Nauta

Pihvit ovat sorsakeittiössä kohtuullisen harvinainen näky. Pihvit kyllä sinänsä ovat hyviä, mutta minulla on lähes legendaarinen taito kämmiä kastikkeiden kanssa. Tai sitten olen vain ymmärtänyt kastikkeiden olemuksen aivan väärin.

Niin tai näin, pihvien paistoon auttaa Pippurimyllyn loistava kirjoitus ja kohtuullisen toimiva ja yksinkertainen on esimerkiksi tämä Reinin Lihan sivuilta löytyvä pippuripihviresepti.

Pippuripihvi

kpl á 150 g pihvikarjan sisäfilettä
rouhittua mustapippuria
2-3 rkl konjakkia
2 dl kuohukermaa
voita paistoon

Rouhi reilusti mustapippuria lautaselle ja kieritä pihvien reunat pippurissa. Kuumenna voi pannulla kuumaksi ja paista pihvit paisto-ohjeen mukaan. Kun pihvit ovat molemmin puolin paistuneet, kaada konjakki pannulle ja liekitä (ei liesituulettimen alla). Heilauta pannua kahvasta pitäen pari kertaa niin, että maut tasaantuvat ja liekit sammuvat pian. Lisää heti kerma pannun laitoja myöten ja anna kiehahtaa. Ravista pannua vielä pari kertaa niin, että kerma ja pippuri sekoittuvat ja tarjoile heti.

Parasta vaihe tässä tietenkin on liekitys, joskin siitä saattaa näin pyromaanien sesonkiaikana tulla hieman toisenlaisia assosiaatioita (ennustan muuten, että seuraavaksi palaa joko Rauman vanha keskusta tai Petäjäveden vanha kirkko). Toinen suosikkipolttoherkkuni on paistetut banaanit, mutta niihin tarvittava rommi jäi orjani kyytiin muutossa enkä ole vielä ehtinyt täydentämään varastoja.

Ostin jokin aika sitten keittokirjan, jota minun ei pitänyt ikinä ostaa, koska se vaikutti tylsältä kaupassa selaillessani. Sitten kuitenkin törmäsin siihen niin houkuttelevaan hintaan, että oli pakko sortua. Olihan kuitenkin kyse suosikkiruokamaamme resepteistä. Tämä resepti on siis Maailman ruokia – Italia -kirjasta.

Härkää punaviinissä

1 1/4 kg paistilihaa
suolaa ja pippuria
3 rkl oliiviöljyä
1 pilkottu punasipuli
1 hienoksi pilkottu valkosipulinkynsi
2 viipaloitua porkkanaa
2 viipaloitua sellerinvartta
3 dl punaviiniä
200 g pilkottuja säilöttyjä tomaatteja
1 rkl tuoretta pilkottua oreganoa
1 rkl tuoretta pilkottua persiljaa
1 laakerinlehti

1. Mausta liha kauttaaltaan suolalla ja pippurilla. Kuumenna oliiviöljy suuressa uunipadassa. Lisää liha ja kypsennä keskilämmöllä säännöllisesti käännellen, kunnes se on ruskistunut joka puolelta. Nosta liha padasta kahdella haarukalla.

2. Vähennä lämpöä, lisää sipuli, valkosipuli, porkkana ja selleri ja keitä ajoittain sekoittaen 5 minuuttia, kunnes ne ovat pehmenneet. Kaada sekaan viini ja lisää tomaatit, oregano, persilja ja laakerinlehti. Sekoita ainekset hyvin ja kiehauta.

3. Pane liha takaisin pataan ja lusikoi kasvisseos sen päälle. Kypsennä kannen alla esilämmitetyssä uunissa 180 asteessa 3 – 3 1/4 tuntia, kunnes liha on pehmeää. Nostele kasviksia välillä lihan päälle.

4. Laita liha leikkuulaudalle ja peitä se foliolla. Siirrä pata kuumalle levylle ja kiehauta paistosliemi. Keitä liemi puoliksi kokoon.

