Bambupossua ilman bambua

Kyllähän minä tiesin, että niitä sorsia ei pitäisi lääppiä niin läheltä. Sain nimittäin lintuinfluenssan. Melkoinen tauti tuo lintuinfluenssa, tällaisia oireita en ole ennen kokenutkaan. Kuumeen ja yleisen pahoinvoinnin lisäksi tämä blogi hajosi vuorokaudeksi ja kaksi edellistä merkintää katosivat. Onneksi vadelmakakku ei kadonnut. Alan vähitellen ymmärtää, miksi lintuinfluenssasta on syntynyt kauhea mediahysteria. Eihän siitä mitään tulisi, jos yhtäkkiä kaikista blogeista alkaisi kadota merkintöjä. Kuolonuhrit nyt ovat vielä sietokyvyn rajoissa, mutta blogien hajoaminen…

Lintuinfluenssa ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että syötävä on. Tässä tilassa on parempi turvautua vanhoihin suosikkeihin. Tämä on ensimmäisiä “aasialaisia” reseptejä, mitä olen kokeillut. Tarpeeksi tuttua ja turvallista, ettei vaan maistuisi liian eksoottiselta. Hyvää tämä on kuitenkin. Nimi tulee siitä, että alkuperäisessä reseptissä (joka on jostain netin syövereistä) oli mukana bambua, mutta en sitä ikinä uskaltanut sekaan laittaa. Myöhemmin kyllä, mutta säilykebambu ei ehkä kuitenkaan ollut se minun juttuni.

Bambupossua ilman bambua (hapanimelää porsasta)

400g porsaan suikaleita (voit suikaloida itse haluamastasi possunosasta, mutta tämä ei ole snobiruokaa)
3dl vettä
suolaa, pippuria, liberaalisti inkivääriä
(jos lihat eivät ole marinoituja, lisäksi paprikaa, chiliä, yms.)
1 porkkana
15 senttiä purjoa
1 paprika
1tlk ananasrenkaita

suuruste:
1-2rkl valkoviinietikkaa
1-2rkl soijaa
1rkl sokeria
1rkl perunajauhoja

1. Ruskista lihat. Lisää kattilaan vesi ja mausteet. Keitä noin 10 minuuttia.

2. Silppua porkkana, purjo ja paprika tulitikuiksi ja lisää ne. Keitä noin 15 minuuttia lisää.

3. Lisää ananakset paloiteltuna. Säästä liemi.

4. Lisää ananaspurkin liemeen viinietikka, soija, sokeri ja jauhot. Lisää kattilaan ja keitä kunnes sakenee.

5. Tarjoa riisin (tsuru mai :)) kanssa.

bambupossu.jpg

Helppoa ja hyvää. Jos haluaa syödä tikuilla, niin kannattaa joko yrittää pitää nesteen määrä pienenä tai ottaa se erilliseen kuppiin ja annostella maltillisesti. Kastike tuppaa hajottamaan riisin rakenteen.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

SE vadelmakakku

keksimuru.jpg

Tyttöystävän luona viikonloppuna:
-Kulta, leivotaanko jotain?
-Joo, mulla olis uusia mielenkiintoisia reseptejä.
-Eiku tehään sitä vadelmakakkua.
-Sain muuten tuolla blogissa vinkin sellaseen toiseen vadelmakak…
-Eiku tehään sitä vadelmakakkua!
-Mut…
SITÄ!!
-No okei sit.
-Se ohje on siellä pöydällä, kutsu sit ku on valmis.

Joskus sitä tuntee olevansa nyrkin ja hellan välissä, vaikka toisin päinhän sen piti mennä. Ette muuten ikinä uskoisi, jos kertoisin, että tyttöystäväni nimi on Sar… ja lempihuviani on ostaa hänelle Junamaatista opiskelijalippu nimellä Sars Töttöröö.

Resepti on peräisin Suuresta jälkiruokakirjasta. Kyseisessä kirjassa on muuten lukuisia mehukkaita juustokakkureseptejä. En vain valitettavasti ole pystynyt kokeilemaan niistä kuin tätä. Voitte arvata syyn.

pinta.jpg

Vadelmainen juustokakku

250g digestive-keksejä
90g suolatonta voita sulatettuna

2rkl liivatejauhetta
40ml vettä
500g vähärasvaista tuorejuustoa
3/4dl sitruunamehua
125g sokeria
3dl kermaa vatkattuna

250g vadelmia
2rkl sokeria

1. Voitele irtopohjavuoka (23cm) ja vuoraa pohja leivinpaperilla. Jauha keksit ja sekoita joukkoon voi. Painele seos vuoan pohjalle ja reunoille. Pane kylmenemään jääkaappiin noin 20min.

2. Laita vesi pieneen kuumuudenkestävään kulhoon ja sekoita liivatejauhe tasaiseksi kerrokseksi ja anna saostua muutama minuutti. Kuumenna kattilassa hieman vettä kiehuvaksi, laske liivatekulho veteen ja sekoita kunnes liivate liukenee. Anna jäähtyä hieman.

