotto

1 iso sipuli pieneksi pilpottuna
25 g voita
250 g arborioriisiä
1 dl valkoviiniä
1 l kanalientä fondista
200 g savupalvikinkkua tms. hyvää kinkkua pieninä kuutioina
kurkumaa
pippuria
25 g voita
parmesaania

1. Pehmitä sipuli pannulla voissa, mutta älä ruskista. Lisää pannulle riisi ja imeytä rasva riisiin.

2. Siirrä seos kattilaan ja kaada sekaan valkoviini. Lisää kanalientä pienissä erissä kattilaan ja anna nesteen imeytyä ennen lisäämistä. Sekoita jatkuvasti. Jatka tätä kunnes riisit ovat pehmeitä, mutta ytimessä edelleen purutuntumaa (al dente, tms). Aikaa kuluu noin 20 minuuttia, kanaliemestä ei välttämättä kaikkea.

3. Lisää joukkoon kinkku, mausteet, voi ja parmesaani ja sekoita hyvin. Tarjoa lämpimänä.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Marien sekasoppa

Marien sekasoppa on helppo luokitella ehkä tyypillisimpään ruokablogigenreen, eli perheellisten äitien ylläpitämiin blogeihin. Postaukset ovat puhdasta reseptikamaa kommentein varustettuna. Ruokalinja on noin puoliksi ruokaa ja puoliksi leivonnaisia. Reseptit koostuvat pääosin melko reilusta kotiruuasta, ei snobeilua.

Sekasopassa panostetaan selvästi ruuan ulkonäköön niin leivonnaisten kuin tavallistenkin ruokien kohdalla. Kakut näyttävät noin kolme kertaa kauniimmilta kuin itse osaisin tehdä ja ruuatkin on useimmiten annosteltu lautasille siististi ja koristeluin. Pisteet siitä.

Sekasopassa oli pitkään hauska ristiriita blogin oman esittelyn ja reseptien välillä. Blogin pitäjän kerrottiin olevan aika ajoin laihdutuskuurilla ja siitä johtuen monet ruuista olisivat laihduttajalle sopivia. Tämä ei tietenkään estänyt toinen toistaan komeampien kakkujen ja leivosten tekemistä harva se päivä. Liekö laihdutustavoite nyt täytetty vai siitä kokonaan luovuttu, kun esittelytekstissä ei enää laihdutuskuuria mainita?

Sorsanpaistaja esittelee suomalaiset ruokablogit. Esiteltävät blogit on listattu täällä. Tarkista, että ruokablogisi on listalla.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Kanahamppari

hamppari.jpg

Jokin aika sitten tein kanahampurilaisia, ja taannoisesta pastanjauhajilla käydystä kanakeskustelusta inspiroituneena päätin vihdoin blogata tämänkin. Kyseessä on jälleen resepti Broileriherkut-kirjasta. Kyseisessä kirjassa on myös Karl Marxin leipien nimellä kulkeva hampurilaisenomainen ruoka, jota pitänee myöskin kokeilla lähitulevaisuudessa.

Nämä kanapihvit ovat varsin maukkaita, mutta chilikastikkeessa tein pienen mittaluokkavirheen, ja laitoin sambal oelekia teelusikan (tl) tölkin (tlk) sijaan. Makuero alkuperäiseen lienee melkoinen. Ainakin väri oli melkoisen hailakka…

Kanahampurilainen ja chilikastike

kanapihvit:
voita tai margariinia paistamiseen
4 broilerin rintafileetä
2 rkl oliiviöljyä
2 chilipalkoa, punainen ja vihreä, pienenä silppuna ja siemenet poistettuna
1 murskattu valkosipulin kynsi
1 iso silputtu sipuli
suolaa ja pippuria
1 rkl sitruunasta puristettua mehua

chilikastike:
1 pieni tölkki sambal oelekia
1 valkosipulin kynsi
½ silputtua sipulia
2 rkl silputtua tuoretta korianteria
2 rkl vettä
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 ½ dl öljyä

lisäkkeeksi:
4 hampurilaissämpylää tai muuta vaaleaa sämpylää
2 isoa tomaattia viipaleina
1 punasipuli renkaina
jotakin maukasta salaattia
uunissa kypsennettyjä lohkoperunoita

1. Valmista ensin kastike. Pyöräytä kastikkeen ainekset monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa ja anna kastikkeen vetäytyä sillä aikaa kun valmistat pihvit.

2. Paloittele rintafileitä hiukan ja hienonna ne sitten monitoimikoneessa.

3. Kuullota chilisilppu, murskattu valkosipuli ja silputtu sipuli öljyssä, mutta älä päästä ruskistumaan. Yhdistä seos jauhetun broilerin joukkoon ja lisää myös suola, pippuri ja sitruunamehu. Pyöräytä ainekset vielä sekaisin koneessa.

4. Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Muotoile murekkeesta neljä pihviä ja paista niitä paistinpannussa niin että pinta saa kauniin värin. Kypsennä pihvejä vielä uunissa noin seitsemän minuuttia.

5. Aseta jokaisen halkaistun sämpylän täytteeksi pihvi ja tuo erikseen tarjolle kastike ja lisäkkeet. Hampurilaistarjoilusta tulee täydellinen ateria, kun tarjoat lisänä vielä uunissa kypsennettyjä lohkoperunoita, jotka on maustettu kevyesti suolalla.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Maksalaatikko

maksalaatikko.jpg

Taisin joskus mainita, että maksa- ja veriruokia pitäisi varmaan syödä enemmän. No, eilen sitten sain itseäni niskasta kiinni ja aloin väsäämään maksalaatikkoa. Reseptin sain Joulupukilta, mutta muokkasin sitä hieman, että sain käytettyä koko täysmaitopurkin kerralla.

Hieman yllättäenkin lopputulos haisi ja maistui melkoisen paljon maksalaatikolta. Suolaa olisi saanut olla hieman enemmän, ja maksaakin tässä käytettiin melko säästellen. Monissa muissa resepteissä samankokoiseen annokseen oli käytetty 350 – 500 grammaa maksaa, joten enemmänkin sitä voi laittaa. Jos uskaltaa.

Maksalaatikko

(noin 6 annosta)

2 dl puuroriisiä
1 l täysmaitoa
1 tl suolaa
1 sipuli
25 g voita
1 – 2 munaa
250 g jauhettua naudanmaksaa
1 dl rusinoita
3 rkl siirappia
1 tl inkivääriä
¼ tl valkopippuria
½ tl hienonnettua meiramia

Keitä riisi maidossa puuroksi (noin 20-30min). Jäähdytä puuro. Hienonna sipuli ja pehmitä se ruskistamatta rasvassa. Jäähdytä. Yhdistä kaikki aineet makeahkoksi ja löysähköksi seokseksi ja kaada voideltuun uunivuokaan. Kypsennä 150 asteessa noin 1 ½ tuntia. Tarjoa maksalaatikon kanssa voisulaa tai sokeroitua puolukkasurvosta.

Puuron keittely herätti minussa myös jo pitkän aikaa kyteneen riisipuurohimon. Pitänee oikeastikin keitellä sitä puuroa joskus lähiviikkoina.

Vielä muuten asiasta viidenteen. Onko mielestänne parempi kategorisoida nämä reseptit pääraaka-aineen vai ruokatyypin mukaan? Tällä hetkellä käytäntöni on hieman sekava, kun suurin osa on kategorisoitu pääraaka-aineen mukaan, mutta sitten on myös ruokatyyppisiä kategorioita, kuten salaatti sekä leivonta ja jälkiruuat.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Siskonmakkarakeitto

En ole makkaran ystävä, mutta siskonmakkarat ovat aivan eri asia. Ne maistuvat paremmalta, eivätkä aiheuta samanlaisia vatsanväänteitä kuin muut makkarat ja nakit. Siksi siskonmakkarakeittoa on saatava aina välillä. Voisi niistä tosin jotain muutakin joskus tehdä (ideoita?).

En noudattanut tätä tehdessä mitään sen kummempaa reseptiä. Googletin kyllä muutamiakin nettireseptejä ja niissä käytettyjä aineksia, mutta lopulta tästä tuli melko geneerinen keitto. Eikä tähän kovin kummallisia aineita tarvikaan, siskonmakkarat maistuvat sellaisenaan niin herkullisilta, etten kuvaakaan ehtinyt ottaa ennen kuin keitto oli paremmissa suissa.

Siskonmakkarakeitto

500g siskonmakkaroita
6 perunaa lohkoina
2 keskikokoista porkkanaa pieneksi pilkottuna
keittojuurespussi
litra vettä
vasikanfondia tai lihaliemikuutioita tarvittava määrä
kokonaisia mauste- ja valkopippureita
mustapippuria myllystä
inaus chilisoosia
(tuoretta persiljaa)

1. Liuota veteen fondi tai liemikuutiot, lisää mausteet ja keitä porkkanoita ja keittojuureksia noin 10 minuuttia.

2. Lisää perunat ja keitä noin 15 minuuttia.

3. Purista joukkoon siskonmakkarat ja keitä vielä kymmenisen minuuttia. Lisää persilja ja tarjoa.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Blogilista

Syksyn ohjelmaan kuuluu siis suomalaisten ruokablogien esittely. Parin viikon seurantavaiheen jälkeen listalleni on kertynyt tällaiset ruokaan liittyvät blogit, jotka siis tullaan esittelemään syksyn aikana. Valintametodini on ollut melko summittainen, joten jos ruokablogisi on jäänyt listalta, mainitse asiasta. Karsin pois kaikki blogit, joita ei oltu päivitetty viime aikoina. Osassa blogeista tämä saattaa johtua kesälomista ja vastaavista, joten silloinkin asiasta voi valittaa.