5. Viipaloi liha ja laita viipaleet lämmitetylle vadille. Siivilöi paistosliemi lihan päälle ja tarjoile heti.

Tällaisten lihakimpaleiden paistaminen sinällään on hullua puuhaa näin pienessä taloudessa, kun sitä sitten riittää useaksi päiväksi, vaikka kuinka yrittäisi tunkea leivän päälle ja vaikka mihin. Toisaalta pienempiäkään klönttejä ei oikein kannata paistaa, kun tulee kuivaa ja pahaa. Eikä semmoisia pienempiä paloja oikein kaupoissa tahdo edes ollakaan.

Aloitin uuden harrastuksen. Palaan asiaan, jos jotain palattavaa on…

Minulle on lyhyen elämäni aikana kertynyt joitain kammotusruokia, joista olen vanhemmiten pyrkinyt pääsemään irti. Jotkin ruuat ovat yksinkertaisesti maistuneet joskus niin kamalalta, että niitä on ollut pakko välttää. Tällaisia ovat esimerkiksi ruusukaali (päiväkodin yhteisinhokki), oliivit (erityisesti vihreät, en oikein käsitä, miten oliiviöljy voi olla niin hyvää vaikka oliivit itsessään ovat pahoja), simpukat ja muut oudot äyriäiset. Toisaalta pidän nykyään sellaisistakin lapsuusajan inhokeista kuin katkaravut ja sienet. Pahuusfaktorin lisäksi toinen ryhmä välttämiäni ruokia liittyy enemmänkin traumaattisiin syömiskokemuksiin tai yliannostukseen. Tällaisia ovat kaiken sortin paneroidut kalat (terveisiä yläasteen keittäjille), uunilohi (terveisiä lukion keittäjille), puuro ja keitetyt perunat (terveisiä äidille) sekä parsakaali (terveisiä parsakaalin sisältä löytyneelle vihreälle toukalle). Erityisesti perunakammoni on lähes legendaarinen. Erityisesti niiden kuoriminen on kamalaa (terveisiä perunankuorintaorjalle), valmistaminen hidasta (ei sillä, etteikö tsuru main oikeaoppiseen valmistamiseen menisi puoltatoista tuntia) ja makukin aika tylsä. Toisaalta rosmariiniperunat ovat viime aikoina helpottaneet perunakammoa.

Kaikenkaikkiaan ruoka-ainekammoni ovat kuitenkin melko kohtuullisia ja pysyvät aisoissa. Toisin on tyttöystäväni laita. Sehän on vielä ihan ymmärrettävää, että ei halua syödä pekonia tai haluaa aina sitä samaa juustokakkua, mutta että ei halua maistaakaan Mövenpickin mansikkajäätelöä (Ihan Tosi)..

Mutta niin, eilen iskin taas yhden ruokakammoni, homejuuston, kimppuun. Kaivelin tarkoitusta varten miedointa mahdollista sinihomejuustoa kaupan hyllyltä ja valmistin Reinin lihan härkäherkkua.

Härkäherkku

Kuudelle

1 kg naudan ulkofilettä tai paahtopaistia palana
1 pieni punainen paprika
1 pieni vihreä paprika
1 pieni sipuli
1 rkl kaprista
50 – 100 g sinihomejuustoa
2 prk smetanaa
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
suolaa
mustapippuria

Ota liha 2 tuntia ennen paistoa huoneen lämpöön. Pilko paprikat ja sipuli hyvin pieniksi kuutioiksi. Sekoita joukkoon kapris, murennettu homejuusto, smetana, valkosipuli ja mausta mustapippurilla. Ruskista liha pieni alue kerrallaan kuumalla pannulla kunnes liha on joka puolelta kauniisti ruskistunut. Leikkaa sitten liha 1-2 cm paksuisiksi viipaleiksi. Lado viipaleet limittäin uunivuokaan ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada viipaleiden päälle kasvis-smetana höystö. Paista uunissa 200 C noin 30-40 minuuttia halutusta kypsyydestä riippuen.

Härkäherkku oli varsin herkullista. Homejuustokaan (jota käytin vähimmäismäärän) ei tullut turhan voimakkaasti läpi. Ja laihdutuskuuritonttu tykkää kun ruuassa on kaksi purkkia ei-ollenkaan-rasvaista smetanaa.