3. Vatkaa tuorejuusto pehmeäksi vaahdoksi, lisää mehu ja sokeri ja vatkaa tasaiseksi. Nostele joukkoon kermavaahto sekä puolet liivatteesta.

4. Soseuta vadelmat ja 2rkl sokeria tasaiseksi seokseksi. Paina sose tiheän siivilän läpi siementen poistamiseksi. Kääntele loput liivatteesta vadelmaseoksen joukkoon. Pane juustokakkutaikina nokareina vuokaan ja pane niiden väliin vadelmasose. Sekoita taikina tikulla tai veitsenkärjellä pyörteiseksi raidalliseksi taikinaksi. Pidä kakku jääkaapissa 4 tuntia tai kunnes se on hyytynyt. (Koristele kermavaahdolla ja vadelmilla.)

valmis.jpg

Olen kerran mokannut tämän kakun kanssa oikein totaalisesti. Liivatteen lisäys vadelmasoosiin ei oikein onnistunut ja tuloksena oli melkoista klimppisoppaa. Sittemmin olen oppinut, lukuisien toistokertojen myötä, hieman varovaisuutta, joten nykyään kakku sujuu jo paljon sutjakammin. Kannattaa siis lisätä se liivate ohuena nauhana ja koko ajan sekoittaen. Lisäksi vadelmien siementen poisto kannattaa tehdä ennen kuin alkaa säätämään liivatteen kanssa. Kun liivate on liuotettu, on kaiken muun syytä olla kunnossa. Liivatteen kanssa tuppaa olemaan aina säätöä. Keksin murskaan yleensä sellaisessa litran muovikulhossa morttelin (jota tyttöystäväni muuten kutsuu voldemortteliksi) lyömäosalla. Kun on vinot reunat niin karkeimmat keksit tulevat automaattisesti keskelle, kuten ylimmästä kuvasta näkee.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Munakoisoa, tomaattisoosia ja pastaa

norma

Kuulostaa ehkä oudolta, mutta Alko liittyy kiinteästi minun kulinaristiseen heräämiseen. Törmäsin nimittäin aikanaan Alkoissa usein jaettavaan Etiketti-lehteen. Etiketti osoittautui kerrassaan loistavaksi lehdeksi myös ruuan ystävälle. Sen seurauksena tajusin, että ruokaa voi tehdä muustakin kuin jauhelihasta ja valmiiksi suikaloidusta lihasta. Pienenä olin toki hurja leipuri, mutta siitä sitten myöhemmin. Joka tapauksessa tämän tapauksen jälkeen olen keräillyt Alkosta Etiketin jokaisen numeron. Hyvää palvelua.

En tosin ole varma törmäsinkö Etikettiin ennen jäätyneitä sorsia vai vasta niiden jälkeen. Sillä nyt ei liene niin merkitystä, koska sorsaa en ole vieläkään pannulle saanut. Etiketin reseptejä sen sijaan olen kokkaillut runsaastikin. Tällä kertaa vuorossa oli tällainen tomaattisoosi Etiketin numerosta 4/2004.

Pasta alla Norma

1 munakoiso
oliiviöljyä
1-2 tölkillistä tomaattimurskaa
sipuli
2 valkosipulinkynttä
runsaasti basilikan lehtiä revittynä
1tl sokeria
suolaa, pippuria
penneä tai muuta pastaa
parmesaania tai pecorinoa

Leikkaa munakoiso pyöreiksi viipaleiksi ja ripottele munakoisoviipaleille suolaa. Anna olla tunnin verran.

Valmista sillä välin tomaattikastike. Kuullota hienonnettu sipuli ja valkosipulinkynnet puolessa desissä öljyä kullankeltaisiksi. Lisää tomaatit. Anna kiehua 2-3 minuuttia. Pienennä lämpöä ja lisää puolet basilikasta, sokeri, suola ja pippuri. Anna kypsyä noin 20 minuuttia välillä sekoittaen, kunnes kastike sakenee. Lisää loput basilikanlehdistä.

Kuivaa munakoisoviipaleet paperilla. Kuumenna öljyä pannulla ja lisää viipaleet öljyyn. Paista molemmin puolin kunnes pinnassa on kullankellertävää väriä, ja nosta talouspaperille valumaan.

Keitä pasta. Valuta keitinvesi pois ja kaada pasta kulhoon. Sekoita joukkoon puolet kastikkeesta ja juustoraasteesta. Lisää päälle munakoisoviipaleet ja loput kastikkeesta ja juustoraasteesta ja tarjoa heti.

En yleensä ole suuri kasvisruokien ystävä, mutta tomaattibasilikasoosi on sen verran tömäkkää, ettei sinne sekaan enää lihaa kaipaisikaan. Basilikaa saa käyttää vähintään liberaalisti, ei sitä voi liikaakaan laittaa. Penne sopii myös pastana tähän kuin nenä päähän. Penne sopii tosin mihin vain kuin nenä päähän, mutta ei sillä niin väliä.

Ai niin, pääsi melkein lupaukset unohtumaan. Minähän en tiennyt etukäteen, että pastanjauhajatiimi viettäisi tänään (tai öh, oliko se jo eilen) juhlapäivää, mutta kuvahan sopii sitten tähän päivään sitäkin paremmin. Saanen esitellä, herra Pippurimylly ja rouva Rosmariini:

Rosmariini ja Pippurimylly
Niin että onnea vaan!

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone

Anna mun syödä ne!

Näettehän nuo pulskat sorsat? Haluaisin syödä ne. Olen himoinnut sorsia siitä saakka kun näin niitä eräs talvi pitkät rivit jäätyneenä keskellä järveä. Valmiiksi pakastettua sorsapaistia? Sittemmin olen hankkinut oman sorsafarmin. Tai ei se oikeastaan ole mikään farmi, mutta olen lihottanut niitä ahkerasti ranskanleivällä. Sorsani tosin pettivät minut. Aiemmin sorsia oli kymmeniä. Aina kun ne haistivat ranskanleivän tuoksahduksen ne suorastaan syöksyivät ympärilleni mussuttamaan. Sorsat osaavat muuten olla varsin väkivaltaisia. Lempihuvejani on heittää yhdelle sorsalle valtavan suuri leipäpalanen ja katsoa miten se joutuu kynityksi kun muut sorsat haluavat osille… Mutta niin, sorsani tosiaan pettivät minut. Kun lähdin kuvaamaan niitä tätä blogia varten, niitä ei ollutkaan jäljellä enää kuin kaksi. Muut olivat kai lähteneet lintuinfluenssaa hakemaan tai jotain.

Totuus on kuitenkin se, että en ole ikinä syönyt sorsaa. En oikein edes tiedä miten sorsa olisi paras paistaa. Siksi julistankin avatuksi sorsanpaistajan ensimmäisen reseptikilpailun! Kilpailuun kelpaa mikä tahansa resepti, jossa käytetään jotain osaa sorsasta. Ainut rajoite on, sorsien nykyisestä terveystilasta johtuen, että sorsan pitää olla täysin raa.. kypsää. Lisäksi suosittelen seuraamaan ensin hiukan aikaa ruokamieltymyksiäni, sillä raaka-ainepulasta (vrt. kuva) johtuen en voi kokeilla kaikkia reseptejä. Voit mainita kummasta sorsasta haluat reseptisi laitettavan. Kilpailussa tulee olemaan mahtavat palkinnot, joista kerron myöhemmin.

Oikeastaan tämä on huono aika aloittaa ruokablogin pitäminen. Olen nimittäin laihdutuskuurilla ja boikotoin mm. suklaata, karkkia, keksejä, pekonia, jauhelihaa, voita, sokeria, kermaa, juustoa, alkoholijuomia… Painoa nyt vaan on pakko pudottaa. Olen yrittänyt pyydystää farmaamiani sorsia, mutta aina ne lähtevät karkuun viime hetkellä. Enkä yleensä jaksa lentää niiden perässä kovinkaan pitkään.

Minulla on sorsien lisäksi pari muutakin pakkomiellettä. Ensimmäinen niistä on Tokyokanista saatava tsuru mai -riisi. Kuten eräs kaverini totesi, tsuru mai on täydellistä sushiin ja risottoon, eli kaikkeen mihin hän käyttää riisiä. Minä tosin käytän sushiin kohuko rosea ja risottoon arborioa, mutta tsuru maita sitten lähes kaikkeen muuhun. Pakkomielle tähän kyllä oikeastaan syntyi vasta kun ostin tsuru maita viimeksi viiden kilon säkin. Siitä ei oikein pääse eroon ilman jonkin sortin hulluutta.

Se toinen pakkomielteeni on juustokakut. Siihen minulla on hyvä syykin. Tyttöystäväni nimittäin on hulluna juustokakkuihin. Tai en tiedä pitääkö hän varsinaisesti juustokakuista, mutta niiden pohjana usein käytetty keksivoimurska on hänen suurta herkkuaan. Lisäksi hän haluaa aina sitä samaa vadelmajuustokakkua. Aina kun ehdotan hänelle kakun tekemistä, hän ehdottaa(=vaatii), että tehdään sitä vadelmakakkua. Toinen kakku, johon hän on hulluna, on sellainen, jonka olen tehnyt vain kerran. Aloitin sen tekemisen lauantaina illalla kuudelta, mutta totesin hieman puolen yön jälkeen, että lienee parempi mennä nukkumaan. Sunnuntaina aikaa kului vielä nelisen tuntia lisää. Naisten vaatimuksilla ei ole mitään rajaa.

Tätä blogia ei olisi ilman pastanjauhajia. Kiitokseksi julkaisen heistä paparazzi-kuvan seuraavassa postauksessa.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on TumblrEmail this to someone