Listasta voi kuitenkin havaita jo nyt yhden asian: meitä on sittenkin melko vähän.

Allergialiemessä
Doughboy
Etlarin eväät
Evelinin ruoka
Hellapoliisi
Herkkupuoti
Hulluna ruokaan
Jennan lempparit
Katariinan keittiössä
Kaurislapsen blogi
Keittokirja
Ketun keittiössä
Kissanpäiviä
Kotiäidin 3K
Kulinaristi
Kuusenkerkkä
Lastenleipurin puuhastelua
Louhettaren epätieteellinen koekeittiö
Lounasneuvo
Makuasia
Marien sekasoppa
Meidän keittiössä tapahtuu
Mitä söin tänään
Pakkopulla
Pastanjauhantaa
Pieni viiniblogi
Polkkapossu
Pottusushi
Riikan ruokaohjeet
Ruuantekeleitä ja leipomuksia
Soppaa
Terhin keittiössä
Tuulentupa
Ullanunelma
Viini, ruoka, kirjat!
Älä tule paha kakku…

(linkit tulevat sitten esittelyn yhteydessä)

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Jamien paras broileri

raaka.jpg

Pastanjauhajat valittivat joskus Jamien itseääntoistavuudesta, kun jossain vaiheessa hänen ohjelmissaan valmistettiin viikko toisensa perään kokonainen broileri tunkemalla sen sisään Jamien suosikkiyrttejä. Itse en ole koskaan ennen kokeillut yhtäkään kyseisistä resepteistä, joten olikin jo korkea aika käydä hakemassa Hakaniemestä kokonainen broileri ja tunkea yrttejä sisään Jamien ohjeen mukaan. Tämä ohje oli Jamien ensimmäisestä kirjasta.

Jamien täydellinen uunibroileri

1 broileri
suolaa ja pippuria
3 pientä kourallista tuoreita yrttejä (basilikaa, persiljaa, meiramia) riivittynä ja hyvin hienonnettuna
4 rkl oliiviöljyä
1 sitruuna halkaistuna
4 laakerinlehteä revittynä
2 tuoretta rosmariininoksaa

1. Pane uunipannu uuniin ja kuumenna uuni 225-asteiseksi. Huuhtele broileri ulko- ja sisäpuolelta ja taputtele se mahdollisimman kuivaksi talouspaperilla. Hiero linnun vatsaonteloon suolaa. Irrota nahka varovasti ja ehjänä rintalihoista. Hiero hieman suolaa lihaan nahan alle ja työnnä sinne myös hienonnetut yrtit. Pirskota pinnalle hieman oliiviöljyä. Vatsaonteloon voi myös työntää sitruunaa, laakerinlehtiä ja rosmariinia. Vedä nahka varovasti takaisin paikoilleen ja tarkista, että lihaa ei jää pilkottamaan nahan alta. Paina koivet ja siivet lintua vasten ja sido lintu mahdollisimman napakasti.

2. Tee molempiin koipiin 3-4 viiltoa ja hiero niihin jäljelle jäänyttä yrttisekoitusta. Sivele hieman oliiviöljyä linnun nahkaan ja mausta pinta melko reilusti suolalla ja pippurilla. Ota kuuma uunipannu uunista ja kaada pohjalle hieman öljyä. Aseta lintu pannuun kyljelleen ja pane pannu takaisin uuniin. Anna broilerin ruskistua uunissa 5 minuuttia ja käännä se sitten toiselle kyljelle. Ruskista taas 5 minuuttia ja käännä sen jälkeen lintu rintapuoli ylöspäin. Kypsennä broileria lopuksi 225-asteessa tunnin ajan.

valmis.jpg

Broileri oli ihan hyvää, ja erityisesti kokemuksena kokonaisen broilerin paistaminen on ihan toista luokkaa kuin valmiiden koipien tai rintaleikkeiden paistaminen. Tähän kannattaa laittaa todella reilulla kädellä mausteita. Itselläni jäi hieman suolattomaksi, joskin rintaan laitetut yrtit maistuivat mukavasti.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone